Honteloa kasvua

Hujoppeja kasvaa taas meilläkin. Tuollainen pituuskasvu on erityisen tyypillistä baccatumeille, joita nämäkin ovat. Jotkut niistä ovat "köynnöskasvi"-tyyppisiä, kasvavat helposti kattoon asti ja siellä edelleen jopa 3-4 metriä pitkiksi. Ne eivät helposti haaraudu alle metrin korkuisena. Näillä syy oli ahtaus. Ne kasvoivat ikkunalaudalla muiden välissä niin tiukasti, että muuta suuntaa ei juuri ollut kuin ylöspäin. Näihin piti oikein laittaa tukikepit, jotta eivät katkea, kun niitä pitää pakkasöiksi siirrellä suojaan sisään. Paikallaan ollen pysyisivät kyllä pystyssä itsekin.

Vasemmalla on minulle täysin outo Aji Quitunquito. Sillä on pari sivuoksaa puolen metrin korkeudessa ja se kukkii innokkaasti. Oikealla on Aji Amarillo small, jonka haarat alkavat vasta lähes metristä. Se ehti venähtää nopeasti ja salaa. Ehkä sen pitää antaa kasvaa korkeutta ja kasvattaa siitä suosiolla nurkkaan köynnös. Aikaisempina kesinä parvekkeen kattoa ovat tutkineet ainakin Starfish, Campane (Piispan hattu), Aji Chanca risteytymä, Aji Golden ja Aji Amarillo. Nyt Amarillon siemenillä oli small lisäliite, mutta se tarkoittanee vain hedelmän kokoa, ei itse kasvia?

Aji Quitunquiton kukka on tyypillinen baccatum. Tosin monet näistä ovat "liehuvareunaisia", eli terälehdet eivät ole kovin säännöllisen muotoisia, vaan sisään tai ulospäin taipuneita.

Habanerot pois kaapista

Kaksi Habaneroa, kaksi kuukautta kaapissa eri värisissä valoissa on takana. Nyt taustana on Vapunpäivän lumisade.  Kaappikokeilu loppui jo melkein neljä viikkoa sitten baccoilta ja annuumeilta, mutta nämä luomuhabanerot kasvoivat niin paljon hitaammin, että koe jatkui niiden kanssa.

Oikean laidan sinisemmän "päivänvalo" ESL:n alla kasvanut sai hitaamman lähdön, kun sen sirkkalehdet jumiutuivat siemeneen, mutta nyt se on 20 cm korkea, kun "lämmin valkoisen" valon kaveri on 17 cm. Lehtiä tuossa on pari enemmän, mutta sinisessä ne ovat isompia, pinta-alaa on saman verran. Rungot ovat 3,8 ja 4 mm paksut edelleen hienoisesti sinisen eduksi.

Erot ovat siis aika merkityksettömät. Mikä tahansa häiriö voisi kääntää tilanteen toisin päin. Molemmilla valoilla kasvoi aivan kelvollisia kasveja.
Testi on päättynyt.

LISÄYS 3.5.
Kukkanuppuja alkoivat kummatkin pukkaamaan, kun pääsivät pois kaapista, vaikka on ne varmaan alulle lähteneet jo "värivaloissa". Tässä suhteessa siis värillä ei ollut väliä. Samaa todistaa noiden aikaisempien testikasvien kukinta. Molemmissa valoissa kehittyi nuppuja samaan tahtiin. Niiden aukeaminen riippuu paljon lämmöstä. Parvekkeella pidetyt kukkivat myöhemmin kuin ikkunalaudalla oleskelevat.

Intialaiset istutusvuorossa

Vuonna 2008 kasvatin lähinnä intialaisia chilejä. Nyt niitä on vain pari uutuutta ja yksi vanha.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin siemeniä, kuulemma Intiasta "löydetty". Sitä he kutsuvat komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Tämän ei pitäisi olla huipputulinen, vaan ehkä normaalin Habaneron luokkaa. Riittää sekin minulle oikein hyvin.

Lotha Bih on jo neljän kuukauden ikäinen. Se on kuukauden kukkinut innokkaasti, mutta tulosta ei ole syntynyt. Vika saattaa olla maitopurkissa, josta se nyt pääsi isompaan, tosin välikokoon vieläkin. Syy voi myös olla pienenä saatu annos kanankakkaa. Runko on tukeva, lehdet isoja ja tumman vihreitä. Kaikki kertoo reippaasta lannoituksesta. Ehkä se oli liikaa.
Lothan kukka ei ole tyypillisin chinensen kukka. Pienehkö se on ja vihertävä. Chinenselle tyypillistä violettia väriä löytyy heteiden varsista vain pieni pätkä, eikä sekään näy kukinnan ensimmäisinä päivinä. Jos nyt pitäisi arvioida, sanoisin, että tässä on myös frutescensin geenejä.

Annuumiosastolla minulla on kaksi intialaista. Tämä tässä on Goan, minulle toistaiseksi tuntematon tapaus. Viikkoa vaille kahden kuukauden iässä se haarautuu latvasta 30 cm korkeudelta ja kukkanuput ovat muutamaa päivää vaille valmiita aukeamaan. Pyhäjärvi taustalla loi tänään jääpeitteensä.

Toinen annuum onkin sitten vanha tuttu kauppalajike Pusa Jwala, Intian kenties viljellyin chili. Se kasvaa hitaammin kuin goalainen ja onkin jalostettu pitkän kasvukauden kasviksi, josta saadaan ensin muutama kuukausi vihreitä chilejä ja lopuksi punaista satoa jauheeksi ja kuivattuna myytäväksi. Sen sato jäi viimeksi aika vähäiseksi ja nyt päätin katsoa, enkö vain osannut, vai eikö se oikein viihdy Suomessa. Maaperä ja ilmasto ovat kyllä kovasti erilaisia.

Viidakko varastohuoneessa

Vielä noita ei saa ulos. Varastohuone kellarikerroksessa pursuu talvehtineita chilejä. Talo on niin jyrkässä rinteessä, että kellarissakin on ikkuna, vaikka tämä kerros toiselta puolen taloa on maan alla.

Pöydällä ikkunan edessä majailee toistakymmentä chiliä kolmen loisteputken alla. Keskellä enimmäkseen lehdettömänä rankana on Cajamarca, jossa kuitenkin on yksi kypsä ja muutamia raakileita. Se on talvehtinut surkean pienessä ruukussa ja kukkii runsaasti. Isossa saavissa on viime kesän "ennätysrocoto", Riesen, jossa taas on useita reilun kokoisia kasvamassa. Se on pysynyt  rehevänä koko talven ja paljon on pitänyt käyttää saksia pisimpien versojen karsimiseksi.

Tuossa viidakossa on useita rocotoja, kaikki kukkivat, monet aloittelevat satoaan. Ikkunan puolella piilossa ovat baccatumit Omnicolor ja kauimmaisessa takanurkassa Aji Cristal. Näissä alkaa olla jo kypsääkin. Taitaa mennä kuukausi, ennen kuin tuota sumaa pääsee purkamaan pihalle.

Maukasta kalakastiketta

Näitä meillä on syöty viime aikoina. Rocoto Red Peruvian kypsytteli ensimmäisen satonsa ja seuraavatkin ovat jo hyvässä kasvussa. Nuo olivat jo niin kypsiä, että irtosivat kannastaan helposti. Ihme lajike. Pienessä ruukussa pieni kasvi ja hedelmää vain pukkaa. Nyt se on sentään alkanut kasvaakin muutaman sivuverson verran. Ylös ei suuntaudu yksikään.

Tarvittiin kalakastiketta savustetun lohen seuraksi jauhoisille perunoille. Enhän minä ruoanlaitosta juuri mitään tiedä, mutta kaikenlaista on hauska kokeilla. Tein valkokastikkeen tapaisen paistamalla rocotot öljyssä, lisäämällä siihen jauhoja, ruokakermaa, kalalientä, juustokuminaa, sitruunaa ja vettä. Sakeahko kastikehan siitä syntyi. Rocotot jätin aika isoiksi suikaleiksi. Maku irtaantui liemeen, mutta jäi jotakin pureskeltavaa. Ratkaisu tuntui ja näytti hyvältä. Poltetta oli miellyttävästi, vähän vähemmän tottuneelle vieraallekin sopivasti. Ai niin, eihän tuo enää valkokastiketta ole, mutta väri on luomua, lähtöisin rocotoista.

Ihastuttavat chinenset

Chinenset ovat hienoja koristekasveja, tervelehtisiä, paksurunkoisia ja itsekseen seisovia. Usein niitä voisi sanoa puuksi tai tiheäksi pensaaksi.

Zavoryn  lehtiruusuke ylhäältä nähtynä on tyypillistä chinenseä. Se alkaa nyt vasta haarautua ja kukkanuppuja on jo näkyvissä, kun lehtien lomasta tarkkaan katsoo. Lehtien ryppyisyys, jonkinlainen kuplakuvio on tyypillinen tuntomerkki chinenseille.

Pikkutaimessa lehtien kuvio ei ole yhtä selvä, mutta tukeva runko ja sen kasvutapa ovat myös tuntomerkkejä. Runko kasvaa ikään kuin siksakkia lehdestä toiseen. Tämä on kaappikokeilun sininen habanero. Nekin ovat parissa viikossa kasvaneet kaksinkertaisiksi ja  jatkavat edelleen tasatahtia eri värisissä valoissa. Chineseillä tapahtuu usein kasvupyrähdyksiä, nopeata kasvua pitkän hitaan kasvun jälkeen.

Chinensen kukka, tässä Belize Red on pienehkö, usein vähän kellomainen ja terälehdet vihertävät. Tyypillisin tuntomerkki on, että niitä lähtee useita samasta pisteestä. Heteiden varsien violetti väri on myös hyvä tuntomerkki, vaikka sitä on myös frutescenseilla. Tästä kukasta pitäisi repiä terälehtiä pois, että väri näkyisi.

Muista uusista chinenselajikkeistani Lotha Bih on kukkinut jo jonkin aikaa ja tummempilehtinen Cheiro Roxa on myös availemassa kukkiaan aivan kohta.

Chinenset ovat helppoja kasvateltavia, mutta valoa ne tarvitsevat. Pohjoisikkunalla minulla talvehtii usean vuoden ikäinen Aji Chombo, mutta satoa siitä saa vasta, kun se pääsee parvekkeelle. Amppelihabanero on ollut koko talven eteläikkunalla ja siinä on jo runsas sato kypsiäkin habaneroja. Ne ovat tulisia, mutta hedelmäisen makuisia, hienoja mausteita.

Baccatumit kukkivat

Noin kuukausi sitten ihmettelin chilien kasvunopeuden eroja. Kanankakkaa saanut Jamy (C. baccatum) on tässä 40 cm korkeana, vieressä Puca Uchu, eli Aji Rojo, myöskin baccatum, mutta aivan rääpäle.

Sittemmin rääpälekin sai uuden purkin ja alkoi kasvaa. Alla sama parivaljakko on eri järjestyksessä. Puca Uchu vasemmalla on nyt puolimetrinen, Jamy metrin korkea. Kolmen kuukauden iässä ovat. Jamy kukkii runsaasti ja kenties joku jo kehittyy raakileeksikin. Puca Uchu vasta aloittelee kukintaa, yhtään kukkaa ei ole auki. Kolmas chili oikealla on Firefox, 40 cm korkea ja kukkii alle kolmen kuukauden ikäisenä.

Puca Uchu, Jamy ja Firefox parvekkeen lämmössä. Sisäkasveja ne vielä  ovat ainakin öisin.

Jamyn kukka on tyypillinen baccatum, valkeissa terälehdissä on kellertävä "kalanruotokuvio". Tehosteväri vaihtelee eri lajikkeilla vihreästä ruskeaan ja muuttuu jonkin verran myös kukan vanhetessa. Sen avulla ei juuri lajiketta voi tunnistaa, mutta baccatumin kyllä.

Firefox sen sijaan aiheuttaa taas ongelmia. Joka vuosihan näitä paljastuu, vääriä lajikkeita tai lajeja. Firefoxista en oikeastaan tiedä mitään. Sain sen tilaajalahjana amerikkalaiselta siemenmyyjältä muutama vuosi sitten. Pussissa lukee vain kuulakynällä kirjoitettu Firefox, mutta myyjän nettisivuilla se on määritelty baccatumiksi.

Eipä taida olla. Kasvutapa ja lehdet kyllä kelpaisivat, mutta kukka ei ole baccatumin kukka. Annuumia epäilen. Tästä seurasi ylimääräistä puuhaa, sillä laitoin nyt vielä muutaman siemenen idätyslautalle selvittääkseni ensin, ovatko kaikki siemenet samanlaisia, vai onko sekaannus tapahtunut pussituksessa.

Nipin napin talvehtinut

Rainforest Trifoliage (C. annuum) koristechili jäi syksyllä varastohuoneessa rocotosaavin taakse ikkunasta vähän sivuun. Siellä se on sinnitellyt muutaman vesitilkan avulla. Ruskea ei ole tukikeppi vaan kuivunut päärunko. Yksi oksa on alkanut viheriöidä. Kuukausi sitten kaikki lehdet olivat ruskeita tai kippurassa.

Kukkaa vain puskee sekin, kun kevät saapuu. Annuumeita en yleensä ole pitänyt talvisin kasvamassa, vaan kylvänyt keväisin uudet. Ne ovat nopeita kasvamaan ja huonoja selviytymään talvesta.  Nytkin maaliskuun alussa kasvamaan laitetut taimet ovat paremmassa kunnossa kuin tuo talvehtinut. Yksi poikkeus tästä on, keittiön ikkunalla talven viettänyt pieni ja tiheä Chinese Pot Chilli. Se kasvattaa jo reippaasti uutta satoa.

Kylmiä öitä

Eilen puuhailin parvekkeella, missä oli 29° ennen kuin avasin lasit. Muutama chili jäi sinne yöksi, kun säätiedotus kertoi, että yöpakkasta ei ole odotettavissa. Sää muuttui, kävi nollassa ja luntakin satoi. Parvekkeella alin mittarin lukema oli +5,2°. Baccatumien varalaatikkoni taimet olivat arimmat ja roikkuivat aamulla aika pahan näköisesti. Eiväthän ne jäätyneet ole, mutta toipuminen kesti nyt tunteja, kun oli pilvistä, eikä lämpö noussut edes kymmeneen.

Iltapäivällä lämpeni vähän ja taimet nousivat pystyyn. Ne tottuvat kylmään muutamassa päivässä, mutta nyt kun ei ole edes lämpimiä päiviä heti luvassa, siirrän tämän laatikon vielä sisätiloihin.

Joitakin vaurioita on kuitenkin voinut tapahtua. Edellisinä keväinä olen havainnut, että muutaman kylmän yön kokeneet chilit kukkivat kuukauden myöhemmin kuin lämpimässä oleilleet. Kukkanuput paleltuvat paljon herkemmin kuin lehdet ja kasvupisteet. Näissäkin jo näkyi pikkuisia nuppuja. Viivästys sopii varalaatikolle aivan hyvin, sillä näistä on kaikista isommat taimet omissa ruukuissaan olohuoneen ikkunalla.

Rocoto Red Peruvian kypsyy ja kasvaa

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) aloitti uusien versojen kasvatuksen ja uuden kukinnan jo maaliskuun lopulla, vaikka ensimmäinen sato oli vielä vihreää. Nyt se kypsyy joukolla vajaan viiden kuukauden iässä. Marraskuun puolivälissä tuo aloitti kasvunsa. Ensimmäiset raakileet havaitsin kaksi kuukautta sitten. Suurin hedelmä on 15 cm ympärysmitaltaan, kun maitopurkissa Rocoto Riesen ylsi vain kymmeneen senttiin. Viime kesänä Peruvianissa oli 17-19 cm hedelmiä isommassa ruukussa ulkona ja Riesenissä saavissa 20-23 cm. Ruukun koolla on merkitystä.

Kuvastakin voi helposti päätellä, että oikea laita on ollut kohti valoa, ikkunaa. Nyt se pitää kääntää, ettei kasvista tule aivan toispuolinen. Uusissa versoissa on kukkia ja muutama sormenpään kokoinen raakilekin. Ne jäivät vain kuvassa piiloon. Hedelmien kypsyttelyn ajan kasvu oli heikkoa, mutta nyt uusi kasvukausi on selvästi alkanut.

Voiko chili olla itsevalaiseva?

Eilen illalla kun sammutin olohuoneesta valot, jotakin jäi loistamaan chili-ikkunalla. Fluoresoivaksi tai fosforiksi sellaista sanotaan vaikkapa kellon viisareissa. Eihän chilissä voi tuollaisia aineita olla, vaikka Puutarhan Kesässä aika paljon fosforia onkin?

Selitys lienee chilin vaaleassa värissä ja kiiltävässä pinnassa. Jostakin kaukaa toisesta huoneesta tuli hitunen valoa ja se heijastui chileistä. Cajamarca (C. chinense) on erikoisen värinen. Jotkut raakileet ovat melkein valkoisia, toiset sinistyvät tai tummuvat.

Tämä puu kasvaa maitopurkissa ikkunalaudalla. Kanankakalla varastolannoitettu yksilö kantaa viitisentoista yli kuusisenttistä raakiletta. Normaalilannoituksella sato jää puolet pienemmäksi ja chilien kokokin on keskimäärin 4,5 cm. Tähän lajikkeeseen lannoitus totisesti tehoaa. Nyt kuitenkin mitta on tullut täyteen ja latvasta nuput kuivuvat ruskeiksi jo pienenä. Enempää pikku puu ei jaksa kantaa tässä ruukussa. Kesällä sitten lisää isommassa astiassa.

Valotesti - loppuraportti

Viisi viikkoa siinä meni, että chilit olivat kaapin katossa kiinni ja testi piti lopettaa. Itse asiassa jatkan Habanerojen kanssa vielä jonkun viikon, kun ne ovat niin pieniä, mutta raportoin tähän samaan taulukkoon sitten niidenkin tulokset. Punaisen puolen Inca mitattiin kaksi päivää myöhemmin, kun se on sen verran nuorempi.

Testin kulku selviää tästä käännetyssä aikajärjestyksessä.
Testattavina valoina toimivat 23-wattiset energiansäästöt, punainen Megamanin 2700 Kelvinin "lämmin valkea", sininen 5500K  Viva-Lux "päivänvalo". Valoa oli molemmilla puolilla täsmälleen yhtä paljon. Chilit kasvoivat 7 cm taimiruukuissa samassa mullassa ja samalla kastelulla. Kaksi kertaa ne saivat lannoitteena Puutarhan Kesää miedon annoksen.

Siinä se on koko seurakunta. Kuva aukenee isommaksi, että näet tekstit, mutta näin se menee: Vasemmalla Padronit (C. annuum), punainen 19, sininen 32 cm korkea. Keskellä Incat (C. baccatum), 20 ja 37 cm. Sinisemmässä valossa isoksi kasvaneessa on runsaasti kukkanuppuja. Oikean laidan Habanerot jatkavat kisaa tasatilanteessa.

Laadin kasvutuloksista taulukon, jota päivitin vielä 1.5. Habanerojen mitoilla. Korkeus on mullan pinnasta latvaan. Painon mittasin vain Padroneilta. Kun se näytti olevan linjassa muiden tulosten kanssa, en halunnut pestä muiden juuria aivan puhtaiksi. Lehtien pinta-ala on laskettu lehtien pituuden perusteella eli ne ovat noin arvoja, mutta noiden lehdet ovat varsin samanlaisia. Alle 3 cm latvalehtiä ei laskettu.

Lajike	korkeus cm	paino g	lehtiä kpl	lehtien pinta-ala cm2	rungon paksuus mm
Padron pun.	19	15	13	350	3,8
Padron sin.	32	23	16	560	4,9
Inca pun.	21		13	410	4,1
Inca sin.	37		18	630	5
Habanero pun	17		16	540	3,8
Habanero sin	20		14	540	4
Kaikki punaiset	57		42	1300	11,7
Kaikki siniset	89		48	1730	13,9

Mitäpä tuohon voisi sanoa? Näillä lampuilla erot olivat melkoiset annuumeilla ja baccatumeilla, chinenseillä pienemmät. Tietysti olisi pitänyt testata useita lajikkeita ja useita eri lamppuja, mutta sen jätän jollekin muulle, jolla on tilaa ja intoa testata. Alkuolettamukseni, että valon väri ei vaikuta taimen kasvuun on osoittautunut vääräksi. Tästä eteenpäin käytän sinivoittoista spektriä lampuissani, mieluummin "täysväristä", jos sellaisia on saatavissa.

Kaappi loppuu kesken

Valotesti 2.4. Päivänvalobalanssi kamerassa 

Eihän tästä kuvasta enää saa selvää, kun kaikki eivät mahdu "oviaukkoon", enkä sitä viitsi repiä isommaksi. Teen loppuvertailun lähipäivinä, kunhan on aurinkoista ja parvekkeella riittävän lämmintä. Viisi viikkoa riitti kaappikokeelle. Isoimmassa Inca Red Dropissa (oikea laita) on latva haarautunut ja kukkanuppuja muodostuu. Se on noin 30 cm korkea, "punaisessa valossa" kasvanut Inca on alle 20 cm.

Aion mitata paitsi pituuden myös painon (juuret puhtaiksi pestynä), lehtien lukumäärän ja rungon paksuuden. Olisiko muita kiinnostavia mittoja?

Kameran balanssi tässä oli päivänvalolla, koska "sinisessä valossa" kasvaneet ovat niin paljon isompia. Folioseinästä heijastuva 2700K "lämmin valkoinen" vaikuttaa olevan voimakkaampi, mutta uskokaa minua, ei se ole, mittarilla mitaten molemmat ovat yhtä voimakkaita. 5500K luonnonvaloa varjostavat isot kasvit ja pikkuinen Habanero edessä jää vähemmälle valolle. Aion jatkaa niiden kasvattelua kun isommat saan pois kaapista. Nyt Habanerojen tilanne on suunnilleen tasan.

Tuosta löytyy koko testisarja käännetyssä aikajärjestyksessä.

Kaatuilu = lajityypillinen ominaisuus

Pimiento de Padron (C. annuum) kaatuili ruukussaan viime vuonnakin vastaavalla tavalla ja korjaantui syvempään istuttamalla. Onneksi nyt ollaan kasvussa noin kolme viikkoa myöhemmässä. Viime vuonna niitä piti katkoa ja viivytellä monella tavalla ennen parvekkeelle pääsyä. Nämä ovat nyt kolmiviikkoisia. Muut maaliskuun alussa idätetyt annuumini ovat vielä pienempiä, tämä on ripeäkasvuinen lajike.

Rocoto kypsyy maaliskuussa

Onhan noissa syksyllä varastoon kasvamaan jääneissä ollut kypsiä pitkin talvea, mutta siementaimesta kypsyminen on minulle aikaista, toista kuukautta aikaisempi kuin viime keväänä.


Rocoto Riesen (Grande) (C. pubescens) näyttää jo väriä. Tammikuulla nuo Rocotot kukkivat viimeisinä päivinä ja helmikuun alussa oli jo raakileita. "Viikkoa vaille kaksi kuukautta" kirjoitin viime vuonna kypsymisajaksi ja varsin tarkkaan se pitää paikkansa nytkin ainakin ensimmäisen suhteen. Kolme rocotoa minulla on kasvamassa ja nyt voisi vetää jonkinlaista yhteenvetoa eri tavalla hoidettujen menestymisestä. Helmikuisessa blogimerkinnässä tämä on alemmassa kuvassa täydessä kukassa.

Rocoto Riesenistä tämä pienenä lannoittamaton teki kolme hedelmää ensi sadokseen. Suurin niistä on vaivaiset 10 cm ympärysmitaltaan, kun emo oli 23,5 cm ja monet muutkin hedelmät siinä vieressä yli 20 cm. Koko ei siis suoraan periydy, vaan pitää olla myös kasvuolosuhteet oikein. Kanankakkaa saanut Riesen tekee myös kolme hedelmää, vähän isompia, vaikka se on edelleen maitopurkissa. Eroa on siinä, että tämä "normaalihoidolla" ollut pääsi vähän isompaan ruukkuun raakilevaiheessa ja nyt siinä on uutta kasvua ja nuppuja. Maitopurkissa ei uutta ole näkyvissä. Pienessä purkissa kituuttaen ja muutamaa chiliä kasvatellen sen kasvu pysähtyi pariksi kuukaudeksi. Ehkä se oli hyväksi tähän aikaan vuodesta.

Rocoto Red Peruvian sai tuollaisen 1,5-litraisen ruukun jo kukkiessaan ja se tekee 7 hedelmää, jotka kaikki ovat tätä isompia. Se kukkii innokkaasti, uusia versoja on ja taitaa raakileitakin muodostua, vaikka ensimmäinen sato ei vielä ole kypsä. Voisi melkein todeta, että ruukun koko määrää sadon suuruuden ja hedelmien koon. Noin sen olen aikaisemminkin todennut. Kasvualustan korjaus pitää tehdä viimeistään kukinnan alkaessa, muuten se ei ehdi vaikuttaa seuraaviin raakileisiin.

Kaapissa on ahdasta

Kuukausi tulee täyteen kaappikokeella. Ahdasta on jo takarivissä.

Valotesti 26.3. Sekavalo

Edessä Habanerot kasvavat hitaasti, mutta taustan annuumit ja baccatumit ovat jo vauhdissa. Otetaanpa tarkasteluun vaikka kummankin kaapin vasemmanpuoleinen, Pimiento de Padron. Ne tulivat samana päivänä taimelle ja ovat saman chilin jälkeläisiä. Eroja ei siis pitäisi olla. Sinisemmässä valossa 5500K "päivänvalo" ESL:n alla on kasvanut enemmän ja isompia lehtiä ja mittaa on 18 cm. Vasemmassa kaapissa 2700K "lämmin valkoinen" on kasvattanut vain 12 cm.

Oikean laidan Inca Red Drop sai varaslähdön, se tuli taimelle 2 päivää aikaisemmin, mutta tuo ei likimainkaan tasoita eroa. Jotakin muuta siinä on. Itse asiassa punainen baccatum on nyt saman kokoinen kuin sininen oli viikko sitten.

Kaikki hoito on ollut identtistä, kasteluja saman verran, lamppu yhtä korkealla, yksi lannoitus Puutarhan Kesällä. Ja alkuolettamukseni oli, että valon väri ei vaikuta taimien kasvuun.

Omnicolor porskuttaa jo täysillä

Viime kesä meni ulkona amppelissa, talvi viileän varastohuoneen ikkunalaudalla lyhyeksi leikattuna. Nyt Omnicolor (C. baccatum) on taas täydessä vauhdissa. Onhan sitä tietysti talven mittaan kasteltu ja siinä on koko ajan ollut lehtiä, mutta uutta multaa amppeliruukkuunsa se on saanut toissa syksynä pudottuaan parvekkeelta. Puutarhan Kesällä lannoituksen aloitin muutama viikko sitten auringon tultua maisemiin. Nyt se on taas lasiovea leveämpi ja puoli metriä korkea.

Omnicolorissa on kaiken ikäisiä hedelmiä, runsaasti uusia versoja ja kukkia. Se olisi valmis vaikka ulos vietäväksi, kunhan ilmat lämpenisivät. Mullan vaihdon se kyllä tänä keväänä ansaitsisi.

Satoa tulossa Cajamarcasta

Jos jatkuva Cajamarca-raportointini alkaa ärsyttää, menkää ja hakekaa omat siemenenne Fataliilta. Nyt niitä taas on pieni erä tarjolla. Tämä on hieno kasvi.

Cajamarca (C. chinense) kolmen kuukauden iässä lasitetulla parvekkeella (+27° auringossa). Tämä on kanankakkaa varastolannoituksena saanut yksilö, joka on nyt 45 cm korkea ja chilejä on kasvamassa ainakin 10.

Normaalilannoituksellani (Puutarhan kesää noin kuukauden kuluttua ruukunvaihdosta) Cajamarca on jäänyt 15 cm matalammaksi, mutta hedelmää työntää sekin, 6 varmaa tapausta jo näkyvissä. Tämäkin on maitopurkissa edelleen ja kastelun tarvetta on melkein päivittäin. Ruukun vaihtoon on oikeastaan tilaa vasta parvekekauden alkaessa reilun kuukauden päästä. Tämä on vielä loisteputkien alla ylähyllyllä ja niistä on raakile jo saanut väriä. Tuollainen on tyypillistä Cajamarcalle.

Kaapissa kuhisee

Tästä voi tulla pitkä ja sekava pohdinta valon ominaisuuksista, mutta aloitetaan selkeillä tosiasioilla. Kasvatuskaapissa alkaa tulla ahdasta. Jälkiviisaasti voi nyt sanoa, että olisi pitänyt ensin idättää chinenset, kun ne kasvavat hitaammin. Valitettavasti ne myös itivät hitaammin, joten ihmetellään nyt tätä. Kohta pitää toinenkin kerta nostaa lamppuja. Tässä ne on vedetty vähän sivuun kuvausta varten. Taimet ovat keskimäärin kolmiviikkoisia.

Kameran sain tällä kertaa säädettyä noiden valojen sekoitukselle, joten kumpikin on vähän väärän värinen. Se on silmälle miellyttävämpää. Sininen puoli kasvaa korkeutta ja leveyttä ainakin 30 % nopeammin paitsi tuo pikkuinen Habanero, joka ei ole oikein  päässyt alkuun. Isoimman baccatumin juuret tunkevat ruukun pohjasta ulos, joten sen kasvu alkaa kohta kärsiä ravinteiden vähyydestä.

Edellisen kaappiraporttini kommenteissa "Vihtori" suositteli opetushallituksen 2003 julkaisemaa oppikirjaa "Tehokkaasti kasvihuoneesta", jonka on toimittanut Taina Koivunen. Se löytyikin helposti kirjastosta ja samalla tarttui mukaan monta muutakin puutarhakirjaa. Kirjassa on aika perusteellisesti valaistuksesta kasvihuoneessa, mutta selitystä juuri tähän en löytänyt ainakaan vielä. Pitäisi varmaan tuntea myös noiden energiansäästölamppujen spektri, mutta niitähän ei julkaista.

Oppikirjasta selvisi mm. että normaaliasennus kasvihuoneeseen on 100W valotehoa neliömetrille ja se tuottaa n. 10.000 luksia, eli aivan saman kuin kaapissani on. Valoa on siis riittävästi. Sitä voi olla myös liikaa ja aurinkoisina päivinä suositellaan kasvihuoneeseen varjostusta keskipäivällä. Kirjan mukaan loisteputket olisivat hyvä kasvihuonevalaisin ja taimille niitä käytetäänkin n. 50 cm etäisyydeltä, mutta ne eivät käy kokonsa vuoksi yleisvaloksi, sillä ne varjostaisivat liikaa luonnonvaloa. Eniten käytetään suurpainenatriumlamppua, "natikkaa". Siitä kirja sanoo, että sitä ei voi suositella ainoaksi valoksi, sillä sen rajoittunut spektri ei pysty kasvattamaan tasapainoisia kasveja. Luonnonvalon täydentäjänä se menee. Monimetallivalaisimia on käytetty täydentämään valoa, mutta niistä on kuulemma luovuttu, kun hyötysuhde on huonompi. Ledeihin ei tämä kirja vielä ota mitään kantaa.

Kaksi väriä, joiden pitäisi eniten vaikuttaa pituuskasvuun ovat punainen 660 nm ja kaukopunainen 730 nm. Punaista pitäisi olla melkein yhtä paljon kuin kaukopunaista, ettei tule pitkiä nivelvälejä ja pieniä lehtiä. Sinisellä on tähän osuus myös, mutta ei tiedetä miten. Kaapin sinisen puolen pituuskasvu ei kuitenkaan ilmeisesti liity tähän mitenkään, sillä lehdet ovat isoja ja niiden välit normaaleja, eikä varjostustakaan vielä esiinny. Kirjassa syytettiin "natikkaa" tuon kaukopunaisen ylituotannosta, jolloin kasvi kuvittelee olevansa varjossa ja pyrkii voimakkaalla pituuskasvulla valoon. Tätä korjaamaan on kehitetty "tasapainotettuja" polttimoita.

Kirjan kuva kasvien käyttämästä valoenergiasta poikkeaa melkoisesti led-valmistajien ja myyjien levittämästä kuviosta. Hehän käyttävät vain kahta klorofyllin fotosynteesiä laskelmissaan, vaikka kasvien käyttötapoja valolle tunnetaan jo toista sataa. Tässä kuitenkin oppikirjan näkemys, mitä valon aallonpituuksia kasvit käyttävät ja pylväinä suurpainenatriumin tuottama valo. Tämän mukaan kasvit hyötyisivät eniten punaisesta valosta?

Yleisön pyynnöstä lisätään tänne vielä normaalikorkeudeltakin otettu kuva. Mitäpä niitä pihtaamaan, kun niitä kerran on, eikä tila maksa mitään.

Valotesti 19.3. Kamera päivänvaloasetuksilla.

Punaisen puolen takarivin annuum ja baccatum ovat 8 cm, siniset vastaavasti 11 ja 13 cm. Edelliset viikot löytyvät täältä.

Lisäys 26.3.
Seuraavan viikon tarkastuspiste on täällä.

Ruukunvaihdon aika?

Kun chili alkaa roikuttaa lehtiään velttona heti vähänkin aurinkoa saatuaan, on selvää, että juurilla ei mene kovin hyvin. Tämä yllätyssiemenistä kasvanut Rocoto M2 kasvaa jo kolmatta vuottaan samassa 1,5 litran ruukussa. Sen juurelle pesiytyi viime kesänä ulkona joku rikkaruoho, jota aluksi luulin salviaksi. Ei se ollut, mutta kasvattelemme sitä nyt eri ruukussa.

En tuolle rocotolle isompaa ruukkua nytkään tarjonnut. Vanha multa oli painunut, joten lisäsin pohjalle pari senttiä tuoretta multaa, vähän kalkkia ja kanankakkaa. Veistelin myös suurimpia juurikasautumia pois, jolloin sivuillekin mahtui vähän lisää multaa.

Tämä uskollinen ikkunalaudan koristus kukkii nytkin runsaasti ja merkkejä tulevasta sadosta on näkyvissä.