Värien taisto 2 - ratkaisematon kisa päättyy tähän

Kolmessa kuukaudessa tämä kisa on todettu mahdottomaksi jatkaa, eikä varsinaista paremmuusjärjestystä kannata julkaista. Pituuskilpailuhan tämä ei ollut.

   Akvaariovalo 38 cm, valkoinen led 47 cm, punainen led 36 cm, ESL 65 cm  

Kaikissa on raakileita, suunnilleen saman kokoisia ja suunnilleen yhtä monta, eli muutama.  Niistä ei eroa synny.

Punaisen ledin tulos poikkeaa jyrkimmin aikaisemmista testeistä ja siihen on syynsä. Se itse asiassa näkyy tämänkin kuvan taustasta. Aamupäivällä kuvatussa huoneessa on runsaasti valoa ja sitä heijastuu tähän testipenkkiinkin nyt kesällä auringon paistaessa 2000 luksia, vaikka ikkunan suuntaan on pahvi edessä. Vaikka lampuista tulee 20.000 luksia, riittää hajavalo täydentämään värivalojen puutteet. Talvella tuota ongelmaa ei ollut ja värit sai puhtaina.

Laitanpa tähän sinisen valon raakileen kuvan. Punainen väri on niin härski, että siinä ei kunnon kuvaa saa, mutta saman kokoisia kasvaa sielläkin. Valkoisilla valoilla ei tällä kertaa tullut kummempaa etua satoisuudessa, mutta kyllä ne värillisille pärjäsivät. Cajamarcan (C. chinense) kasvu oli ripeää. Alle kahden kuukauden syntyi kukkia ja kolmessa kuukaudessa ensimmäiset raakileet ovat reilun kokoisia, yli puolet lopullisesta.

Mitäpä tästä siis voisi loppulauseeksi  todeta?  Sekavalossa kasvaa - vaikka värillisen ledin alla.

Helteellä chilit kypsyvät

Nyt alkaa punertaa joka puolella. Lämmössä chilit kypsyvät vauhdilla. Komein on Aji Amarillo, mutta siitä joskus myöhemmin. Uusi tuttavuus Trepadeira do Werner (C. baccatum) näyttää hauskalta ja maistuu hyvältä.

"Werneri" on pysynyt suhteellisen matalana, 60 cm on baccatumille vähän. Nyt sen puolitoista kuukautta sitten kasvunsa aloittaneet raakileet alkavat kypsyä oranssin kautta punaiseksi.

Tämä on hauskan näköinen chili. Tasaisessa latvassa on tiheässä melkein valkoisia pampuloita. Ne erottuvat muista chileistä selvästi, ovat koristeellisia. Kuva on kolmen viikon takaa.

Kesäkuun kylmien satoa

Siitä on aikaisemmin kokemusta, että chinenset tekevät minikokoisia marjoja, jos niiden raakileiden alkutaipaleelle osuu kylmä jakso, mutta tänä vuonna kesäkuun koleus on tehnyt sitä myös muille, yleensä hyvin kasvaville lajeille.

Pimiento de Padron (C. annuum)

Noiden puolukankokoisten Padronien aloitus on tiedossani. Se tapahtui kesäkuun alkupuolella. Aivan alussa oli muutama lämmin päivä, mutta tuosta alkoivat kylmät yöt, enkä pitänyt parvekkeella lämmitintä. Ylempänä on sitten normaalikokoisia. En tullut merkinneeksi muistiin, milloin niiden kasvu alkoi, mutta voisi se olla vasta lämpimämmälläkin jaksolla, sillä aluksi nuo kasvavat ripeästi.

Starfish (C. baccatum)

Jopa baccatum Starfish reagoi kylmään jaksoon näin. Pienempi on vain puolukan kokoinen, eikä toinenkaan iso ole. Tästä kasvoi jo toukokuussa muutama raakile isoksi ja kypsyi sitten kesäkuussa, mutta kesäkuulla alkuun lähteneet jäivät minikokoisiksi. Pieniä ja nopeasti kypsyviä on valitettavan paljon, mutta nyt on kasvu taas normalisoitunut ja saahan noistakin maistiaisia.

Kurpitsalle taitaa tulla mitta täyteen

Kolmisen viikkoa on siitä, kun pensselillä pölytin parvekkeella kasvavan jättikurpitsan ja se alkoi pullistua. Se on edelleen samassa 8 cm taimiruukussa,. Mitäpä sitä vaihtelemaan, eikä se helposti kävisikään narujen varassa pystyssä pysyvälle. Mielestäni nerokkaan tukisysteemin, kurpitsakelkan jouduin vaihtamaan isompaan, sillä tuo on todella kasvanut. Itse kasvin kasvu näyttää pysähtyneen. Kukkia ei enää kehity, eikä uusia versojakaan ole alkanut kasvaa.

Ulkona tämän rinnakkaistaimi rehottaa jo monimetrisenä ja täynnä sivuversoja. Se alkoi kukkia vasta viikko sitten, eli parvekkeen lämmössä sai parin viikon etumatkan. Se on kohta kurottu umpeen, sillä ulkona on useita raakileita kasvamassa.

Kaksinkertainen kansion kansipahvi taipuu kurpitsan painosta, vaikka ei se oikeasti ole kuin 15 cm leveä ja pituutta on vähemmän. Painoa en pysty arvioimaan. Kun versojen kasvu on loppunut, myös kurpitsan väri alkaa vaihtua kypsään väriin. Mikäpä siinä. Ilmeisesti pikku ruukku ei pysty kasvattamaan tämän enempää. Olen viime päivinä lisännyt Puutarhan Kesään vähän typpirakeita Nutriforten lannoitekombosta. Yritän siis saada sen uudestaan innostumaan kasvuun, mutta ei näytä toimivan. Rajat on varmaan jo saavutettu.

Hauska tätä oli seurata ja saattaa tuosta saada varhaiset maistiaiset "jättikurpitsasta", joka kypsyi pienenä.

Sugar Rush, punainen ja makea

Sugar Rush (C. baccatum)

Helmikuun alkupuolella laitoin baccatumit itämään ja nyt ne ovat siis viiden kuukauden ikäisiä. Vain Sugar Rush on toistaiseksi kypsä. Sillä meni kolme kuukautta kasvamiseen ennen kukintaa ja kaksi kuukautta hedelmien kasvuun ja kypsymiseen. Varsin tavanomaiset luvut minun kasvatuksissani.

Sugarista on tullut esiin monen näköisiä ja värisiä variaatioita Chilifoorumin keskusteluissa. Siitä voisi päätellä, että risteytys on melko tuore ja muutosta tapahtuu. Ostin siemenet Fataliilta joskus vuodenvaihteessa ja nämä lienevät viimeisintä kehitysvaihetta. Muoto on tuollainen lähes kaikissa ja väri kehittyy vaalean vihreästä rusehtavan kautta punaiseksi.

Hyviä ovat, todellakin makeita ja rapeita, melko paksulihaisia. Poltetta oli ensimmäisessä varsin vähän, ihan paljaaltaan syötävä chili tämä on. Ensimmäisenä käyttökohteena tulee mieleen salaatit ja varsinkin mansikan kanssa yhdessä.

Kokokuvaa en tuosta onnistunut ottamaan. Tässä on vain alaosa. Sitä jatkuu ainakin puolitoista metriä korkealle tiheänä pöheikkönä, jossa on paljon vaaleanvihreitä raakileita. Alhaalta ovat vanhat lehdet putoilleet ja uusia on kasvamassa. Oikealla kuvaan pilkistää Werneri ja vasemmalla uruguaylainen bacca. Ahdasta on parvekkeen lasien edessä.

Nuo chilit ovat keskimäärin 6 cm pitkiä ja aika tukevia. Ne sopivat täytettäväksi ja grilliin tai uuniin. Myös pekoniin käärittynä niitä tiedän grillatun. Ruokakokeilut odottavat, kunhan lisää kypsyy.

Ulkona chilit kellastuvat tänä "kesänä"

Juhannuksena chiliaita vielä oli vihreä, kun vasta pari viikkoa yhtenäistä kylmää kautta oli takana, mutta kaksi viikkoa lisää palelemista lannisti tropiikin kasvien kasvun.

Aidassa lehdet kellastuvat ja putoilevat pois. Harvaa on kasvusto, mutta kypsyy siellä sentään chilejä. Nämähän olivat hyvässä kasvussa jo ulos vietäessä ja silloin oli vielä lämmin.

Onhan siitä jotakin positiivistakin sanottavissa. Juhannuksena havaitsemani kirvat ovat hävinneet. Kenties kylmyys vei ne, ehkä pikkulinnut, hämähäkit tai leppäkertut, mutta poissa ovat. Pessimisti minussa sanoo, että nyt helteiden alettua ne kohta kuoriutuvat jostakin suurin joukoin.

Kurpitsakelkka

Seinämaalarin kelkasta sain idean tukea pystyasennossa kasvavaa jättikurpitsaa.

Parista pahvinpalasta ja naruista tein kattokoukusta ripustettavan tuen tuolle pikkuiselle "jätille", kun se alkoi taipua alas. Tuonhan voi vaihtaa isompaan, jos tarvetta sattuu ilmaantumaan. Ulkona olen kasvavalle kurpitsalle laittanut laudanpalan alle, että se pysyy irti kosteasta maasta. Parvekkeella ja pystykasvuisella kurpitsalla tällaista ongelmaa ei esiinny, mutta jos tuo kasvaa vielä paljon, se voi kaataa koko kasvin.

Kasvua on siis tapahtunut, sentti toissapäivästä eli 52 mm on nyt halkaisija. Mitähän tuolle voi tapahtua? Todennäköisintä lienee, että se kuivuu tuohon. Varrestahan on jo juuri tulossa esiin. Se kaipaa siis lisää multaa ja ravinteita. Ulkonahan näitä lisäjuuria tulee vähän väliä ja ne todella tunkeutuvat maahan. Tätä en aio kallistaa vaakasuoraan, sillä silloin ei parvekkeelle juuri muuta kohta mahtuisikaan. Multapussin voisi tietysti ripustaa tuohon, mutta olkoot, tulkoon omillaan toimeen. Onhan sillä ruhtinaallinen 8 cm taimiruukku melkein täynnä multaa. Kokeilusta katoaa hauskuus, jos sitä alkaa vesittämään.

Jättikurpitsa parvekkeella 8 cm ruukussa

Siinä se nyt on, arvailujen aihe koko komeudessaan. Jättikurpitsa Mechta kuharki (Cucurbita maxima), suomeksi Kokin unelma.

Järjetöntähän tämä on, mutta minulle jäi idätyksistä yksi taimi yli ja tuossa se nyt on kasvanut puolitoista kuukautta 8 cm taimiruukussa, joka on 10 cm ruukun sisällä, jossa on kiviä painona, ettei heti kaadu. Kun nostin vielä sen latvan kiipeämään narua pitkin, korkeudeksi tuli jo metri.  Kyllä Puutarhan Kesä on tehokasta ainetta. Edellisen jutun kuvassa voimakkaassa vastavalossa ollut karvainen kurpitsan nuppu on auennut ylimmäksi kukaksi.

Latvassa on kaksi raakiletta, nuo pallukat kukan perässä. Ne lähtevät kasvuun vain, jos saavat siitepölyä hedekukinnosta, joita onneksi aukesi varren alaosaan toisen kukan kanssa samaan aikaan. Pensselisetä liihotti kukasta kukkaan ja nyt vaikuttaa siltä, että tuo ylempi pallukka olisi alkanut turvota.

Eihän se voi olla mahdollista?
Näistä pitäisi tulla 8-10 kiloa painavia kurpitsoita ja varren lonkeroita luvataan 8 metriä. Muistan kyllä viime kesältä, miten vaikeaa oli jätin  kasvun aloitus. Monet pikku pallukat siinä kuivuivat tai märkänivät ennen kuin oikea kasvuvoima löytyi varresta, joka silloin oli jo monta metriä pitkä ja monesta kohtaa juurilla kiinni maassa. Toivoa ei siis taida olla, mutta hienoja ovat kukat ja rehevä kasvi. Ilo sitä on katsella.

Ulkona (huom: aurinko pilkahti aamulla) ruohosilpulla peitetyssä maassa betonimuurin suojatessa pohjoistuulilta tämä jättikurpitsa on viihtynyt viileässäkin kohtuullisesti. Se on kaksimetrinen, tuplasti parvekekasvia pidempi ja paksumpi ja ovathan nuo lehdetkin eri kokoa. Yhtäkään kukkaa ei vielä näy, ei edes isoja nuppuja. Ehkäpä parvekekasvattelu todistaa taas kerran sen, että surkeissa kasvuoloissa kasvi yrittää ensin huolehtia jälkikasvustaan. Parvekkeella muuten toinen pallukka on kasvanut. Mittasin ne ennen kukintaa, 27 mm ja nyt jo 42 mm. Siinä meillä on jo kymmenen gramman jättikurpitsa.

Piikkejä kylmän kestoon

Kuinka väärässä voikaan ihminen olla tulevaa säätä ennustaessaan.
Kesäkuun 14. olin saanut kyllikseni kylmästä ja kirjoitin: Aurinkoista kesää kaikesta huolimatta! (+8°, koleaa pohjoistuulta ja vettä vihmoo parhaillaan. Tästä voi sää muuttua vain paremmaksi.)

Tuosta seurasi lumisadetta juhannusviikolla ja koko loppukuun kylmää. Ulkona monetkin kasvit kellastuvat, mutta tutkitaan niitä vaurioita, kunhan säät sen verran lämpiävät, että tuonne viitsii mennä. Parvekkeelle en ole vielä sähkölämmitintä viritellyt, vaikka auringottomat päivät ja kylmät yöt vetävät sielläkin lämpötilan hyvin alas. Kärvistellään nyt tässä.

 

Vaan mikä on tämä?

Parvekkeella tuo kasvaa chilien joukossa ja kokoakin on. Paljastan lisää lähipäivinä, jos tuo vielä on hengissä.

Tämä Ulupica tuoksuu vain heikosti

Ensimmäinen ostochilini, Ulupica Large (C. cardenasii var. pendulum) kukkii runsaasti, mutta jälkikasvua ei vielä ole näkyvissä. Aika ei ole vielä kypsä. Odotellaan.

Aikaisemmin olen kasvattanut useampaakin Ulupicaa saamatta niistä koskaan maisteltavaa. Minulle sattui lisääntymiskyvytön risteytymä. Sen sijaan sen kukat tuoksuivat vallan viehkosti, hienostuneelle parfyymille. Uteliaana aloin nuuhkia näitä uusia kukkia ja irtosihan sieltä saman tapainen tuoksu, mutta miedompi, eikä niin hieno - valitettavasti. Kaikkea ei voi ilmeisesti saada samassa paketissa.

Kukkakuvan ympäristöä pehmensin vähän opetellessani uutta kuvankäsittelyohjelmaa Lightroomia, jolla saan RAW-muodossa kuvatuista kuvista "digitaalisen negatiivin",  josta kuvia voi muokata aika tavalla niin kirkkauden kuin värinkin suhteen. Tämän kukan väriin en ole koskenut, vaikka se ei muistuta enemmistöä Ulupican kukista. Ne aukeavat syvemmän värisinä, mutta valossa haalistuvat ja muuttuvat sinisemmiksi, siltä minusta ainakin näyttää. Tämä on juuri auennut. Pari vuotta sitten kasvattamassani Ulupicassa oli kukissa huomattavaa vaihtelua sinisestä valkoiseen. Nyt ei sellaista ole havaittavissa. Ehkä tämä nyt on sitä hedelmällistä sukuhaaraa ja pääsen vihdoin maistelemaan eikä vain haistelemaan.

Värien taisto 2

Viikkoa vaille kaksi kuukautta on nyt takana tätä ledivalojen toista testiä ja kukkia on jo bongattu. On kasveihin kyllä tullut kokoakin kuukaudessa, kasvavat taas ulos lokeroistaan. Minulla on liian pieni testipenkki. Nyt värilliset ledit ovat kasvattaneet Cajamarcat (C. chinense) 20 cm korkeaksi, valkoisen ledin ja energiansäästölampun alla rungolla on mittaa 30 cm. Ledeillä lehdet vetävät ryppyyn, punaisella eniten. Kamera ei jostakin syystä toista punaista terävänä.

Valkoisen ledin valossa sentään saa terävää kuvaa, kun ensimmäiset kukat aukeavat. Sinisessä on aika isoja nuppuja, punaisessa pienempiä ja ESL:n alla aivan pikkuisia. Se on nyt jostakin syystä tässä asiassa muita jäljessä, vaikka kasvi on tukevin ja lehdet isoimmat koko porukasta. Edellisiin testeihin verrattuna suurin ero on sinisen hitaampi ja punaisen nopeampi kasvu. Se on nyt saanut hajavaloa muualta huoneesta. Testit pitäisi näköjään tehdä aina monilla kasveilla ja lajikkeilla, mutta kenelläpä sellaiset tilat olisi. Se nyt on edelleen selvää, että valkoisella valolla kasvaa paremmin kuin värillisellä. Katsotaan nyt vielä, saadaanko näillä satoa, vai onko tila liian pieni.

Lisäänpä tähän samaan juttuun, niin pysyvät tiedot tallessa:
Kolme päivää myöhemmin aukesi punaisessa pieni kukka, puolet tuota pienempi. Seuraavana päivänä sinisessäkin oli kukka, pienehkö sekin. Samaan aikaan valkoisessa on jo 7 isoa kukkaa, ESL:ssä ei edes kunnolla nuppuja. Odotellaan raakileita.

Toisen aallon Charapitat kukkivat

Caiden Perusta tuoduista marjoista kerätyistä siemenistä kasvatetuille Aji Charapitoille kävi keväällä huonosti. Taimet kuivuivat pystyyn, enkä syytä löytänyt. Laitoin uudet itämään maaliskuussa ja nyt ne ovat kukkimassa.

Aji Charapita (C. chinense) lienee luonnossa pienikokoinen pensas. Tämä on ikkunalla kasvanut puolimetriseksi aloittaessaan kukinnan. Vielä siinä ei ole edellisten kasvatusten vaivoja. Jospa tästä saisi terveitä marjoja ja uusia siemeniä. Saattaa nimittäin olla, että Perusta tuli mukana joku kasvitauti tai sitten nämä eivät kestä suomalaista maaperää ja siinä pesiviä tauteja. Toinen tämän erän taimista on puolet pienempi ja aloitti lehtien pudottelun ja latvan käpristelyn, jota keväällä seurasi kuivuminen. Siinäkin on kukinta alkamassa. Yritän pitää nämä erillään toisistaan, mutta vaiva voi tietysti levitä hyönteisten mukana tai aiheutua mullasta.

Charapitan kukka on kovasti frutescensia muistuttava, mutta chinenseksi se on luokiteltu. Ainakin USDA:n keräämät Charapitat (niitä on useita, eri värisiäkin) ovat Perun Iquitosin alueelta, kuumasta ja kosteasta, joten meikäläinen kuiva huoneilma saattaa aiheuttaa ongelmia ja lämpöäkin on kymmenen astetta vähemmän kuin näiden kotiseudulla. Näillä nyt kuitenkin on pärjättävä, parempaa ei ole tarjolla.

Nuppuja noissa on kasapäin joka oksanhaarassa, joten satoa olisi tulossa, kunhan pysyvät terveinä. Marjat tosin ovat pieniä, mutta maukkaita, sanovat niitä maistaneet.

Juhannusmausteet ulkoa chiliaidasta

Chiliaitahan on vasta kuukauden ikäinen, joten ihme kasvua ei näillä säillä voi odottaa. Ovat ne kuitenkin juurtuneet paikoilleen ja ensimmäiset kypsätkin saatiin Juhannukseksi.

Eihän aita tuosta vihreydestä oikein erotu, mutta on se hiukan tuuhettunut kuukaudessa. Selvää pituuskasvua on vaikeampi havaita. Oikeassa laidassa pilkistää vähän talvivalkosipulia, joiden rivistö jatkaa aitaa sujuvasti.

Vähän lähempää katsoen näkee paremmin. Tuon oksan vaakasuora osa kukkineen ja nuppuineen on uutta kasvua.

Vasta kuvasta huomasin, että kukassahan on kirva. Pihassa pyörii useita tiaisperheitä, sieppoja ja muitakin pikkulintuja, riittäisivätköhän ne? En haluaisi myrkyttää, kun tuota kypsääkin jo on, mutta pitää tarkkailla tilannetta päivittäin.

Vähän alempaa löytyvät isommat raakileet, jotka riippuivat oksilla jo silloin, kun istutin nämä Kellu Uchut eli Lemon Dropit (C. baccatum) aitaan. Siellä on useita keltaisia ja värinvaihtoa valmistelevia.

Nämähän ovat ledivalojen testissäni jo talvella isoksi kasvaneita. Ovatpahan vain viiden - kymmenen asteen päivä- ja alle viiden asteen yölämmöissäkin ulkona kypsyneet, vaikkakin hitaammin kuin sisätiloissa. Salaisuus piilee siinä, että nämä ehtivät juurtua lämpimän kauden aikana ja maaperä suojelee juuria kylminä öinä. Ruukussa tuulessa Omnicolor ja amppelitomaatti eivät kestäneet tätä säätä, vaan ne piti siirtää sisälle Juhannuksen hallanvaaran tieltä. Myös terassin toisella sivulla Aji Indianissa on kypsää punaista. Kyllä näillä maustaa jo monta ruokaa.

Ecuadorilaiset alkavat jo kypsymään

PI 585273 eli Rocoto Montufar (C. pubescens)

Otsikolla en mitenkään viittaa jalkapallon MM-kisoihin. Siellähän ensi yön joukkueet ovat kumpikin nollilla, Honduras ei edes ole aukaissut maalitiliään eikä Ecuadorkaan ole onnistunut kuin kerran. Vain voittajalla on tuosta ottelusta mahdollisuuksia jatkoon. Olen katsonut kisoja vain satunnaisesti, enkä yöotteluita tai heikkojen joukkueiden yhteenottoja lainkaan. Nyt pitäisi ehkä vilkaista vaikka päivällä uusinnasta, miten pubescens-valtion joukkue pelaa.

Monttuvaarilla eli PI 585273:lla meni melkein kaksi kuukautta kylmällä parvekkeella ensimmäisen raakileen kypsyttämiseen, mutta nyt niitä alkaa tulemaan. Puoli vuotta siinä meni, ennen kuin varsinainen satokausi alkoi. Toisessa nurkassa toinen ecuadorilainen PI 585267 eli Turbo Pube on kasvanut tasatahtia tämän kanssa, mutta on viikon perässä kukinnassa ja raakileiden aloituksessa, joten niin varmaan käy kypsymisen kanssakin.

Ecuadorista ovat kotoisin myös punaiset ja pulleat Aji Rocotot, PI 355810 - 355812, joista on enemmän löytötietoja kuin minulla nyt kasvavista. Ne kerättiin 2800 metriä korkealta ja tutkija kuvailee löytöään: Mahtava yli kaksimetrinen tukeva pensas, erittäin satoisa, isot (6x4 cm) kirkkaan punaiset hedelmät. Myöhemmin USDA:n koekasvatuksessa kasvin korkeus oli vain 50 cm ja tumman punaiset hedelmät 3x2 cm. Chilit ovat hyvin monimuotoisia ja kasvupaikasta riippuvaisia. Alkuperäinen löytö tehtiin hoidetusta puutarhasta, USDA:n koekasvatus näyttäisi olevan Georgialaisella pellolla. Näiden vertailujen jälkeen en enää paljon perusta noiden koekasvatusten mitoista (kuten Starfish puolimetrinen pensas). Pubet kasvavat isoiksi vaikka korkealla vuoristossa päiväntasaajalla tai suomalaisella parvekkeella tai pihalla, kunhan saavat ravintoa. Kylmiin öihin ne ovat tottuneet. Nyt ovat kyllä päivätkin kylmiä. Silti Turbo on jo 160 cm korkea ja Monttukin 130 cm, vaikka on pienemmässä ruukussa. Tuuheutta ne alkavat vasta kehittelemään.

Espanja-Chile 3-3?

Pimiento de Padron (Espanja, annuum),  Aji Cristal (Chile, baccatum)

Tämmöiset kuvat löytyivät tänä aamuna kamerasta. Rajaukset ovat satunnaisia ja illan jalkapallo-ottelua tulin ajatelleeksi vasta kuvat koneelle tuotuani. Molemmissa on toki paljon enemmänkin raakileita, jäivät vain kuvan ulkopuolelle.

Padron kasvaa ulkona ja on pärjännyt sielläkin kylmästä huolimatta. Parvekkeella ne ovat hiukan isompia. Sen idätyksestä on vasta reilu kolme kuukautta, Aji Cristal sen sijaan kasvaa jo seitsemättä kesää samoilla juurilla ja perusrungolla. Oksia on vuosittain karsittu ja kasvanut uusia. Tästä poimittiin jo talvella satoa. Nuo vihreätkin ovat hyvän makuisia, ellei malta odottaa punastumista. Vihreänä, tosin paljon isompana Padronitkin ovat parhaimmillaan ja Cristalit menevät Juhannuksena chilijuuston mausteeksi.

Lisäys illalla:
Olisihan se pitänyt uskaltaa lukea kuvista, että Chilellä on vain kaksi täysimittaista, kolmas roikkuu ilmassa. Espanjan paukut ovat kovin pieniä ja kaikki ovat ihan pihalla. Ilmiselvä 0-2, sanoo jälkiviisastelija.

Brasilian Starfish, PI 439368

Yllättävän paljon tuosta edellisessä jutussa mainitsemastani Brasilia-Uruguay PI-parivaljakosta löytyikin samankaltaisuutta -  ja tänään on pelivuorossa Brasilia.

Starfish (PI 439368) (C. baccatum)

Uruguaylaisen PI 439410:n ja brasilialaisen Starfishin (PI 439368) raakileissa ei juuri ole eroa tuon kokoisena, mutta Starfishillä se on tukevammassa varressa. Myöhemmin eroja alkaa muodostua ja uruguaylainen kasvaa enemmän pituutta, brasilialainen leveyttä. Kukat ovat hieman erilaisia, uruguaylaisella on keltaisempi värikuvio, mutta baccatumien "kalanruotokuvio" muuttaa väriä ikääntyessään ja näyttää erilaiselta eri valaistuksissa. Se ei siis ole luotettava tunnistustapa. Surkeissa oloissa talvehtinut Starfish on piristynyt parvekkeella ja työntää uutta kukkaa ja raakileita joka oksan hangasta, toisista useampiakin. Siinä on jo yksi kypsä, mutta vertaillaan näitä naapurimaiden ruttuisia chilejä, kunhan uruguaylainenkin saa kypsiä ja päästään maistelemaan.

Tutkiessani USDA:n siemenpankin tietoja näistä törmäsin taas kerran mielenkiintoisiin korkeustietoihin. Melkein järjestään heidän koekasvatuksissaan Georgian punaisessa hietamaassa chilien korkeudet ovat vain puolet tai kolmannes siitä, mitä suomalaisten parveke- tai kasvihuonekasvatuksissa. Taidamme lannoittaa aika reippaasti. Starfishin kohdalla ei mainittu mittaa, mutta kerrottiin, että kasvi on yhtä leveä kuin korkeakin. Suomessa se on kasvanut jopa nelimetriseksi pylvääksi ja minullakin parvekkeella yli kolmen metrin köynnökseksi. USDA:n kuvassa Starfish täynnä hedelmiä on kenties puolimetrinen leveä pensas. Sama chili se on kuitenkin. Valon määrä, lämpö, maaperä, kastelu, tuuli ja lannoitus muokkaavat kasvua aivan oleellisesti.

Tampereella satoi aamulla lunta, ulkona "lämpöä" 1,6°, parvekkeella sentään 10°, maa valkoisena juhannusviikolla. Suomen kesä. Chilit ulkona, samoin tomaatit, kurkut ja kurpitsat.

PI 439410, baccatum Uruguaysta

Uruguay aloittaa pelinsä MM-turnauksessa tänään (14.6.) Maasta ei paljon chilejä ole tiedossani, mutta nyt sattuu baccatum PI 439410 kasvamaan parvekkeellani.

Tuollaisen tyypillisen korkeakasvuisen ja harvaoksaisen baccatumin kokokuvaa on hankala ottaa niin, että siitä jotakin järkevää näkyisi, mutta laitan sen silti tähän. Laitoin vaihteeksi baccatumit eteläseinälle pahimpaan paahteeseen. Ruukut ovat hyllyllä kaiteen suojassa ja olen sitonut ne seinään rautalangalla, ettei tuuli heitä kasveja lattialle. Muutama chili on katkennut tai oksia irronnut edellisinä kesinä.

PI 439410:n raakileet ovat hauskan uurteisia pienestä lähtien. Ne ovat tomerasti pystyssä pitkän varren päässä. Tämän mausta en tiedä mitään, en ole lukenut edes arviointeja. Värin pitäisi olla lopulta punainen ja kokoa oli USDA:n koekasvatuksessa 4,5 cm. Sieltäkään ei paljon lisätietoa löytynyt, sillä tavanomainen tarkka  tieto keräysajasta ja paikasta puuttui sivuilta.

Kasvi on jo neljän kuukauden ikäinen ja venähti tuolla itäpuolella parveketta tiheässä baccatum-rivistössä puolitoistametriseksi. Saksin latvoja reippaasti, jotta saan sen tuuheammaksi alempaa, eikä vasta katossa.

Vähän isommaksi kasvettuaan raakileet kallistuvat ensin vaakasuoraan ja sittemmin alaviistoon. Painovoima vetää.

Tuon muotoista chiliä en ole ennen tavannut, brasilialainen Starfish (PI 439368) muistuttaa hiukan, mutta on leveämpi ja lyhempi. Niistä ensimmäiset kypsyvät juuri eli puolitoista kuukautta meni kasvuun ja kypsymiseen. Nuo muuten ovat samalta USDA:n tutkijan keräysmatkalta 1978 molemmat ja kun ne ovat naapurimaista, nehän voivat olla läheltä toisiaan, eri puolilta rajaa vain. Mielenkiintoinen vertailuprojekti tästä vielä kehkeytyy. Minullahan on toinenkin samatapainen läheltä toisiaan oleva PI-parivaljakko kasvamassa, pubescensit Ecuadorista: PI 585267 ja PI 585273 eli Turbo Pube ja Rocoto Montufar.

Kuvasin alkuviikon kirkkaina päivinä myös PI 439410:n kukan. Se on tyypillinen baccatumin kukka, keltaiset tai rusehtavat väripilkut ovat selkeät ja isot kuten koko kukkakin.
Aurinkoista kesää kaikesta huolimatta!
(+8°, koleaa pohjoistuulta ja vettä vihmoo parhaillaan. Tästä voi sää muuttua vain paremmaksi.)

Parempaan dokumentointiin olisi tarvetta

Cajamarca (C. chinense) on tuossa ihan mallikkaan näköinen pikku puu, 60 cm korkea ja 70 cm leveä, mutta on sillä ollut huonotkin hetkensä. Nyt huomaan muistikuvieni olevan hataria, eikä dokumentointiakaan ole. Ei tullut edes kuvia otetuksi hankalista vaiheista.

Jo huhtikuun alussa se kukki komeasti, mutta sitten alkoivat vaikeudet, kenties seuraavasta ruukunvaihdosta. Lehdet vetivät ryppyyn ja kasvu pysähtyi. Tein joitakin korjaustoimenpiteitä, mutta en muista varmasti, mitä ja milloin. Todennäköisesti annoin tälle puoli lusikallista puutarhakalkkia, kun se ennenkin on oikaissut Cajamarcan lehdet. Luultavasti annoin myös ylimääräisen annoksen typpeä, mutta paljonko? Tämän seurauksena se alkoi kasvaa, mutta kukinta hävisi. Vasta nyt, kaksi kuukautta myöhemmin kukinta alkaa uudestaan. Tämä on oikeastaan toivottu tulos, sillä nyt se vasta on riittävän kokoinen tuottamaan hyvän sadon.

Ongelma on siis vain dokumentointi. Olisi hyvä tietää, mikä johti tähän tulokseen, jotta "hoidon" voisi toistaa myöhemmin. Olen pitänyt kirjaa Open Officessa kasvien kehityksestä, mutta siellä on vain muutama päätapahtuma omissa sarakkeissaan päivämäärinä. Tarkempi seuranta vaatisi jonkinlaisen kalenteriohjelman, mutta sekin pitäisi olla joka kasville oma, jotta siitä saisi helposti tapahtumat selville. Officeen voisi kait myös tehdä joka kasville rivin, jossa olisi vuoroin päivämäärä- ja tekstitietoa. Olen myös harkinnut paperiliuskaa ruukun kylkeen ja siihen merkitä lannoituksen muutokset yms. manuaalisesti lyijykynällä. Onko lisää ideoita tai kenties jo valmiiksi toteutettuja ratkaisuja?

Amarillokausi alkamassa

Tämä unohtui kuvata ajoissa

Tomaatti Boney MM (viimeisen viipaleen pelastin kuvaan) oli tosiaan nopea. Seemnemaailma kehui sitä sanoilla "Huippunopeasti kasvava (80-85 vrk. itämisestä hedelmiin)". Tuo piti melkein paikkansa, vaikka tämä kasvoi minulla parvekkeella myös kylmän kauden ajan ja se taatusti viivytti kasvua. Keltaiset ovat talvehtinutta Tumbling Tom Yellow amppelitomaattia, jossa on toki ollut jonkin verran kypsää jo kuukausia. Boney sai ensimmäisensä kypsäksi muutama päivä sitten 3 kuukautta kylvöstä, 6 viikkoa kukinnasta. Kahdeksan viikkoa eli kaksi kuukautta on muilla isoilla tomaateilla jo nopea kukasta kypsään aika.

Varsin satoisa tapaus tämä F1-tomaatti on parvekkeella. Oikeassa laidassa Rocoto Montufar kohta kypsyttelee myös ensimmäisiään. Tomaatin kylvin maaliskuun alussa, raakile ilmestyi 30.4. viikon kukinnan jälkeen viileällä kaudella. Lämpimämmässä myyjän lupaus olisi varmaankin täyttynyt.

Ulkona seinustalla Boney kasvaa matalana pensaana, jonka oksat kuitenkin vaativat tukea, muuten ne taittuvat raskaan lastinsa alla. Yksi vahinko ehti jo tapahtua.

Makuahan näistä omista tomaateista haetaan. Miten siis Boney MM pärjää?  Kyllähän se kaupan tomaatit hakkaa. Malto on pehmeää, mutta hieman vetistä, mietoa tai mautonta. Se ei sijoitu mitenkään kärkeen itse kasvattamieni joukossa, mutta aikaisuus on sellainen etu, että sitä kannattaa kasvattaa. Muista ei vielä moneen viikkoon saa satoa, mutta Boney kypsyy ulkonakin.

Lisäys muutaman päivän päästä:
Muutanpa makuarviotani paremmaksi, kun olen maistanut ulkona kypsynyttä. Siinä oli enemmän happoisuutta ja makua, ihan hyvä ja pehmeä tomaatti. Aurinko ja oikea maaperä tekevät enemmän makua kuin ruukussa lasin takana parvekkeella.