Sadonkorjuun yhteydessä karsin taas chilejäni. Kaikki kukat leikkelin pois sikäli kuin se sujui kypsyviä raakileita vahingoittamatta. Nehän eivät missään tapauksessa ehdi enää kasvaa ja kypsyä. Ulkona aloitin tämän karsimisen jo kuukausi sitten ja parvekkeellakin kuukauden vaihteessa. Lannoituksen olen lopettanut jo muutama viikko sitten paitsi Bhut Jolokialle, joka saa edelleen energiaa kasvattaakseen kilpailukykyisiä Bhutteja.
Parvekkeen nurkkaa siivotessani huomasin, että tämän kesän turhin kasvatettavani, Rocoto Manzano Orange kantoi ja levitti lehdillään ripsiäisiä, vaikka ei itse niistä näytä kärsivän. Pubeen ne tekevät vain minimaalisia vioituksia, mutta vieressä ja lomittain kasvava Aji Amarillo oli syöty pahemmin. Tuossa Rocotossa ei siis ole edes kukkanuppuja, vaikka sillä on mittaa jo 4 metriä; 2,60 huoneen korkeus ja 1,40 katossa vaakasuoraan. Mutkittelut matkalla korvannevat ruukun korkeuden. Ulkona siinä on nyt muutama herneen kokoinen raakile. Amarillo on 20 cm lyhyempi, mutta siinä sentään on reilusti satoa, vaikka kypsyvätkin hitaasti. Tämä kasvattelee tasaisesti 10-12 senttisiä. Yli 20 senttisiä palkoja kasvattava Amarillo täytyy olla eri lajike, vaikkakin saman niminen.
Niin:
Tuo rocoto sai pienenä ja vielä toukokuussa parvekkeelle siirtyessään kananP:tä ruukkuunsa. Sillä se on kasvanut komeasti, mutta ei tuottanut mitään.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.