Cuscokin kypsyy

Tuollaisia mötiköitä kasvaa puska pullollaan. Tästä tulee kiloissa mitaten suurin chilisato mitä yhdestä kasvista olen toistaiseksi saanut - jos ehtivät kypsyä.
Rocoto Peru Cusco kypsyy hiljalleen. Nuo ovat keskimäärin kahdeksansenttisiä, pisimmät 9 ja leveyttäkin on 4, isoimmissa 5 senttiä. Niitä on tuolla oksiston kätköissä kymmeniä ja taas kymmeniä.

Tuossa on samassa 40cm leveässä ämpärissä 2 rocotoa ison omenapuun juurella kesähelteillä varjossa, aamuisin auringossa. Vasemmalla piilossa on Rocoto Manzano Orange, joka vasta kukkii. Se ei siis missään tapauksessa ehdi kypsyä ulkona. Tuon kokoista astiaa on mahdoton sijoittaa sisälle lämpimään.

Muutaman päivän kastelematta olleen ämpärin jaksoin sentään nostaa, mutta tiukassa se oli. Koko kesän paikallaan olleen astian pohjasta olivat chilien juuret kasvaneet ulos multaan ja niitä sai repiä irti ihan tosissaan. Kehittelin näet ajatusta, että kaivaisin Manzanon ylös ruukustaan ja typistettynä siirtäisin sen sisään kypsymään, jos se ehtisi kasvattaa edes muutaman sentin kokoisen raakileen, joka kestäisi käsittelyn. Eipä taida saada ehjänä tuota, kun juuretkin ovat jo karanneet. Muutaman yli metrin korkuisen verson leikkasin siitä pois jo kuukausi sitten ja jätin vain pari kukkivaa oksaa. Ensimmäiset raakileet ovat muutaman millin kokoisia.  Silloin typistin muutkin ulkorocotoni leikkaamalla kaikki kukat pois ja meni siinä pienimmät raakileetkin. Eivät ne kuitenkaan olisi ehtineet kypsyä. Hyvä jos edes nuo isot.