Jamy - keskikesän positiivisin yllättäjä

Jamy (C. baccatum) on Fataliin viime talven uutuussiemenistä kasvatettu, kypsänä oranssi erittäin maukas chili. Se on hidas kypsymään, mutta muuten kaikin puolin suositeltava lajike. Keittomausteena ehdin sitä jo kehua ja nyt on kokeiltu lisää. Sulatejuustossa silputtuna siitä tulee todella maukas levite leivälle ja tänään tein kanakastikkeen. Broilerifileet (maustamattomat tietysti) paistoin pannulla, suolasin, lisäsin paistoliemeen vähän vettä ja kermaa sekä Jamyn renkaiksi leikattuna. Pienen haudutuksen jälkeen ei voi kuin sanoa, että oli erinomaista. Muutama tunti aterian jälkeen maku on edelleen poskissani. Ihastuin tähän jo ennen kasvatteluani Fataliin jauheputkilon muodossa. Maukkain muisto siitäkin ovat kanafileet.

Annoin tälle kuukauden ikäisenä reilun annoksen kanankakkaa Biolanin luonnonlannoitteen muodossa. Siitähän se innostui kasvamaan komeata vartta, ja kehitys on jatkunut. Tuo ei kuitenkaan haitannut kukintaa. Se sai parvekkeen parhaan paikan, sekä itä- että eteläauringon. Nyt se on kasvanut lattialta kattoon, kuten oli tarkoituskin.

Kasvi on edelleen tukeva, pysyy itse pystyssä. Alaoksilla on kasapäin kypsiä, ylempänä vaaleanvihreitä raakileita ja ylinnä kukkia ja nuppuja. Kaikki sujuu samaan aikaan. Tällainen pitää kotona kasvatettavan chilin olla. Isossa altakasteluruukussa se on saanut vuoroin pelkkää vettä tai Puutarhan Kesää lannoitevetenä. Vesimittarin mukaan ruukku on melkein aina kuiva, mutta vettä annan vasta, kun lehdissä näkyy pientä velttoutta. Vastakkaisen nurkan Aji Amarillo (small) sai alkuun niin paljon vettä, että sitä ei tarvinnut kastella viikkoihin. Samalla myös raakileiden kasvu pysähtyi. Samaa virhettä en aio tehdä tämän satokoneen kanssa.

Satoa kuivuriin kerätessäni suoritin pikku mittauksia. Chilit ovat keskimäärin 6-8 cm pitkiä ja painoa on isoimmilla 10 g, kymmenen erä painoi 80 grammaa.

Maistelussa pari uutta chinenseä

Tämä on ensitutustumiseni näihin lajikkeisiin. Varsinaisen makuarvion teen vasta, kun satoa on sen verran, että niitä pääsee kokeilemaan erilaisiin ruokiin. Nyt ei vielä montaa kypsää ollut.

Belize Red (C. chinense) lienee nimensä perusteella kotoisin Väli-Amerikasta. Se on läheistä sukua maultaan ja muodoltaan aikaisemmin kasvattamalleni Dominicalaiselle habanerolle. Muoto on paprikamainen, mutta suippopäisempääkin mallia löytyy. Tämä on noin viisisenttinen.

Habaneroa miedommaksi mainitsee Fatalii tämän, mutta ei tämä mikään tuleton ole. Poltetta riittää pienestäkin maistiaisesta. Maku on hedelmäinen, jossakin määrin tuttu habaneron maku, raikas sellainen. Tuoksua on vähemmän kuin varsinaisessa Habanerossa. Pieneksi paloiteltuna tuo varmaan sopisi chilinystävän salaattiin hyvin. Fataliilta saadulla jauheella maustoin kanafileitä hyvällä menestyksellä. Jos satoa vain saisi reilummin, tuo voisi hyvinkin olla suosikkilistallani.

Chinenseiden heikko sato taas johtuu hoitotoimenpiteitteni ja säiden yhteensopimattomuudesta, luulisin. Keväällä vaihdoin niihin uudet ruukut, leikkelin ja vein parvekkeelle kylmäksi toukokuuksi. Kaikki toimenpiteet yhdellä kerralla saivat kasvun pysähtymään pitkäksi aikaa ja monet, kuten Lotha Bih tässä tekivät vain minimarjoja, muutaman millin kokoisia kääpiöitä. Nyt se on hiukan parantanut tahtia, mutta edelleen kypsyvät ovat pieniä ja niitä on harvassa. Intialainen Lotha Bih on kasvanut reilun puolen metrin korkuiseksi, eikä Belizeläinenkään ole sen isompi. Siitä tosin leikkasin yhden pitkän oksan pois, kun se kasvoi viereisten baccatumien läpi.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin Intiasta tuoma ja nimeämä lajike. Sitä sanottiin komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Kun olen viehtynyt Intiaan, hankin siemenet.  Olisihan sen jo mainoskuvista havainnut, että hedelmät ovat pieniä, mutta en uskonut niiden noin pieniä olevan. Nyt kypsyvät ovat parisenttisiä.

Maku on tuhdimpi kuin Belizeläisessä, pitkään jatkuva polte, jossa on aika vähän habaneromaista hedelmää, eikä oikein Nagakaan tule mieleen. Tämä ei ole paljaaltaan nautittavia lajikkeita, mutta kyllä noillekin varmaan käyttötapa löytyisi, jos satoa tulisi reilusti ja pääsisi kokeilemaan. Siemenkauppiaan esitteessä näitä luvattiin sadoittain, mutta nyt ei päästä edes kymmeniin suomalaisessa kesässä.

Punkin tuhoja tämäkin?

Toukokuussa kuvailin Cajamarcan lehdissä näkyvää vihannespunkkien syömäjälkeä. Se ei kuitenkaan ole ainoa merkki, vaan ilmeisesti nämä pienet tuholaiset imevät eri tavalla eri tyyppisistä lehdistä.

Muutaman baccatumin ja annuumin lehdissä parvekkeella alkoi olla tuollaista vaalentumaa lehtiruotien välissä. Monissa puutosoireita kuvailevassa jutussa tuo on leimattu magnesiumin puutteeksi. Puutarhakalkilla olen joskus tuollaista hoitanutkin, mutta ei aina hyvin tuloksin.

Saattaa hivenaineiden puutoksella olla osuutta asiaan, sillä tämä Ancho oleskeli maitopurkissa, vaikka mittaa on melkein metri. Testikasvatukset eivät aina saa parasta kasvupaikkaa. Toisaalta samasta oireesta kärsivät baccat olivat hyvässä mullassa isossa ruukussa. Kun tutkin lehtien alapintaa, havaitsin ikävää elämää. Paljaalla silmällä ei paljon näkynyt, mutta suurennuslasi paljasti siellä vilistelevät pikku punkit. Seittiä eivät vielä olleet ehtineet levittää.

Toukokuussa myrkytin kahdesti olohuoneen ikkunalla majailleet chilit ja punkit ovatkin pysyneet poissa. Miten ne sitten parvekkeelle pääsivät? Luulen keksineeni reitin. Olin siirtänyt pienen tomaatin taimen ikkunalta parvekkeelle vähän aikaisemmin. Nuo "saastuneet" chilit ovat olleet välittömässä kosketuksessa tomaatin kanssa. Tomaatti on nyt jo ulkona, eikä se näytä kärsivän, mutta ilmeisesti voi toimia levittäjänä.

Baccatumin makua parhaimmillaan

En ole ryhtynyt tekemään tarkkoja makuanalyysejä viininmaistelijoiden tapaan chileistäni, koska olen huomannut, että makuaisti on äärimmäisen yksilöllinen. Mikä minun suussani maistuu hyvältä, sen voi joku toinen tuomita kehnoksi. Sitä paitsi maku riippuu käyttötilanteesta, ruoasta, tunnelmasta, seurasta, vuorokaudenajasta, lämpötilasta... jne. Tämä yhdistelmä yllätti minut eilen:

Yksinkertainen pieni makkarasoppa sai aivan uuden ulottuvuuden, kun pilkoin (siemenineen kaikkineen) joukkoon yhden Jamyn ja Aji Chancan. Mitäpä siitä osaisin sanoa; hyvää, täyteläistä, yllättävän chilistä, täynnä baccatum aromia.

Kokeilkaa rohkeasti!

Aji Bonito - kaunis chili?

Aji Bonito (C. baccatum) tuli viime talvena Australiasta siementilauksen täydennyksenä, heräteostona. Sen kehuttiin olevan kaunis kasvi, maukas ja viihtyvän viileässä ilmastossa.

Tammikuun lopulla se tuli taimelle yhdessä muiden baccatumien kanssa. Niistä muista on jo syöty kypsää satoa jonkin aikaa. Bonito on ollut sirkkalehdistä alkaen vaivainen, lehdet sykkyrällä ja kasvua tapahtuu vain äärimmäisen hitaasti. Korkeuttahan tuolla on vain 15 cm, kun samaan aikaan itäneillä kavereilla voi olla 150 cm. Siksi se on edelleen taimiruukussaan. Kerran kyllä vaihdoin mullat nähdäkseni, onko alapäässä vikaa. Ei ollut. Minkäänlaista tuholaista ei löydy etsimälläkään. Pikemminkin tuo on joku mutaatio tai kasvitauti, mutta ei mitään tarttuvaa.

Nyt se kuitenkin kukkii, sykkyräisin kukin. Raakileen alku sieltä keskeltä pilkistää. Tuleekohan siitäkin sykkyräinen? Sen verran revin terälehtiä, että näin siellä baccatumin väritäplät.

Kun tuosta ei tuntunut tulevan mitään, laitoin uudet siemenet itämään ehkä kuukauden tai kaksi myöhemmin. Siitä kehittyi aivan kelpo baccatum, jossa on sileät lehdet, avoimet kukat ja oikean näköisiä vaaleita raakileita. Taustalla pilkistää viiniköynnös, joka kiipeilee jo parvekkeelle.

Puca Uchun värit

Entäpäs tämä sitten? Ilmiselvä Aji Cristal tai Chilean Green. Vaan eipä ole. Tämä on naapurimaasta Perusta. Puca Uchu eli länsimaissa yleisemmin nimellä Aji Rojo tai Aji Red tunnettu baccatum, jota olen jo muutamana vuotena yrittänyt kasvattaa, mutta aina on sattunut väärät siemenet. Jokohan nyt osuisi?


Tämä on kinkkisempi tapaus tunnistaa. Netistä löysin eri siemenkauppiailta kolmen tyyppisiä kuvia. Raakileiden väri vaihtelee, samoin chilien suoruus ja sileys. Aji Rojona myydään selvästi suurikasvuisempaa lajiketta, mutta tämä on minulla ollut pienestä taimesta lähtien tyyppiä rääpäle. Suuri se ei ole vieläkään, alle metrin korkea ja nuo chilit ovat chileläisten kanssa samaa kokoa, yleensä alle 10 cm. Kukat ja raakileet olivat aivan chileläisten näköisiä. Ehkä tätä vain vaivaa joku kasvuoloissa. Tukea se tarvitsi, ohut runko ei jaksanut kantaa satoaan.


Puca Uchu on ketšuan kielellä yksinkertaisesti punainen chili. Baccatumeja Inkat käyttivät jo 10.000 vuotta sitten, kuten myös rocotoja, mutta annuumit eivät kuuluneet perulaisten ruokavalioon.


Tämä ei ole Aji Cristal, ei sinne päinkään. Maku sen kertoo. Jo chiliä leikatessa tulee aivan erilainen tuoksu nenään ja maku on tyystin toinen. Melko mieto tämä ensimmäinen maisteltava on, mutta miellyttävä. Suuntäysi mukavaa poltetta ja aromia jää pitkäksi aikaa. Maistelua pitää jatkaa ja kokeilla myös vihreitä, mutta selvästi eri tyyppinen tämä on kuin nuo chileläiset. Eläköön se pieni ero!

Chilean Greenin värit

Jatketaanpa vielä värisarjaa.

Chilean Green (C. baccatum) on minun tämän vuoden Aji Cristalini. Se on niin saman oloinen, että luultavasti en pystyisi niitä erottamaan toisistaan, jos ne kasvaisivat samassa tilassa. Nyt Cristal on ulkona ja se tekee pientä eroa. Molemmathan ovat Chilestä, joten kaukana ei ole olettamus, että ne ovat sama chili. Yksilölliset erot ovat sen verran isoja chileissä, että se riittäisi selittämään pienet poikkeavuudet.

Maku ja tuoksu ovat aivan samat. Vihreätkin maistuvat hyvälle.
Kypsymistavassa olen huomaavinani pienen eron. Chilean muuttuu suoremmin vihreästä punaiseen, mutta tuokin voi johtua valon määrästä ja laadusta.

Kasvutapa on Chilean Greenillä tässä tapauksessa tukevampi kuin vastaavalla paikalla kasvaneella Aji Cristalilla viime kesänä, mutta tuokin riippuu valosta ja lannoituksesta. Tämä jaksaa itse kantaa satonsa, josta on jo aika suuri osa syöty vihreänä, viittaahan nimikin sen olevan parhaimmillaan jo ennen kypsymistä. Oikeassa laidassa on chinense Belize Red, josta myöhemmin lisää.

Firefox sumussa

Sumu levisi maisemaan viime sunnuntaina, kun edellisenä iltana oli ollut raju ukkoskuuro. Aamuvarhaisella otin kypsyneestä Firefoxista kuvan, kun kerrankin sai siistillä taustalla. Kerrostalot ja järvi hävisivät kokonaan näkyvistä.

Firefox (C.annuum) (vaikka siemenet lahjoittanut muuta väitti) sai kasvaa maitopurkissa kypsäksi asti, kun epäilin koko ajan sen jatkomahdollisuuksia meillä. Hyvin se tuossakin kasvoi ja tänään on jo useita kypsiä, pyöreäpäisiä, n. 4 cm pitkiä chilejä maisteltavaksi. Ihan varmistuksen vuoksi minulla on pari alkukesästä kylvettyä pikkutainta kasvamassa. Pitäähän se todeta, että kaikista siemenistä tulee samanlaisia.

Eipä ole jatkoa Firefoxilla tässä taloudessa. Tylyt asiat on sanottava tylysti. Maistoin aluksi varovasti reunasta, mutta en aistinut mitään. Sitten aloin rouskuttelemaan, mutta eihän tuossa paljon rouskuteltavaa ole. Peruspaprika on minun makuarvioni. Kovin pieni sellaiseksi. Kun nimikin on toivoton chilin nimeksi, antaa olla. Kiinnostavia lajikkeita on maailma täynnä.

Riesen vasta aloittaa

Kuukausi sitten keräsin isosta Rocoto Riesenistä kevätsadon pois, leikkelin sen lyhyeksi, vaihdoin mullan ja vein ulos. Näin kauan sillä kesti toipuminen. Vasta muutaman päivän siinä on ollut kukkia.

Kesän ensimmäiset raakileet  heinäkuun toisella viikolla ei ole kovin hyvä juttu pubescensin ulkokasvatuksessa. Ikkunalaudalla noiden kehitys kesti lähes kaksi kuukautta ja silloinhan on jo syyskuu. Jos viimevuotiseen tapaan aloittaisin nyt ankaran lannoituksen; kanankakkaa ja Puutarhan Kesää molempia tupla-annokset, saisin ehkä isompia rocotoja, mutta eihän nyt ole kasvatuskilpailua. Taidan tyytyä normaalikokoisiin.

Omenapuun varjossa Riesen tottui hyvin ulkovaloon, eikä poltellut lehtiään. Nyt olen siirtänyt sen hieman kauemmaksi puusta. Positiivisena puolena kasvussa on, että raakileita on ryöpsähtänyt useita samaan aikaan eri puolille oksistoa. Jos syyskuun alku on kylmä, joudun kypsyttelemään ne sisätiloissa.

Yhdistelemällä lisää makua

Viime aikoina on melkein joka ruoassa ollut rocotoa. Niitä on kypsynyt hyvin. Tässä parhaassa terässään, eli hieman ylikypsänä on Red Peruvian.

Kun rocoton makuun alkoi jo tottua liiaksikin, aloin yhdistellä sitä muihin chileihin.

Todellinen ahaa-elämys oli, kun maustoin spagettikastikkeen yhdellä keskikokoisella rocotolla ja puolikkaalla habaneroa. Aivan uusi maku.

Eilen tein possun sisäfileelle paistiliemestä kastikkeen lisäämällä vähän kermaa, rocoton ja pari omnicoloria. Taas uusia elämyksiä. Pelkkä rocoto on hieno ja täyteläinen maku, mutta jotakin terävämpää terästää makua. Habanero puolestaan toi vivahduksen hedelmäisyyttä ja aika määrän poltetta. Yhdistelmiä kannattaa kokeilla.

Laitetaan nyt tähänkin Rocoto Rellenon eli täytetyn rocoton perusohje, kun nuo kommenttiosaston linkit eivät toimi.

Incan värit

Tätä en ole muistanutkaan kehua vähään aikaan:

Inca Red Drop (C. baccatum) on perusperulainen chili, uskollinen ystävä vuosien takaa. Se ei ole iso, eikä hivelevän omaperäisen makuinen, mutta se on lähes aina käytettävissä, kun chiliä tarvitaan.

Inca on nopea kasvamaan. Nytkin maaliskuun alun kaappikokeilun taimista sain kypsää ja kesäkuussa, alle neljässä kuukaudessa. Inca on jatkuvasatoinen, parhaimmillaan olen samasta kasvista saanut kahdeksan kuukauden ajan syötävää. Puoli vuotta putkeen on aivan tavallinen saavutus, jos ajoissa aloittaa. Chilit ovat melko pieniä, muutaman sentin mittaisia ja niitä voi laittaa muutaman ruokaan, eivät siis ole äkkitulisia, vaikkakin poltetta riittää. Inca kypsyy keskivihreästä ruskean kautta punaiseksi, mutta vihreätkin ovat käyttökelpoisia, kunhan ovat kasvaneet täyteen mittaan.

Tänä kesänä Incat toimivat meillä oleskeluterassia rajaavana aitana suoraan maahan istutettuna. Aita on vielä hieman harva, mutta tihentynee syksyyn mennessä.

Cristalin värit

Aji Cristal (C. baccatum) siirrettiin ulos noin kuukausi sitten. Nyt silloisista raakileista kypsyvät viimeisetkin. Cristaleissa on värejä vaalean vihreästä kellertävän ja oranssin kautta punaiseen. Maistuvaisia ne ovat kaikissa vaiheissa, mutta omaksi suosikikseni on muodostumassa aivan kypsä punainen.

Aji Quitunquito kypsyy

Aji Quitunquito (C. baccatum) on nyt kypsymisiässä. Siinä on melko hennossa varressa runsaasti sivuoksia, joilla on pienehköjä vaaleita raakileita, jotka kypsyvät oranssin kautta punaiseksi. Sato on kohtalainen, kymmeniä raakileita ja runsaasti kukkia tässä vaiheessa. Sievä se on, jonkin verran Inca Red Dropin tapainen ja kokoinen, hedelmä muutaman sentin mittainen.

Ensimmäisen maistelun perusteella tämä jää yhden kesän vieraaksi meillä. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta kun vertailuksi söimme Aji Cristalia ja Chilean Greeniä, tämä jää selvästi jälkeen niin maussa kuin tuoksussakin. Miedompikin on. No, annetaan noiden kypsyä lisää. Ensimmäisestä kypsästä ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, maku voi muuttua.

Lisää väriä

Cajamarca (C. chinense) on värikäs ilmestys. Tämä ei suinkaan ole kypsä, vaan auringon säteistä parvekelasin läpi väriä saanut raakile. Niissä on sinisiä, violetteja, keltaisia ja punaisiakin sävyjä valon laadusta riippuen. Toisella puolen tiheää kasvia raakileet voivat olla varsin vaaleita:

Edelleen nämä tämän vuoden Cajamarcat ovat eri näköisiä kuin viimevuotiset. Nämä ovat kotimaisista Fataliin siemenistä, kun viimevuotisista englantilaisista ei tullut itävää siementä. Se puu on vielä hengissä ja ajattelin viedä sen kesäksi ulos. Jospa ulkoilu auttaisi hedelmien muodostuksessa. Ellei auta, pysytään sitten näissä pulleammissa. Nämä ainakin ovat helppohoitoisia ja nopeita. Tässäkin pikku puussa on jo toinen reipas sato kypsymässä, vaikka vuodenvaihteessa vasta aloitin kasvattelun.

Jamy kypsyy

Vihreä kausi saa riittää. Kun selailin blogiani taaksepäin, väri oli aika yksitoikkoista. Chilit ovat raakilevaiheessa eri sävyisiä vihreitä. Nyt alkaa parvekkeella kypsymisten kausi.

Jamy (C. baccatum) on iloisen värinen, oranssi niin kuin pitikin. Raakileet ovat hyvin vaalean vihreitä, nuo tuossa etualalla ovat vain varjossa. Kypsymiseen ensimmäisestä havaitusta raakileesta laskien meni aikaa melkein pari kuukautta, joten Jamy on hitaanlainen, mutta satoisa se on. Enpä muista, milloin minulla olisi ollut enemmän tuon kokoisia chilejä samassa kasvissa. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, mutta Fataliin jauheputkilossa se oli erittäin maukasta, mutta mietoa. Chilien muoto ei edelleenkään vastaa aivan Fataliin mallikuvia, joten pieni epäilys lajikkeen puhtaudesta itää.

Puutarhassakin kypsyy. Aji Cristalit tietysti, mutta myös kukkapenkkiin siirretty kaappikokeilun Inca Red Drop punastui viikonvaihteessa reilusti alle neljän kuukauden ikäisenä.

Kohta grillataan

Pimiento de Padron (C. annuum) on kaappitestini sinisessä valossa kasvanut. Se on nyt noin kolme ja puoli kuukautta vanha ja ensimmäinen sato on valmiina nautittavaksi. Padron siis käytetään pääasiassa vihreänä. Kyllä punaisessa valossa kasvaneeseenkin satoa tulee, molemmat toimivat. Alalehdet noissa ovat aika keltaisia, jäivät vähemmälle valolla, mutta ei se näytä haittaavan.

Viime kesänä jo ihastuin tähän espanjalaiseen, joka tapaksena paistetaan oliiviöljyssä ja ripotellaan merisuolaa päälle. Tänä vuonna nuo ovat paksumpia ja taidan leikata yläpään auki, tunkea täyteen juustoa ja jotakin muuta täytettä sekä kääriä pekoniin.

Jotain vialla chinenseissä?

Nyt ei kaikki mene niin kuin suunniteltiin. Kolme tai neljä chinenseä oikuttelevat, eikä sadon tuotanto lähde käyntiin. Ensimmäisenä epäiltyjen listalla on toukokuu kylmällä parvekkeella.

Zavory, kukkia ja tukeva raakile. Kaikki hyvin? Ei todellakaan. Tuollaisia puolukan kokoisia minimarjoja siinä on monellakin oksalla, mutta ne ovat olleet tuon kokoisia jo ainakin pari viikkoa. Uusia marjoja tulee, mutta vanhat eivät kasva. Samanlainen ilmiö oli habaneroissani alkukesällä -08.

Kauniitahan nuo ovat, mutta alkaa turhauttamaan pientä chilinkasvattajaa, kun koko on jämähtänyt muutamaan milliin, eikä kasvua tapahdu. Syytä voi olla myös ruukun vaihdossa. Vastoin omia neuvojani tein ruukun vaihdon samalla kun vein nuo parvekkeelle. Valoa tuli lisää, säät viilenivät ja juuret olivat hukassa. Liian monta isoa muutosta samaan aikaan saa kasvit voimaan huonosti.

Hiukan oudolta tuntuu, että kesäkuun helteet eivät vielä ole korjanneet tilannetta. Ehkä nekin olivat liikaa. Jossakin määrin samantapaisia vaivoja on myös Cheiro Roxalla ja Lotha Bihillä. Belize Red ehti kasvattaa yhden isoksi ikkunalaudalla ennen kuin joutui parvekkeelle. No, ei hätää, Habaneroja riittää ja baccatumit kasvavat aivan normaalisti keleistä välittämättä.

Tolu tehoaa

Kukkia kesän kunniaksi!

Mutta tuohan kuhisee kirvoja. Noin ne tulevat sisään ihmisen kantamana.

Piti kuvata kurttulehtiruusu, kun chileissä ei ainakaan vielä ole kirvoja.
Nuo tuossa ovat vaarattomia, entisiä, liikkumattomia. Toissa iltana ruiskuttelin ruusupuskan 5 % Puu-Tolulla ihan tehoa testatakseni. Paineruiskulla sain suihkun myös lehtien alapinnoille ja teho näyttää olevan täydellinen. Viikon päästä niitä kuitenkin on taas, jostakin tulee seuraava sukupolvi. Mäntysuopa on hyvin samanlaista ainetta ja sen pullon kyljessä taidetaan neuvoa 3 % liuosta hyönteisten torjuntaan. Minä tein vahvempaa, ja jopa 10 % olen kokeillut.  Eivät ruusut siitä olleet moksiskaan ja näyttäisi chilitkin sen kestävän. Kirvoille taitaa kuitenkin riittää vähän vähempikin. Aineen pitää sitten antaa vaikuttaa ainakin vuorokausi, vaikkapa kaksikin. Sade tai vesisuihku heikentää torjunnan tehoa.

Hain kauempaa tien penkalta toisen ruusun oksan ja sehän kuhisee elämää. Tuollaiset isot siivekkäät levittävät tartuntaa kauaksikin. Niiden välissä on pikkuinen kehitysvaihe ja jaloissa normaalikokoisia suurin joukoin. Kirvat ovat hyvin nopeita lisääntymään ja usein ne ovat isäntäkasvin värisiä, eikä niitä helposti havaitse. Lehdille varisevat vaaleat tai ruskeat "kirvan kuoret" eli kasvavan kirvan nahan luonnit paljastavat sen useimmin chilikasvissa.

Tuommoinen pikku hirviö siellä kiipeili lehdeltä toiselle. Nuo ovat aikuisena muutaman millimetrin mittaisia, niillä on kolme paria jalkoja ja pitkät tuntosarvet. Jalat ovat kaikki etupäässä, perässä on kaksi "antennia", joiden väliin kirva erittää makeaa ulostettaan ja sieltä muurahaiset sitä käyvät nauttimassa. Kun kirva ei kurkottele, antennit sojottavat taakse.

Muutama perusteellinen Tolukäsittely viikon välein pitäisi pysäyttää noiden etenemisen. Kertakäsittelykin hidastaa vauhtia huomattavasti. Tolu pitää olla mallia "Puu", muuten se saattaa vahingoittaa kasveja. Olen sellaisella "Heti käyttövalmiilla" Tolulla suihkepullossa tappanut chilejä.

Lisäys 17.6.
Viisi päivää pysyivät puhtaana. Tänään oli taas muutama harva kirva ruusupuskan oksilla. Siivekkäitä olivat kaikki, joten lentämällä varmaan ovat tulleet, eikä toukista kehittymällä.
Lopulta tälle puskalle riitti yksi Tolu-käsittely. Se haiskahti sen verran mäntysuovalle ihmisenkin nenään, että oksille eksyneet uudet siivekkäät lähtivät munimatta ja ruusu sai kukkia rauhassa.

Taasko väärä Aji Chanca?

Muutaman viikon epäilin vahvasti, että olen saanut jo kolmannen kerran väärät siemenet tästä Kolumbuksen henkilääkärin mukaan nimetystä baccatumista.

Aji Chanca on mukavan tukeva baccatumiksi. Parina kesänä olen kasvatellut sen nimisistä siemenistä hyvin erilaisia, muotoisia ja värisiä chilejä. Olivat kuulemma risteytyneet John the Chillimanin terassilla, missä parveili mehiläisiä. Nyt pitäisi olla oikeat siemenet. Chilien pitäisi olla lyhyitä ja tylppiä. Ensimmäiseksi sinne kuitenkin ilmestyi tuollainen pitkä suikula, kuin tyypillinen annuum ja seuraavakin oli vielä samaa tyyppiä.

Kyseessä taitaa olla "ensimmäisen podin syndrooma". Ennenkin on tapahtunut, että chilin ensimmäinen hedelmä on aivan erilainen kuin lajille tyypillinen muoto. Suikuloihin voi tulla paprikamainen ja paksukaisiin puikula ensimmäiseksi.

Syytä en tiedä, mutta opettelukappaleita vain syntyy. Muoto vakiintuu myöhemmin. Nämä muistuttavat jo aivan riittävästi tyypillistä Aji Chancaa ja samanlaisia on tulossa lisää. Ehkä se nyt on oikein. Vihdoinkin. Helpottuneena vaihdoin tuonkin isompaan ruukkuun ja jään odottelemaan maistiaisia uudesta lajikkeesta.

Multa painuu vanhetessaan?

Varmaan niinkin tapahtuu, mutta tälle saaville on kyllä käynyt jotakin muutakin.

Oli aika viedä talvehtinut Rocoto Riesen (Grande) ulos kesää viettämään. Huomiotani kiinnitti, että mullan pinta oli laskenut viisitoista senttiä viime keväästä, jolloin tuon täytin. Kun  kaivoin rocoton ulos astiasta, ei multa tuntunut mitenkään tiiviiltä, pikemminkin juurien paljous teki sen kuohkeaksi. Silloin tuli mieleen kaikkein yksinkertaisin selitys: Kasvi on käyttänyt multaa kasvamiseensa noin paljon ja kasvun olen minä kerännyt pois. Paljon on otettu, mitään ei ole annettu tilalle.

Riesenissä oli nytkin pari kypsää hedelmää, joiden ympärysmitta oli yli 16 cm. Syksyllä niitä kerättiin kilokaupalla, painoivathan isoimmat 150 grammaa. Viime kesänä tuossa oli parimetrisiä paksuja ja isolehtisiä versoja moneenkin suuntaan ja ne on nyt leikelty pois, samoin talven aikana syntyneet oksat. Tuleehan siinä vajausta energiaan.

Luonnossa oksat ja valtaosa hedelmistäkin maatuisi kasvin juurelle ja lisäisi sitä kautta multaa. Luonnollinen kierto on tässä katkaistu ja niinpä lisäsin sekä pohjalle, sivuille, että päälle Kekkilän puutarhamultaa taas saavin täyteen. Tuolla ja sopivalla lannoittamisella pitäisi ensi kesä mennä.

Sijoitin Riesenin viimevuotiseen paikkaansa omenapuun juurelle, aluksi pohjoispuolelle, missä UV-säteilyyn tottuminen käy ilman harsoja.