Nyt iski tämmöinen

Ansarijauhiainen on vain millin tai parin mittainen, mutta valkoisena se erottuu paljon paremmin kuin tummat ripsiäiset tai lehden väriset tummapilkkuiset punkit. Lisäksi sillä on sellainen ominaispiirre, että niitä pölähtää parvi liikkeelle, kun kasvia liikuttelee. Tämä on tässä pubescensin lehdellä keskiruodin suojassa.

Tomaattiin ne ensimmäiseksi iskivät. En tiedä, mistä tulivat, mutta mullanvaihdon jälkeen ne ilmestyivät. Jauhiaisen ei pitäisi selvitä Suomen talvesta ulkona tai kylmässä kasvihuoneessa ja multapussi oli ulkona talven. Vieraita kasveja on meille tuotu hyvin varoen, mutta joku kukka-asetelma voisi olla tartunnan lähde. Huomasin myös, että ne kulkevat ihmisten vaatteissa pitkiäkin matkoja.

Kun niitä pölähti parvi tomaattiamppelista, piti ryhtyä miettimään torjuntaa. Nehän eivät suoraan tee suurta tuhoa, vaikka imukärsä siltä löytyi, kun kuvasin oikein lähikuvan:

Ansarijauhiainen, n. 50x suurennus

Ne siis imevät kasvien lehtiä ja tuottavat makeaa, kiiltävää nestettä alla oleville lehdille. Siinä sitten taudit muhivat.

Ensimmäinen torjuntakeino oli ulos vienti. Tietävästi jauhiainen ei kestä kylmää, alle +5. Kun päivälämpö oli 2-4°, kannoin tomaatin ja sen vierestä Habaneron ulos viideksi tunniksi. Eivät kasvit siitä pahastuneet, eikä niistä enää pölähdellyt parvia valkoisia kärpäsiä, mutta osa itikoista oli muuttanut anopinkielen juurelle, kun noita siirtelin ja palasi taas takaisin. Muutaman päivän päästä meno oli entinen.

Pyretriinin pitäisi noihin tehota, mutta ei Raid meillä tehnyt juuri mitään, ehkä muutamaksi päiväksi vähän vähensi niitä. Vahvempia myrkkyjä en halunnut kokeilla, kun kummassakin kasvissa on ihmisten syötävää koko ajan kypsymässä.

Provado-puikkoja jotkut myrkky-intoilijat suosittelevat joka pulmaan. Nyt jo on aivan selvää, että punkkeihin ne eivät tehoa, eikä jauhiainenkaan ole varma tapaus. Nuo "neonikotinoidit" on juuri todettu melkoiseksi ympäristön tuhoajaksi. Mehiläiset häviävät maapallolta ja valtamerien pien-eliöstöstä löytyy jo niiden jäämiä. Tuollaiset myrkyt pitäisi kieltää heti.

Saippualla en lähtenyt näitä suihkuttelemaan, kun jauhiaiset kuitenkin pakenisivat sitä muualle.  Luulen kuitenkin keksineeni keinon. En ehkä saa niitä kokonaan hävitetyksi, mutta ei niitä laumoittain enää pölähtele.

Keltainen tarra-ansa muutaman päivän jälkeen näyttää tältä. Ripustin koko arkin noita liuskoja tomaatin latvojen ylle valoon. Kun ne lähtevät lehdiltä, ne nousevat vähän ylöspäin ja hakevat sitten uuden laskeutumispaikan. Ne näyttävät pitävän keltaisesta. Pariin päivään en ole tomaatin lehdiltä löytänyt enää hyönteisiä, mutta ne ovat kyllä levinneet toistaiseksi muutaman yksilön esiintyminä muualle. Taistelu jatkuu.

Lisäys syksyllä:
Ei näistä kokonaan pääse eroon. Ansarijauhiaisen toukista kuvia parvekkeeltani lokakuussa.