Yhden vasta olen maistellut, joten tuomio voi hyvinkin muuttua, mutta nyt näyttäisi siltä, että tätä en jatkossa viljele, ellei se sitten kasva hyvin ihan "pellossa", ulkona. Parvekkeella sille ei jatkossa löydy tilaa. Mutta siihen makuun: Peruschili, harmiton, paprikanmakuinen pienellä poltteella. Tuota voi viipaloida leivän päälle tai salaattiin, se on kaunista ja maistuu vähän chilille. Jollekin aloittelijalle tai ummikolle se voisi olla aivan riittävä elämys. Ei tällä kuitenkaan isompaa ruokaa mausteta, tai sitten noita pitäisi olla iso nippu. Jos kuitenkin vertaa kaupan punaisiin, on tämä monta luokkaa ylempänä. Ei minulla oikeastaan ole pahaa sanaa sanottavana mausta, sitä vain saisi olla enemmän.
Espanolan alkuperämaasta liikkuu erilaisia tietoja. Nämä siemenet tulivat kyllä Espanjasta, mutta alun perin Espanola tarkoitti Haitia Kolumbuksen retkien aikaan. Sittemmin meksikolaiset ovat omineet Espanola-chilin ja jalostaneet siitä erilaisia versioita. Minusta maistuvampi espanjalainen on Pimiento de Padron, joka tuotiin Meksikosta pari vuosisataa Kolumbuksen retkien jälkeen. Sen historiasta on tarkemmat tiedot. Sitä nautitaan vihreänä ja sitä tulee meille enemmän kuin Espanolaa.
Kuka muuten tuntee saksalaisia chilejä? No, onhan minulla Pepper-Kingin Saksassa nimeämä Rocoto Riesen. Ei argentiinalaisiakaan montaa tunnettua ole. Paraguaysta tulee vain numerochilejä, joiden hankinta taitaa olla hankalaa. Taidanpa toivoa, että maa ei mene jatkoon. Uruguaysta sen sijaan minulla on siemeniäkin valmiina, pyöreämarjainen Polombo jäi vain viime keväänä varalle, kun keskityin noihin eurooppalaisiin. Hollantilainen punainen on chileissä kirosana, mutta kyllähän pojat pelata osaavat.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.