Espanolan seuraavassa maistelussa löytyi sentään hiukkasen poltetta yläpäästä leikatuissa renkaissa, mutta ei muualta. Kun siemenliikkeen "Heat Level" tälle on 4-5 kymmenportaisessa asteikossa, pitänee tunnustaa, että alle 4:n lukemat eivät minun suussani maistu chililtä, eli edes hiukkasen polttavalta. Syy on tietenkin suussani, tuntoaistini on niin tottunut, että pientä poltetta ei huomaa.
Se on tavallaan sääli. Menee melkein puolet asteikosta hukkaan, mutta toisaalta yläpäähän tulee lisää sävyjä. Tottuminen tapahtuu vähitellen, mutta parin viikon tiukalla kuurilla saa kyllä jo paljon korjattua sietorajaansa. Huvittuneena luin Chilifoorumilta, miten Habaneroja aamiaiseksi popsiva "Bluesman" arvioi Campanea, Piispan hattua. Poltetta ei löytynyt juuri nimeksikään. Pari vuotta sitten, kun niitä ensimmäisen kerran kasvatin, oikein piti irvistellä ja puhallella, kun niitä söi täytettynä ja paistettuna. Hyviä toki olivat. Sai se Hippy Seedsin maistelussakin hien pintaan. Niiden luokitus siemenkaupassa on 4-6. Tänä vuonna noita ei olekaan kasvamassa. Voisi siis hyvinkin kuvitella, että tuo Espanola aiheuttaa jollekin chiliin tottumattomalle suun- ja vatsanväänteitä. Ihmisten toleranssi vaihtelee todella paljon.
Siemenkauppojen vaihtelevien asteikkojen lisäksi on tarkoin mittauksin tehtyjä Scoville asteikkoja. Mittaus taitaa vain olla niin hankala ja kallis, että sitä ei kaikille lajikkeille tehdä, mutta tuliset kastikkeet mittaillaan tarkoin. Tuoreiden chilien arvot vaihtelevat aika tavalla kasvupaikasta, maaperästä, kosteudesta ja auringon määrästä riippuen. Tässä taulukossa on joitakin sopivan väljiä osviittoja lukemista. Espanola sijoittuu sarjaan "reilu tuhat Scovillea". Tästä voisi tehdä päätelmän, että alle tuhannen lukemia minä en erota, kymmenet tuhannet jo maistuvat chililtä, sadat tuhannet alkavat polttaa ja miljoonaluokassa (Bhut Jolokia) otetaan vain pieniä paloja. Iivarin kommentissaan suosittelema Pepperseeds.eu:n Scoville-lista on pitkä ja useimmilla on kaksinkertainen vaihteluväli otettu huomioon, kuten elävässä elämässä kuuluukin.
Eivät asteikot tähänkään lopu. "Craig's Pepper Hotness scale" on eniten ruoanlaittoon viittaava. Siinä tutkitaan salsan tekoon tarvittavaa määrää chiliä ja referenssilukuina on muutama valmis kastike. Craigilla on tarkan tuntuisia lukuja, mutta käytännön elämässä noissa on taatusti muutaman kertaluokan vaihtelua. Huomiotani kiinnitti, että Piispan hattu oli täällä aivan miedoimpien joukossa, mitä se ei taatusti minun parvekkeellani ollut. Espanolalle on noteerattu puolet Jalapenon tulisuudesta, mikä voisi hyvinkin pitää paikkansa. Yläpäässä asteikkoa sitten näkyy, että tämän asteikon laatija ei hyväksy Scoville-asteikkoa ainoaksi oikeaksi tulisuuden mittariksi, vaan hän on saanut aivan toiset mestarit. Makuasioita.
Ají Charapita – Pieni mutta tulinen ihme Perusta
4 viikkoa sitten
2 kommenttia:
Tästä linkistä pepperseedsin taulukkoon:
http://www.pepperseeds.eu/scoville/
Ovat omaa lajikevalikoimaansa pistäneet scovilleasteikolle. Itse en ole niin chilejä maistellut niin paljoa, että osaisin kommentoida asteikkoa sen enempää mutta sinulle kertoo varmasti paljon enemmän.
Kiitos tuosta huomiosta.
Lista on pitkä ja lukemat tarkan tuntuisia. Lisäsin linkin tuonne tekstin puolelle, niin pääsee suoraan näpyttelemään.
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.