Pääsiäisen värit Omnicolorissa

Tämä piti saada julki vielä tänään. kun sen väri on niin pääsiäisen keltainen. Omnicolor (C. baccatum), jonka kukintaa kehuin juuri äsken, alkoi kasvattaa raakiletta heti ensimmäisestä kukastaan.

Omnicolor on nimensä mukaisesti monivärinen. Raakileet ovat keltaisia, vaalean keltaisia, joskus melkein valkoisia ja kehittyvät siitä punaiseksi. Jos aurinkoa on riittävästi, niihin tulee sinistäkin sävyä enne kypsymistä.

Hieno chili ja vielä hyvän makuinenkin - ja on syötävissä jo ennen punaiseksi kypsymistään.

Jotkut chilit eivät paljon multaa tarvitse

Tuossa on multaa 1,8 desilitraa, mittasin sen. 7 cm ruukussa, joka ei ollut edes täynnä, kasvoi yli kaksi kuukautta kaksi hyvinvoivaa baccatumia, eikä juuria tullut tuon runsaammin ruukun reunoille tai pohjalle.

Inca Red Drop (C. baccatum) on vähään tyytyväinen. Niitä oli unohtunut kaksi tainta samaan ruukkuun ja molemmat kasvoivat tasatahtia. Korkeutta on nyt 45 cm ja kukkiakin on. Veitsellä jouduin jakamaan juuripaakun, kun istutin nuo isompiin ruukkuihin.

Talviselta näyttää tämä pääsiäinen. Parvekelasien sisällä oli jo 28° ja ulkona samaan aikaan +3°. Ensi viikolla ehkä yötkin lämpenevät.

Ruukunvaihdon aika Omnicolorilla

Omnicolor (C. baccatum) on nyt kyllä kitunut liian kauan tuossa seitsensenttisessä miniruukussaan. Viikko sitten siinä oli nuppu, nyt jo montakin kukkaa ja ensimmäinen raakile on muodostumassa. Tilat ovat ahtaat olohuoneen ikkunalla ja pienissä ruukuissa nuo mahtuvat tiheämpään. Juuri nyt ei ole tarjota muuta yhtä aurinkoista ja lämmintä paikkaa taimille. Häpeähän se on kasvattaa noin ahtaissa ruukuissa, mutta ovat ne niissäkin kasvaneet ja alkaneet kukkia. Tuota piti jo kastella kaksikin kertaa päivässä, jos aurinko paistoi. Parin desin multatilavuus kuivui äkkiä.

Tuolta siellä ruukussa näytti. Juuret ovat kiertyneet ruukun reunoille etsimään kait lisää elintilaa. Olen minä pahempiakin nähnyt, paksuja "palmikoita" juurista pohjaa kiertämässä, mutta kyllä tämäkin kertoo selvästi lisätilan tarpeesta. Seuraavaksi tulee 13 cm eli litran ruukku, johon tuo nyt päätyy. Isompaa ei ikkunalle mahdu. Kesällä ulkona se vasta saa isomman.

Omnicolorin kukka on melko pieni ja baccatumin tyypilliset kuviot ovat vihertäviä. Näitä on jo lukuisia, joissakin haarautumiskohdissa useampiakin samassa paikassa.

Heti ensimmäisestä kukasta näyttäisi muodostuvan raakile, ainakin se nostaa päätään pystyyn siihen malliin.

Bolivian Rainbow kukkii

Bolivian Rainbow (C. annuum) 

Kun ei tuon boliviaanon kukkaa ole aikoihin ollut täällä esillä, uhrataan sille nyt muutama ajatus. Kyseessä on ns. koriste-annuum. Varsinaisten annuum-sukuisten chilien kukat ovat valkoisia. Näitä violetteja on muutama muukin lajike. Bolivialainen on niistä kuitenkin tunnetuin, Suomessa yleisin koristechili.

Tuossa näkyy selvästi, miten suurin lehti on tummunut valossa, se voi muuttua miltei mustaksi, mitä sitäkin voi pitää koristeellisena. Myös runko on tumma. Sitten kun raakileita ilmestyy, niiden suuri värimuuntelu eri kehitysvaiheissa muodostaa tästä chilistä katseenvangitsijan. Kuistille parvekelaatikkoon olen ajatellut nuo kesäksi sijoittaa.

Nuppuja, nuppuja

Synkän, lumisateisen päivän ratoksi aloin kuvata "pikkutaimiani", tammikuun lopulla taimelle tulleita lajikkeita. Nämähän idätin tosi vanhoista siemenistä.

Omnicolor (C. baccatum) on reippaasti haaroittunut ja nuppuja on joka haarassa. Kaikki tämän idätyserän taimet ovat pikkuisissa 7 cm taimiruukuissa, joissa on vain pari desiä multaa. Hyvin ne on noissakin kasvaneet. Tällä baccatumilla varsi paksunee ylempänä, ehkä se on saanut silloin enemmän valoa, kun nuo siirrettiin ikkunan yläosaan lasihyllylle. Kuvassakin näkyy hiukan ikkunan päällä olevia loisteputkia, joiden valo on hieman keltaisempaa kuin ulkoa tuleva. Väri on 840 ja putket ovat vuosia vanhoja. Sekavalo ei ole valokuvaukselle eduksi, ylälehdet ovat eri värisiä kuin alemmat. Takana on tomaatin taimia.

Omnicolorin nuppua varten piti ottaa spottivalo käyttöön, muuten olisi ollut turhan hämärää ja tasaista. Minä näköjään pidän vastavalosta.

Olipa jo unohtunut eräs Omnicolorin ominaisuus, haju. Huoneessa tuoksahteli kissanpissa erityisesti taimihyllyn läheisyydessä. Epäilin tomaatin taimia tai liikaa kasteltua multaa, mutta Omnicolorhan se oli.

Toinen vanha tuttu baccatum Inca Red Drop on porukan korkein, 35 cm. Niitä on vielä jäänyt kaksi samaan ruukkuun, mutta silti kasvuvoimaa on löytynyt ja nuppujakin on. Jotenkin minulle on aikaisemmilta vuosilta jäänyt mielikuva (kenties väärä), että kevätpäivän tasauksen aika on erityisen suosiollinen chilien kukinnalle. Nehän ovat kotoisin tropiikista, missä päivät ovat aina saman pituisia yön kanssa. Kesäkuussa eivät tämän ikäiset taimet kuki näin helposti, mutta silloinhan chilit ovat yleensä jo isompia.

Chinense Cajamarca on lajityypillisesti ryppyisillä lehdillä, mutta tällä kertaa ei erityisen paksulla rungolla varustettu chili. 

Annuum Bolivian Rainbow on tuossa ikkunalla jo alkanut tummentaa lehtiään, vaikka aurinkoisia päiviä ei vielä monia ole ollut. Se voi paljossa UV-valossa muuttua hyvin tummaksi lehdiltään, mutta tuota säteilyä on Suomessa runsaammin tarjolla vasta toukokuusta lähtien. Loisteputkissa sitä todennäköisesti on.

Bolivialaisen kukkanuppu jo enteilee värikästä kukkaa, mutta eri väriset raakileet tästä vasta tekevät väriläiskän chilien joukossa.

Annuum Chinese Pot Chilli on muita samanikäisiä paljon pienempi, mutta siitä tuleekin pienikokoinen pensas ja chilitkin ovat vain muutaman millin mittaisia. Nuppuja löytyy tämänkin latvasta, kun tarkkaan katsoo.

Lopuksi hellyttävä kuva Omnicolorin pikkutaimista. Nämä ovat uusintakylvöä vuoden 2009 siemenistä, kun ensimmäisellä yrittämällä iti vain yksi. Toisella kerralla iti jo kaksi viidestä, mutta hitaasti.

Cristalissa raakileita kahden kuukauden iässä

Aji Cristal (C. baccatum) on kasvanut ikkunan sivussa ledivalojen alla. Se sai nyt molemmat 30W spotit itselleen, kun "pikkutaimia" siirrettiin lasihyllylle nauttimaan auringosta.

Cristalilla on nyt tasan kaksi kuukautta siitä, kun se  avasi sirkkalehtensä. Sitä pidän yleensä chilien syntymäpäivänä, sillä vasta sirkkalehtien ilmestyessä siemenestä hengissä selviytyminen on varmaa.
Rocoto Peru Rojo siinä vieressä alkaa olla kypsä.

Kahden kuukauden ikäisessä Aji Cristalissa on jo raakileita. Siinähän oli nuppuja kolme viikkoa sitten. Kukat aukesivat kahdessa viikossa ja tuo raakile on nyt kolmen päivän ikäinen. Kasvi on puoli metriä korkea ja litran ruukussa puutarhamullassa. Lannoitusta ei paljonkaan ole vielä ehditty aloittaa.

Aji Cristalissa kukan kuihtuessa raakileen tulon havaitsee ensimmäisenä siitä, että kukan jäänteet alkavat nousta pystyyn. Raakilehan suuntautuu aluksi suoraan ylös ja kallistuu alas vasta kasvaessaan.

Blogin päivitykset ovat jääneet harvemmaksi, kun tuntuu, että kaikki on jo kerrottu moneen kertaan. Sanotaan nyt kuitenkin sekin, että Cristalia voi syödä raakana, vaalean vihreänä, kunhan se on kasvanut isoksi.

Kun kerran aloitin vanhojen asioiden kertaamisen, laitetaan vielä kukkakuvakin samaan postaukseen, ettei tarvitse sitä etsiskellä. Lukijoissa on kuitenkin niitäkin, jotka eivät ole vuosikausia seuranneet blogiani ja ensi kertaa kasvatteleviakin pitää välillä palvella. Aji Cristal on hieno chili, maukas ja monikäyttöinen. Sen, kuten muidenkin baccatumien kukka on "kalanruotokuvioinen", valkoisella pohjalla on keltaista, vihertävää tai rusehtavaa väriä. Tämän Cristalin väri on kellertävä kukan auetessa ja se muuttuu rusehtavaksi ajan kuluessa. Väri saattaa hiukan vaihdella kasvatusolosuhteiden mukaan, eikä siis ole lajikkeen tunnistamisessa avuksi. Väripilkut ja niiden kuvio ovat kuitenkin selvä merkki baccatum-sukuisesta chilistä.

Peru Rojo kypsyy vajaassa kahdessa kuukaudessa

Rocoto Peru Rojo  (C. pubescens) on Jewen viime vuonna Perusta tuomia lajikkeita, jonka taimi meillä kukki ensimmäiseksi ja teki raakileita tammikuun lopulla. Niistä yksi kasvoi jonkin verran, muut putoilivat pois. Seitsemän viikon päästä tuo noin 4 cm leveä raakile alkoi punertaa.

Kypsymisnopeuteen saattaa olla syynsä. Rocotot kokivat ankaran ripsiäishyökkäyksen, kun en riittävän usein tarkastellut lehtien alapintoja. Pari viikkoa sitten vihdoin ruiskuttelin niitä, mutta paljon lehtiä putoili. Tuossakin on aivan kaljua oksaa näkyvissä. Raakileen kehittymisen aikana kasvua ei paljonkaan ole tapahtunut. Nyt sentään kasvaa tervettä lehteä oksien päihin taas.

Korkeutta ei ole tullut lisää, jotkut oksat sentään ovat kasvaneet pituutta ja sotkeutuneet vieressä oleviin rocotoihin entistä pahemmin.

Otin chilien valona olleen ledispotin pöydälle valaistakseni pimeänä päivänä ripsiäisten rocotoille tekemät vahingot. Altapäin lehdet ovat tosi pahan näköisiä ja nämä putoavat vielä pois.

Päälipuoleltakin syömisvahingot ovat sellaisia, että ne olisi pitänyt havaita ajat sitten.

Kakkospäivän ykköschili

Runsaasti kakkosia sisältävän päiväyksen kunniaksi päätin tehdä blogijutun taimikasvattamoni yllättäjästä, Aji Cristalista.

Idätin erän vanhoja siemeniä jo vuodenvaihteessa ja tuolta lautalta Aji Cristal (C. baccatum) oli taimiviljelmästäni selvästi ylitse muiden. Se on 28 cm korkea, kun toiset ovat vasta 12 cm.

Tämä tuli sirkkalehtiasteelle 15.1., eli se on nyt kuukauden ja viikon ikäinen ja majaillut tuollaisessa 7 cm ruukussa siitä lähtien. Olen kastellut pikkutaimia vain pelkällä vedellä, eli Kekkilän puutarhamullassa on riittänyt ravinteita tähän asti. Valona on ollut 30W ledispotti koko kuuden taimen astialle. Aurinko on nyt muutaman päivän vähän avustanut ja myöskin lämmittänyt.

Alhaalla varressa on runsaasti nyppyjä. Se ei ole tauti, eikä hyönteisten puremia, vaan juuren alkuja. Tämä Aji Cristal siis kaipaisi jo lisää ravinteita ja etsii niiden imemispaikkaa. Tuollainen pitää istuttaa syvään multaan, niin varteen kasvaa uusia juuria ja kasvu tukevoituu. Sen minä kohta teenkin, vaikka isompien ruukkujen kanssa tulee pula tilasta valoisissa paikoissa.

Reilun kuukauden vanhassa chilintaimessa on jo nuppuja latvassa. Niitä muodostuu ainakin baccatumeille aina haarautumiskohtiin ja tämä Cristal aloitti haarautumisen kuukauden vanhana. Eihän noista nupuista vielä useinkaan edes kukkia muodostu, eivätkä ne ainakaan chileiksi kasva. Siihen tarvitaan hiukan isompi ruukku ja paremmat lannoitukset.

Muutama päivä sitten tyhjensin vanhan lautan ja siellähän oli kuukauden odottaneita vara-Cristaleita. Lautalla ei taimi kasva sirkkalehtivaihetta enempää, vaikka olisi kuinka kauan. Enintään voi hiukan varsinaisia lehtiä ilmestyä sirkkalehtien välistä, mutta eivät ne kasva pelkällä vedellä.

Tuossa on ensimmäiseen kuvaan vertaillen kasvun ihme pähkinänkuoressa: Pelkällä vedellä 4 cm,  hyvässä mullassa 28 cm kuukaudessa. Itse asiassa tämäkin varren pätkä on kasvanut pelkästään siemenen voimalla. Pikkutaimi lähtisi kasvuun jos saisi lannoitusta tai pääsisi multaan. Kasvua voi siis viivyttää ruokkimalla niukemmin. Niin kai se on ihmisilläkin.

Vielä vanhakin itää, osa2: Tomaatit

Aloin kaivella siemenvarastoani katsoakseni, mitä tomaatinsiemeniä pitäisi tilata. Niitähän olen idättänyt vasta maaliskuun puolivälissä. Pussien pohjilta löytyi kuitenkin mielenkiintoisia vanhoja siemeniä yksittäiskappaleina vuosien varrelta, joten pitihän ne koemielessä laittaa lautalle. Astiana toimi nyt sulatejuustorasia ja kellukkeena pikku pala styroksia.

Eilen, neljässä päivässä olivat kaikki muut itäneet, paitsi peitattu sininen siemen. Tänään siinäkin on itu. 

Tumblin Tom Yellowista oli yksi alkuperäinen siemen vuodelta 2007 ja sehän iti. Sininen on myöhempää hankintaa. Tuo keltainen amppelitomaatti kasvoi meillä seitsenvuotiaaksi talvehtien joten kuten loisteputkien valossa. Sitten ansarijauhiaiset valloittivat sen.

Boney MM on venäläinen varhaistomaatti ja sen viimeinen käyttöaika oli 2016, siis lähes tuoretta siementä. Kaikki itivät.

Tumbler on myös amppelitomaatti. Yksi siemen oli jäljellä pussissa, jonka käyttövuodeksi oli merkitty 2008. Nämä molemmat amppelitomaatit ovat siis yli kymmenen vuotta vanhaa siementä ja hyvin itivät. Kannatti kokeilla.

Vanhatkin siemenet itävät

Vaalipäivän aurinko hiukan pilkisti pilven läpi ja kuvasin idätyslauttani ikkunalla talvimaisemassa.

Nuo kaikki ovat yli 7 vuotta vanhoista siemenistä, Bolivian Rainbow vuoden 2008 sadosta kuivattuna ja postimerkkiliikkeen suojataskussa säilytettynä iti edelleen täydellisesti. Itävyys voi olla lajikkeesta tai käsittelytavasta riippuvainen, sillä toisella lautalla Omnicolor vuodelta 2009 on itänyt kuukaudessa vain yhden siemenen viidestä. Laitoin niitä lisää itämään.

Raakileita rocotossa tammikuussa

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens) ikkunalaudalla. Leveyttä kasvilla on 40 cm, korkeutta vain 10 cm ja ikää vajaa kolme kuukautta. Siirtelin kuvaa varten kolme muuta samankokoista rocotoa vähän sivummalle. Ledispottien avulla niitä on pidetty hengissä synkimmän ajan ohi. Kuukauden päästä alkaa ulkoakin tulla valoa.
Takavasemmalla näkyy pahvi, jolla estän tuuletusikkunasta tulvivan kylmän ilman. Tiivistäminen oli unohtunut ja ainakin yksi rocoto on kuollut ilmeisesti juurien kylmyyteen. Sillä kohtaa ei enää ole patteriakaan ikkunalaudan alla.

Peru Rojon kukat ovat taas saaneet väriä valkoisen kauden jälkeen ja joistakin kehittyy jo raakileitakin. Oksan alla majailevat baccatumien pikkutaimet.

Raakileet ovat vielä niin pieniä, että ne voivat kuihtua pois. Vasta sormenpään kokoiset pysyvät varmuudella, mutta tuskin nekään noin pienessä kasvissa paljon kasvaisivat. Nyt voi ainakin todeta, että tuli aloitettua liian aikaisin. Helmikuun lopulla olisi voinut olla hyvä aika idättää, että ne olisivat olleet vähän tuota isompia ulos tai parvekkeelle vietäessä. Nyt kaikille ei ole tilaa tai valoa ennen kuin aurinko tulee apuun.

Valkoisia kukkia rocotoissa

Joulukukkina mainostin Rocoto Peru Rojon ensimmäistä kukintaa kuukausi sitten. Kauniin punaisia ne olivatkin. Eihän niistä niin pieneen taimeen raakileita kehittynyt, sehän oli selvää. Nyt alkaa toinen kukinta hieman isommassa taimessa ja väri onkin aivan eri. Samasta kasvista kuitenkin on kyse.

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens)

Eivätkä värimuunnokset tähän loppuneet, myös Rocoto Pico Mucho (C. pubescens) kukkii nyt lähes valkoisin kukin.

Baccatumien idätys sujuu hyvin. Inca Red Drop ja Aji Cristal ovat taimella, Omnicolorissakin näkyy elonmerkkejä kahden viikon idätyksen jälkeen, vaikka se ennen on vaatinut kolme viikkoa. Vanhimmat siemenet mallia 2009 eivät vielä ole itäneet. Uusiakin idätyksiä hyvin vanhoista siemenistä jo lisäsin lautalle: Cajamarca, Chinese Pot Chilli ja Bolivian Rainbow pääsivät yrittämään vuoden 2018 listalle.

Baccaidätyksiä joulukuussa

Baccatumit olen usein idättänyt vasta helmikuussa, mutta nyt ryhdyin aikaisemmin toimiin, kun siemenet ovat niin vanhoja, että saattavat tarvita uudelleen idätyksen myöhemmin. Lautan ohjeet täällä niille, jotka eivät tätä idätystapaa vielä tunne.

Lajikkeet ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, mutta jääneet kasvattamatta viime vuosina. Omnicolorin siemenet ovat muutenkin hitaasti itäviä ja osa niistä oli vuodelta 2009, osa mallia -13. Incat ovat myös vanhoja ja ruskettuneita, mutta kun ajoissa aloittaa, ehtii vielä keksiä jotakin tilalle.

Joulukukkia perulaisista rocotoista

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens)

Aamuinen auringonpaiste värjää talvisen maiseman, mutta ikkunalaudalla jo kukkii ensimmäinen perulainen rocoto siitä koeidätyksestä, jonka lokakuun lopulla laitoin idätyslautalle. Puolitoista kuukautta taimella on ikää ja pienikin tuo on, eipä siitä vielä kannata satoa odotella. Noin viikko sitten siirsin isoimpia litraisiin ruukkuihin taimiruukkujen ahtaudesta.

Ikkunalaudalla valosta huolehtii kaksi 30W kiinalaista led-spottia. Niiden valon väri on ns. luonnonvaloa, mutta luonnon valo on lyhyinä talvipäivinä selvästi punaisempaa.

Monissa muissakin taimissa on jo nuppuja, mutta ei kaikissa. Perulaiset ovat erilaisia.

Niinhän siinä kävi...

... että talvi tuli (ainakin hetkeksi) enkä tietenkään raaskinut heittää pois kuukausi sitten koeidätyksessä lautalta nousseita perulaisia rocoton taimia.

Nyt ne jo haarautuvat ja hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kukkanuppuja oksanhangoissa. (No ei sentään ihan oikeasti, ei näillä silmillä, eikä suurennuslasillakaan).

Maistelua marraskuussa

Annuumit tuli idätettyä tänä vuonna myöhään, vasta loppukeväästä ja kolean kesän ja heikon hoidon seurauksena maistiaisia saatiin tästä pikkuisesta vasta loka- marraskuussa.

Amachito Rosso (C. annuum)

Tuommoisen italialaisen annuum-chilin siemeniä oli jäänyt joltakin edelliseltä vuodelta käyttämättä ja päätin kokeilla niitä nyt. Marraskuun alussa vasta tulin maistelleeksi, kun siirsin sen sisätiloihin lämpimään. 

Amachito siirtyi eteiseen ledispotin alle. Ikkunasta ei juuri valoa tule, se on pohjoiseen. Oksilla on toistakymmentä pikkuista kypsää chiliä, paljon raakileita ja muutama kukkakin näyttää aukeavan, kun pääsi lämpimään. Lehdet vetävät kouruiksi paikan vaihdosta johtuen. Niissähän tapahtuu kaikenlaista rypistymistä ja monet putoavat pois, kun olosuhteet muuttuvat noin rajusti.

Maku olikin yllättävän siedettävä annuumiksi; pistävän terävä toki, mutta se sopii joihinkin ruokiin. Jo parikin pientä punaista riittää mausteeksi kahden hengen ruokaan. Nämä ovat riittoisia.

Kasvun ihme - tästä se alkaa

Kolmessa päivässä ilmestyivät ensimmäiset itämisen merkit näihin perulaisiin rocotoihin ja nyt neljäntenä päivänä kolme viidestä lajikkeesta on jo itänyt ja tässä Rocoto San Pedro Orangessa kaikki kolme testisiementä työntävät jo valkoista juurenkärkeä esiin. Taidan nyt laittaa jonkun noista multaan jo tänään tai huomenna. Sillä tavalla on suurempi mahdollisuus välttää "kypäräpää" eli sirkkalehtien jääminen siemenen sisään jumiin. Tuollaisilla isoilla kuhmuraisilla ja hyvin kuivuneilla siemenillä sellainenkin vaara on olemassa. Kosteus yleensä auttaa tähän, mutta mullan vastus saattaa auttaa lisää.

Testi-idätyksiä rocotoille

Tavakseni on tullut testata uudet itse kerätyt siemenet heti tuoreeltaan, niin ei tule pettymyksiä myöhemmin, jos joku erä ei idäkään. Nyt Jewen rocotojen siemenet ehtivät kuivua enne lautalle pääsyä. Tuoreet siemenet itävät ehkä hieman nopeammin. Kuvassa kiintyy huomio siihen, että siementen koko vastaa selkeästi chilien kokoa. Isoilla on isot siemenet. Valitan tekstauksen laatua. Permanent-tussi oli nyt turhan leveä, mutta eiköhän tuosta selvän saa.

Kuinka ollakaan, hyllystä löytyi vielä alkuperäinen 2008-vuoden idätysastia, jolla aloitin lauttakokeiluni kohta kymmenen vuotta sitten. Se näkyy olevan HK:n aurinkosalaattirasia. Siitä sain idean muistuttaa taas kerran tästä "keksinnöstäni", jossa siemenet itävät talouspaperilla, joka on kietaistu styroksipalan ympärille ja siis kelluu ja imee vettä. Siemenet pysyvät kannen alla kosteana ja itäminen näkyy heti kärsimättömälle kasvattajalle. Ennen kaikkea se estää vahingossa kuivumisen. Se myös estää tuhon, jos huoneessa lentelee pikkukärpäsiä, harsosääskiä, joiden toukat voivat syödä mullassa idätettävien juuret ja pilata melkein koko idätyserän; tästäkin on kokemuksia.

Idean tuohon sain silloisten chiligurujen ChilParkin ja Herra47:n idätyksistä paperin päällä lautasella tai astian pohjalla. Sitä piti päivittäin suihkutella, tämä kelluu ja pysyy märkänä laiskalla ja huonomuistisemmallakin. Kahvisuodatin tuli tuohon pinnalle vähän myöhemmin ja se estää juurien juuttumisen paperin sisään. Perusteellinen selitys metodista on 2015 päivityksessä. Ellet vielä satu tuntemaan helppoa idätystapaa, tässä sinulle on sellainen.

Sadonkorjuuta lokakuussa

Tapanani ei ole kehuskella sadonkorjuukuvilla, eikä punnita niitä. Vaatimattomiahan nämä parvekeviljelijän sadot ovat kasvihuoneisiin verrattuna, mutta hyvin ovat chilit riittäneet meidän pienelle perheelle.

Tänään keräsin viimeiset Aji Fantasy Sparkly Whitet (C. baccatum). Lehdet olivat jo ruskettuneet, syksy oli saanut otteen pari metriä korkeisiin pensaisiin. Nämä menevät mietoon etikkaliemeen, purkkiin muutamaksi viikoksi, kun niiden makuun viime vuonna ihastuin.

Parvekkeella on nyt öisin lämpöpuhallin vahdissa, jos lämpö laskee alle kymmenen asteen. Kylmin  yö on ollut kaksi astetta ulkona, 8 parvekkeella. Punainen baccatum kuvan ylälaidassa on Rain Forest, joka aloitti satonsa Vappuna ja siitä lähtien se on ollut punaisena. Se on erinomainen ruokamauste, mitä tuo valkoinen Sparkly ei ole, se on liian mieto mausteeksi. Rocotoja on eniten poimimatta, mutta nehän kestävät viileitä säitä hyvin.

Perulaiset Rocotot valloittavat Suomea

Sain yllättäen, tilaamatta ja mitään aavistamatta paketin chilituttavaltani Jeweltä eli Kaksi kasvihuonetta-blogin isännältä Jarilta. Todella upeeta, ainutlaatuista. Suurkiitos!

Jari teki kiertomatkan Peruun, rocoto-chilien kotiseuduille vuosi sitten ja etsi matkallaan toreilta ja kauppahalleista kiinnostavia chilejä. Siemeniä kertyi kymmenistä erilaisista rocotolajikkeista ja nehän kasvoivat Suomessa viime kesänä enimmäkseen mainiosti. Capsicum pubescens eli rocoto on vuoristojen kasveja ja on tottunut kylmiinkin öihin ja vaihtelevaan säähän. Nyt Jari on korjannut satoa ja siitä pikku näyte päätyi minullekin. Blogissaan Jari esittelee 25 hyvinkin erilaista lajiketta, jotka menestyivät meidän ilmastossamme kasvihuoneessa tai ulkona. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa Perun matkasta ja sen tuliaisista. Tuo on todellinen uroteko, suomalaista chiliharrastusta taatusti muuttava (siemeniä on tulossa jakoon) vuosien haaveilun toteutus. Nostan olematonta hattuani, hienoa Jari.

Chilifoorumilla Jari on nimimerkillä jewe vakiokasvoja ja on jo vuosia valmistanut syksyisin erittäin maukkaita chilijauheita, joista savurocoto on kulttimaineessa. Sillä tosiaan saa melkein ruoasta kuin ruoasta maistuvaa.