Varovasti maistellen aloitetaan

lauantai 26. syyskuuta 2009



Bhut Jolokia on maailman tulisin chili. Joissakin marketeissa myytävä Naga Morich on tämän läheinen sukulainen. Niihin kannattaa suhtautua kunnioituksella ja käyttää suojakäsineitä.



Sitä on kasvamassa tuossa parvekkeella. Viime viikolla poimin yhden, kääpiökokoiseksi jääneen kypsän chilin ja laitoin sen Alkon minipulloon rypsiöljyyn kellumaan. Muutamassa päivässä öljy oli saanut makua riittävästi. Siitä tulee aivan ihanaa salaatin kastiketta. 2,5 grammainen chili 50 grammassa öljyä maustaa riittävästi. 1:20 siis riittää. Pidempään uuttaen makua tulisi paljon lisää ja vaihdankin nyt uudet öljyt nautiskellun tilalle. Kenties oliiviöljy olisi ollut paikallaan - ja vähän sitruunaa, suolaa ja valkosipulia kastikkeeseen. Chiliöljy yleensä tehdään niin, että astia tungetaan täyteen chilisilppua ja väleihin kaadetaan öljyä. Näistä supertulisista tulee tuolla tavalla niin maukasta öljyä, että sitä pitää annostella tipoittain.

Noin se lähtee liikkeelle..



Tämä on ensimmäinen blogini. Antakaa anteeksi aloittelijan alkeelliset virheet. Ja tervetuloa, jos kiinnostaa.


Nettipäiväkirjaa jossakin muodossa olen pitänyt vuodesta 1995, mutta ei niitä silloin blogiksi kutsuttu. Nuo merkinnät johtivat sittemmin nettifoorumin ja sitä tukevan yhdistyksen perustamiseen. Niiden hoidossa kuluu edelleen eläkeläisen aikaa, mutta kesällä -07 aloitin silti uuden harrasteen, chilien kasvatuksen. Sen tiimoilta olen pitänyt kasvatuspäiväkirjaa muiden chileistä hurahtaneiden kanssa Chilifoorumilla Chilivaarin nimellä. Nyt on tullut aika kokeilla itsenäistymistä. Se antaa mahdollisuuden hyppiä vähän yli raja-aitojen.


Kasvatuspäiväkirjaa pidän ihan omaksi ilokseni. Sieltä voi tarkistaa, mitä tehtiin viime vuonna tähän aikaan ja miten mikäkin kasvi on kasvanut, miten hoitotoimenpiteet ovat vaikuttaneet. Jos se jotakin muutakin kiinnostaa, se sopii minulle. Kommentoida saa ja se on jopa toivottavaa. Keskustellen asiat selviävät. Olen jo sen verran "vanha" kasvattaja, että jotkut perusasiat saattavat tuntua liian yksinkertaisilta ja unohtuvat mainita tai selittää. Kuvien kanssa olen aina pelannut ja kuviin perustuvat nämäkin päiväkirjamerkinnät.


"Edelliset osat" chilipäiväkirjaa löytyvät siis Chilifoorumin sivuilta ja tuskin vaivaudun niitä tänne siirtämään, niin paljon siellä on tavaraa. Tässä vain linkit niihin:
Loppuvuosi -07: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=3937, jolloin olin aivan aloittelija
Vuosi 2008: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.0 keskityin intialaisiin chileihin
Vuosi 2009: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.0 tutusmisen keskiössä Peru


Chiliaiheiden lomassa ajattelin harrastaa muuta yksityisajattelua ja maailmanparannusta. Yritän erotella ne merkinnät jotenkin, vaikkapa tekstin värillä tai kuvien puutteella, jotta chileistä kiinnostuneet voivat hyppiä niiden yli.


Okei, tämä on testiversio, kokeiluvaihetta. Kaikki voi vielä muuttua, palstan ulkonäkö varsinkin, kunhan opin hallitsemaan tätä tai jotakin muuta sopivaa blogisoftaa. Muoto on tuttu 90-luvun nettipäiväkirjastani: Uusimmat asiat ylimpänä, vakiolinkit vasemmalla, teksti oikealla. Voitte pitää minua juoksuhautoihin jämähtäneenä jääränä, jos niin haluatte. Ei minua haittaa. Tervetuloa kuitenkin.

Historian havinaa - blogin täydennystä Chilifoorumilta

maanantai 21. syyskuuta 2009

Tästä eteenpäin, tai siis ajassa taaksepäin merkinnät eivät ole oikeita blogimerkintöjä, vaan olen ne siirtänyt Chilifoorumilta, missä pidin kasvatuspäiväkirjaa kolmatta vuotta.

Siirtelen noita vanhoja juttuja vähitellen, eli historia avautuu taaksepäin sikäli kuin kerkeän.
Kuvat ovat pääsääntöisesti 700 pikseliä leveitä, mikä vaikuttaa palstojen muotoiluun.

Syksyn satoa kypsyy parvekkeella

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kaiken väristä kypsyy lämpimässä syksyssä, mutta kerronpa parista pitkään vaietusta isokokoisesta chilistä.
Turbosta on ensimmäiset kypsät maisteltu jo elokuun alussa, mutta nyt niitä kypsyy joukolla; pienellä joukolla. Se on toukokuun lopulta kasvanut samassa paikassa parvekkeen perällä, poissa auringosta. Itse asiassa se ei ole juurikaan kasvanut, vaan kasvatellut noita 7-8 cm mollukoita. Tuossa paikassa kävi selväksi, että Pube ei siedä kääntelyä. Varjon puolelle joutuneet kukat ja pienet raakileetkin tippuivat pois ja kesti 3-4 viikkoa ennen kuin valon puolelle oli kehittynyt uudet. Sittemmin se on saanut olla samassa asennossa, Vain joitakin hillittömän pitkiä versoja olen leikannut pois. Lannoitus on ollut hyvin niukkaa, mutta kukkia ja uusia raakileita kasvaa edelleen.



Viime kesän satoihme, kananlannalla kasvatettu panamalainen Aji Chombo heräsi myöhään talviunestaan. Sehän talvehti puun kokoisena ja on siitä vain kasvanut, minkä nurkassaan on mahtunut. Mittaa on yli puolitoista metriä ja se on tukevaoksainen puu. On siinä jo toista kuukautta ollut kypsiä ja sato lisääntyy koko ajan. Syksy vain tulee taas eteen kesken kaiken. Viime vuonna se kehitteli tulisia chilejä marraskuulle asti.

Kukat pois ja lannoitus seis

sunnuntai 13. syyskuuta 2009


Sadonkorjuun yhteydessä karsin taas chilejäni. Kaikki kukat leikkelin pois sikäli kuin se sujui kypsyviä raakileita vahingoittamatta. Nehän eivät missään tapauksessa ehdi enää kasvaa ja kypsyä.  Ulkona aloitin tämän karsimisen jo kuukausi sitten ja parvekkeellakin kuukauden vaihteessa. Lannoituksen olen lopettanut jo muutama viikko sitten paitsi Bhut Jolokialle, joka saa edelleen energiaa kasvattaakseen kilpailukykyisiä Bhutteja. 

Parvekkeen nurkkaa siivotessani huomasin, että tämän kesän turhin kasvatettavani, Rocoto Manzano Orange kantoi ja levitti lehdillään ripsiäisiä, vaikka ei itse niistä näytä kärsivän. Pubeen ne tekevät vain minimaalisia vioituksia, mutta vieressä ja lomittain kasvava Aji Amarillo oli syöty pahemmin. Tuossa Rocotossa ei siis ole edes kukkanuppuja, vaikka sillä on mittaa jo 4 metriä; 2,60 huoneen korkeus ja 1,40 katossa vaakasuoraan. Mutkittelut matkalla korvannevat ruukun korkeuden.    Ulkona siinä on nyt muutama herneen kokoinen raakile. Amarillo on 20 cm lyhyempi, mutta siinä sentään on reilusti satoa, vaikka kypsyvätkin hitaasti. Tämä kasvattelee tasaisesti 10-12 senttisiä. Yli 20 senttisiä palkoja kasvattava Amarillo täytyy olla eri lajike, vaikkakin saman niminen.

Niin:
Tuo rocoto sai pienenä ja vielä toukokuussa parvekkeelle siirtyessään kananP:tä ruukkuunsa. Sillä se on kasvanut komeasti, mutta ei tuottanut mitään.   

09.09.09

keskiviikko 9. syyskuuta 2009


09.09.09
Maaginen päiväys.
Ihmeiden aika.

Fataliin yllätyssiemenistä viime joulukuussa idätetty yllätysrocoto M1 ryhtyi sitten helmikuussa alkaneen, puoli vuotta jatkuneen kukinnan seurauksena vihdoin kasvattelemaan yhtä podia. Ja minä kun luulin, että minä en vain osaa.

Pienessä amppeliruukussa kesän vietettyään se öiden kylmettyä ja päivän lyhentyessä, ravinnon vähentyessä tai ties mistä syystä kasvattaa nyt metrin, puolentoista vaakasuoria versoja ja niihin päihin kukkia, jotka näyttävät kehittyvän hedelmiksi. Pakkaset vain tulevat ennen kuin nuo ehtivät kypsyä parvekkeella ja tuollaiset hujoppiversot on tosi hankala majoittaa sisään.

Ymmärrän hyvin Fataliita, jos hän on tämän lajikkeen hyllyttänyt ja siemenet laittanut yllärien joukkoon. Mikähän tuollaisten pitkien sivuversojen tarkoitus mahtaa olla? Yrittääkö se levittää jälkeläisiään mahdollisimman kauaksi emokasvista?

Cuscokin kypsyy

maanantai 7. syyskuuta 2009


Tuollaisia mötiköitä kasvaa puska pullollaan. Tästä tulee kiloissa mitaten suurin chilisato mitä yhdestä kasvista olen toistaiseksi saanut - jos ehtivät kypsyä.
Rocoto Peru Cusco kypsyy hiljalleen. Nuo ovat keskimäärin kahdeksansenttisiä, pisimmät 9 ja leveyttäkin on 4, isoimmissa 5 senttiä. Niitä on tuolla oksiston kätköissä kymmeniä ja taas kymmeniä.

Tuossa on samassa 40cm leveässä ämpärissä 2 rocotoa ison omenapuun juurella kesähelteillä varjossa, aamuisin auringossa. Vasemmalla piilossa on Rocoto Manzano Orange, joka vasta kukkii. Se ei siis missään tapauksessa ehdi kypsyä ulkona. Tuon kokoista astiaa on mahdoton sijoittaa sisälle lämpimään.

Muutaman päivän kastelematta olleen ämpärin jaksoin sentään nostaa, mutta tiukassa se oli. Koko kesän paikallaan olleen astian pohjasta olivat chilien juuret kasvaneet ulos multaan ja niitä sai repiä irti ihan tosissaan. Kehittelin näet ajatusta, että kaivaisin Manzanon ylös ruukustaan ja typistettynä siirtäisin sen sisään kypsymään, jos se ehtisi kasvattaa edes muutaman sentin kokoisen raakileen, joka kestäisi käsittelyn. Eipä taida saada ehjänä tuota, kun juuretkin ovat jo karanneet. Muutaman yli metrin korkuisen verson leikkasin siitä pois jo kuukausi sitten ja jätin vain pari kukkivaa oksaa. Ensimmäiset raakileet ovat muutaman millin kokoisia.  Silloin typistin muutkin ulkorocotoni leikkaamalla kaikki kukat pois ja meni siinä pienimmät raakileetkin. Eivät ne kuitenkaan olisi ehtineet kypsyä. Hyvä jos edes nuo isot.

Rocotot kypsyvät ulkona

Vihdoin alkoi värin vaihto ulkona majailevissa rocotoissani. Sekä Cusco että Puno kasvattivat ja kypsyttelivät raakileitaan kaksi kuukautta.

Rocoto Peru Puno Marki on värikäs ilmestys. Pyöreähköt hedelmät ovat noin nelisenttisiä, suurimmat viisi. Niiden väri vaihtelee eri kasvuvaiheissa ja auringon säteilystä riippuen. Punainen väri ilmestyi muutama päivä sitten ja se saattaa tuosta vielä tummua.

Tämän korkealta Andeilta kotoisin olevan puben kehitystä olen päiväkirjassani melko tarkkaan seurannut, onhan tämä ensimmäinen kerta, kun pubescenseja kasvattelen.
Tammikuun lopulla tapahtui idätys.
Parin kuukauden iässä ne saivat hapanta turvetta juurilleen.
Osa taimista oli jo huhtikuun ulkona parvekkeella palelemassa. Ne selvisivät siitä, mutta jäivät kasvussa kuukauden jälkeen ja se on pysynyt syksyyn asti. Tämä oleskeli sen ajan sisällä lämmössä.
Toukokuun alussa ne olivat vielä maitopurkeissa, mutta kuun puolivälissä ne pääsivät isoihin ruukkuihin, saivat kolmanneksen hapanta turvetta juurilleen ja joutuivat ulos. Ensimmäiset kukat bongattiin jo silloin, mutta kukinta tietysti häiriintyi ulos viennistä.
Heinäkuun eka päivänä bongasin ensimmäiset raakileet.
Kuun lopussa ne olivat jo isoja.


Tässä Puno koko komeudessaan. 6,5 litran ruukussa koko kesän asustelleena se ei ole kasvanut tuon enempää. Satoa on kuitenkin runsaasti lehtien alla piilossa. Ruukku kaatuili myrskyissä ja oksia katkeili kunnes kaivoin sen maahan ja nostin oksia ylös naruilla. Kuvausta varten nostin sen näkyville. Tuo betoniseinä kuuluu rinnetonttimme pengerrykseen ja on osoittautunut hyväksi taustaksi niin viiniköynnökselle, tomaateille kuin nyt rocotoillekin. Se kun on suoraan etelään. Pubet ovat kyllä olleet jonkin verran varjossa omenapuun alla.

Ei selvitty myrskystä ilman tuhoja

lauantai 5. syyskuuta 2009

Eilen jo tuuli kovaa, mutta yöllä oli tapahtunut kauheita:
Amppelia parvekkeen ulkoseinällä kannatellut rautalanka oli hankaantunut poikki ja chili putosi kolmisen metriä. Ruukussa on ammottava reikä. Siitä näkee, että ruukku on aivan täynnä juuria.

Itse Omnicolor ei ollut paljonkaan vahingoittunut. Muutaman oksan pää oli katkennut, mutta kasvi näyttää selvinneen hyvin.
Paksummissa oksissa en havainnut murtumia ja suurin osa chileistäkin oli pysynyt kiinni kovassa tömähdyksessä. Sitkeitä sissejä, kuten monesti ennenkin on todettu.
Kun kaikkialle levinnyt multa on suihkuteltu pois, Omnicolor loistaa ja uhkuu elinvoimaa. Pitää vain löytää jostakin uusi ruukku.

Lisäys iltapäivällä:
Maasta kerätyillä keltaisilla ja oransseilla chileillä maustin possun sisäfileen mahdollisimman yksinkertaisesti: Pannulle paistossa irronneeseen nesteeseen lisäsin chilit renkaiksi leikattuna ja pikku purkillisen ruokakermaa. Nam Nam! Omnicolor keräsi runsaasti lisäpisteitä tänään.

Carmine - kaunotar Perusta

torstai 3. syyskuuta 2009

Aurinkoisen päivän kunniaksi aurinkoinen kuva. Carmine
Tämä perulainen kaunotar herätti huomiota jo taimivaiheessa. Sen jälkeen se on joutunut elämään vähän muiden chinenseiden varjossa, kun kaikille ei ollut eteläikkunalla paikkaa. Kasvatin niitä liian montaa lajia. Elokuussa tuo kuitenkin sai kypsää aikaiseksi, ensin pienempiä, sitten jo aika reilun kokoisia, seitsemänsenttinen tämäkin. Ei kovin runsaasti kuitenkaan. Se voi johtua tietysti huonosta hoidosta, varsinkin vähästä auringosta.

Maku muistuttaa aika paljon Limoa, on vain tulisempi. Samaa hedelmäistä tuntua niissä on, kun aivan pieninä lastuina maistelee. Eiliseen broilerileikkeeseen sitä kuitenkin tuli liikaa ja vähän irvistellen piti syödä loput. Hyvää oli kuitenkin. Carminen annosteluohjeeksi sopii ilmeisesti sama kuin oranssille Habanerolle. Tuhtia tavaraa siis tämä keltainen.

Bhut Jolokia on oikeasti maukasta

perjantai 21. elokuuta 2009




Sain talvella lahjaksi Bhut Jolokian siemeniä. Sehän on virallinen chilien (ja kaikkein kasvien) tulisuusennätyksen haltija Intian Assamista. Nagat ovat kotoisin aivan siitä läheltä, mutta rajan toiselta puolen Bangladeshista. Isompia eroja noilla ei taida olla. En ole mikään supertulisten ystävä, mutta pitihän tuo laittaa kasvamaan. Hiukan muiden varjoon joutuneena ja ankarasti lyhennettynä tuo kypsytti vasta elokuun alussa ensimmäiset hedelmänsä ja nekin kovin pieniä.

Oikeasti tuo pienin on vain parisenttinen, eli näytöstäsi riippuen saatat nähdä ne luonnollista suurempana. Painoa tuolla oli vain 1,4 grammaa, mutta makua kyllä riitti. Erittäin ohuina siivuina maistellen hedelmäinen habaneron maku tuli ennen poltetta. Neljän hengen kermakastikkeeseen lisäsin puolikkaan tuollaista, eli alle grammalla Bhuttia maku oli kohdallaan. Poltetta oli, mutta miellyttävää. Ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä kaapivat kaiken kastikkeen pottujensa päälle.

Onneksi näitä saadaan lisää. Toisilla oksilla on jo 5,5 senttisiä vihreitä, muuten täsmälleen saman pituisia kuin Pasin tämän hetken kärkitulos chilinkasvatuskisassa Nagalla. Laihoja tosin ovat, ehkä ne kasvavat vielä.

Tähän yhteyteen on hyvä lisätä linkki Ylen uutiseen Bhut Jolokian käytöstä Intian armeijassa:
Vaikka tuota pientä paholaista voidaan käyttää aseena ja karkotteena, se on maukas, jopa herkullinen sopivan pieninä annoksina.

Helppo ikkunalautarocoto? - siemeniä tarjolla

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Rocoto M2
Kyseessä on Fataliin yllätyssiemenistä kasvatettu pubescens, jonka tarkkaa tyyppiä en ole pystynyt Chilifoorumin keskustelupalstan avullakaan selvittämään. Sopivia vaihtoehtoja on liian monta, esimerkiksi PI 355394, PI 355811 (Aji Rocoto), PI 355812, PI 497676, PI 585260 ja PI 585273. Siksi olen alkanut kutsua tuota ytimekkäästi vain Rocoto M2, kun se sattui itämään toisena mustista siemenistä. Vaihdetaan nimeä, jos oikea merkki selviää. Niille, jotka eivät ole koskaan pubescensia kasvattaneet, tämä voisi olla sopiva aloitus. Se on tarjonnut mukavia onnistumisen kokemuksia minulle.

Ensimmäinen sato oli pieni ja hedelmien koko n. 3-4 cm. Elokuussa valmistui seuraava erä ja pituus oli kasvanut jo viiteen senttiin. Nyt satoa näyttää muodostuvan lisää koko ajan. Muutaman kypsän syötyäni siinä on joitakin täyskasvuisia vihreitä ja kymmenkunta pientä alkua. Kasvi on ollut koko ajan eteläisellä ikkunalaudalla. Jostakin syystä en vienyt sitä parvekkeelle tai ulos, kuten muut chilini. Ruukku on pieni, 13 cm muoviruukku, jollaisessa rocotoa ei pitäisi kasvatella, mutta ikkunalaudalle nyt ei mahdu isompi. Kasvi on ollut muutaman kuukauden samassa asennossa, kun parvekkeella havaitsin kääntelyn aiheuttavan raakileiden putoamista ja kukinnan keskeytymistä. Se saattoi auttaa. Tuota on satunnaisesti lannoitettu Puutarhan Kesällä ja ajoittain on liian pitkäksi kasvaneita versoja pitänyt saksia poikki. Muuten se ei pysyisi pystyssä eikä mahtuisi ikkunalle. Yritän ehtiä saksimaan ennen kuin niihin kehittyy raakileita. Sitten ei enää raaski, eikä aina pystykään. Sinne tänne risteilevät oksat ovat muutaman kuukauden vanhoina jo jänteviä kuin paksu teräslanka. Rikoin yhdet halvat kiinalaiset sakset noita leikellessäni. Talveksi pitää kaikki pitkät oksat karsia, jotta ikkunalle mahtuu muutakin. Se on edessä lokakuussa, kun nykyiset raakileet ovat kypsyneet.


Helppohoitoisena minä tätä pitäisin ja luultavasti satokin olisi ollut isompi, jos se olisi saanut enemmän multaa ja ehkä päässyt ulos. Talvinen kukkiminen ja muutama hedelmä kertovat, että se ei ehkä vaadi kauheasti valoa. Toisaalta kesä eteläikkunalla on mennyt ihan hyvin. Keräsin siemeniä talteen ja kiinnostuneille kokeilijoille voin niitä postittaa. Osoitetta vain sähköpostiini, niin pääset ensi keväänä pienen puikulan rocoton makuun.

Jotta et erehtyisi luulemaan, että minulla on joku erityinen viherpeukalo tai multasormi, kerron tuon kaverista, Rocoto M1:stä. Ne itivät samaan aikaan ja kasvoivat rinnan, M1 vähän pienempänä. Se on nyt kukkinut ajoittain talvesta asti, mutta yhtään hedelmää tai raakiletta en ole saanut kasvatelluksi. Paria muutakin rocotoa olen huolella hoitanut koko kesän ilman minkäänlaista satoa. Ne eivät kai vain halunneet asua meillä. Olisipa chileissäni enemmän M2:n tapaisia helppoja tapauksia

Ilopilleri Omnicolor

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Nostin parvekkeen ulkoseinällä roikkuvan amppelin sateesta sisään ja keräsin kypsät kuivuriin. Tässä siitä yksi oksa. Omnicolor (tai Aji Omnicolor)
Mukavasti kertyi kypsiäkin, mutta kun laskin chilien kokonaismäärää, se meni yli 200, jos pienetkin alut otetaan mukaan. On tästä jo aikaisemmin aika tavalla syötykin. Pienessä amppeliruukussa tuo on aikamoinen saavutus, sillä nämä eivät suinkaan ole mitään linnunsilmächilejä, vaan ihan kunnollisen kokoisia baccatumeita. Se näyttää pitävän paljosta valosta, eikä pahastu sateistakaan. Oksat ovat painuneet jo huomattavasti ruukun alapuolelle.

Makuhan tästä suosikkia on tekemässä. Toki myös huoleton kasvutapa, helppohoitoisuus ja satoisuus. Jo ensi puraisulla ihastuin makuun. Ei sitä ehkä poltteeksi kannata sanoa, pikemminkin miellyttävä pistely. Sulatejuustossa tämä saa kiitettävät arvosanat. Kastikkeen maustamiseen potkua saattaa olla liian vähän. Ja tosiaan, kun punaiset oli syöty, keltaisetkin maistuivat melkein samalta.

Aji Verde kypsyy

perjantai 14. elokuuta 2009

Perulainen Aji Verde on komean kokoinen baccatum sekä kasvi että hedelmät. Sen hitaasta kypsymisestä on varoiteltu. Nyt tuo tuli itse todettua.
Kaksi kuukautta ja viikko meni ensimmäisen raakileen ilmestymisestä punaväriin. Tuo saattaa riippua aika paljon hedelmän koosta, sillä myös Aji Amarillo kypsyi saman ajan, mutta pikkuinen Biquinho sai kypsää aikaan kuukaudessa.

Pieni mutta pippurinen

torstai 6. elokuuta 2009

Jos olet joskus pohtinut, mitä tuo vanha sanonta "pieni, mutta pippurinen" tarkoittaa, tässä sinulle kuvallinen vastaus:
Iso ja pienet
Kokoero on monikymmenkertainen, mutta niin on makuerokin. Parisenttinen pikkuinen on paljon tulisempi ja maustaa suuremman sopan kuin tuo kaksitoistasenttinen. Isompi on Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut annuum, mitä ilmeisimmin Spanish Red, pikkuinen taas perulainen sademetsien asukas Binguita de Mono. Se on kasvinakin pienempi ja pienet chilit kasvavat pystyssä, kun ne Spanish Redillä painuvat tiivisti alas pitkin runkoa.

Teinpä puolitieteellisen makutestin. Keittelin purkin ruokakermaa, vähän lihalientä ja jauhoja kermakastikkeeksi, jonka jaoin kahtia. Toiseen kattilaan laitoin yhden pikkuisen perulaisen, toiseen pilkoin kokonaisen espanjalaisen (jos se nyt sitten on sitä). Hauduttelun jälkeen seurasi maistelu. Pikku chilistä riitti heti poltetta koko suuhun. Isosta irtosi vain mieto, miellyttävän paprikainen polte. Kun pienestä Monosta tehty kastike vielä oli karvasta, havaitsin, että tuolla kauniilla pienellä kasvilla ei taida olla tulevaisuutta meillä. Varsinkin, kun se imee ripsiäisiä puoleensa kuin sieni. Eipä silti, tuo espanjalaiseksi epäilty on vielä enemmän syöty, aivan ylälehdille asti. Mutta se maku, vaikkakin mieto... Siihen kun lisäisi vaikka Indian PC-1:tä eli Naga Jolokiaa terävyydeksi, tuosta voisi tulla herkkukastike. ...Hm, tätä pitää harkita.

EDIT: Uusintamaistelu käännetyssä järjestyksessä pari tuntia myöhemmin.
Maut ovat tasaantuneet. Isompaan on tullut lisää potkua ja pikkuinen tuntuu vain vähän polttavammalta. Karvas jälkimaku vain ei sovi minun suuhuni. Isossa se on suorastaan makeaan vivahtava. Yksi vahva lisäpointti vielä isolle palolle: Väri on huomattavasti miellyttävämpi. Pieni ei värjää kermaa lainkaan, isolla se muuttuu selvästi punertavaksi.

Tämän tapainen "elävästä elämästä" väännetty testi tuntuu paljon todemmalta kuin palkojen napostelu sellaisenaan. Pitäisi kait testata keittochilejä ja kermakastikemausteita erikseen. Joskus voisi keittää ison kattilallisen soppaa ja jakaa sen useammalla chilillä maustettavaksi. Suosittelen testimenetelmää. Hieman laimennettuna ja haudutettuna maut pääsevät oikeuksiinsa.

Ulkona on kesä!

tiistai 4. elokuuta 2009

Tein tarkistuskierroksen ulkochilieni joukossa. Ne on viety ulos toukokuussa ja näissä oli jo silloin kypsää satoa oksilla. Viime kesän heikoista kasvutuloksista viisastuneena vein vain hyvin sisällä kasvaneita ulkoilmaan. Pikku taimet eivät siellä pärjää, ellei ole erityisen lämmin paikka. Sisällä talvehtineet näyttävät erityisesti nauttivan ulkoilusta. Inca Red Drop
Kasvin muoto ei tästä oikein selviä. Se on matala ja leveä. Pensaasta näkyy vain puolet. Runko on vasemmassa laidassa, tukikeppi aivan laidassa. Joka suuntaan polveilevat oksat on naruilla nostettu ylös ruohikosta. Incassa oli siis punaista oksilla jo silloin kun istutin sen tähän multaan oleskeluterassimme reunaan pikku katajan seuraksi. Nopeasti se kuitenkin syötiin tyhjäksi ja nuo vihreät ainakin ovat kaikki ulkona kukasta asti kehittyneitä, luultavasti punaisetkin. Olisi pitänyt merkitä joku kukinto ja seurata, kauanko sen kehitys kestää ulkona. Sisällähän tuo kypsyy reilussa kuukaudessa.
PI 37004, kutsumanimeltään Aji Indian on baccatum kuten Incakin. Se talvehti ikkunalla ja istutettiin suoraan terassin multaan, kerättiin kypsät talteen ja annettiin kasvaa. Nyt siitä on jo kerätty useamman kerran kypsä satoa. Se kasvaa huomattavasti korkeammaksi kuin Inca, joka on talvehtinut matalarunkoinen pistokas. Kumpikin on chilimausteiden aatelia, sopivat monenlaiseen ruokaan. Perulaista Incaa laitetaan vähän useampi palko kuin Intialaista.

Ruukussa minulla ulkoilevat myöskin toista kesää kasvava iso Aji Cristal, joka tekee satoa aivan kuin sisätiloissa sekä tietysti Rocotot, joista Peru Puno ja Peru Cusco näyttävät tuottavan sellaisen määrän isoja hedelmiä, että oksien kantavuus alkaa jo epäilyttää.

Maistellaan Aji Verdeä

lauantai 1. elokuuta 2009

Perun rannikkoseutujen baccatum Aji Verde eli vihreä chili kypsyy tiettävästi hitaasti, mutta kypsyy kuitenkin punaiseksi. Vaikka olen kasvatellut tätä koekappaletta pienessä 13 cm ruukussa, siitä on tullut iso, yli metrinen pensas, jossa on hyvä sato tuollaisia jopa 10 cm mittaisia paksuja mötkylöitä. Pitäisi varmaan kokeilla vielä ulkona, kehittyisikö siihen siellä lisää chilejä, sillä näitä pitäisi oikeastaan olla monta. Maku on sen verran mieto.

Chilissä on paksu, mehevä kuori. Siinä on paljon syötävää. Ensimmäinen maistiainen viittasi paprikaan, mutta kun leikkelin siitä poikittain viipaleita sisäosia poistamatta, alkoi poltettakin tulla. Aji Verde sopii vihreänä ohuina viipaleina ruoan lisukkeeksi tai salaatteihin vallan mainiosti. Paksummat palat saavat mukavan chilin poltteen suuhun tuliseen tottuneellekin. Ruoan maustamiseen tuo saattaa olla liian mieto. Kun kasvi on satoisa ja vaatimaton, se on hyvä lisä meikäläiseen chilivalikoimaan. Katsotaan nyt, ehtiikö se kypsyä. Kaksi kuukautta on jo ensimmäisistä raakileista. Jopa Turbo Pube näyttää saavan melkein yhtä isot chilinsä siinä ajassa kypsäksi. Väriä on jo näkyvissä.

Campane - jotain sentään on opittu

torstai 23. heinäkuuta 2009

Campane, tuo Joulun kellot on mainio baccatum. Esittelin sitä ja sen runsaita rinnakkaisnimiä ja vaihtelevia muotoja viime vuonna elokuussa.

Sen hoidosta lienen jotain oppinut, sillä tänä vuonna sain ensimmäisen sadon runsaampana ja viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Paikka ja ruukku on sama. Idätyksen tein puolitoista kuukautta myöhemmin, tammikuun lopulla. Salaisuus mielestäni piilee siinä, että nyt taimi ei ehtinyt kasvaa ikkunan yläpuolelle pois valosta ennen parvekekauden alkua. Viime vuonna tilanne oli hullunkurinen huhtikuun lopulla. Tuo pois valoista kasvanut osuus oli aivan turhaa, ei se tuottanut hedelmää. Se olisi pitänyt leikata pois.
Nyt sain Campanen ulos alle metrisenä ja heti alkoivat ensimmäiset chilit kasvaa, parikymmentä senttiä alemmaksi kuin viime vuonna. Parvekkeen nurkassa on pylväs, jota mahtuu kiertämään kuin köynnöskasvi. Siitä lähtevissä vaakasuorissa oksissa on suurin sato. Viime vuonna se kasvoi yli kolmimetriseksi. Nyt on mittaa vasta pari metriä.

Kokeilin viime vuonna tämän kellochilin säilömistä jouluksi. Kuivatus kannasta roikuttaen säilytti jotenkin muodon, mutta pinta rypistyi pahasti. Parvekkeella kuivattu menetti väriäänkin paljossa valossa. Pakastamalla juustolla ja pekonilla täytettynä siitä sai mainion jouluaterian lisukkeen, mutta uunissa muoto lässähti. Maku sentään jäi. Paras tapa mielestäni oli kokonaisena laihassa etikkaliemessä (viinietikkaa ja Hilloxia). Kun pohjaan viilsi reiän, niihin pääsi nestettä sisäänkin. Muutaman kuukauden syksystä Jouluun säilyttelin niitä jääkaapissa. Nuo olivat iloisen punaisia kelloja vielä lautasellakin ja juuri sopivaa nautittavaa ruoan lisukkeena.

EDIT, maistelua seuraavana päivänä:
Uuden sadon kanssa pääsin toteamaan, että täytetty, pakastettu kello säilyttää muotonsa lautaselle asti, kunhan ei kuumenna sitä liikaa. Viimevuotiset kypsensin grillissä ja ilmeisesti ihan liikaa. Nyt laitoin ne vuokaan uunin keskitasolle 220 asteeseen kunnes juusto kupli. Sekä yön pakkasessa olleet, että tuoreet pitivät muotonsa, vaikka kantaosa alkoi kärventyä. mmm... hyvää.

Limo vai Limon?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Kaksi melkein samannimistä keltaista, pientä perulaista chinenseä kiinnosti minua talvella. Onko noissa eroa ja kumpi on kumpi. Toisen siemeniä oli ennestään varastossa, toista piti hankkia. Onneksi nämä sentään osoittautuivat eri lajikkeiksi, vieläpä aika lailla tietokantojen mukaisiksi.
Limo on näistä paksumpi, hieman ryppyinen, kolmion muotoinen, alle viisisenttinen. Limon muistuttaa muodoltaan enemmän vinoneliötä ja on terävämpi kärjestään ja pinnaltaan sileämpi. Senkin mitta on 4-5 cm.

Minun kasveistani Limon on korkeampi ja hennompi, Limo pieni tiheä puu. Limon oli paljon nopeampi, mutta nuo saattavat johtua kasvatusmetodeistani. Limo ei jostakin syystä pitänyt mullastaan ja kasvupaikastaan. Se kukki pitkään, mutta chilejä ei syntynyt. Nyt niitä on kummassakin samaan aikaan ja melko tiheässä, kuten pienihedelmäisille kuuluukin.

Varsinaisen eron selvittäminen, eli maistelu on vielä kesken. Molemmat ovat mietoja. Olen niitä tässä kirjoittaessani rouskutellut. Kuoriosa ei paljoa maistu tai pistele, mutta siementen kiinnikkeistä löytyy potkuakin. Tähän asti Limo johtaa 2-0, sillä sen maku on minun suuhuni miellyttävämpi, hedelmäinen. Varsinainen ruokakäyttö saa vielä odotella, kunhan niitä kypsyy enemmän.