Chilit köynnöskasveina

Joka vuosi minulla on ollut parvekkeella pari isoksi kasvanutta, köynnösmäistä chiliä, nurkkien pylväitä kierrellen. Lajikkeet olen valinnut aika sattumanvaraisesti sen mukaan, miten ne ovat kasvaneet taimivaiheessa.

Aji Golden ( C. baccatum) on tämän kesän toinen köynnös. Se on vasta 150 cm korkea, sillä sitä on taimivaiheessa lyhennelty rajusti. Paikka oli varattu aivan muulle lajikkeelle, mutta perulainen Golden otti sen. Sen vieressä samalla hyllyllä ovat baccat bolivialainen Aji Colorado, jossa on isoja raakileita, vietnamilainen Dong Xuan Market, jossa on jo kypsääkin ja kuvan ulkopuolella El Salvadorin Aji Ahuachapáu, jossa on runsaasti kypsiä ja satoa jo korjattu. Nuo muut baccatumit ovat 50-60 cm korkeita, mutta saksia sekin on vaatinut muutamien kohdalla.  Kuvan oikean laidan täyttää edellisen jutun toistaiseksi tuntematon chinense. Huomaa hylly parvekkeen kaiteessa, missä aurinko ei pääse paistamaan suoraan ruukkuihin ja kuumentamaan juuria.


Kauden toinen köynnös on Aji Chanca, jonka kuva oli täällä kuukausi sitten. Nyt se on tuosta kasvanut kattoon ja sitä pitkin mutkitellen niin, että mittaa on jo yli 3 metriä. Aikaisempien vuosien köynnösmäiset ovat yhtä rocotoa lukuun ottamatta nekin olleet baccatumeja. Ainakin Campane (eli Joulun Kellot, Piispan Hattu jne.), Starfish ja Aji Amarillo ovat kaikki kasvaneet kattoon asti lattialta, jotkut nelimetrisiksi. Kasvihuoneolosuhteissa Fataliin Aji Cristalit näyttävät kasvavan jättimäisiksi, vaikka ne minulla pysyvät alle metrin korkeana. Tuo Golden muuten pysyy ihan itse pystyssä, kun se kiertää ahtaasta raosta pylvään ja parvekelasien välistä. Kunhan raakileet kasvavat, saatan joutua tukemaan joitakin oksia. Tästä kasvista toukokuussa leikattu latva juurtui nopeasti ja sekin on kasvanut jo yli ikkunan. Kasvu on siis sillä geeneissä.

Tunnistustehtävä jatkuu

Kuukausi sitten kyselin vihjeitä baccatum Puca Uchun eli Aji Rojon nimellä kasvaneesta taimesta, joka sitten osoittautui chinenseksi.

Satoa syntyikin nopeaa vauhtia ja komean kokoisia pötkylöitä ne ovat chinenseksi. Joidenkin veikkailema Aji Panca tuosta tulee mieleen. Kunhan ensimmäiset saavat väriä kylkiin, nähdään, onko se ruskea. Ellei ole, sitten on sormi suussa.

Kukka on tyypillinen chinensen kukka, ei täysin valkoinen, vähän supussa, niitä lähtee useampi samasta pisteestä ja heteen varrestakin näkyy ylhäällä pikkuisen violettia. Tässä kukassa on harvinaiset 8 terälehteä. 5 tai 6 on tavallisin määrä, toisinaan 7, harvoin 4. Lukumäärä vaihtelee samassa kasvissa aika vapaasti.

Tämän chilin kasvutapa on hyvin tukeva, haarautuva puu siitä lähinnä tulee mieleen. Alalehdet olivat valtavia ja Chinenselle tyypillistä ryppyisyyttä näkyy lehdissä, joten ei tämän lajimäärityksestä ole epäilystä. Nimi vain on vielä hakusessa.

Bhut kypsyy vasta loppukesällä

Vaikka lajirunsaus ei tiloista johtuen kovin suuri olekaan, jotkut jäävät silti pitkiksi ajoiksi unholaan, kuten parvekkeen komistus Bhut Jolokia ( C. chinense). Siitä tuli viime kesänä kirjoitettua sen verran, että nyt on ollut hiljaisempaa. Se on parvekkeen parhaalla paikalla auringossa, komea, tukeva, monihaarainen metrinen pensas.

Onhan siitä toki kypsääkin jo saatu. Kesäkuun alussa kukkineista tuli "kylmän kangistamia" minibhutteja, kuten tuossa luonnollista kokoa olevassa kuvassa reilun sentin mittainen. Täyttä tavaraa nuokin ovat.

Heinäkuulla kukkineista onkin sitten tulossa ihan mukavan kokoisia ja kohtuullisen runsaastikin. On siinä tulista satsia meille ihan riittävästi. Tämä raakile näyttää erityisen vaaralliselta. Sillä on jonkun esihistoriallisen liskon iho ja vielä piilokuvana ihmisen naama, tosin ei irvistäen vaan pikemminkin myhäillen tyytyväisenä.

Espanolassa löytyy makua

Kuukauden alussa vein Espanolan ulos kukkapenkkiin. Siinä oli silloin jo satokausi päällä ja nyt korjasin lisää kypsiä.

Ne ovat niin reilun kokoisia ja mietoja, että ajattelin käyttää niitä suoraan ruokaan. Improvisoitu kesäkurpitsa-jauhelihavuoka syntyi paistamalla jauheliha yhden ison pilkotun rocoton kanssa, viipaloimalla kesäkurpitsa ja halkaisemalla chilit. Noita sitten ladoin kerroksittain ja lihalientä päälle. Tunniksi uuniin ja puolivälissä juustoraastetta pinnalle.

Hyväähän tämä oli. Rocoto-jauheliha on varma valinta, mutta Espanola paljasti itsestään uusia piirteitä. Kun sitä söi isoina kypsinä viipaleina, se maistui hyvälle chilille. Polte tuli varmaankin muualta, mutta siinä ruoan seassa tämä mietokin sai oman makunsa esiin. Jos se peltokasvina viihtyy, silläkin voi olla tulevaisuutta. Ikkuna- tai parveketilaa en noin miedolle uhraa.

Olen tämän ennenkin tuonut julki, mutta kerrataan vielä: Erilaiset chilit samassa ruoassa voivat täydentää toisiaan ja maistua jopa paremmilta kuin yksistään käytettynä. Kun tulinen ja maukas harvoin yhdistyvät samassa chilissä, voi käyttää sekä tulista että maukasta yhdistelmänä ja joku lisää siihen vielä kolmannen väriksi tai koristeeksi.

Kyllä kasvaa

Olen aikaisemmassa blogimerkinnässäni seurannut Aji Chancan ( C. baccatum) toukokuun uusintakylvön kasvua viikoittain. Viime aikoina vauhti on ollut 20 cm viikossa. Tuo on totisesti nopeimmin kasvava chilini toistaiseksi. Nyt pisimmällä on mittaa 8 viikon ikäisenä 102 cm, seuraavillakin yli 90 cm.

Kahdessa litran jäätelölaatikossa kasvaa 8 isoa kasvia yhtenä nippuna, ilmeisesti toisiaan kirittäen. Aluksi lannoitin niitä Puutarhan Kesällä, mutta viimeiset 3 viikkoa ovat saaneet pelkkää vettä, kun kasvu tuntui liialliselta.

Nyt sille on tehtävä stoppi. Pisin ylittää jo ikkunan ylälaidan ja pimeässä se kyllä kasvaisi entistä ripeämmin, mutta kelvotonta vartta. Minä etsin sakset ja katkon vaikkapa joka toisen reippaasti, jotta muut saavat tilaa ja mahtuvat kukkimaan.

Kaikissa on haarautuminen alkanut, mutta aivan liian myöhään. Ne olisi pitänyt pätkäistä latvasta jo vaaksan korkuisina, jotta niistä olisi tullut ikkunalle sopivan muotoisia, haarautuneita ja tukevia, mutta minä annoin niiden kasvaa, kun siihen näytti olevan haluja.

Koko tällä kasvatuksellahan on tarkoitus vain todeta, ovatko siemenpussien siemenet kaikki samaa (mahdollisesti väärää) lajiketta, vai onko niissä erilaisia. Samalta näyttävät, vaikka 1 pienempi siellä on välissä. Viime kesänä sain näistä keltaisia, tänä vuonna punaisia, joten kypsään chiliin asti pitäisi kokeessa päästä.

Parvekkeella kasvava vanhempi Aji Chanca on jo saavuttanut katon ja sillä on siis korkeutta 2,60. Taimien huima kasvuvauhti johtunee sekä lämmöstä että runsaasta valosta ja ilmankosteuskin taitaa olla parempi kuin talvella. Tuollaiset olot kun saisi keväällä, kasvukautta voisi lyhentää kuukausia.

Ettei kenellekään jäisi väärää käsitystä, on totuuden nimissä mainittava, että tuollainen kasvutulos ei suinkaan ole tavoiteltava.  Eihän chilejä kasvateta pituuskilpailuina, vaan niistä halutaan saada maukasta suuhunpantavaa. Tuo on siis päin seiniä kasvatettu, mutta tulipahan tehtyä. Selvisihän siinä samalla, että suotuisissa oloissa chilit voivat kasvaa nopeastikin. Myöhemmin lukeville pitää mainita, että nyt on jo 3 viikkoa putkeen ollut hellettä, korkeimmillaan 33° päivälämpötiloja ja yötkin lämpimiä, eikä sitä ennenkään kylmää ollut kuin kesäkuun alkupuoli. Chilit ovat sisällä eteläikkunalla.

Mullan pH ja muuta spekulointia

Nyt liikutaan arvausten ja tuntemusten alueella. pH:ta en ole mittaillut, vain multapussien kyljistä katsellut. Vertailevat tutkimukset useammalla kasvilla myös puuttuvat.

Kukkamultien pH on suuruusluokkaa 6,5, hapan turve vähän päälle neljä ja molemmissa kasvaa chilintaimi, se on kokeiltu. Happamessa vain paljon hitaammin. Toissa keväänä kasvatellessani perulaisia chilejä löysin tiedon, että ylhäällä vuoristossa perunapellon pH voi olla jopa alle 4, siis hyvin hapan, mutta tasangolla ja jokien lietemaassa ylempänäkin se on normaali. Samoin sademetsän maapohja todettiin hyvin happameksi. Tämän seurauksena laitoin vuoriston rocotoille hapanta turvetta joko ruukun pohjalle tai sekoitin multaan noin kolmanneksen. Ne kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin heti ensimmäisenä vuotena useimmista.

Cajamarca ( C. chinense) on ollut tämän kesän hidastelija. Alun se kasvoi kukkamullassa, jonka pH:ta en tiedä. Kun se ei kehittynyt, lisäsin pohjalle kanankakkaa ja seuraavassa ruukun vaihdossa viime kesän kokemusten perusteella hapanta turvetta. Ei se vain kasva. Pieniä nuppujakin kehittyi, mutta ne mustuivat ennen kukintaa. Tämä kuva on 10.6., mutta vielä heinäkuun alussa se oli noin pieni.

Tein rajun ratkaisun pari viikkoa sitten. Ripottelin sen mullan pinnalle pari teelusikallista puutarhakalkkia. Sehän nostaa pH:ta ja lisää kalsiumia ja magnesiumia maahan. Enhän minä tiedä, onko tämä edes vuoriston kasvi. Cajamarcan kaupunki toki on korkealla, mutta tasangon kasville on voitu hyvinkin antaa kaupungin nimi muista syistä, tässä tapauksessa ulkonäön perusteella, tai se on löydetty joen penkalta tulvamaalta.

Eilen huomasin vaikutukset. Kasvissa on voimakkaita uusia versoja, tuossa keskellä oleva on kasvanut muutamassa päivässä parikymmentä senttiä. Tietysti helteetkin samaan aikaan voivat vaikuttaa, jos tämä on lämmön suosija, mutta minä veikkaisin pH:n nostoa ja kalsiumin lisäystä. Osa kalkista tosin on vielä liukenematta mullan pinnalla. Muutama muukin kalkin suosija minulla on, selvimmin espanjalainen Pimiento de Padron ja jotkut baccatumit. Eri chilit voivat siis pitää erilaisesta mullasta, mutta mistä senkin tietäisi?

Kukkakin sinne oli ilmestynyt, noiden uusien versojen alapäähän. Tyypillinen chinense se on, vaikka terälehdet ovatkin erillään. Heteiden varsissa näkyy violettia ja kukkia lähtee useampi samasta pisteestä. Alas suuntautuva nuppu jäi varren taakse. Aiemmin epäilin, että kukinnan viivästyminen olisi voinut johtua päivän pituudesta, sillä kun on kotipuolessaan tasaisesti 12 tunnin päiviä. Nyt Juhannus on vielä niin lähellä, että tuo teoria romuttui. Kuten huomaat, Cajamarca on karvainen.

Eurooppalaiset kypsyvät

Eurooppalaiset annuumit ovat edelleen yhteisessä pienessä jäätelörasiassaan, eivätkä ne kuukaudessa ole paljonkaan kasvaneet silloisesta kukintavaiheestaan.

Hot Portugal kasvatti ensimmäisestä chilistään pitkän luikeron, 17 cm mittaisen. Seuraavat ovat lyhyempiä, osa myös hyvin käyriä, mutta ohuita ne ovat kaikki. Maistelu jää vähän myöhäisempään ajankohtaan, kunhan löytyy sopiva ruokalaji ja tuo kypsyy aivan kokonaan.

Puolalainen Cyklon on säännöllisemmän muotoinen ja tasakokoinen, noin 8 cm pitkä. Ripsiäiset ovat ilmeisesti ehtineet chilin kantaan asti, sen näköistä tummaa röpöä siinä on. Alalehdethän jouduin näistä karsimaan, kun ne oli aika tavalla syöty. Ei se kuitenkaan ole suuremmin kasvua haitannut. Nämä ovat saaneet säännöllisesti Puutarhan Kesää lannoitteeksi, mutta vain normaaliannoksen, vaikka multaa ei juurilla ole kuin pari desiä.

Unkarilainen Hungarian Hot on näistä suurikokoisin ja sen chilit ovat kymmensenttisiä, melko tukevia. Ne kypsyvät vaalean vihreästä oranssin kautta punaisiksi. Maistellut en vielä ole, en raakoja enkä kypsiä. Luulisin lisääväni maistelukokemukset tänne perään, että pysyvät lajiesittelyn kanssa samassa paikassa helpommin löydettävissä.

Omissa ruukuissaan asustelevat Baskien Piment d'Espelette ja Calician Pimiento de Padron kypsyvät myös, vaikka Padroneista on valtaosa syöty vihreänä. Espanola kypsyi eurooppalaisista ensimmäisenä ja se viihtyy nyt puutarhassa maahan istutettuna kuten pari Padroniakin.

Uutta kasvua Manzano Orangessa

Kypsiäkin on vaikka mitä, mutta kerronpa ensin terassin reunuskasvin, Rocoto Manzano Orangen kuulumiset. Se on mukava karvainen kaunistus oleskelupihallamme. Onhan se sentään jo metrinen toista kesää kasvaessaan.

Kuukausi sitten epäilin, tuleeko tästä yhtään mitään. Tuulisella ja aurinkoisella paikalla Rocoto aluksi vain sinnitteli hengissä, eikä se vieläkään ole paljoa kasvanut.

Se alkoi kuitenkin vaihtaa talvehtineita lehtiään ja nyt ne ovat melkein kaikki uutta kasvua ja nuppujakin on. Vanhat lehdet menivät ryppyisiksi ja niihin ilmestyi ruskeita vioituksia ikään kuin ripsiäisen tuhoja. Muutamassa viikossa ne sitten putoilivat pois uusien tieltä. Kukinta on taas myöhässä, mutta viime kesänähän tuo ei saanut mitään aikaiseksi. Nyt on toivoa ennen joulua vielä saada maistiaisia, jos tuon kaivaa onnistuneesti maasta uudelleen ruukkuun ja tuo sisään viimeistään lokakuussa tai ennen pakkasia.

Muut Rocotot ovat taas nopeampia kasvussa, erityisesti tämän kevään taimet, joista jo ehdin ikkunalaudalla saada satoakin. Ulos viedyt vähän hidastelivat muutosvaiheessa, mutta kyllä esimerkiksi tämä Rocoto Red Peruvian on ihan hyvässä vauhdissa, samoin Riesen, josta jätin yhden taimen sisään parvekkeelle. Se on selvästi suurin ja siinä on eniten satoa oksilla, kypsiäkin.

Aurinko värjää Padroninkin

Musta chili ei suinkaan ole pilaantunut, vaan auringon UV-säteily saa aikaan usealle lajikkeelle osittaisen tai raidallisen pintavärin mustumisen. Se ei ole vaarallista ja väri häviää, kun chili kypsyy. Onpa sellaisiakin vaaleita lajikkeita, jotka muuttuvat siniseksi auringon vaikutuksesta. Lasin läpi tuota ei niin helposti tapahdu, vaan auringon paisteen pitää olla suoraa.

Parasta annuumia, mitä olen maistanut.

Nyt pitää kehua isoilla kirjaimilla. Pimiento de Padron on ylittänyt odotukset joka suhteessa. Ehdottoman suositeltava mieto lajike.

Espanjan välierämatsia odotellessa paistoin testierän tapaksia. Oliiviöljyä reilusti pannulle ja chilit siihen kunnes kuori irtoilee ja tummuu sieltä täältä. Sitten karkeata merisuolaa vähän päälle ja nauttimaan. Hieno kokemus ja tästä muutkin pitivät. Rulettia ei vielä näin pienellä erällä päässyt pelaamaan, mutta ilmeisesti suurimmat olivat tulisimpia. Kaikki kuitenkin maistuivat. Tämäkin luokitellaan tulisuusluokkaan 4 tai scovilleissa vaihteluväliin 1000-12.000. Yksi selvä virhe tuossa minulle tuli. Kannat leikkasin liian lyhyeksi. Niistä saa huonosti kiinni, kun ovat rasvaisia.

Ensimmäiset juuri kypsyvät ulkona kukkapenkissä, terassin reunassa. Olen tuon vierestä kerännyt jo useamman vihreän syötäväksi, mutta pitäähän siemeniäkin saada. Nuo ovat suunnilleen metrin korkuisia. Parvekkeella on kasvu ollut kovempaa, latva hipoo jo kattoa ja satoakin on enemmän. Padron taitaa pitää lämmöstä. Se on helpoimpia kasvattamiani chilejä, roteva, hyvin kukkiva ja helposti satoava. Ripsiäisiä se kerää kuten muutkin annuumit, mutta saippuavedellä ja lehtiä poistamalla siitä on selvitty. Uutta tervettä kasvua tulee enemmän kuin ötökät ehtivät syödä. Se myös juurtui helposti, kun katkaisin latvan. Suosittelen hankintalistalle ensi kesäksi, jos muutkin kuin tappotuliset kiinnostavat. Olen tätä jo käyttänyt viipaloituna kuin vihreää paprikaa pienellä poltteella salaateissa, wokeissa ja kastikkeissa, mutta kyllä alkuasukkaat olivat oikeassa tarjoilun suhteen. Oliiviöljy ja suola kuuluvat ehdottomasti makuyhdistelmään.

Jos nyt kuitenkin käy niin, että Saksa selviytyy finaaliin, uuniin menee Rocoto Riesen (jättiläinen) kenties vähän punaisella hollantilaisella ja Goudalla täytettynä. Espanjan voittaessa pidämme tapas-juhlat ja riivin kaikki Padronit puskista pannulle.

Scovillet ja tulisuustaulukot

Espanolan seuraavassa maistelussa löytyi sentään hiukkasen poltetta yläpäästä leikatuissa renkaissa, mutta ei muualta. Kun siemenliikkeen "Heat Level" tälle on 4-5 kymmenportaisessa asteikossa, pitänee tunnustaa, että alle 4:n lukemat eivät minun suussani maistu chililtä, eli edes hiukkasen polttavalta. Syy on tietenkin suussani, tuntoaistini on niin tottunut, että pientä poltetta ei huomaa.

Se on tavallaan sääli. Menee melkein puolet asteikosta hukkaan, mutta toisaalta yläpäähän tulee lisää sävyjä. Tottuminen tapahtuu vähitellen, mutta parin viikon tiukalla kuurilla saa kyllä jo paljon korjattua sietorajaansa. Huvittuneena luin Chilifoorumilta, miten Habaneroja aamiaiseksi popsiva "Bluesman" arvioi Campanea, Piispan hattua. Poltetta ei löytynyt juuri nimeksikään. Pari vuotta sitten, kun niitä ensimmäisen kerran kasvatin, oikein piti irvistellä ja puhallella, kun niitä söi täytettynä ja paistettuna. Hyviä toki olivat. Sai se Hippy Seedsin maistelussakin hien pintaan. Niiden luokitus siemenkaupassa on 4-6. Tänä vuonna noita ei olekaan kasvamassa. Voisi siis hyvinkin kuvitella, että tuo Espanola aiheuttaa jollekin chiliin tottumattomalle suun- ja vatsanväänteitä. Ihmisten toleranssi vaihtelee todella paljon.

Siemenkauppojen vaihtelevien asteikkojen lisäksi on tarkoin mittauksin tehtyjä Scoville asteikkoja. Mittaus taitaa vain olla niin hankala ja kallis, että sitä ei kaikille lajikkeille tehdä, mutta tuliset kastikkeet mittaillaan tarkoin. Tuoreiden chilien arvot vaihtelevat aika tavalla kasvupaikasta, maaperästä, kosteudesta ja auringon määrästä riippuen. Tässä taulukossa on joitakin sopivan väljiä osviittoja lukemista. Espanola sijoittuu sarjaan "reilu tuhat Scovillea". Tästä voisi tehdä päätelmän, että alle tuhannen lukemia minä en erota, kymmenet tuhannet jo maistuvat chililtä, sadat tuhannet alkavat polttaa ja miljoonaluokassa (Bhut Jolokia) otetaan vain pieniä paloja. Iivarin kommentissaan suosittelema Pepperseeds.eu:n Scoville-lista on pitkä ja useimmilla on kaksinkertainen vaihteluväli otettu huomioon, kuten elävässä elämässä kuuluukin.

Eivät asteikot tähänkään lopu. "Craig's Pepper Hotness scale" on eniten ruoanlaittoon viittaava. Siinä tutkitaan salsan tekoon tarvittavaa määrää chiliä ja referenssilukuina on muutama valmis kastike. Craigilla on tarkan tuntuisia lukuja, mutta käytännön elämässä noissa on taatusti muutaman kertaluokan vaihtelua. Huomiotani kiinnitti, että Piispan hattu oli täällä aivan miedoimpien joukossa, mitä se ei taatusti minun parvekkeellani ollut. Espanolalle on noteerattu puolet Jalapenon tulisuudesta, mikä voisi hyvinkin pitää paikkansa. Yläpäässä asteikkoa sitten näkyy, että tämän asteikon laatija ei hyväksy Scoville-asteikkoa ainoaksi oikeaksi tulisuuden mittariksi, vaan hän on saanut aivan toiset mestarit. Makuasioita.

Otetaan 1 punainen chili

Illan jalkapallomatsin kunniaksi ajattelin kokata jotakin espanjalaista. Jos reseptissä lukee 1 punainen chili, se luultavasti tarkoittaisi jokamiehelle tätä:

Espanola (C. annuum) näyttää tyypilliseltä punaiselta annuumilta, on ehkä vähän tavallista paksumpi. Ne ovat isoja, mittaa 15 cm ja niitä kasvaa melko tiheässä noin pienen kasvin latvuksessa. Se kasvaa nyt vain 13 cm ruukussa, kun ihan vain uteliaisuuttani halusin tutustua tähänkin lajikkeeseen. Melkein neljä kuukautta meni kehityksessä sirkkalehdistä kypsään.

Yhden vasta olen maistellut, joten tuomio voi hyvinkin muuttua, mutta nyt näyttäisi siltä, että tätä en jatkossa viljele, ellei se sitten kasva hyvin ihan "pellossa", ulkona. Parvekkeella sille ei jatkossa löydy tilaa. Mutta siihen makuun: Peruschili, harmiton, paprikanmakuinen pienellä poltteella. Tuota voi viipaloida leivän päälle tai salaattiin, se on kaunista ja maistuu vähän chilille. Jollekin aloittelijalle tai ummikolle se voisi olla aivan riittävä elämys. Ei tällä kuitenkaan isompaa ruokaa mausteta, tai sitten noita pitäisi olla iso nippu. Jos kuitenkin vertaa kaupan punaisiin, on tämä monta luokkaa ylempänä. Ei minulla oikeastaan ole pahaa sanaa sanottavana mausta, sitä vain saisi olla enemmän.

Espanolan alkuperämaasta liikkuu erilaisia tietoja. Nämä siemenet tulivat kyllä Espanjasta, mutta alun perin Espanola tarkoitti Haitia Kolumbuksen retkien aikaan. Sittemmin meksikolaiset ovat omineet Espanola-chilin ja jalostaneet siitä erilaisia versioita. Minusta maistuvampi espanjalainen on Pimiento de Padron, joka tuotiin Meksikosta pari vuosisataa Kolumbuksen retkien jälkeen. Sen historiasta on tarkemmat tiedot. Sitä nautitaan vihreänä ja sitä tulee meille enemmän kuin Espanolaa.

Kuka muuten tuntee saksalaisia chilejä? No, onhan minulla Pepper-Kingin Saksassa nimeämä Rocoto Riesen. Ei argentiinalaisiakaan montaa tunnettua ole. Paraguaysta tulee vain numerochilejä, joiden hankinta taitaa olla hankalaa. Taidanpa toivoa, että maa ei mene jatkoon. Uruguaysta sen sijaan minulla on siemeniäkin valmiina, pyöreämarjainen Polombo jäi vain viime keväänä varalle, kun keskityin noihin eurooppalaisiin. Hollantilainen punainen on chileissä kirosana, mutta kyllähän pojat pelata osaavat.

Aji Ahuachapáu kypsyy todella hitaasti

Puoli vuotta sillä meni pikkutaimesta kypsään satoon ja yli kaksi kuukautta kesti kehitys raakileesta kypsäksi. Siinä vaikuttaa varmasti kylmä kesäkuu, sillä lämmöllä on ratkaiseva vaikutus lopullisen värin syntymiseen.

Aji Ahuachapáu eli CAP 220 (C. baccatum) on oranssi väriltään, väri vain ei toistu netissä. Se on melko satoisa lajike ja maultaan muistuttaa paljon Aji Cristalia ja on hyvää esimerkiksi leivän päällä silputtuna. Yhden söin jo aikaisemmin raakana ja maistui se silloinkin, mutta kypsässä on enemmän makua ja tuoksua.

Maaliskuussa se jo oli melko iso, mutta pehmeävartinen. Sittemmin sen hoito on ollut vähän retuperällä ja hitaus johtunee osaksi siitäkin. Laitoin sille yhden tukikepin ja sen jälkeen uudet oksat ovat olleet tukevampia ihan itsekseenkin. Voimakasta pituuskasvua syntyy helposti, jos tätä lannoittaa vähänkin voimakkaammin. Se on taitanut tottua vaatimattomiin oloihin kotipuolessaan, mitä ilmeisimmin El Salvadorissa Väli-Amerikassa, missä tuon niminen paikkakunta sijaitsee.

Tämäkö on Aji Chanca?

Punainen siitä tuli tällä kerralla. Toista kuukautta sitten ihmettelin mahdollisesti vaihtuneita siemeniä. Viime kesänä tämän nimisistä siemenistä kasvoi keltainen, aika paljon tämän näköinen chili, jonka siementen myyjä tunnisti oitis Aji Amarilloksi. Hänellä kun ei ollut tuon kokoisia keltaisia baccatumeita juuri muita. Sain uudet siemenet, eikä tämäkään ole myyjän kuvaston mukainen, mutta väri on jo oikea. Voihan noissa vaikka olla vaihtelua kasvutavassa. Maistellaan nyt tämä ennen kuin valitetaan.

Parvekkeen nurkassa tuo täyttää hyvin tilansa ja kasvaa selvästikin kesän mittaan kattoon asti. Niin tuossa ovat muutkin tehneet, Aji Amarillo ja Starfish aikaisemmin. Hennot oksathan tässä on. Eivät ne itsenäisesti pysyisi pystyssä, mutta seinästä ja puun rungosta saavat tukea ja paria tukinaruakin käytän kasvun ohjailuun. Muuten se suuntautuisi ulos valoa kohti.

Tämä Aji Chanca, tai mikä sitten onkaan, on varsin satoisa, selvästi parempi kuin Aji Amarillo vuosi sitten. Muutamia isoja siinä on ajalta ennen parvekkeelle siirtoa, sitten tuli vähän taukoa, mutta viime viikkoina pikku chilejä on alkanut kasvaa varsin tiheään.

Tämän näköisiä baccatumeita lienee lukuisia. Tuo kypsä ja muutkin täyskasvuiset ovat 8 cm mittaisia, jotkut ruttuisia, toiset sileämpiä, mutta John the Chillimanin myyntiluettelon mukaista tylppää, pyöreätä päätä ei ole yhdelläkään. Kaikki ovat teräviä suippoja.

6.7.
Lisäänpä ensimmäiset maistelutulokset tähän, niin eivät joudu erilleen.

Paljaaltaan maistaen tuo on varsin maukas baccatum, mehevä, hedelmäinen ja melko polttavakin. Pari niitä silputtuina spagettikastikkeeseen sai aikaan aivan uuden makuvivahteen. Minä pidän tästä.

Tunnistamistehtävä: "Not Puca Uchu"

Niinhän siinä kävi, että baccatum Puca Uchu eli Aji Rojo ei ollutkaan, mitä luvattiin, vaan jotakin paljon mielenkiintoisempaa. Mutta mitä?

Tässä parvekkeeni itänurkkaus. Tuntematon suuruus kasvaa lattialla 30 cm ruukussa. Siinä on valtavat lehdet ja tukevassa rungossa korkeutta ja leveyttä toista metriä, vaikka sivuja on leikattu useasti. Pitää tänne muutakin mahtua. Kuvan ylälaidassa muuten roikkuu Habaneron oksa ja oikealla on Padronin pistokas, johon on tulossa syötävää joka ainoasta kukasta, ihme tapaus sekin noin pieneksi. Kuvan keskiössä on kuitenkin Puca Uchu (C. baccatum) nimellä englantilaisesta siemenpussista kasvateltu, jonka kasvutapa jo paljasti ja kukinta sitten varmisti, että chinensehän tuo jättiläinen on. Nyt alkaa satokausi ja outoa on taas, ei mikään tyypillinen Habanero:

"Not Pucan" raakileet ovat vasta muutaman päivän vanhoja, mutta tyypillinen muoto on jo näkyvissä ja niitä on - sanoisinko runsaasti. Kaikki näyttävät olevan pitkulaisia, tasapaksuja ja alapää on tylppä, erilaisilla tavoilla epäsymmetrinen. Siellä voi olla piikki tai kuoppa tms. Kokoa ja lopullista väriä en tietenkään vielä voi tietää.

Pitänee ryhtyä tutkimaan chinenseiden muotovalikoimaa vähän laajemmalti. Tietysti tämä voi olla myös risteytymä, jolloin samanlaista ei löytyisi. Samasta siemenpussista kasvattelen paria uutta taimea, mutta ne eivät vielä ole niin pitkällä, että voisin varmuudella sanoa, tuleeko niistä tämän näköisiä. Silloin kyseessä olisi pussitusvirhe siemenkaupassa ja jostakin pitäisi löytyä tämänkin chilin tiedot ja oikea nimi. Mielenkiintoinen se todella on ja komea. Onko kenelläkään vihjeitä nimeksi?

Lisäys 30.6.
Muutamassa päivässä uudet taimet ovat kasvaneet ja selviä chinensejähän ne: Varsi on tukeva ja lehdet paksuja, vähän ruttuisia. Koko pussi on siis samoja siemeniä, eli nimilappu vain on väärä.
Täältä löytyy sen kukka ja isommat hedelmät.

Oranssi Habanero ON chilien aatelia

Ehti jo kieleltä unohtua tuo hedelmäinen, tuoksuva, mutta viipyilevän salakavalasti polttava maku. On se hieno, todellista gurmeeta. Tämä on kolmivuotias, nyt amppelissa kasvava Habanero, joka keväällä sai hiukan uutta multaa pohjalle. Siitä huolimatta tai ehkä vain parvekkeen kylmyydestä johtuen mukana on myös pikkuisia "marjoja", mutta reilun kokoisia oransseja on tulossa ihan riittävästi muiden chilimakujen täydentäjäksi.

Chilejä maistellessa vaihtelu on näköjään poikaa. Kun aikoihin ei ole tällaista saanut, siihen tulee himo. Lihasuikaleet saivat aivan uuden maun, kun aasialaisen kokkauksen periaatteiden mukaisesti ensin kuumensin paloitellun chilin öljyssä ja siinä sitten kypsensin lihan.

Rehevästi kasvaa Aji Chanca

Neljä viikkoa on noilla nyt ikää. Ihan lajikkeen puhtautta tarkistaakseni idätin näin myöhään. Kesäkelillä saattaa olla osuutta asiaan, mutta mielestäni nuo ovat nopeimmin kasvavia taimia, mitä minulla on toistaiseksi ollut. Tiheässä kasvaminen myös nopeuttaa pituuskasvua, kun ne kilpailevat keskenään. Toistaiseksi kehitys on ollut seuraavaa: 2 viikkoa, 10 cm, 3 vko, 17 cm ja neliviikkoisena 25 cm. Nuohan pitäisi ehdottomasti laittaa latvasta poikki, että niistä saisi hyväoksaisia ja tukevia, mutta kasvakoot nyt noin. Eihän noihin laatikoihin mahtuisi lisää oksia. Yhden ainoan chilinhän minä noista tarvitsen, jotta tiedän, minkä näköisiä ja värisiä niistä tulee.

Toistaiseksi kaikki näyttävät täysin samalta, eli olen saanut kokonaiset pussit väärää siementä jo kahteen kertaan, eikä vain yhden vaihtuneen siemenen pussissa. Jos nuo nyt ovat vääriä. Virhe saattaa olla muuallakin, vaikkapa myyjän kuvastossa nettisivulla. Aji Chancasta on hyvin vähän tietoa, joten kyseessä saattaa vaikka olla kupla; uudestaan nimetty Aji Amarillo. .... Ei, eihän se noin voi mennä. Kyllä näistä nyt vähintään pitäisi kypsyä punaisia ja viimeksi tuli keltainen, joka näytti ja maistui Amarillolta.

Lisäys 28.6.
Mittaa pisimmällä taimella on viiden viikon ikäisenä 45 cm. Parikymmentä senttiä viikossa, sehän on 3 cm päivässä.
Lisäys 5.7.
Kuusi viikkoa, 60 cm on jo ylitetty.

Lisäys 12.7.

Helle, yli 30 astetta. 7 viikkoa pikkuisissa laatikoissa ovat kasvaneet tiheässä. Pari viikkoa sitten jo lopetin lannoituksenkin, että eivät kasvaisi yli ikkunan. Korkein on jo 85 cm, useimmat 60, yksi on muiden keskellä jäänyt selvästi pienemmäksi. Isompien taimien lehdet ovat sen latvan päällä varjostamassa.  Aivan pieniä nuppuja on kaikissa havaittavissa.

Tämä Kellu Uchu on kuin Lemon Drop

Kellu Uchu, intiaanien perinteinen keltainen chili osoittautui ainakin minun tapauksessani selvästi Lemon Dropiksi. Sitä on joissakin tiedoissa verrattu myös Aji Amarilloon ja muutamiin muihinkin keltaisiin perulaisiin. Tuo muoto, koko ja maku ei kuitenkaan jätä sijaa jossitteluille, Hot Lemon se on.

Kukka on vihreäpilkullinen baccatum, chilit kasvavat aluksi pystyssä, mutta kellahtavat alasuuntaan kasvettuaan suunnilleen puoleen kokoonsa. Tämä Kellu kasvaa jo toista kesäänsä. Viime vuonna se siemenestä kasvatettuna tuotti vähän enemmän satoa jo tässä vaiheessa. Nyt kypsiä on vain muutama. Se talvehti melko lyhyeksi leikattuna ja kasvu alkoi vähän viileässä ja hämärässä varastossa turhan myöhään. Nyt se on päässyt parvekkeelle ja pikkuchilejä ilmestyy päivittäin lisää. Unohdin vaihtaa sille mullan keväällä ja nyt se on vasta suunnilleen saman kokoinen kuin viime keväänä samassa 13 cm ruukussa. Multaa on vain vähän ja sekin varmaan täysin ravinteetonta, mutta kasvatan sitä nyt "vesiviljelyssä", kasteluvedessä antamieni lannoitteiden voimalla. Näyttää se noinkin toimivan.

Kesäkuun kuva

Tällä kertaa ei omasta, vaan naapurin puutarhasta:
Kylmää, sadetta ja tuulta on riittänyt. Altakasteluruukku näyttää tässä säässä todelliset ominaisuutensa. Jos viet sellaisen ulos, poraa reikiä suunnilleen välipohjan korkeudelle, jotta tulvavesi pääsee purkautumaan, eivätkä kasvien juuret tukehdu.

Pistokas kasvaa

Mitä kuuluu Padronin katkenneelle latvalle, minulta kyseltiin. Hyvää, pelkkää hyvää. Pistokkaiden juurtuminen tuntuu olevan henkimaailman hommaa, jotkut lajikkeet tekevät juuria parissa viikossa, toiset eivät kuukaudessakaan. Tomaateille riittää muutama päivä. Mitään kikkoja tosin en ole käyttänyt. Oksa pulloon ja odottamaan on riittänyt metodiksi.
Neljä viikkoa sitten laitoin juurtuneen latvan turpeeseen ja nyt se jo kukkii ja on kasvanut yli kaksinkertaiseksi. Pistokkailla on sellainen erinomainen ominaisuus, että ne perivät emokasvinsa iän ja ovat heti valmiita kukkimaan, jos ne on irrotettu kukkivasta kasvista. Veikkaisinpa, että tuosta auenneesta kukasta ei chiliä kehity. Se nimittäin kasvaisi multaan asti, niin pieni tuo vielä on.

Katkennut runko on kasvanut erittäin rehevästi, se on yli metrinen ja siinä on useita isoja vihreitä chilejä kypsymässä. Se ei itse asiassa jäänyt yhtään jälkeen ehjinä selvinneistä, mutta siitä tuli muita tuuheampi.