Kasvuvoimaa kanalasta?

Biolanin luonnonlannoite on kanankakkaa ja merilevää. Olen sitä parina kesänä käyttänyt yhdelle isolle chilille kerrallaan ja onhan se toiminut.

Varastolannoitukseksi parvekeruukun pohjalle Biolan suosittelee jopa 10% ruukun tilavuudesta. Multaan sekoitettuna suositeltu annos on viidesosa tuosta. Varastolannoituksen idea on, että kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja imevät sitä tarvitsemansa määrän ja lannoitus kestää koko kesän. Aikaisemmin lisäsin sitä kesäkuulla lopulliseen ruukkuun, mutta nyt ajattelin kokeilla tuota jo pikkutaimiin. 8 cm taimiruukku on n. 3 desin kokoinen ja suositeltu annos olisi hyvin kukkurallinen ruokalusikallinen. Kun tämä vaihe kuitenkin kestää vain lyhyen aikaa, vähensin määrää tuollaiseen hyvin vajaaseen lusikalliseen. Siinä on 3 grammaa lannoiterakeita.

Varastolannoitus sijoitetaan ruukun nurkkaan tai ruukunvaihdon yhteydessä pohjalle. Tussikynän avulla sain sopivan kolon aikaiseksi. Lannoite mahtui reikään ja osa painui pohjalle. Peittelin hyvin ja kastelin heti. Saman käsittelyn saivat tämän baccatumin lisäksi chinense Belize Red ja vasta sirkkalehdillä oleva baccatum Chilean Green. Nuo isommat olivat kumpainenkin 9 cm korkeita. Vaikutus pitäisi näkyä muutamassa viikossa, mutta eihän minulla taaskaan ole kaksoiskappaleita vertailuksi. Ilman sitä on aika turha kertoa suurenmoisista tuloksista. Selvät virheet sentään erottanee.

Toistaiseksi Luonnonlannoite ei ole haitannut satoisuutta, vaikka siinä paljon typpeä onkin. Kuvittelen, että on aivan eri asia antaa typpeä kemikaalina kuin luonnontuotteena. Tämä sitten haisee. Operaation voi suorittaa aurinkoisena päivänä lasitetulla parvekkeella (oli jo +15°) tai vessassa. Samaa tavaraa saa pienissä erissä puikkoina sisäkäyttöön lähes hajuttomana. Kilohinta vain on aivan toista luokkaa.

Myöhemmin lisäsin varastolannoitusta vielä vähän isommalle Cajamarcalle ja kukkimaan alkaneelle Rocoto Riesenille. Näistä on toiset taimet vertailuksi.

Rocoto kukkii tammikuussa

Niinhän siinä kävi, että Rocoto Riesen ehti ensimmäisenä kukkaan - tammikuussa. Se on vain 15 cm korkea, haaroittumisensa alussa ja 2 ½ kuukautta on kulunut taimelle tulosta.

Huomenna, edelleen tammikuussa aukaisee Rocoto Red Peruvian ainakin kolme kukkaa, siitä on varmat merkit. Nuput ovat jo auki päästään sen verran kuin tämä Riesen eilen. Otetaan nyt aivan rauhallisesti. Viime keväänä sillä kesti kuukauden ennen kuin kukat alkoivat kehittyä hedelmiksi ja nyt on vielä talvi, valoa kovin vähän. Pitäähän noiden oksien vahvistua kestämään hedelmien paino.

Realisti minussa sanoo, että ollaan aivan liian varhain liikkeellä. Ongelmia tulee ikkunalle mahtumisen kanssa seuraavan kolmen kuukauden aikana. Mutta onhan tuollainen kukka olohuoneessa keskellä talvea melkoinen ilopilleri.

Lisäys 31.1.
Kuten eilen ennustin, Red Peruvian ehti myös tammikuussa kukkaan ja avasi kokonaista 7 kukkaa kerralla. Sehän on nyt 25 cm korkea ja vaakasuorilla oksilla leveyttä on 50 cm. Leikkelin jo oksien kärkiä, jos se vaikka auttaisi kukintaa ja mahtuu ikkunalle jotakin muutakin.

Kauanko vielä kestää?

Rocoto kukkii helmikuussa pääsin otsikoimaan viime vuonna. Nyt samainen Rocoto Red Peruvian jäi syksyisestä itävyyskokeilusta kasvamaan kuukautta aikaisemmin, 18.11. ja tulos on tässä. Tammikuu on vielä menossa ja nuput alkavat saada väriä. Pienikokoisempi Rocoto Riesen on kukinnassa vähän pidemmällä. Nupun pää on auki ja terälehtiä näkyy. Yksikin aurinkoinen päivä voisi avata kukat.

Kummallisen nimisiä chilejä

Aina vain löytyy outoja lajikkeita. Tuntuu siltä, että joku kehittelee tai nimeää niitä sellaista vauhtia, että uutta kiinnostavaa löytyy joka vuosi. Siemenliikkeiden mainospuheiden varassahan noita tilaillaan ja vasta syksymmällä todetaan, että suuret lupaukset eivät ihan toteutuneet. Kerronpa muutamasta itselleni täysin tuntemattomasta lajikkeesta, mikä johti niiden valitsemiseen. Aloitetaan baccatumeista, joita minulla on selvästi liian monta kasvamassa.

Jamy oli jonkin aikaa Fataliin luettelossa, mutta hävisi nopeasti. Jamaikalainen, keskitulinen erittäin aromikas kuuluvat mainoslauseisiin. Pääsin tätä jo maistelemaan Fataliin jauheena ja ihastuin todella. Makua on, mutta polte on niin mieto, että sillä voisi "korppujauhottaa" pihvin. Eli sitä kuluu paljon. Pitäisi varmaan laittaa toinenkin kasvamaan, tai sekoittaa jonkun tulisemman kanssa. Tämä on ensimmäisenä idätetty bacca. Muut vasta tunkevat sirkkalehtiään pinnalle kun tämä kaksiviikkoisena kasvattelee oikeita lehtiä.

Aji Bonito
Sitä kehutaan kauniiksi kasviksi, jonka vaalean keltaiset raakileet kypsyvät kiiltävän punaisiksi ja ovat makeita, mehukkaita ja rapeita, keskitulisia. Kun vielä mainitaan, että tuo soveltuu viileään ilmanalaan, mikäpä sellaista on valitessa.

Aji Quitunquito on Pepper-Kingin nimeämä "helppo ja maukas" lajike. Nimi on outo sekoitus perulaista ja ecuadorilaista paikannimistöä. Tämä tuli vähän niin kuin tilauksen täytteenä, kun ihan paria lajiketta ei viitsinyt tilata.

Chilean Green saa tänä vuonna korvata minulla Aji Cristalin (vaikka onhan sekin talvehtimassa). Se näyttää aika paljon samalta, ehkä vähän lyhyempi ja paksumpi, kypsyykin samoissa väreissä ja on käyttökelpoinen jo vihreänä. Tätä väitetään chileistä makeimmaksi, jossa on paljon aromia ja polte Jalapeñon luokkaa. Odotukset ovat siis korkealla.

Firefox siemenpussi on minulla ollut jo muutaman vuoden. Sain sen tilaajalahjana amerikkalaiselta siemenkauppiaalta. Hyvin näkyivät vielä itävän. Sitä en muualla ole huomannut, mutta haku onkin vaikeaa, kun nimi sekoaa selaimeen. Punainen chili on lyhyt, tylppä, pyöreäpäinen; no katsotaan mitä lahjasta tulee.

Chinenseissäkin on neljä minulle täysin outoa tälle kaudelle.

Belize Red
Nimi kertoo kotipaikan ja värin. Habaneroja miedompi ja satoisa, väitetään tästä. Sain siitäkin Fataliin jauheputken ja tänään maustoin sillä kanafileet, hyvää oli. Raikas ja kuitenkin kohtuullisen tulinen maku.

Cheiro Roxa oli hetken Fataliin yllätyslahjana rekisteröityneille tilaajille ja ehdin saada sen. Kaunis ja erikoinen muoto on tämän ilmeisesti brasilialaisen lajikkeen myyntivaltti.

Lotha Bih, "kaikkien Jolokioiden äiti", väittää Pepper-King. He ovat tuoneet sen Intiasta, mikä riitti minulla valintaan. Se on hitain chinenseistäni. Korkeutta on vain 5 cm kohta kuukauden iässä, mutta lehdet sentään ylittävät 7 cm taimiruukun jo komeasti.

Zavory
Tämän pitäisi olla mieto chinense, lähes tuleton. "Voi syödä kuin karkkia, jättää vain pienen lämmön suuhun", sanoo mainoslause. Zavory on sama kuin Aji Dulce Venezuelasta väitetään netissä. Amerikkalainen siementalo Burbee on kuulemma nimennyt sen uudestaan saadakseen myyntiin vauhtia. Sinänsä hassua, vaikkakin tavallista, että kun muut myyvät tätä mietona, yksi luokittelee sen tuliseksi luokkaa 9-10. Kesällä tuo nähdään.

Istutuspuuhissa

Kissa osallistuu meillä innolla taimien istutukseen, mutta jättää ne rauhaan. Mustikalla on oma laatikko kauran orasta keittiön ikkunalla ja se riittää sille vihreäksi.

"Lastentarha" on jo täynnä, baccatumit itivät niin hyvin. Kaikista on taimi tulossa, jopa keskiviikkona Australiasta saapuneesta Aji Chancasta. Muutamista lajikkeista laitan varataimia tuollaisiin litran jäätelörasioihin 3-4 samaan. Jotkut ovat joutuneet kasvamaan noissa koko kesän, kun tilaa isommille ruukuille ei ole ollut. On niistä satoa saatu, vähemmän tietysti kuin reilun kokoisista, mutta maistiaisiin on päästy. Nuo taimet olivat ehtineet sirkkalehdille jo idätyslautalla. Revin ne irti paperista ja upotin juuret ja puolet varrestakin multaan. Nämä joutavat vaikka pois lahjoitettavaksi, kunhan vähän kasvavat.

Cajamarca ryppyilee jälleen

Ongelmat Cajamarcan kanssa jatkuvat, vaikka nyt on uusi ja eri taholta hankittu siemen.

Minulla on näitä kaksi kasvamassa. Toinen niistä alkoi vetää lehtien reunoja ryppyyn ja outoa värin vaalentumista tapahtui. Toinen kasvaa normaalisti. Molemmat ovat samassa mullassa ja samalla hoidolla.

Viime kesäisistä kokemuksista muistelin kalkin auttaneen. Sitä siis kokeilemaan. Ripottelin tälle käpristelevälle lusikan kärjellisen puutarhakalkkia mullan pinnalle. Tuossa se on vielä sulamatta. Yläkautta kastelu liuotti suurimman osan.

Tässä sama kasvi nyt, viikkoa myöhemmin:
Uutta tervettä lehteä kasvaa hyvää vauhtia. Rypistyneet jäivät ryppyyn, niitä kalkitus ei täysin korjannut. Väri on hiukan muita chinensejä vaaleampi, joten ehkä tuolle pitäisi aloittaa typpilannoitus, mutta oikeammin on ruukunvaihdon aika.

Nämä ovat nyt kuukauden ikäisiä ja korkeutta on vain 12 cm, mutta kasvu tuntuu olevan hyvällä alulla ja taimiruukku käy jo pieneksi.

PH:n lisäksi myös magnesiumin puutetta epäillään tuollaisen käpristelyn syyksi. Puutarhakalkeissa on kovin erilaiset määrät magnesiumia, 2-6% on havaittu. Kannattaa valita sellainen, jossa sitä on reilummin.

Lista vuoden 2011 chileistäni

Idätys tapahtuu minulla vaiheissa. Suurimman osan chinenseistä olen idättänyt jo joulukuussa, kun ne kasvavat hitaammin, pysyvät kevään suht matalina ja ovat kauniita huonekasveja. Baccatumit kylvin nyt ja niitä laitoin 8 erilaista itämään lautalleni. Näistä suurin osa ehtii kevään mittaan liian isoiksi ja niitä pitää leikellä ennen kuin pääsevät parvekkeelle. Eli myöhemminkin olisi voinut aloittaa. Annuumeihin en vielä kuukauteen koske.

Tuossa on nyt parikymmentä lajiketta, suurin osa minulle aivan uusia ja outoja. Kaikista ei mahdu kesäksi parvekkeelle edes yksi yksilö, vaan ulkotiloihin on tyytyminen. Toivottavasti ei ole kylmä kesä. Lisäksi on tusinan verran vanhoja talvehtivia, osa jo kolmatta talvea.

Täydennän tätä sivua, kun edistystä tapahtuu ja laitan linkin tänne etusivulta, jotta voit helposti seurata, miten näillä menee. Viimevuotinen lista on täällä.


Annuumien kylvöaika oli maaliskuun alussa:

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Ancho Gigantea	12.3.	15.7.	20.7.	5.10.
Goan	6.3.	10.5.	1.8.	15.11.
Pimiento de Padron	6.3.	12.5.	20.5.	syötiin raakana
Pusa Jwala	12.3.			15.11.

Päiväkirjamerkinnät olivat puutteellisia, mutta osa tosiaan kypsyi vasta marraskuussa.

Talvehtimassa: Chinese Pot Chilli, Rainforest Trifoliage

Baccatum: suurin osa laitettu itämään 12. ja 15.1.

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Aji Amarillo (small)	24.1.	31.5.	6.6.	27.9. (ensimmäiset raakileet kuivuivat)
Aji Bonito	25.3.	25.6.	2.7.	29.8.
Aji Chanca	24.1.	10.5.	25.5.	12.7.
Aji Quitunquito	23.1.	30.4.	11.5.	28.6.
Chilean Green	17.1.	30.4.	11.5.	12.7.
Firefox (= annuum)	25.1.	15.4.	28.4.	29.6.
Inca Red Drop	18.1.	27.4.	2.5.	18.6.
Jamy	11.1.	10.4.	21.4.	18.6.
Puca Uchu (Aji Rojo)	18.1.	2.5.	11.5.	14.7.

Talvehtimassa: Omnicolor, Aji Cristal


Chinense, suurin osa kylvetty jo joulukuussa:

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Belize Red	21.12.	20.4.	18.5.	28.6.
Cajamarca	20.12.	9.3.	16.3.	11.5.
Cheiro Roxa	26.12.	27.4.	25.5.	12.7.
Lotha Bih	28.12.	1.4.	11.5.	26.6.
Zavory	10.1.	10.5.	28.5.	12.8.

Talvehtimassa: Biquinho, Aji Panca, Habanero, Cajamarca, Aji Chombo

Pubescensit "unohtuivat" idätyslautalle marraskuussa ja jäivät kasvamaan:

Lajike	taimi	kukka	raakileita	kypsä
Rocoto Red Peruvian	18.11.	31.1.	10.2.	5.4.
Rocoto Riesen	12.11.	30.1.	8.2.	28.3.

Talvehtimassa Rocotot: Peru, Red Peruvian, Riesen, M2

Frutescenseja tai villejä en tänä vuonna aio viljellä, paitsi että onhan tuolla keittiön ikkunalla yksi Piri Piri bonchi kukassa ja Filagolta saatu Chacoense vaaksan korkuisella taimella.

Rocoto Riesen yllättää taas

Alakerran varastohuoneessa talvehtivia chilejä kastellessani havaitsin yllättävän ison rocoton. Se riippui Rocoto Perun rungon leikatussa oksanhangassa,

mutta ohut verso  alkoikin metrin päästä Rocoto Riesenistä, oli vain ottanut matkalla tukea toisesta rungosta.

Piti ottaa mittanauha käteen ja tarkistaa viimevuotisen Fat Rocoto kisan mukaan ympärysmitta. Tämä keskitalvella viileässä huoneessa ja heikossa valossa kasvanut olikin jo 19 cm ja saattaa vielä kasvaa. Sillä olisin sijoittunut kotimaisessa sarjassa kolmanneksi ja kansainvälisessäkin kisassa sijalle 18. Tuon saman kasvin suurin hedelmä kasvoi ulkona 23,5 cm ja sillä pääsin kuudenneksi.

Todellinen kasvuihme tämä kaveri. Ja vielä noin hennossa oksassa.

Aji Chanca - mysteeri selviämässä

Pitkin vuotta olen kirjoittanut Aji Chanca-viljelmästäni, joka tuotti kovin monimuotoista hedelmää. Asia on selviämässä, olen saanut siementen toimittajalta selityksen ja todiste on matkalla Australiasta Suomeen.

Kaikki alkoi jo syksyllä -08, kun löysin John the Chillimanilta outoja baccatumin siemeniä. Ne oli nimetty Kolumbuksen lääkärin mukaan Aji Chancaksi. Diego Alvarez Chanca levitti chilitietämystä ja tutkimusmatkoilta tuotuja siemeniä Euroopan hoveissa kertoen chilien terveysvaikutuksista.

No, ensimmäisestä erästä kasvatin vain yhden kasvin isoksi kesällä -09 ja siitä tuli tuollainen keltainen, vaikka chilin piti olla paksuhko, pyöreäpäinen ja punainen. Raportoin tilanteesta myyjälle ja sain uudet siemenet.

Keväällä 2010 uusi Aji Chanca kasvoi nopeasti ja täytti parvekkeen nurkan jo toukokuussa, jolloin siinä kasvoi taas pitkulaisia, teräväkärkisiä, mutta nyt punaisia. Eivät nämäkään muistuttaneet myyjän mallikuvia.

Tuosta sisuuntuneena laitoin kesäksi kasvamaan 8 uutta taimea, neljä siementä kummankin vuoden pusseista. Nehän kasvoivatkin lämmössä ennätysvauhtia ikkunalaudalla koko kesän ja syksyllä alkoivat sadon tuotannon, edelleen noissa litran jäätelörasioissa neljä ikkunan korkuista chiliä kummassakin.

Jo kukat kertoivat, että nämä eivät olleet samaa lajiketta, vaikkakin baccatumeja kaikki.

Syksyllä satoa alkoi muodostua tähän koeviljelmään. Parin desin multatila ja pari loisteputkea ikkunan päällä riitti muutaman kypsän hedelmän tuotantoon syyskuulta joulukuulle.

Kymmenestä kasvatetusta Aji Chancan siemenestä sain 6 selvästi erilaista chiliä ja muutamia kaksoiskappaleita. Tässä punaisena aika paljon oikeaa lajiketta muistuttava, taustalla taas melko lailla Championin oloisia. Mieleen tuli, että myyjä on sekoittanut siemenet, kaikenlaisia baccatumeja samaan pussiin.

Tuommoisiakin niistä vielä ilmestyi. Leveitä pyöreitä ja lyhyitä mötkäleitä. Enempää en jäänyt odottelemaan, vaan mailasin Johnille, johon olin tutustunut jo pari vuotta aikaisemmin ja saanut useita hyviä siemenpusseja.

"Mehiläiset ovat tehneet meille tepposet", vastasi John. "Risteytymiä ovat, minulla eivät siemenet mene sekaisin." Hän kasvattaa chilinsä ulkona, varjon puolen terassilla tai seinustalla, eri lajit vähän eri paikoissa. Varjoa ne kaipaavat, sillä päivälämmöt voivat tähän aikaan vuodesta olla 37°C. Baccatumien kasvupaikoilla oli kuulemma ollut mehiläisiä pörräämässä ja tässä on tulos.

Enpä ole risteyttämiseen perehtynyt, mutta ilmeisesti sieltä voi tulla vaikka minkä muotoisia ja värisiä vanhempien ominaisuuksista riippuen tietysti. Maut vaihtelivat yllättävän vähän. Useimmat olivat ihan hyviä baccoja. Tulisuudessa oli vaihtelua ja tuo viimeksi kypsynyt pyöreä oli aivan mauton. Kun näiden seuraava sukupolvi voi taas olla erilainen, en lähde noita edelleen kasvattelemaan, vaan tyydyn olemassa oleviin lajikkeisiin. Niissäkin on ihan riittävästi ihmettelemistä.

Niin, John otti uudet, selkeämmät mallikuvat sivuilleen ja poimi minulle viime viikolla uudesta sadostaan uudet siemenet ja ne ovat tulossa. Pitänee laittaa itämään, kunhan saapuvat.

Viimevuotiseen tahtiin mennään

Selailin vähän vuoden takaisia blogimerkintöjäni ja tutulta näyttävät. Silloin herättivät kummastustani alle kahden kuukauden ikäiset rocotot, jotka alkoivat tehdä nuppuja. Tilanne on nyt aivan sama, vain kuukautta aikaisemmin, kun nuo rocotot "unohtuivat" kasvamaan testi-idätyksestä.

Rocoto Red Peruvian on viikkoa vaille kahden kuukauden ja haarautuu nyt ihan itse sekä tekee nuppuja joka haaraan. Korkeutta sillä on vajaat 20 cm ja uudet haarat näyttävät suuntautuvan alaviistoon kuten viime vuonnakin. Vaihdoin sen juuri taimiruukusta puolitoistalitraiseen ja pois taimivalon alta ikkunalle. Tuo saattaa aiheuttaa nuppujen kuivumista. Viime vuonna ensimmäiset kukat aukenivat pari viikkoa nuppuvaiheesta. Tarkkasilmäiset huomaavat, että tätä ovat myös ripsiäiset vaivanneet. Alalehdillä on ruskeita laikkuja. Nuo tuholaiset pesivät koko kesän ikkunalla kasvaneisiin Aji Chanca kokeiluihin. Viikonvaihteessa keräsin kypsät chilit pois ja suihkuttelin Raidia suihkukomerossa kaikkien sisächilien ympärille, sillä uudet idätykset pitää kohta käynnistää ihan tosissaan ja silloin ei tuholaisia tarvittaisi lähistöllä.

Valojutussa esimerkkikuvana käyttämäni Rocoto Riesen nuppuilee vieläkin näyttävämmin, vaikka niitä on 2 pienessä ruukussa.

Saa repiä varresta

Idätystavakseni on vakiintunut "kelluva talouspaperi" sen vaivattomuuden ja visuaalisuuden vuoksi.

Jotkut vierastavat sitä siksi, että eivät rohkene siirrellä arkoja pikkutaimia. Turhaa pelkoa sanon minä. Taimet ovat tuossa vaiheessa hyvinkin sitkeitä ja kestäviä.

Minulta oli jäänyt idätyslautalle muutama taimi vähän pidempään, kun idätin kolmea siementä ja vain yhdelle tai kahdelle on elintilaa kesään asti. Uusia itämään laittaessani repäisin nuo ylijäämät irti ihan vain "varresta kiinni ja nykäisy"-periaatteella. Juuret olivat jonkin verran kiinnittyneet paperiin, mutta kaikki irtosivat ehjänä. Multaan upotettuna noista tulisi elinvoimaisia kasveja. Ne eivät muuten pelkällä vedellä kasva juuri tuota isommaksi, vaikka unohtaisi ne pitkäksikin aikaa lautalle.

Tein saman puhdistusoperaation joskus aikaisemminkin tutkiessani siemenketjukirjettä varten itävyyksiä. Silloin tulos oli vielä vakuuttavampi: 30 varresta revittyä sirkkalehtitainta, kaikkien juuret ehjänä. Takuuta en kuitenkaan voi antaa. Papereita on erilaisia. Tämä oli Serlaa.

Olen nähnyt valon

Energiansäästölamppuja voi käyttää chilien valaisuun. Tilanne kaupoissa on turhauttava. Isoja tai edes keskikokoisia 23-50W lamppuja ei löydy kuin erikoisliikkeistä tai nettikaupoista ja yleensä kovaan hintaan. Lamput ovat arkaa kauppatavaraa ja vaativat huolellisen kuljetuksen. Se myös maksaa. Jos yhden lampun tilaa nettikaupasta, hinta voi tuplaantua postimaksusta.

Vielä suurempi murhe on väri. Hehkulamppuja imitoimaan tehdyt "lämmin valkoinen" (2700K) sävyt ovat vallanneet koko markkinat. Turha niitä enää on hehkulankoihin verrata, kun sellaiset on jo kuopattu. Meillä on jo ajat sitten siirrytty luonnonvaloon tai sen värisiin loisteputkiin ja energiansäästölamppuihin. Niiden saatavuus ja laatu on kuitenkin ollut heikkoa. Nyt alkaa siellä täällä näkyä valoa tunnelin päässä. Jospa vielä joskus saisi miellyttäviä sävyjä lähikaupoistakin.

Minulla oli jäänyt 2 Rocoto Rieseniä samaan taimiruukkuun. Laitoin niiden väliin valkoisen pahvin ja valaisin kahdella erilaisella lampulla samalta etäisyydeltä. Seinä takana on valkoinen. Vasemmalta tulee uusi 25W 5000K ("luonnonvalo"), oikealla on vanha taimivaloni 23W Megaman, 2700K. Inhottava väri. Muissa merkeissä muuten on vielä inhottavampia sävyjä, vihreitä ja sinipunertavia. Kaikkia kutsutaan myyvästi "lämmin valkoinen".  Nyt pääsin niistä eroon, kun löysin näitä 5000K energiansäästöjä 25, 35 ja 50W tehoisina. En tiedä, mitä kasvit niistä pitävät, mutta ihmisille tuo ainakin on miellyttävämpi - ja kameralle. Nämä onkin tarkoitettu valokuvaukseen. Noista Kelvineistä tässä vain sen verran, että yli 6000K, ns. "kylmä valkoinen", jota jotkut nimittävät myös luonnonvaloksi on minusta (ja kamerastani) melko sininen. Luksimittarini mittaa myös värilämpötilaa ja sen mukaan kaikkien lamppujen lukemat ilmoitetaan liian alhaisina.

Energiansäästölamput ovat vielä lapsenkengissä. Niiden väristä, tehosta, sähkön kulutuksesta ja kestävyydestä ei löydy puolueetonta tietoa ja valmistajat voivat valehdella estottomasti. Halpahallien tarjoukset ovat usein kauhean värisiä, himmeitä ja lyhytikäisiä. Jos niitä tungetaan hehkulampuille tarkoitettuihin valaisimiin, saattaa kantaosa, jossa elektroniikka on, kuumeta liikaa ja elinkaari jää hyvin lyhyeksi. Niitä varten tarvittaisiin kannasta ilmastoituja valaisimia.

Koko nimi energiansäästölamppu joutaisi jo historiaan. Säästäähän se verrattuna hehkulamppuun, mutta nehän ovat jo poistuneet ja Led säästää vielä enemmän. Kunhan saisivat niiden värit hallintaan.

Oikeat loisteputket ovat varmempi ratkaisu, jos sellaiset vain sopivat valaistussuunnitelmaasi. Niiden hyötysuhde on luokkaa yli 90 Lumenia/W, tehoputket yli 100. Energiansäästöillä hyötysuhde jää usein 50-60 Lumenia/W. Loisteputkissa myös löytyy parempaa värintoistoa, vaikka ei niitäkään joka kaupasta saa. Loisteputkien valmistajat pakotettiin lainsäädännöllä ilmoittamaan putkien värintoistoindeksi, joka kertoo karkeasti, miten hyvin putken valossa näkee värejä. Se on putken koodissa ensimmäinen numero. 6 ja 7 ovat roskavaloa, 8 on yleisin, 9 kelpaa värien tarkkailuun ja minun silmilleni. Energiansäästöissä ei moista laatuluokitusta vielä näe. Näiden "valokuvauslamppujen" värintoistoksi kyllä luvataan 92. Parhailla loisteputkilla se on 98.

Suuritehoisiin led-kasvivaloihin tai suurpainenatrium-valaisimiin en tässä puutu ollenkaan, sillä kasvattelen chilejäni asuintiloissa. Pistävä kummallisen värinen valo tai metelöivä tuuletin ei sovi minun kanssani samoihin tiloihin. Jätetään ne kasvihuoneisiin.

Varoitus 1.2.:

Tuolla kommenteissa mainitsemani englantilainen nettikauppa ei taida olla kovin suositeltava. Chilifoorumilla useammalta kasvattajalta on jo noita lamppuja paukahdellut lyhyen käytön jälkeen.  Yhteistä niille kyllä on ollut, että ne ovat olleet ahtaassa "kirjoituspöytälampussa" kiinni ja varmaan kuumentuneet kannasta aika tavalla. Omani ovat vielä ehjiä, mutta eihän noilla ole kuin reilu kuukausi polttoikää takana, noin 500 tuntia. Heikonkin lampun pitäisi kestää 5000 tuntia.

On siinä itua - 2011

Tämän vuodenvaihteen tulokas on intialainen chinense Lotha Bih, Pepper-Kingin Intiasta tuoma ja nimeämä lajike. Sitä on komeasti nimitetty "Kaikkien Jolokioiden äidiksi" tai muuta yhtä lennokasta. Tiettävästi tämä on kuitenkin hieman miedompaa kaliiperia kuin Bih ja Bhut Jolokia tai Naga Morich.

Tuollainen kuitenkin avaa sirkkalehtensä juuri vuoden ensimmäisenä päivänä. Siitä on hyvä lähteä kasvuun. Jos se sujuu normaalien chinenseiden tapaan, kypsää maisteltavaa voisi olla jo toukokuussa.

Lähikuvassa (loittorenkailla 50mm objektiivilla) näkyy selvemmin, miten sirkkalehdet kaartuvat siemenen sisällä. Kyllä ne tuosta putkahtavat ulos, kun ovat jo noin pitkälle päässeet. Joskus ne jäävät kokonaan siemenen sisään, eli taimi on kypärä päässä. Sen irrottamiseen ei auta voima, vaan kosteus ja aika. Taimen voi peittää muovipussilla tai kumota lasin sen päälle, jolloin ilman kosteus taimen ympärillä kasvaa lähelle 100%, siemen pehmenee ja lehdet pääsevät putkahtamaan ulos. Suihkuttelu auttaa myös.

Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikille lukijoilleni!

Pitäkää työvälineenne puhtaina, tai...

Pieni muovinen leikkuulauta ja pieni, hyvin teroitettu veitsi. Näillä minä chilini perkaan. Paloittelussa voin käyttää isoa vihannesveistä, jos pientä silppua haluan. Samoilla välineillä ei tietenkään käsitellä muita elintarvikkeita.

Olen jo pitkään epäillyt maistelujeni tuloksia, mutta varmuuden sain joulun alla tehdessäni karjalanpaistia, jossa oli useita kokonaisia Joulun kelloja ja muita mietoja chilejä. Maistelin lientä ja se oli mietoa, lisäsin chiliä. Kun liha alkoi kypsyä, leikkasin yhdestä palasta siivun ja maistoin kypsyyttä. Polttavan tulista. Liemi oli edelleen mietoa. Olin leikannut siivun tuolla chiliveitsellä ja sillä oli edellisenä päivänä siivutettu Bhut Jolokiaa. Maku siis jää veitseen ja varsinkin leikkuulautaan ja siirtyy siitä seuraavaan leikattavaan.

Nyt epäilen menneitä makuarviointejani. Vaikkapa tuo Aji Panca, jossa tunnen mukavan pikku poltteen vielä etikkasäilykkeenäkin. Monet pitävät sitä hyvin mietona tai mauttomana. Muistan purkittaneeni sen samassa sessiossa useiden baccatumien kanssa ja siinä vaiheessa leikkuulauta varmaan lainehti chilimehua. Hyvää tuli, oikein hyvää, mutta älkää uskoko minun makuarvioitani, niissä saattaa olla yhteisvaikutuksia. Ihan hygieniankin kannalta välineiden tiskaus silloin tällöin olisi hyväksi. Huuhtelu ei tunnu riittävän.

Chilit muuten ovat Rocoto Peru Puno ja Cusco ja kuva on syksyltä -09. Keltainen Cusco maisteltiin meillä joulunpyhinä porukalla maukkaimmaksi chilijauheeksi habaneron rinnalle.

Hyvän joulun toivotukset

Eipä loput terävät joulumausteet meiltä!

Rocoto Peru teki sen taas, aloitti satonsa keskitalvella. Syksyllä keräsin ulkona kaikki kypsät pois ja raakileetkin menivät oksia leikatessa. Nyt se on taas täydessä iskussa kylmässä varastohuoneessa kahden 36W loisteputken ja vähäisen ulkovalon voimin.

Habanero on amppelissaan makuuhuoneen eteläikkunalla yhden loisteputken alla. Siinä on kymmenittäin reilun kokoisia makupommeja, raakileitakin vielä, vaikka uusia ei ole kehittynyt muutamaan viikkoon. Kukkii kyllä innokkaasti. Kuvaan valitsin tämän alaoksan, jotta sain myös talvimaiseman mukaan. Olohuoneen ikkunalla on myös paljon punaista, marraskuun lopulla raportoimiani baccoja ja rocotoja.

Jotain on opittu? Tuskin sentään, tässä vain kävi nyt näin, että vielä jouluna on kypsiä chilejä ihan valittavaksi asti. Ei tämä ainakaan suunniteltua ollut. Ai niin, ihan oli unohtua. Eteisen pohjoisikkunalla on pikkuinen Chinese Pot Chilli punaisenaan pikku pippureita. Kukinnan se lopetti kuukausi sitten ja viimeiset chilit ovat jääneet tosi pieniksi, mutta niitä on paljon. Se on tosi jouluinen ilmestys.

Lahjajasiemeniä tarjolla!

Pidätkö yllätyspussukoista? Minä en.
Olen niitä yrittänyt tunnistaa viime aikoina aivan riittävästi. Nyt haluaisin kasvattaa vain siemeniä, joista tulee tiettyä, tunnettua lajiketta. Niinpä lahjoitan nämä pois.

Joulun kunniaksi lahjon innokkaita lukijoitani, varsinkin chiliharrastusta aloittelevia tai muuten arvailuun halukkaita. Minulla on 2 Fataliin tilaajalahjana tullutta yllätyspussia, jotka lahjoitan ensimmäisille nimensä ja osoitteensa sähköpostiini lähettäneille. Sähköpostiosoitehan löytyy tuolta sivupalkin profiilista. Seuraavat kymmenen saavat oman yllätyspussukkani, jossa on vuosien varrella kasvattamieni lajikkeiden siemeniä, annuumeita, baccoja, chinensejä, pubeja tarkemmin nimeämättä. Sen voin luvata, että kaikista on joku maininta blogissani tai sitä edeltävillä päiväkirjasivuilla Chilifoorumilla. Ne on siis mahdollista tunnistaa.

Cajamarca on jo itänyt!
Jotain kummallista on tapahtunut. Ei mennyt kahtakaan vuorokautta, kun Cajamarcan siemenistä, kaikista kolmesta on putkahtanut itu näkyville. Olen joskus saanut itämisen aikaan jopa alle puolen vuorokauden, mutta silloin siemen oli viallinen, valmiiksi halki. Nuo näyttävät ehjiltä. Sitä paitsi myös 1 Belize Red on itänyt. Ehkä nyt oli vain suosiollinen aika.

Lisäys seuraavana päivänä:
Yllätyspussukat on jaettu ja lähtevät joulupostin sekaan seikkailemaan.

Ensimmäiset idätykset kaudelle 2011

Tänään laitoin ensimmäiset siemenet idätyslautalle ensi kesää ajatellen. Neljä erilaista chinenseä pääsi aloitussatsiin. Baccatumeja laitan joskus tammikuussa ja annuumit aikaisintaan helmikuussa, ehkä vasta maaliskuussa. Olen kantapään kautta oppinut, että ikkunalleni ei mahdu huhtikuussa suurta joukkoa isoja taimia, jos kaikki idättää aikaisin, eikä parvekkeelle voi viedä paljon ennen toukokuuta.

Chinenseistä lanseerasin 2008 sanonnan "Jouluksi taimelle, vappuna pöytään". Se toimi silloin Habanerojen kohdalla. Nyt lajikkeet ovat outoja, ehkäpä hitaampiakin. Silloinen jouluksi 2007 itänyt Habanero on kuitenkin edelleen hyvin hengissä ja kypsää satoa on nytkin oksilla. Tässä uudet idätykseen menneet chinenset:

Cajamarca. Fataliin erikoisvalikoimassa oli hetken tuota suosikkilajikettani ja ehdin saada sitä. Jospa tämä vaikka olisi helpompi tapaus kuin viimekesäinen Englannista tilattu, josta en edes saanut itävää siementä, kun se kypsyi niin myöhään.
Lotha Bih, Pepper-Kingin Intiasta löytämä uusi chinense.
Belize Red, jatketaan kehitysmaiden lajikkeilla.
Cheiro Roxa. Tätä ei pitänyt lainkaan kasvattamani, mutta kun Fatalii oli sellaisen pussin laittanut extrana mukaan ja chili näyttää kauniilta, pitäähän sitä kokeilla.

Tämä nyt on etiäinen, itävyystestien jäämiä. Pari rocotoa jäi kasvamaan marraskuun alkupuolella kokeillessani syksyisten siemenien itävyyttä. En raaskinut komeita alkuja poiskaan heittää ja nyt Rocoto Red Peruvian on hyvässä kasvuvauhdissa ja Rocoto Riesen on melkein yhtä komea. Kaipa nämä jäävät kevättä odottelemaan, vaikka viimekesäiset isot kasvit ovat edelleen hengissä ja tekevät jopa raakileita tuolla kellarikerroksen varastohuoneessa, missä eilen oli 16° lämpöä.

Riistakäristys ja Aji Indian ne yhteen kuuluu

Ihmisille tulee pinttyneitä tapoja. Minulla sellaiseksi on jo muodostunut riistakäristyksen (saksanhirveä Lapin Lihan pakasteena) maustaminen chilillä ja nimenomaan Aji Indian tuntuu sopivan minun makuuni. Se nyt vain sattui kerran onnistumaan sillä tavalla, enkä sittemmin ole muita kokeillut.

Vähän sulanut pakasteliha (n. 750g) paistetaan voinokareen kera padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Mukaan lisätään kolme isoa porkkanaa, valkosipulin kynsiä ja pari chiliä, kaikki paloiteltuna. Kun lihat ovat sulaneet ja saaneet vähän väriä pintaan, lisää vettä niin, että se ei peitä lihoja kokonaan. Suolaa joko parin liemikuution tai merisuolan muodossa. Kun neste kuplii, lisätään iso palsternakka ja puolikas juuriselleriä kuorittuna ja paloiteltuna. Juurekset ovat oleellisia maun vuoksi. Ilman niitä en tätä tee. Nyt pata saa muhia hiljalleen kannen alla puolitoista, pari tuntia. Välillä pitää tarkistaa, että neste ei ole haihtunut kokonaan ja maistella suolaa. Selleri ja palsternakka sulavat lähes näkymättömiin, porkkanat tulevat erittäin maukkaiksi. Sipulin ystävät laittavat myös sitä. Nautitaan muusin ja hyvien ystävien kera. Pari chiliä ei tee tästä polttavaa, mutta maukkaan.

Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) on jo kolmivuotias. Kesän se vietti ulkona melko pienenä, risuisena puskana, mutta kypsytteli viimeiset raakileet sisällä varastossa parin loisteputken alla. Niistä tuli vähän pienempiä, ryppyisiäkin jo, mutta tulisen läpinäkyviä. Sillä on oma makunsa, joka minusta sopii erinomaisesti riistalle, mutta varmaan tuohon tarkoitukseen käy moni muukin chili. Kokeillen löydät oman suosikkisi.

Lisää arvailtavaa

Tuommoisia yllätyksiä kasvaa vielä joulukuussa toukokuisista kylvöistä.  Aji Chanca ei tämäkään ole. Tumman vihreä raakile poikkeaa sekä väriltään että muodoltaan kaikista muista sekaantuneista siemenistä kasvaneista. Baccatum se on, sen todistaa kukinto. Pyöreää, leveää ja litteää ei baccoissa montaa ole, sen verran selailin tietokantojen kuvia. Katsotaan nyt, minkä värinen siitä kehittyy ja miltä se maistuu. Brasiliasta tuon muotoiset ovat yleensä kotoisin ja Pilange on vahvoilla toistaiseksi.

Viimeinenkin taimi tuosta ongelmaerästä on nyt nupulla. Toivottavasti saan näytteen siitäkin parin loisteputken valossa vuoden pimeimpään aikaan.