Taasko väärä Aji Chanca?

Muutaman viikon epäilin vahvasti, että olen saanut jo kolmannen kerran väärät siemenet tästä Kolumbuksen henkilääkärin mukaan nimetystä baccatumista.

Aji Chanca on mukavan tukeva baccatumiksi. Parina kesänä olen kasvatellut sen nimisistä siemenistä hyvin erilaisia, muotoisia ja värisiä chilejä. Olivat kuulemma risteytyneet John the Chillimanin terassilla, missä parveili mehiläisiä. Nyt pitäisi olla oikeat siemenet. Chilien pitäisi olla lyhyitä ja tylppiä. Ensimmäiseksi sinne kuitenkin ilmestyi tuollainen pitkä suikula, kuin tyypillinen annuum ja seuraavakin oli vielä samaa tyyppiä.

Kyseessä taitaa olla "ensimmäisen podin syndrooma". Ennenkin on tapahtunut, että chilin ensimmäinen hedelmä on aivan erilainen kuin lajille tyypillinen muoto. Suikuloihin voi tulla paprikamainen ja paksukaisiin puikula ensimmäiseksi.

Syytä en tiedä, mutta opettelukappaleita vain syntyy. Muoto vakiintuu myöhemmin. Nämä muistuttavat jo aivan riittävästi tyypillistä Aji Chancaa ja samanlaisia on tulossa lisää. Ehkä se nyt on oikein. Vihdoinkin. Helpottuneena vaihdoin tuonkin isompaan ruukkuun ja jään odottelemaan maistiaisia uudesta lajikkeesta.

Multa painuu vanhetessaan?

Varmaan niinkin tapahtuu, mutta tälle saaville on kyllä käynyt jotakin muutakin.

Oli aika viedä talvehtinut Rocoto Riesen (Grande) ulos kesää viettämään. Huomiotani kiinnitti, että mullan pinta oli laskenut viisitoista senttiä viime keväästä, jolloin tuon täytin. Kun  kaivoin rocoton ulos astiasta, ei multa tuntunut mitenkään tiiviiltä, pikemminkin juurien paljous teki sen kuohkeaksi. Silloin tuli mieleen kaikkein yksinkertaisin selitys: Kasvi on käyttänyt multaa kasvamiseensa noin paljon ja kasvun olen minä kerännyt pois. Paljon on otettu, mitään ei ole annettu tilalle.

Riesenissä oli nytkin pari kypsää hedelmää, joiden ympärysmitta oli yli 16 cm. Syksyllä niitä kerättiin kilokaupalla, painoivathan isoimmat 150 grammaa. Viime kesänä tuossa oli parimetrisiä paksuja ja isolehtisiä versoja moneenkin suuntaan ja ne on nyt leikelty pois, samoin talven aikana syntyneet oksat. Tuleehan siinä vajausta energiaan.

Luonnossa oksat ja valtaosa hedelmistäkin maatuisi kasvin juurelle ja lisäisi sitä kautta multaa. Luonnollinen kierto on tässä katkaistu ja niinpä lisäsin sekä pohjalle, sivuille, että päälle Kekkilän puutarhamultaa taas saavin täyteen. Tuolla ja sopivalla lannoittamisella pitäisi ensi kesä mennä.

Sijoitin Riesenin viimevuotiseen paikkaansa omenapuun juurelle, aluksi pohjoispuolelle, missä UV-säteilyyn tottuminen käy ilman harsoja.

Ulkomaan uutisia

Nyt se on tapahtunut.  Chilieni kotimaa Peru on joutumassa Humalan valtaan.

Jo 2009 käytin chilipäiväkirjani "Peru parvekkeelle" allekirjoituksena tällaista:

----------------------------------------

Maa, jossa on kaupungit nimeltään Ilo ja Paita sekä presidenttiehdokas nimeltä Humala, ei voi olla kokonaan mätä.

Otetaan sittenkin siemenkiinnikkeet pois

6.6. Kustaanpäivä.
Tämä on kurpitsankasvattajien perinnetiedon mukaan se päivä, jonka jälkeen ei enää esiinny yöpakkasia Etelä-Suomessa. Päivä tuntuu sopivalta, ainakin tänä vuonna paremmalta kuin 10.6., jota on tarjottu ilmatieteellisenä tilastotietona kevään viimeisestä hallayöstä Tampereen seudulla.

Olen tullut toisiin ajatuksiin.
Nuo runsaasti tarjolla olevat Aji Cristalit sen tekivät. Tähän asti olen käyttänyt chilini kokonaan, perkaamatta. Haudutettuihin ruokiin teen sen edelleen, mutta voileivän päälle taidan perata. Idea lähti siitä, että otin kypsästä Cristalista siemenet talteen ennen kuin silppusin sen sulatejuustoon. Maku oli erilainen ja aloin vertailla vihreilläkin.

Siemenkiinnikkeet, tuo vaalea höttö irtoaa helposti, kun sen leikkaa kannasta irti ja nostaa pois. Joissakin muissa lajikkeissa pitää sivujakin viiltää veitsellä. Chilien suurin polte on juuri siinä. Aji Cristalin polte ei ole pahaa, mutta kävi näin: Leivän päällä joissakin osissa oli enemmän poltetta, siedettävä määrä, mutta seuraavat palat eivät enää maistuneetkaan juuri miltään. Yksi tulisempi osa peitti muiden maut. Kun kiinnikkeet poistaa, laatu on tasaisempi ja chiliä pitää laittaa enemmän, mutta sitähän on. Herkutteluhetkiä riittää.

Cristaleja narun päässä

Kaikki ei käy kuin elokuvissa. Aji Cristal (C. baccatum) talvehti varastohuoneessa vähässä valossa ja niukassa turpeessa. Cristal nojasi ikkunaan ja rocotojen oksiin ja tuollaiset narun paksuiset luirut kasvoivat jopa metrisiksi oksiksi, joissa on yli kolmekymmentä normaalikokoista chiliä valmiina nautittavaksi. Jotenkin se onnistui pitämään niitä pystyssä, mutta irrotellessa taittui muutama oksa pahasti. Niiden sato syötiin heti.

Nyt istutan tämän taas kesäksi oleskeluterassimme aitakasviksi. Tämä Cristal kasvaa meillä jo neljättä kesäänsä. Viime syksynä kaivoin sen ylös samasta paikasta, mihin se nyt taas pääsee. Rentoja oksia varten tein marjapensaiden tukia muistuttavan puisen kehikon, jonka yli nuo saavat taipua. Kuopan pohjalle laitoin kourallisen kanankakkaa. Oksien kärjet leikkasin kaikki pois, kaikki kukat ja ihan pienet raakileetkin, jotta nuo kypsyvät nopeammin. Kun sato on kerätty talteen, katkon nämä oksat pois. Saa kasvaa uutta ja tukevampaa versoa ulkona täydessä auringonpaisteessa.

Ruokaa purkista

Chili con carne eli teksasilaisittain vain Chilli ei ole kuvauksellinen ruoka ja sitä paitsi se tuli jo syödyksi eilen. Siksi tässä esiintyy vain tyhjiä raaka-aineiden kuoria.

Chili con carne reseptejä on netti pullollaan, vaikeus on vain valinnassa. Minä en koskaan tee ruokaa aivan ohjeen mukaan, mutta joku resepti on hyvä olla pohjana, mistä sitä voi muunnella saatavilla olevien aineiden ja omien makumieltymysten mukaan. Viime vuosina suosikikseni on muodostunut Barak Obaman nimiin laitettu resepti, jonka pointti on mielestäni etikka.

En siis ala kopioimaan reseptiä, katsokaa alkuperäistä tai muokatkaa omaa suosikkianne. Eilen oli jääkaapissa jauhelihaa vain pieni paketti, joten tein pienemmän chillin. Paksupohjaisessa teräskattilassa paistoin jauhelihan tilkassa öljyä. Lisäsin mausteet, joista oleellisia olivat juustokumina, tuore chili, valkosipuli, purkki tomaattimurskaa (jossa nyt oli yrtit valmiina), mukaan ripaus sokeria ja loraus viinietikkaa.

Chilinä käytin nyt ison rocoton ja puolikkaan habaneroa. Maku oli eräs parhaista yhdistelmistä. Nuo todella täydentävät toisiaan. Chililajikkeita vaihtelemalla tästä saa aina uuden makuisen. Jauheita en tähän ole vielä koskaan käyttänyt. Aina on sen verran tuoreita chilejä kasvamassa. Kesällä, kun on jotakin miedompaakin saatavissa, sitä voi laittaa oikein reilusti ja tuloksena on melkeinpä "kasvis-chilli".

Haudutin ruokaa puolisen tuntia, mukana tällä kerralla reseptin ulkopuolelta purkki sieniä. Tuoreet tomaatit ja yrtit ovat myös minulla usein mukana. Suolaa tuli sienipurkin liemestä, mutta sitä voi lisätä myös liha/kasvisliemikuutiolla, jos löytää vähillä lisäaineilla valmistetun tuotteen. Merisuola on aina varma valinta.

Pavut, joita voi olla toinenkin purkki, jos lihaa on enemmän, lisätään vasta aivan loppuvaiheessa. Muuten ne kypsyvät liikaa. Papujen lientä en ole käyttänyt.

Lisukkeeksi jotkut keittävät riisiä, minä en. Pavut riittävät. Vaalea leipä, jolla voi pyyhkiä lautasen, on kätevä. Salaattiakin voi tarjota, samoin smetanaa, jos chili on kovin polttavaa. Tämä ei ollut.

Arvotaan tämän vuoden köynnöschilit

Joka vuosi minulla on ollut parvekkeen parissa nurkassa isossa ruukussa joku baccatum, joka on syksyyn mennessä kasvanut kattoon ja siellä jatkanut vaakasuoraan. Pisimmillä on ollut mittaa 4 metriä. Katto on 2,60 korkealla ja ruukut ovat lattialla. Kaikki ovat kattoon asti ehtineet.

Edellisvuosien suosikkeja ei ollut nyt kasvamassa, joten piti valita uudet tuntemattomista lajikkeista. Valitsin metrimitalla. Korkeimmat chilit pääsivät juhlapaikoille. Kaksi baccatumia oli 120 cm ja niistä toista oli jo leikeltykin latvasta.

Leikelty on Jamy, viidettä kuukauttaan kasvava, pienenä kanankakkaa saanut, tukeva ja tuuhea puu. Se on vanhin baccatumeistani, joten sekin vaikuttaa kokoon.


Jamyssa on jo useita reilun kokoisia raakileita. Tuo seitsemänsenttinen lienee täysikokoinen, onhan se toista kuukautta roikkunut oksalla. Muut ovat laihempia ja suipompia ja mieleen hiipi jo epäilys, onko taas tullut vääriä siemeniä? Jamy on jamaikalainen, varsin vähän tunnettu chili. Sen pitäisi kuitenkin olla löytämieni tietojen mukaan lyhyehkö ja hieman epätasainen muodoltaan. Tuo jää kovin sileäksi. Eipä tässä voi kuin odotella ja katsoa, tuleeko siitä edes oranssi, kuten pitäisi. Hedelmien muoto vaihtelee joillakin lajikkeilla paljonkin, joten tuo lienee normaalia muotojen rikkautta.

Toinen valittu lajike on Aji Amarillo, Small. Tuossa samassa paikassa kasvoi pari kesää sitten Aji Amarillo ilman lisäliitteitä, mutta kun sen puhtaudesta ei ollut mitään varmuutta, hankin Fataliilta uusia siemeniä. Tämä on maitopurkissa ahtaassa välissä ikkunalla kasvanut ja ehkä senkin vuoksi noin hontelo ja korkea. Nyt se sai reilusti lisää multaa ja tilaa ympärilleen. Sen ensimmäiset kukat aukenivat juuri tänään, yli neljän kuukauden iässä. Se on hidasta puuhaa, mutta vielä se ehtii kesän mittaan tehdä mittavankin sadon, jos vain olosuhteet parvekkeellani ovat Amarillon mieleen. Tuolla peräseinän vieressä valoa on vähemmän, mutta on se muillekin riittänyt. Aamuaurinko sentään paistaa esteettömästi.

Taas vääriä siemeniä: Firefox onkin annuum

Asialle ei ilmeisesti voi mitään. Aina tulee yllätyksiä ja vääriä siemeniä kun chilien kanssa puuhailee ja siemeniä hankkii ulkomailta.

Firefox on lahjasiemen, eikä siksi kai kannattaisi valittaa, mutta saisi nyt ainakin laji olla oikein. Toista kuukautta sitten se kukki ja jo silloin totesin, että tuo ei ole baccatum, kuten väitettiin. Nyt siinä on kohta kypsyvä hedelmä ja se näyttää samalta kuin siemenkaupan sivuilla.

Kukka on ilmiselvä annuumin kukka, täysvalkea, myös heteiden varret ovat valkeat, eikä baccatumille ominaisia väripilkkuja ole terälehdissä. Siemenet eivät ilmeisesti ole vaihtuneet, vaan chili on luokiteltu väärin. Minulla on tuosta pari pikkutainta kasvamassa, jotta voin syksyllä varmistaa, että kaikista siemenistä tulee samoja chilejä, eikä kyseessä ole vaikka sattumalta tapahtunut risteytyminen. Sellaisesta kärsin viime kesänä Aji Chancan kanssa.

Tämä Firefox on vielä melko pieni, vaikka ikää on jo 4 kuukautta. En ole sitä kauheasti lannoitellut, sillä tästä tuskin tulee jatkossa suosikkichiliäni. Annuumina se ei voi olla niin herkullinen, että se riittäisi.

Nimi on se, joka tökkii vastaan eniten. En tiedä, kuka sen on nimennyt, mutta saattaisi olla myyjä  Vladan Smiciklas, jolla on muitakin omia risteytyksiä listoillaan. Jos tuosta etsii tietoa netistä, saa 630 miljoonaa osumaa, joista melkein kaikki johtavat nettiselaimeen. Olisi nimennyt vaikka chilifoxiksi, jolloin osumia olisi vain 7000 ja tiedon saattaisi jotenkin lisämäärittelyillä löytää.

No, kohta maistellaan. Raakile on nyt kasvanut kuukauden, joten lähiviikkoina sen pitäisi punastua, vaikka onkin ollut koko kuukauden viileällä parvekkeella.

Jo toinen kypsä sato tänä keväänä Peruvianista

On ihme kasvi tämä Rocoto Red Peruvian
Kevätsadon korjasin huhtikuun puolessa välissä ja nyt kypsyy jo toinen erä.

Ensimmäisten kypsymiseen meni pari kuukautta. Nyt homma sujui selvästi nopeammin. Rocotossa on samaan aikaan kukkia, pikku raakileita ja kypsiä. Se on siis aloittanut jo jatkuvan sadon tuoton. Nyt kun saisi sen isompaan ruukkuun ulos, niin tuloskin paranisi. Nuo ovat taas n. 15 cm kokoluokkaa ympärysmitalla mitaten. Kesällä ne saattavat kasvaa yli 20 cm.

Kasvi on pysynyt pienenä, osin leikkelyn vuoksi, osin pienistä ruukuista johtuen. Sille ei ollut enempää tilaa olohuoneen ikkunalla. Nykyinen ruukku on 13 cm ja rocotolla mittaa suunnilleen puoli metriä korkeutta ja vähän vähemmän leveyttä. Korkeuden mittasin nyt poikkeuksellisesti alimmista lehdistä ylimpiin, eikä mullan pinnasta, kuten tavallisesti. Sivuversoja on moneen kertaan lyhennetty parikymmentä senttiä kerrallaan. Yritän ehtiä saksilla ennen kuin niihin muodostuu raakileita. Sitten ei enää raaski leikata.

Omnicolor, amppelisuosikki

Omnicolor (C. baccatum) on jo vuosia ollut eräs suosikkichileistäni ja erityisen sopiva se on amppeliin ulos koristekasviksi. Chilit pysyvät näet kauniina ja syötävinä pitkään. Se kannattaa kasvattaa lämpimässä kukintaan asti. Tämä on vanha talvehtinut yksilö, joka aloitti varhain.

Omnicolorissa on kaiken värisiä chilejä ja ne ovat syötävissä jo keltaisina, mutta maku paranee kypsyessä. Kukinta on myös runsasta ja tästä saadaan koko kesä ruokaan makua aina tarvittaessa. Sijoitan tämän nyt avokuistille tuulten riepoteltavaksi. Melko varjoisessa paikassa näihin ei tule paljon sinistä sävyä, mutta auringossa sellaisiakin värejä muodostuu, keltainen muuttuu siniseksi. Yksi syy ulos sijoittamiseen on tuoksu. Kasvi nimittäin tuoksahtaa melko voimakkaasti, eikä se kaikkien nenään ole miellyttävää, vaan muistuttaa jonkin verran kissan pissaa.

Eipä lopu habanerot tästä taloudesta

Kolme kuukautta sitten tässä  talvehtineessa Habanerossa (C.chinense) oli kevään ensimmäiset raakileet. Kaksi kuukautta on ensimmäisestä kypsästä ja nyt niitä on oikein ryppäinä. Kypsiä on nelisenkymmentä, runsaasti eri kokoisia vihreitä ja paljon kukkia.

Tämä on perushabanero ilman mitään alku- tai loppuliitteitä.

Tämä kasvi aloittelee jo neljättä kesäänsä meillä ja on elämänsä kunnossa. Kesän -08 se viihtyi puumaisena parvekkeella. Sitten leikkelin sen talveksi matalaksi ja uudet oksat alkoivat suikerrella siihen malliin, että laitoin tuon amppeliin. Siinä se on ollut viime vuodet, kesät parvekkeella, talvet makuuhuoneessa. Kasvu on helposti toispuolista, jos se saa muutaman viikon olla samassa asennossa. Oksat kasvavat valoon päin. Parvekkeella tuo ongelma poistuu, kun se pääsee pyörimään vapaasti.

Cajamarcat kypsyivät

Melkein kaksi kuukautta siinä meni ensimmäisistä raakileista kypsään satoon. Tämä on se pienempi, ilman erityislannoitusta maitopurkissa kasvanut. Noinkin se pärjäsi loistavasti. Seitsemän komeaa chiliä keikkuu oksilla ja yläpuolella on runsaasti uutta kasvua, kukkia ja uusia raakileitakin. Kun se sai yhden sadon kypsäksi, se alkoi tehdä uutta.

Tämän kaveri, joka sai pienenä kanankakkaa ja vähän isomman ruukun, teki tuplamäärän kypsiä ja on vähän korkeampi ja tuuheampi. Molempia vaivaavat punkit, mutta nyt saan sadon kerättyä ja sitten Raidia lehdille.

Cajamarca (C. chinense) esiintyy minulla kolmena yksilönä ja kahtena eri versiona. Viime kesän kasvattelin varsin laihoin tuloksin kaunismuotoista Cajamarcaa, jonka siemenet olivat Englannista. Tänä keväänä tilasin Fataliilta kotimaiset siemenet, kun niitä vihdoin oli saatavissa.

Nuo vaikuttavat jonkin verran erilaisilta. Kukissa oli jo eroa, puut ovat eri muotoisia ja uudet hedelmät ovat enimmäkseen paksumpia ja tylppiä.  Tässä keskellä ovat vanhan kasvin nyt sattumalta samaan aikaan kypsyneet suipot hedelmät ja laidoilla paksummat uudesta sadosta. Ero voi tietysti johtua myös kasvuoloista. Oikean laidan kurttuisiksi kypsyneillä on oikeastaan vain kokoero, mutta suurin osa uusista on huomattavasti pulleampia. Maussakin on eroa. Noita pitää makustella vielä lisää, mutta vanha englantilainen vaikuttaa nyt sekä tulisemmalta että maukkaammalta. Samaa ihastuttavaa aromia en vielä ole uusista löytänyt. Hyviä nekin ovat ja ennen kaikkea niitä tuli enemmän, nopeammin ja niissä on reilusti siemeniä. "Vanhan englantilaisen" talvisiemenet eivät itäneet. Perulainenhan tämä chili on alkujaan.

Lisäys seuraavana päivänä:
Kyllä noissa uusissakin ytyä löytyy. Kolme laitoin renkaiksi leikattuna siemenineen kaikkineen isoon kattilalliseen lihasoppaa ja maku oli juuri sopiva. Eli keskitulinen. Vanhan version gourmet-vivahdetta ei mausta valitettavasti löytynyt. Tämä maku menee lähemmäksi baccatumia.

Ensimmäinen vakava varoitus

VAROITUS! Tällä lehdellä ruokailee vihannespunkki. On aika toimia ripeästi.
Tuli turhan selkeä kuva. Alhaalla varjossa vaaleat pisteet näyttävät siltä kuin ne silmällä havaitsee valoa vasten. Älkää tuijottako yläosaa, tuollaisena sen näkee suurennuslasilla.

Punkkeja ei näe. Suurennuslasilla ne saattaa havaita lehden alapinnalta. Tuossa keskellä kuvaa on yksi. Vaaleat läikät ovat nuppineulan piston (ei siis pään) kokoisia. En kaivanut kaikkia erikoislähikuvauslaitteitani, kun Jarmo Holopainen on sen tarkasti kuvannut. Punkkeja on toki erilaisia. Väri vaihtelee. Useimmat kutovat seittiä, mutta kasvi on yleensä siinä vaiheessa jo menetetty, kun seitti huomataan. Pienet vaaleat, teräväreunaiset pilkut, pistojäljet ovat varhaismerkki. Silloin on vielä aikaa toimia. Monetkin myrkyt tehoavat siihen, ja ilman kosteana pitäminen (yli 50%) pitäisi riittää sen leviämisen ehkäisemiseen. Se osaa talvehtia kasvihuoneissa, kylmissäkin.

Ammattiviljelijät torjuvat vihannespunkkeja petopunkeilla. Ne eivät ilmeisesti pysty syömään aivan kaikkia, vaan jossakin muna- tai toukkavaiheessa punkit pääsevät markkinoille. Melko vahva epäily on, että omani sain ruukkubasilikan mukana tai rucolassa. Niitä ei pitäisi yrittää kasvattaa kotona viikkoja, sillä samalla voi kasvattaa tuholaisia, useinkin ripsiäisiä. Markettien koristekasvit, niin kukat kuin viherkasvit on todettu tuholaisepidemian alkulähteeksi. Punkit eivät ole levinneet vielä kovin moneen chiliin, mutta kun niitä on juuri kypsyvissä Cajamarcoissa, myrkytys ei tule kysymykseen. Suihkuttelulla pitäisi selvitä viikon verran eteenpäin, kunnes kaikki ovat kypsiä.

Lisäys 20.5.
Punkit on kertaalleen myrkytetty ja ne häipyivät lehdiltä. Viikon päästä niitä todennäköisesti taas on, kun uudet kuoriutuvat. Silloin uusi suihkuttelu. Räyhis Chilifoorumilla havaitsi, että aivan saman näköistä jälkeä voivat tehdä myös kirvat. Torjuntatoimiin niidenkin kanssa on ryhdyttävä.

Esittelyjä kukintavaiheessa: Inca Red Drop

Inca Red Drop, perulainen baccatum on suosikkichilejäni vuosien takaa. Se on helppo ja nopea kasvamaan, satoisa ja pitkäsatoinen. Puoli vuotta yhtämittaista satokautta on ihan mahdollinen, pisin minulla taitaa olla 8 kuukautta. Se on mainion makuinen, yleismauste melkein ruokaan kuin ruokaan. Inca ei ole huipputulinen. Sitä pitää laittaa useita siinä missä yksi habanero riittää.

Tämä valotestin "taimi" on venähtänyt 70 cm korkeaksi 7 cm taimiruukussaan kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tuosta voisi hyvin leikata korkeimmat oksat pois, sillä Inca sietää leikkelyä hyvin.

Kukat ovat pienehköjä, usein vähän supussa. Niitä syntyy joka oksan hankaan ja oksat haaroittuvat tiheään. Runsas lannoitus venyttää välejä ja tekee kasvista ison, mutta harvan. Vähemmällä typellä siihen saa tuuhean latvuksen ja lehtien koko pienenee.

Melkein joka kukasta syntyy pienehkö, muutaman sentin mittainen chili. Raakileet aloittavat pystyssä ja kypsän punaisena niitä sojottaa melkein joka suuntaan. Incat ovat syötäviä myös vihreinä. Lehti poikkeaa useimmista baccatumeista. Se on rosopintainen ja karhea, voisi melkein sanoa lyhytkarvainen. Incalle on tyypillistä, että alimmat lehdet kellastuvat pois rungosta haarautumiskohtaan asti. Sen voi myös latvoa varhain ja saada haarautumaan vaikka 10 cm korkeudelta, jolloin siitä tulee pieni pensas.

Esittelyjä kukintavaiheessa: Chilean Green

Baccatum Chilean Green kukkii suurehkoin, ruskeankeltaisilla täplillä varustetuin kukin. Sen raakile on ainakin aluksi pystyasennossa. Se muistuttaa hyvin paljon toista chileläistä, Aji Cristalia, jonka korvaajaksi tätä kasvattelenkin. Sen pitäisi olla maukas myös vihreänä. Muutaman viikon päästä tuon pääsee toteamaan.

Itse kasvi on tukeva baccatumiksi, mikä voi johtua siitäkin, että tämä sai pienenä reilun annoksen kanankakkaa juurilleen. Latvat vähän kiemurtelevat, kun se joutui sopeutumaan ahtaaseen tilaan lasihyllyn alla. Tämä on kasvanut melko hitaasti. Se on neljän kuukauden ensi viikolla ja korkeutta on reilut puoli metriä. Inca Red Drop esimerkiksi tekee raakileita tämän kokoisena jo vähän yli kahden kuukauden iässä, kuten useat annuumitkin.

Jos tämä chileläinen pysyy noin tukevana ja kantaa itse satonsa, se voisi olla hyvä Aji Cristalin korvike. Cristal näet kasvaa helposti ohutta versoa, johon kyllä tulee satoa, mutta oksat eivät aina jaksa kantaa niin paljoa. Makuhan lopulta ratkaisee, tuleeko tästä suosikki tuleville vuosille.

Esittelyjä kukintavaiheessa: Aji Chanca ja Puca Uchu

Pari uutta baccatumia kukkaesittelyssä. Näistä en laita kokokuvia, kun ne muistuttavat niin paljon muita sukulaisiaan. Nuo ovat yli puolimetrisiä, hiukan haarautuneita, melko ohutvartisia, mutta sentään itse seisovia.

Aji Chanca  oli viime kesänä onneton risteytymäsuma. Tämä on uutta erää ja pitäisi olla oikea lajike. Kukka on huomattavan keltainen, niitä lähtee 2 samasta pisteestä ja raakileet kasvavat alaviistoon.

Puca Uchu on kukan kuvioinniltaan selvästi ruskeampi ja terälehdet ovat paksummat. Raakile lähtee yläviistoon. Nuohan yleensä kellahtavat alaspäin, kunhan kasvavat. Tästäkin minulla oli viime keväänä siemenet, mutta niistä kasvoi aivan muuta, chinense Aji Panca. Hyvä, että kasvoi, sillä olin sitä halunnut, mutta en löytänyt siemeniä. Englantilaisella siemenfirmalla olivat menneet etiketit sekaisin. Tämän pitäisi olla oikea Puca Uchu, intiaanien ketšuan kielellä punainen chili. Aji Rojo on tästä yleisin käännös, mutta myös Aji Red muotoa käytetään.

Luotammeko liikaa Googleen?

Alkaa tuntua siltä, että netissä on liian paljon Googlen hoidettavana. Monopoli on ilmeinen.

Melkein viikon on Blogger takkuillut. Useimmat ongelmat ovat olleet tekopäässä. Uusia juttuja ei ole voinut tehdä, tallentaa, muokata tai mitä milloinkin. Eräänä aamuna henkilötietoni olivat kaikkien tekstien alussa. Ei se minua haitannut, mutta osoitti, miten helposti jonkun päivityksen tai puhdistuksen yhteydessä ruksi joutuu väärään lokeroon ja yksityisyys on entistä. Pankkitietojani ei tiettävästi ole Googlen hallussa.

Tänään hävisivät viime päivien päivitykset myös katsojilta ja tekijät eivät päässeet sisään blogiinsa. Aamupäivällä oli hetken esillä vikailmoitus, jossa luvattiin juttujen palaavan tuota pikaa. Eivätpä ole palanneet. (Vuorokauden kuluttua poistetut tekstit palasivat)

Tämä ei sinänsä ole maailmoja kaatava juttu, mutta ajatus Googlen ylivallasta kohta melkein kaikkeen, mitä verkoissa liikkuu on. Yhtiö voi vaikuttaa siihen, kenen viestit näkyvät ja löytyvät verkosta, kenen blogit ovat esillä, kohta kai siihenkin, kenen puhelimeen saa yhteyden.

Monopoli on monopoli, vaikka se vaikuttaisi hyväntahtoiselta ja viattomalta. Mitäs muita blogisoftia, hakukoneita, kuvapankkeja, sähköpostiosoitteita, nettiselaimia, videosivustoja ja puhelimen käyttöjärjestelmiä niitä onkaan?

Esittelyjä kukintavaiheessa: Cheiro Roxa

Brasilialainen chinense Cheiro Roxa on tänä vuonna ainoa tummuvalehtinen chili minulla. Tuossa se on neljän kuukauden ikäisenä ennen vappua kuvattuna, kun koivuissa ei vielä ollut lehtiä. Tukevarunkoinen se on chinensien tapaan, puolimetrinen, kaksihaarainen ja kukkii runsaasti. Lopullinen kesäruukku on vielä vaihtamatta ja varsi on vetänyt mutkalle ikkunan ahtaudessa muita taimia väistellessä.

Cheirosta en tiedä paljoakaan. Se löytyi Fataliin erikoislajitelmasta rekisteröityneille käyttäjille. Portugalin kielessä cheiro merkitsee tuoksua ja pimenta de cheiro nimisiä chilejä on runsaasti eri lajeissa. Ilmeisesti ne kaikki tuoksuvat. Fatalii kehuu myös makua, jonka pitäisi olla habaneroa miedompi poltteeltaan.

Cheiro Roxan kukka on chinensen kukka, mutta violettia väriä saa kyllä etsiä heteiden varsista, eikä se näy vasta avautuneessa kukassa lainkaan. Useita niitä kuitenkin lähtee samasta pisteestä. Runkokin on tumma, samoin lehtisuonet lehden alapuolella. Parin viikon kukinta ei vielä ole tuottanut näkyvää tulosta, mutta syy lienee ruukun pienuudessa.

Ylhäältä katsoen kasvi on jo aika tumma, vaikka se ei tuossa vaiheessa ole ehtinyt nauttimaan auringosta kuin lasin lävitse.

Kaalipataan kuuluu rocoto

Tämä pitää kirjata julkiseksi tiedoksi.
Tein kaalipataa. Reseptejä on netti täynnä. Käytin tämän tapaista ohjetta. Tosin ruskistin ensin jauhelihan, sipulin ja porkkananpalat isossa teräskattilassa ja siihen lisäsin kaalin ja muut tykötarpeet. Haudutin puolitoista tuntia. Tuon ohjeen pippurin korvasin reilun kokoisella rocotolla, josta otin siemenet pois ja viipaloin sekaan. Sitruunamehua myös lisäsin, samoin timjamia ja juustokuminaa.

Oli sitten hyvää. Chili tuntui lähinnä pistelynä suussa, mutta kokonaisuus oli parasta kaalipataa, mitä olen tehnyt. Hiukan siirappia, hiukan sitruunaa ja reilusti chiliä. Suosittelen.

Capsicum chacoënse

Olen suhtautunut pidättyvästi ns. villichileihin, vaikka ne nyt näyttävät olevan muotivillitys nuorten kasvattajien keskuudessa. Jos kyseessä todella ovat sukupuuton partaalla olevat kasvit, niin niiden viimeisten siemenien pelastamiseen pitäisi suhtautua vakavasti, ei postimerkkien keräilijän otteella. Itselläni en katso olevan riittävästi taitoa noiden hoivaamiseen eikä varsinkaan pitkäjänteisyyttä. Oma ikä asettaa rajoituksensa. Vuosikausien päästä chilit saattavat olla hengissä, mutta minä en. Kuka niitä sitten levittää eteenpäin?

Capsicum chacoënse type Exile (todennäköisesti se) kukkii hyvin pienin valkoisin kukin. Otin tuohon vertailukohdaksi Rocoto Riesenin violetin kukan.

Chacon kohdalla tein poikkeuksen periaatteisiini, kun Filago istahti elokuussa Chiliyhdistyksen vuosikokouksessa viereeni ja ikään kuin kunnianosoituksena tarjosi minulle juuri kypsyneestä chacoënse-sadostaan yhden pikku marjan. Ne ovat pitkänomaisia, punaisia ja yllättävän hyvän makuisia, ihan naposteltavaa ja chiliksi tunnistettavissa pikku poltteesta. Joissakin villichileissä ei ole lainkaan chilin ominaispoltetta.

Siemeniä oli vain muutama ja yhden laitoin heti itämään ja se itikin ihan normaalisti. Villeillä pitkät itämisajat ovat tavallisia. Talven se kasvoi ikkunalla ja on edelleen taimiruukussaan. Muutamat kerrat sitä on pitänyt leikellä, että se mahtui pieneen tilaan lasihyllyllä, mutta hyvin se muuten talvehti. Kasvu on ahtaudessa jäänyt vähän vinoksi, mutta kyllä se kesällä oikenee.

Chacoënsen kukassa on terälehtien takana ns. Calyx-hampaat jonkinlaisena tuntomerkkinä. Tässä niitä on minimimäärä, 5. Tuosta voinee asiantuntija päätellä jotakin lajikkeesta. Näiltä osin chilien tiede on vielä kehitysvaiheessa ja määritelmät ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä.

Chacoa pidetään yhtenä helpoimmista viljeltävistä, eikä se taida ihan sukupuuton partaallakaan olla, kuten jotkut villit, kun niiden elinympäristöt on otettu muuhun käyttöön.