Päivän positiivinen yllättäjä: Peruvian orange

Perulaiseen -09 kauteeni valitsin lukuisia C. chinense lajikkeita. Tänään maisteltiin pitkästä aikaa Peruvian Orangea.
Makuhan oli miellyttävä. Yksi tuollainen pieni (3-4cm) chili maustaa ihan mukavasti neljän hengen kermakastikkeen. Meillä käytetään usein porsaan sisäfilettä, kun se on nykyisin niin edullista. Muoviin pakattuna sitä saa melkein kuudella eurolla kilo. Siitä veistelen poikittain pihvin tyyppisiä paloja ja ruskistan ne voissa pannulla. Siinä samalla voin kypsentää pilkottuja chilinpaloja tai lisään ne vasta kastikkeeseen. Sen teen mahdollisimman helposti. Paistinpannulle lisään paiston loppuvaiheessa ruokakermaa sellaisen pikku purkillisen tai osan siitä. Siinä saavat hetken vielä hautua perunoiden kypsyessä. Jos fileen on saanut ilman marinadia, se kaipaa vähän suolaa. Jos siinä on marinadi ympärillä, pesen sen hanan alla kylmällä vedellä pois, mutta suolaa jää siitä kyllä ihan riittävästi.

Oranssi habanero on meillä muodostunut vakiomausteeksi sisäfileelle, mutta nyt perulainen oranssi tarjosi erinomaisen vaihtoehdon. Sen kasvatuksessa minulla ilmeisesti tapahtui joku virhe, sillä se kukki aikaisin keväällä, mutta ensimmäiset maistiaiset saatiin vasta elokuun alussa. Täytyy myöntää, että tuo kasvi unohtui jonnekin toisten taakse. Ehkä se ei saanut tarpeeksi valoa tai lannoitusta. Nyt noita maukkaita pikku chilejä kuitenkin on runsaasti oksilla, vaikka lehdet jo alkavat varista syksyn kylmien vaikutuksesta. Tätä kannattaisi viljellä ensi kaudellakin, ellei sitten löydy "lupaavia uusia" lajikkeita niin paljon kokeiltavaksi, että parvekkeelle ei enää mahdu.

Maailman miedoin chili

Pojanpoikani Miro, ekaluokkalainen oli eilen koulun jälkeen meillä ja siinä syödessämme hän alkoi pohtia, mikä olisi maailman miedoin chili. Aiheen hän sai siitä, että isänsä oli viime viikonvaihteessa laittanut meksikolaista ruokaa ja käytti siihen minun parvekkeellani kasvanutta "maailman tulisinta chiliä", Bhut Jolokiaa. Pikku mies protestoi aivan terveesti vanhempiaan vastaan, eikä suostu syömään tulisia chiliruokia. Nyt hän halusi maistaa, jos saisi "maailman miedointa". Siispä parvekkeelle. Siellä majailee vielä aika lauma chilejä, vaikka viime yönäkin oli lentoasemalla melkein -5 astetta. Parvekkeen alin oli +3.

Mainoslauseella "mieto salaattichili" valitsin viime talvena perulaiseen valikoimaani myös ruskean Peruvian chinensen. Kaunis ja erikoinen se on. Kun perkasin siemenet pois ja samalla leikkasin terävällä veitsellä pois myös vaaleat sisäosat, siementen kiinnikkeet, poltetta ei jäänyt kuoriosiin lainkaan. Pikku mies rouskutteli perässä chinensen puolikasta ja totesi sen tosiaan olevan "maailman miedoin chili". Vaimoni maistoi toista puolikasta ja totesi sen olevan myös maailman mauttomin chili. Totta tuokin. Mieto se on kokonaisena käytettynäkin. Ei siitä ensi kaudeksi ole jatkajaa.

Paljon tummapintaisempi ja tulisempi kaunotar on tuon ja Fataliin kotimainen risteytys, jollaisen löysin amerikkalaisesta siemenkaupasta. Fatalii X Peruvian chinense kärsii myös samasta ongelmasta. Jos siitä perkaa siemenet pois, ei juuri makua jää jäljelle.
Tuossa ne ovat leikkuulaudalla kumpikin, risteytys ylhäällä, Peruvian chinense alhaalla.

Bloginpitäjän mietteitä 2

Outoa?
Vaihdoin blogin ulkonäköä "yleisön pyynnöstä". Nyt tässä on - toistaiseksi - vakiolevyiset palstat ja valikot oikealla. Edellisessä postauksessa kyselin mielipiteitä erilaisista palstanleveyksistä ja sen perusteella vaihdoin tyyliä. Poistin edellisen merkinnän, kun sen linkit olisivat vieneet harhaan ja teksti olisi ollut juuri väärinpäin. Kiitos kuitenkin palautteesta.

Perusasia oli, että blogin sisältö ja ulkonäkö ovat toisistaan erillisiä tiedostoja ja niitä voi vaihtaa vaikuttamatta toiseen. Nyt se vanha ylöspano on jonkin aikaa näkyvissä varablogissani: http://vaarinvara.blogspot.com/. Jos haluat sen takaisin, voit protestoida kommenttiosastolla.

Terveisiä kylmältä parvekkeelta

Kypsiä chilejä lokakuussa parvekkeella? Kyllä, paljon ja kaiken värisiä siellä vielä värjöttelee. Kannan ne yöksi sisälle, jos pakkasta ennustetaan yli 6 astetta. Sen näyttävät chilini kestävän. Lentoaseman mittauspisteessä on yleensä pari kolme astetta kylmempää kuin meillä harjun etelärinteessä ja parvekkeella ei lasien takana lämpötila laske niin nopeasti kuin ulkona, joten pienet pakkaspiikit kestetään. Jatkuva kylmyys ilman auringonpaistetta on pahaksi täälläkin. Viime syksy oli varmaan poikkeuksellisen lämmin, mutta silloin parvekkeelle jätetyt chilit jäätyivät vasta jouluaattona. Eivät ne tietenkään lokakuun jälkeen enää kasvaneet.

Tämä PI 439450 sai erikoiskohtelun kesäkuun alussa ruukun vaihdon yhteydessä. Se sai Biolanin Luonnonlannoitetta valmistajan suositteleman parvekelaatikon varastoannoksen. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin olen muille chileilleni antanut. Siksi olenkin kutsunut sitä "lantakasan päällä kasvavaksi". Sen historiaa voit seurata Chilifoorumin päiväkirjastani, joka siis nyt jatkuu täällä.

Mitäpä tuon kasvulle kuuluu tänään?
Leikkasin parvekechilieni latvoja reippaalla kädellä huomaamatta ottaa kuvia ensin. Erikoislannoitettu voi kuitenkin hyvin, on kasvanut tuuheaksi kuin saunavihta. Korkeutta oli toista metriä ja kukkia tai eri vaiheissa olevia chilejä on melkein joka oksanhangassa, jopa useita samassa. Sato on siis ollut hyvä ja sitä jatkuisi, jos lämpöä riittäisi. Maku on kuoressa mieto, mutta sisäosistaan mainion tulinen, chinense-chilejä muistuttava, vaikka tämän lajiluokitus on muutettu Capsicum sp:ksi.


Kanankakka + merilevä siis toimii isompanakin annoksena. Taaskin kävi niin, että vertailukasvia ei ollut, joten tämä menee arvailun puolelle. Jos lannoiterakeita laittaa pohjalle 1/10 ruukun tilavuudesta, kasvu on rehevän vihreää vielä myöhään syksyyn asti. Eli lannoitus olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Satoa kuitenkin saatiin, joten sitä se ei haitannut, ehkä pikemminkin päinvastoin. Yksi epäilys minulle jäi: Runko on paksu, mutta melko notkea, taipuu helposti. Tuossa lannoitteessa on vähemmän kaliumia kuin yleensä käyttämässäni Puutarhan Kesässä. Ehkä se vaikuttaa rungon jäykkyyteen? Puumainen runko kestää paremmin isonkin sadon painon, mutta tällähän chilit ovat melko pieniä, peukalonpään kokoisia ja sijaitsevat lähellä runkoa eikä oksien päissä.

Lisäkommentti talvella:
Tällekin kävi sitten huonosti talvehtimisessa ja syyksi epäilen myöhään jatkunutta lannoittamista.

Nyt sitten jotain ihan muuta

Kypsiä mansikoita lokakuussa ulkona? Totta se on!

Vaimo osti kesällä mansikan taimia miniälle lahjaksi ja yksi niistä jäi yli, unohtui ruukkuun hoitamattomalle nurmikolle takapihalle. Ilmeisesti sateet ovat olleet riittäviä kasteluun, sillä nyt siitä on löytynyt kypsiä mansikoita jo muutaman kerran.

Erityisen hauskaksi tapauksen tekee se, että olen tehnyt löydöstä pojanpojalleni (7v.) aarrekartan, jonka avulla hän on etsiskellyt makupalaa ja pistänyt sen sitten suuhunsa. Ruukun voi eri kerroilla piilottaa eri paikkoihin.

Äkkikypsymisiä lämpimässä

Muutamassa tunnissa yön aikana pimeässä löytyi väriä isoon joukkoon rocotoja. Viimeiset pari viikkoa ne vain odottivat lämpöä kyyhötellessään kylmässä ulkoilmassa. Isoja ne olivat jo elokuulla, mutta väri vaihtui hyvin hitaasti ja vain kaikkein vanhimpiin. Luultavasti pienimmät raakileet eivät tuolla kehity, kun ei ole lisävaloakaan, mutta tulee niitä silti paljon.

Rocoto Peru Cusco tekee isoja keltaisia chilejä. Mittaa niillä on jopa 9 cm ja paksuimmalta kohdalta saattavat olla viisisenttisiä.


Rocoto Peru Puno Marki kasvattelee 4-5 cm pyöreähköjä punaisia pallukoita.

Chilit sisään!

Viime yönä jo kävi nollassa, mutta seuraaviksi neljäksi yöksi on luvattu oikein pakkasia. Kovin vähän tapahtui ulkona oleskelleissa rocotoissa syyskuun aikana, joten päätin kantaa ne nyt sisään tilapäissäilytykseen ikkunalliseen varastohuoneeseen. Valoa siellä on kovin vähän, mutta jospa pelkkä lämpö riittäisi kypsyttämään vielä vihreät chilit.
Rocotoämpäreistä ehdin ulkona saada vain 4 kypsää Rocoto Peru Cuscoa ja 2 Rocoto Peru Punoa. Isoja raakileita on vaikka kuinka kummassakin. Tämä kuva on syyskuun alkupuolelta, mutta kertonee jotakin Cuscon sadon määrästä.

Ruukussa ulkona majailleet Aji Cristal ja Inca Red Drop pääsivät myös sisään. Kummassakin toukokuussa alkanut sato jatkui, mutta keräsin isoimmat chilit pois ja leikkasin oksia matalammaksi. Kaivoin Aji Indianin maasta, joka oli rutikuivaa siinä kohdin. Katkoin ja pöllyttelin juuria jotta sain ne mahtumaan 13 cm ruukkuun, korjasin sadon, leikkasin kasvin noin 20 cm korkuiseksi ja kastelin uuden mullan. Muutama lehti, raakile ja kukkanuppu siihen jäi.

Parvekkeelta siirsin sisään ikkunalaudalle kypsymään supertulisen Bhut Jolokian. Ajatus olisi saada siitä itäviä siemeniä, eikä siihen sovi pakkaset, vaikka kasvi muuten nitä kestäisikin.

Hernekeitto ja chili ne yhteen soppii...

Hernekeittoa voi tehdä muulloinkin kuin torstaisin. Pikaruokana purkki keittoa on ihan mainio. Jalostajan purkkiin on tullut repäisykansi. Ihmettelimme, miksi keitto ei enää tule pötkönä ulos purkista, vaan se pitää kaivaa sieltä. "Onkohan siitä se rasvakerros poistettu, jota pitkin sisältö luisti ulos?", kysyi vaimo. Minäpä avasin purkinavaajalla tölkin pohjan pois ja sisältö luiskahti kevyesti kattilaan! Hieno repäisykansi jättää reunuksen tölkkiin ja se estää sisällön liikkumisen. Tästä lähin käytän taas purkinavaajaa - pohjaan.

Tilkka chiliä terästää hernekeiton makua. Piri Piri tai Indian PC-1 esimerkiksi sopivat erinomaisesti ja miedompia chilejä voi tuoreena viipaloida reilumminkin mukaan.

Koristechili Rainforest Trifoliage

Trifoliage on nimensä mukaisesti monivärinen lehdiltään. Sain sen viime talvena yllätyslahjana amerikkalaiselta siemenkaupalta muita chilin siemeniä tilatessani. Ensimmäinen kylvö epäonnistui ja taimet kuolivat ilmeisesti kylmyyteen. Laitoin uuden erän kasvamaan toukokuussa ja nyt voidaan maistella ensimmäistä kypsää. Ihan terävältä chililtä tuo maistuu. Ei sitä nyt erinomaisen hedelmäiseksi aromiksi kannata kehua, mutta kyllä tuo mausteena toimii. Ei ole kitkerä, kuten jotkut koristechilit.

Raakileet olivat tummia ja violetteja, mutta punaiseksi tuo kypsyy, kuten useimmat chilit. Sen kukat ovat erilaisia violetteja, raidallisia tai yksivärisiä. Muuntelua tapahtuu, kuten lehdissäkin. Vanhemmissa lehdissä voi olla jopa sininen sävy tai violetteja osia.

Säätiedotusta on jo syytä vilkuilla

Chilit kasvavat vielä ulkona pakkasia odotellen.

Aji Indian (PI 370004), baccatum-sukuinen maukas intialainen chili on kasvanut kesän terassimme reunuskasvina ihan multaan istutettuna. Se kasvaa jo toista kesäänsä. Viime talven se toki oli sisällä ikkunalaudalla jonkin verran leikattuna. Keväällä tuo alkoi kukkia ja tuottaa hedelmää jo huhtikuussa ja toukokuussa vein sen ulos. Se jälkeen siitä on monet maukkaat sadot kerätty, viimeksi pari viikkoa sitten ja taas on kypsää.

Jos tuon aikoisi säästää, se pitäisi kaivaa ylös ennen pakkasia, sillä intialaiset - ja itse asiassa melkein kaikki chilit ovat arkoja kylmälle. Säilytystilat vain ovat rajalliset, sillä nuo tarvitsevat myös valoa. Pimeässä ja viileässä talvehtineet eivät juuri ole keväällä heränneet ainakaan kohtuullisessa ajassa. Siemenestä chilin saa muutamassa kuukaudessa tuon kokoiseksi. Jos aivan alkuvuodesta aloittaa, omaa kypsää chiliä saattaa olla jo keväällä pöydässä.

Älä osta, varasta se!

Aamulla kuulin radiosta, Ylen Ykköseltä tietysti, pienen pätkän (alle 10 minuuttia) Philip Glassin viulukonserttoa. Aivan loistavaa, minimalistista, hiljentävää musiikkia.  Mestarillinen viulisti Gidon Kremer joutui pidättelemään 1600-luvulta peräisin olevaa viuluaan ja omaa virtuositeettiaan soittaessaan Glassin erittäin simppeliltä kuulostavia ja äärimmäisyyteen toistuvia kuvioita, mutta minut se vei mukanaan. Glassin vanhempia levyjä on hyllyssä, mutta ei tätä. Halusin sen heti kaikki mulle nyt tyyliin.

Googleen siis etsimään radiosta kuulemieni vihjeiden perusteella. Parin ostetun mainosrivin jälkeen löysin etsimäni Amazonin levykaupasta. Se, mitä sitten seurasi, sai minut hämmästymään. Ainakin 2 sivua Googlen hakutuloksia sisälsi torrent- ja mp3-sanoja ja samaa musiikkia tarjottiin imuroitavaksi ilmaiseksi netistä vaikka miten monesta paikasta.

Nettipoliisi hoi!
Eikös tämä nyt ole vähintäänkin rikokseen yllyttämistä, Glassin ja Kremerin hengentuotteen varastamista. Ketä tästä pitäisi syyttää? Toisten omaisuuden jakamista harrastavat sivustot pitäisi saada vastuuseen, mutta eikö myös niiden yhteystietoja auliisti tarjoava Google ole syyllinen?

Sitä paitsi. En minä mitään mp3-tiedostoa tarvitse. Tuollaisen musiikin pitää soida mahdollisimman täyteläisenä. Ellei levyä paikkakunnan musiikkikaupasta löydy, pitänee turvautua nettimyymälään. Kirjastostakin tuo löytyisi lyhyellä varausajalla.

Varovasti maistellen aloitetaan

Bhut Jolokia on maailman tulisin chili. Joissakin marketeissa myytävä Naga Morich on tämän läheinen sukulainen. Niihin kannattaa suhtautua kunnioituksella ja käyttää suojakäsineitä.

Sitä on kasvamassa tuossa parvekkeella. Viime viikolla poimin yhden, kääpiökokoiseksi jääneen kypsän chilin ja laitoin sen Alkon minipulloon rypsiöljyyn kellumaan. Muutamassa päivässä öljy oli saanut makua riittävästi. Siitä tulee aivan ihanaa salaatin kastiketta. 2,5 grammainen chili 50 grammassa öljyä maustaa riittävästi. 1:20 siis riittää. Pidempään uuttaen makua tulisi paljon lisää ja vaihdankin nyt uudet öljyt nautiskellun tilalle. Kenties oliiviöljy olisi ollut paikallaan - ja vähän sitruunaa, suolaa ja valkosipulia kastikkeeseen. Chiliöljy yleensä tehdään niin, että astia tungetaan täyteen chilisilppua ja väleihin kaadetaan öljyä. Näistä supertulisista tulee tuolla tavalla niin maukasta öljyä, että sitä pitää annostella tipoittain.

Noin se lähtee liikkeelle..

Tämä on ensimmäinen blogini. Antakaa anteeksi aloittelijan alkeelliset virheet. Ja tervetuloa, jos kiinnostaa.


Nettipäiväkirjaa jossakin muodossa olen pitänyt vuodesta 1995, mutta ei niitä silloin blogiksi kutsuttu. Nuo merkinnät johtivat sittemmin nettifoorumin ja sitä tukevan yhdistyksen perustamiseen. Niiden hoidossa kuluu edelleen eläkeläisen aikaa, mutta kesällä -07 aloitin silti uuden harrasteen, chilien kasvatuksen. Sen tiimoilta olen pitänyt kasvatuspäiväkirjaa muiden chileistä hurahtaneiden kanssa Chilifoorumilla Chilivaarin nimellä. Nyt on tullut aika kokeilla itsenäistymistä. Se antaa mahdollisuuden hyppiä vähän yli raja-aitojen.

Kasvatuspäiväkirjaa pidän ihan omaksi ilokseni. Sieltä voi tarkistaa, mitä tehtiin viime vuonna tähän aikaan ja miten mikäkin kasvi on kasvanut, miten hoitotoimenpiteet ovat vaikuttaneet. Jos se jotakin muutakin kiinnostaa, se sopii minulle. Kommentoida saa ja se on jopa toivottavaa. Keskustellen asiat selviävät. Olen jo sen verran "vanha" kasvattaja, että jotkut perusasiat saattavat tuntua liian yksinkertaisilta ja unohtuvat mainita tai selittää. Kuvien kanssa olen aina pelannut ja kuviin perustuvat nämäkin päiväkirjamerkinnät.


"Edelliset osat" chilipäiväkirjaa löytyvät siis Chilifoorumin sivuilta ja tuskin vaivaudun niitä tänne siirtämään, niin paljon siellä on tavaraa. Tässä vain linkit niihin:
Loppuvuosi -07: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=3937, jolloin olin aivan aloittelija
Vuosi 2008: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.0 keskityin intialaisiin chileihin
Vuosi 2009: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.0 tutusmisen keskiössä Peru


Chiliaiheiden lomassa ajattelin harrastaa muuta yksityisajattelua ja maailmanparannusta. Yritän erotella ne merkinnät jotenkin, vaikkapa tekstin värillä tai kuvien puutteella, jotta chileistä kiinnostuneet voivat hyppiä niiden yli.


Okei, tämä on testiversio, kokeiluvaihetta. Kaikki voi vielä muuttua, palstan ulkonäkö varsinkin, kunhan opin hallitsemaan tätä tai jotakin muuta sopivaa blogisoftaa. Muoto on tuttu 90-luvun nettipäiväkirjastani: Uusimmat asiat ylimpänä, vakiolinkit vasemmalla, teksti oikealla. Voitte pitää minua juoksuhautoihin jämähtäneenä jääränä, jos niin haluatte. Ei minua haittaa. Tervetuloa kuitenkin.

------------ BLOGI PÄÄTTYY TÄHÄN --------------

Historian havinaa - blogin täydennystä Chilifoorumilta

Tästä eteenpäin, tai siis ajassa taaksepäin merkinnät eivät ole oikeita blogimerkintöjä, vaan olen ne siirtänyt Chilifoorumilta, missä pidin kasvatuspäiväkirjaa kolmatta vuotta.

Siirtelen noita vanhoja juttuja vähitellen, eli historia avautuu taaksepäin sikäli kuin kerkeän.
Kuvat ovat pääsääntöisesti 700 pikseliä leveitä, mikä vaikuttaa palstojen muotoiluun.

Syksyn satoa kypsyy parvekkeella

Kaiken väristä kypsyy lämpimässä syksyssä, mutta kerronpa parista pitkään vaietusta isokokoisesta chilistä.
Turbosta on ensimmäiset kypsät maisteltu jo elokuun alussa, mutta nyt niitä kypsyy joukolla; pienellä joukolla. Se on toukokuun lopulta kasvanut samassa paikassa parvekkeen perällä, poissa auringosta. Itse asiassa se ei ole juurikaan kasvanut, vaan kasvatellut noita 7-8 cm mollukoita. Tuossa paikassa kävi selväksi, että Pube ei siedä kääntelyä. Varjon puolelle joutuneet kukat ja pienet raakileetkin tippuivat pois ja kesti 3-4 viikkoa ennen kuin valon puolelle oli kehittynyt uudet. Sittemmin se on saanut olla samassa asennossa, Vain joitakin hillittömän pitkiä versoja olen leikannut pois. Lannoitus on ollut hyvin niukkaa, mutta kukkia ja uusia raakileita kasvaa edelleen.



Viime kesän satoihme, kananlannalla kasvatettu panamalainen Aji Chombo heräsi myöhään talviunestaan. Sehän talvehti puun kokoisena ja on siitä vain kasvanut, minkä nurkassaan on mahtunut. Mittaa on yli puolitoista metriä ja se on tukevaoksainen puu. On siinä jo toista kuukautta ollut kypsiä ja sato lisääntyy koko ajan. Syksy vain tulee taas eteen kesken kaiken. Viime vuonna se kehitteli tulisia chilejä marraskuulle asti.

Kukat pois ja lannoitus seis

Sadonkorjuun yhteydessä karsin taas chilejäni. Kaikki kukat leikkelin pois sikäli kuin se sujui kypsyviä raakileita vahingoittamatta. Nehän eivät missään tapauksessa ehdi enää kasvaa ja kypsyä.  Ulkona aloitin tämän karsimisen jo kuukausi sitten ja parvekkeellakin kuukauden vaihteessa. Lannoituksen olen lopettanut jo muutama viikko sitten paitsi Bhut Jolokialle, joka saa edelleen energiaa kasvattaakseen kilpailukykyisiä Bhutteja. 

Parvekkeen nurkkaa siivotessani huomasin, että tämän kesän turhin kasvatettavani, Rocoto Manzano Orange kantoi ja levitti lehdillään ripsiäisiä, vaikka ei itse niistä näytä kärsivän. Pubeen ne tekevät vain minimaalisia vioituksia, mutta vieressä ja lomittain kasvava Aji Amarillo oli syöty pahemmin. Tuossa Rocotossa ei siis ole edes kukkanuppuja, vaikka sillä on mittaa jo 4 metriä; 2,60 huoneen korkeus ja 1,40 katossa vaakasuoraan. Mutkittelut matkalla korvannevat ruukun korkeuden.    Ulkona siinä on nyt muutama herneen kokoinen raakile. Amarillo on 20 cm lyhyempi, mutta siinä sentään on reilusti satoa, vaikka kypsyvätkin hitaasti. Tämä kasvattelee tasaisesti 10-12 senttisiä. Yli 20 senttisiä palkoja kasvattava Amarillo täytyy olla eri lajike, vaikkakin saman niminen.

Niin:
Tuo rocoto sai pienenä ja vielä toukokuussa parvekkeelle siirtyessään kananP:tä ruukkuunsa. Sillä se on kasvanut komeasti, mutta ei tuottanut mitään.   

09.09.09

09.09.09
Maaginen päiväys.
Ihmeiden aika.

Fataliin yllätyssiemenistä viime joulukuussa idätetty yllätysrocoto M1 ryhtyi sitten helmikuussa alkaneen, puoli vuotta jatkuneen kukinnan seurauksena vihdoin kasvattelemaan yhtä podia. Ja minä kun luulin, että minä en vain osaa.

Pienessä amppeliruukussa kesän vietettyään se öiden kylmettyä ja päivän lyhentyessä, ravinnon vähentyessä tai ties mistä syystä kasvattaa nyt metrin, puolentoista vaakasuoria versoja ja niihin päihin kukkia, jotka näyttävät kehittyvän hedelmiksi. Pakkaset vain tulevat ennen kuin nuo ehtivät kypsyä parvekkeella ja tuollaiset hujoppiversot on tosi hankala majoittaa sisään.

Ymmärrän hyvin Fataliita, jos hän on tämän lajikkeen hyllyttänyt ja siemenet laittanut yllärien joukkoon. Mikähän tuollaisten pitkien sivuversojen tarkoitus mahtaa olla? Yrittääkö se levittää jälkeläisiään mahdollisimman kauaksi emokasvista?

Cuscokin kypsyy

Tuollaisia mötiköitä kasvaa puska pullollaan. Tästä tulee kiloissa mitaten suurin chilisato mitä yhdestä kasvista olen toistaiseksi saanut - jos ehtivät kypsyä.
Rocoto Peru Cusco kypsyy hiljalleen. Nuo ovat keskimäärin kahdeksansenttisiä, pisimmät 9 ja leveyttäkin on 4, isoimmissa 5 senttiä. Niitä on tuolla oksiston kätköissä kymmeniä ja taas kymmeniä.

Tuossa on samassa 40cm leveässä ämpärissä 2 rocotoa ison omenapuun juurella kesähelteillä varjossa, aamuisin auringossa. Vasemmalla piilossa on Rocoto Manzano Orange, joka vasta kukkii. Se ei siis missään tapauksessa ehdi kypsyä ulkona. Tuon kokoista astiaa on mahdoton sijoittaa sisälle lämpimään.

Muutaman päivän kastelematta olleen ämpärin jaksoin sentään nostaa, mutta tiukassa se oli. Koko kesän paikallaan olleen astian pohjasta olivat chilien juuret kasvaneet ulos multaan ja niitä sai repiä irti ihan tosissaan. Kehittelin näet ajatusta, että kaivaisin Manzanon ylös ruukustaan ja typistettynä siirtäisin sen sisään kypsymään, jos se ehtisi kasvattaa edes muutaman sentin kokoisen raakileen, joka kestäisi käsittelyn. Eipä taida saada ehjänä tuota, kun juuretkin ovat jo karanneet. Muutaman yli metrin korkuisen verson leikkasin siitä pois jo kuukausi sitten ja jätin vain pari kukkivaa oksaa. Ensimmäiset raakileet ovat muutaman millin kokoisia.  Silloin typistin muutkin ulkorocotoni leikkaamalla kaikki kukat pois ja meni siinä pienimmät raakileetkin. Eivät ne kuitenkaan olisi ehtineet kypsyä. Hyvä jos edes nuo isot.

Rocotot kypsyvät ulkona

Vihdoin alkoi värin vaihto ulkona majailevissa rocotoissani. Sekä Cusco että Puno kasvattivat ja kypsyttelivät raakileitaan kaksi kuukautta.

Rocoto Peru Puno Marki on värikäs ilmestys. Pyöreähköt hedelmät ovat noin nelisenttisiä, suurimmat viisi. Niiden väri vaihtelee eri kasvuvaiheissa ja auringon säteilystä riippuen. Punainen väri ilmestyi muutama päivä sitten ja se saattaa tuosta vielä tummua.

Tämän korkealta Andeilta kotoisin olevan puben kehitystä olen päiväkirjassani melko tarkkaan seurannut, onhan tämä ensimmäinen kerta, kun pubescenseja kasvattelen.
Tammikuun lopulla tapahtui idätys.
Parin kuukauden iässä ne saivat hapanta turvetta juurilleen.
Osa taimista oli jo huhtikuun ulkona parvekkeella palelemassa. Ne selvisivät siitä, mutta jäivät kasvussa kuukauden jälkeen ja se on pysynyt syksyyn asti. Tämä oleskeli sen ajan sisällä lämmössä.
Toukokuun alussa ne olivat vielä maitopurkeissa, mutta kuun puolivälissä ne pääsivät isoihin ruukkuihin, saivat kolmanneksen hapanta turvetta juurilleen ja joutuivat ulos. Ensimmäiset kukat bongattiin jo silloin, mutta kukinta tietysti häiriintyi ulos viennistä.
Heinäkuun eka päivänä bongasin ensimmäiset raakileet.
Kuun lopussa ne olivat jo isoja.


Tässä Puno koko komeudessaan. 6,5 litran ruukussa koko kesän asustelleena se ei ole kasvanut tuon enempää. Satoa on kuitenkin runsaasti lehtien alla piilossa. Ruukku kaatuili myrskyissä ja oksia katkeili kunnes kaivoin sen maahan ja nostin oksia ylös naruilla. Kuvausta varten nostin sen näkyville. Tuo betoniseinä kuuluu rinnetonttimme pengerrykseen ja on osoittautunut hyväksi taustaksi niin viiniköynnökselle, tomaateille kuin nyt rocotoillekin. Se kun on suoraan etelään. Pubet ovat kyllä olleet jonkin verran varjossa omenapuun alla.