Parasta annuumia, mitä olen maistanut.

Nyt pitää kehua isoilla kirjaimilla. Pimiento de Padron on ylittänyt odotukset joka suhteessa. Ehdottoman suositeltava mieto lajike.

Espanjan välierämatsia odotellessa paistoin testierän tapaksia. Oliiviöljyä reilusti pannulle ja chilit siihen kunnes kuori irtoilee ja tummuu sieltä täältä. Sitten karkeata merisuolaa vähän päälle ja nauttimaan. Hieno kokemus ja tästä muutkin pitivät. Rulettia ei vielä näin pienellä erällä päässyt pelaamaan, mutta ilmeisesti suurimmat olivat tulisimpia. Kaikki kuitenkin maistuivat. Tämäkin luokitellaan tulisuusluokkaan 4 tai scovilleissa vaihteluväliin 1000-12.000. Yksi selvä virhe tuossa minulle tuli. Kannat leikkasin liian lyhyeksi. Niistä saa huonosti kiinni, kun ovat rasvaisia.

Ensimmäiset juuri kypsyvät ulkona kukkapenkissä, terassin reunassa. Olen tuon vierestä kerännyt jo useamman vihreän syötäväksi, mutta pitäähän siemeniäkin saada. Nuo ovat suunnilleen metrin korkuisia. Parvekkeella on kasvu ollut kovempaa, latva hipoo jo kattoa ja satoakin on enemmän. Padron taitaa pitää lämmöstä. Se on helpoimpia kasvattamiani chilejä, roteva, hyvin kukkiva ja helposti satoava. Ripsiäisiä se kerää kuten muutkin annuumit, mutta saippuavedellä ja lehtiä poistamalla siitä on selvitty. Uutta tervettä kasvua tulee enemmän kuin ötökät ehtivät syödä. Se myös juurtui helposti, kun katkaisin latvan. Suosittelen hankintalistalle ensi kesäksi, jos muutkin kuin tappotuliset kiinnostavat. Olen tätä jo käyttänyt viipaloituna kuin vihreää paprikaa pienellä poltteella salaateissa, wokeissa ja kastikkeissa, mutta kyllä alkuasukkaat olivat oikeassa tarjoilun suhteen. Oliiviöljy ja suola kuuluvat ehdottomasti makuyhdistelmään.

Jos nyt kuitenkin käy niin, että Saksa selviytyy finaaliin, uuniin menee Rocoto Riesen (jättiläinen) kenties vähän punaisella hollantilaisella ja Goudalla täytettynä. Espanjan voittaessa pidämme tapas-juhlat ja riivin kaikki Padronit puskista pannulle.