Äijämäinen makaronilaatikko

Ruokaa teen useinkin, mutta jotkut perusasiat ovat jääneet opettelematta, kun vasta aikuisiällä on aloittanut. Monimutkaiset ohjeet ja tarkat mitat saavat mielenkiintoni herpoamaan. Tässä reseptissä on vain kolme ykköstä ja kaksi kakkosta, eikä niitäkään tarvitse ottaa aivan tarkasti.

Makaronilaatikko on suomalaisia perusruokia, mutta meillä on sillä kohdin turvauduttu eineksiin. Ne ovat halpoja ja laatikon valmistus on tuntunut monimutkaiselta. Aineksia pitää keittää ja paistaa etukäteen ja sitten tarvitaan munamaitoa, jonka teossa olen epäonnistunut muissakin ruoissa. Sitä paitsi perheessä on laktoosia sietämättömiä. Niinpä ilahduin ja päätin kokeilla, kun vuodatus.netissä törmäsin ohjeeseen, joka tehtiin lihaliemeen ja makaroneja ei tarvinnut keittää etukäteen. Sehän sujui heti ensimmäisellä kerralla muutama viikko sitten ja nyt siitä on tehty jo erilaisia variaatioitakin.

Chili kuuluu tietysti jauhelihan mausteeksi myös laatikossa. Tuoreena löytyi Rocoto Perua ja Omnicoloria vielä vaalean keltaisena. Tuo osoittautui erinomaisen maukkaaksi yhdistelmäksi. Toisen version tein lisäämällä kuivattua chiliä, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kuutioina jauhelihan paistokseen. Ennen enempää versiointia, tässä se helppo resepti ilman munamaitoa ja makaronien keittämistä.

Makaronilaatikko, perusohje omien muunnelmien pohjaksi:

1 paketti jauhelihaa (400g), saa toki olla enemmänkin
- paistetaan kevyesti ja maustetaan, mieto suola, chiliä, pippuria, muita mielimausteitasi. Tähän voi lisätä myös juureksia ja yrttejä. Porkkana sopii mainiosti lihan täydentäjäksi.
1 pussi makaronia (400g) kuivana
1 l lihalientä
2 dl kylmää vettä
2 kananmunaa, 1 isokin riittää
Juustoraastetta pinnalle

Jauhelihan paistuessa pannussa mausteiden kera laitoin uunin kuumenemaan ja kiehautin vedenkeittimessä litran vettä ja lisäsin siihen pari lihaliemikuutiota. Jäähdytin sitä vähän parilla desillä kylmää vettä ja sekoitin pari munaa joukkoon.
Voideltuun uunivuokaan kumosin lihat pannusta ja sekoitin niihin makaronit pussista. Niiden päälle neste ja kuumaan uuniin, keskitasoa alemmaksi. Paistoaika 200 asteessa on noin 45 minuuttia, mutta laatikkoa kannattaa sekoittaa 15 minuutin jälkeen, muuten makaronit paakkuuntuvat nurkkiin. Nyt vasta kannattaa lisätä juustoraaste. Se ei ole välttämätön, mutta kaunistaa pinnan ja tuo makua.

Kuva valmiista ruoasta?
Näin sille kävi ennen kuin ehdin kuvaamista miettiä. 24 cm vuoka on tuolle annokselle ihan sopiva ja siitä riittää neljälle. Jos mukaan laittaa pari porkkanaa ja pienehkön kesäkurpitsan, osa pitää sijoittaa toiseen, pienempään vuokaan, mutta sama määrä lihalientä riitti. Kurpitsassa on oma liemensä. Myös sulatejuustoa voi laittaa mukaan, mutta silloin pitää jättää suola vähiin lihasta. Kylmän veden voi vaihtaa kermaan. Sipulin ystävät tietysti käyttävät niitä runsaasti. Tuosta saisi helposti kasvisvaihtoehdon korvaamalla jauheliha vaikka kevyesti paistetuilla selleri-, porkkana ja palsternakkakuutioilla.

Omnicolor kukkii innolla

Pari viikkoa sitten kerroin talvehtineen Omnicolorin heräämisestä kevääseen. Nyt sattui sopiva keli kukankin kuvaamiseen.Omnicolor kukkii 21.4.2010.
Kukka on pieni, vain 12-15 mm leveä ja kokonaan auki vain hetken aikaa lähinnä aurinkoisella kelillä. Niitä on paljon ja kaikki näyttävät kehittyvän vaalean keltaisiksi pikku chileiksi eteläisellä ikkunalaudalla. Nuo kehittyvät oranssin kautta punaiseksi ja sinistäkin väriä esiintyy, jos ne saavat aurinkoa ja UV-säteilyä. Tämä on hieno baccatum-chili sekä ulkonäöltään että maultaan.Nyt noita reilun kokoisia puikuloita alkaa olla sen verran, että amppelin voisi siirtää parvekkeelle, vaikka sitten pienimmät raakileet siinä hötäkässä putoilisivatkin, isot kuitenkin pysyisivät. Omnicolor on hitaan sorttinen kypsymään ja taitaa vielä kestää useita viikkoja, ennen kuin nuo saavat punaväriä. Maukkaita ne ovat jo aikaisemminkin.

Intialaiset palelevat

Parvekkeella kello 10
Jokakeväinen ilmiö, mutta tulkoot nyt blogiinkin kirjatuksi. Jätin yöksi parvekkeelle muutaman chilintaimen, espanjalaisia ja intialaisia annuumeja lähinnä. Yöllä kävi pakkasella ulkona, mutta lasitetulla parvekkeella mittari laski kolmeen plusasteeseen. Aamulla kello 10 näyttivät intialaiset aika murheelliselta. Kokemuksesta tiedän, että kyse on juurien toimimattomuudesta kylmässä mullassa. Lehdet alkavat yhteyttää, mutta eivät saa painetta juurilta asti ja niin ne veltostuvat. Jos aurinko paistaisi lämpimästi, tilanne olisi vielä pahempi ja jo tuntia aikaisemmin.
Tuntia myöhemmin
Tilanne on jo normalisoitunut, kun kaadoin kädenlämpöistä vettä chilien juurille. Intialaiset eivät kotonaan ole tottuneet kylmään, eivätkä vielä ole parvekkeellakaan ehtineet sopeutumaan. Espanjalaiset heräsivät aamuun pää pystyssä.

Uusi ruukku Bhut Jolokialle

Tarkistusmittaus osoitti, että kaksihaaraisella Bhut Jolokialla on sekä korkeutta, että leveyttä kunnioitettavat 60 cm maitopurkissa reilun kolmen kuukauden iässä. Se on kasvanut tasaista tahtia, maltillisen kokoisia, tummia lehtiä ja tukevaa runkoa, kukkiakin on. Viime vuonna lehdet olivat ainakin kaksi kertaa isompia. Vaikka tämä on sen siemenistä, tuo ominaisuus ei periytynyt, se johtunee ravinnosta. Nyt olen pysynyt tiukasti Puutarhan Kesässä, viime vuonna taisin kokeilla Kemiran Hydrolannosta ja ehkä sitä Salpietaria lorahti jossakin vaiheessa liikaa.

Bhut Jolokia 21.4.2010
Maitopurkki kuivuu jo päivittäin, aurinkoisina päivinä pitää välilläkin kastella. Lisää multaa siis jo kaivattaisiin. Uusi, 10 kertaa entistä suurempi ruukku on valmiina ja multaakin on, mutta, mutta... Pakkasta lupaillaan vielä ensi yöksikin ja sitten kylmiä päiviä. Isossa ruukussa noita ei ole helppo roudata edestakaisin parvekkeelle ja yöksi pois. Siksi olen viivytellyt. Kestäisihän nuo jo hengissä parvekkeella, ei siellä lasien takana pakkaselle mene, mutta erityisesti chinenseistä on kokemus, että kylmä kausi kukinnan aikaan johtaa minikokoisiin hedelmiin. Tuo on juuri nyt kriittisessä vaiheessa. Vähän lämpöä pyydän!

Hidaskasvuinen Cajamarca

Perulainen chinense Cajamarca, joka muistuttaa nimeltään ja chileiltäänkin muinaisesta verilöylystä on ollut huomattavasti tavanomaista hitaampi, vaikka se on saanut aivan samanlaista hoitoa kuin muutkin taimeni.

Cajamarca on iältään jo yli 3 kuukautta. Siinä iässä useimmat chilini ovat ryhtyneet kukkimaan. Tässä ei näy etsimälläkään edes nuppuja. Alkuaikansa se kasvoi hyvin hitaasti. Vasta viime viikkoina on mittaa alkanut kertyä ja nyt se on 30 cm korkea. Saman ikäinen Bhut Jolokia on jo puolimetrinen ja on kukkinut jonkin aikaa. Kai tämä sitten on vain hidas. Chilejä on erilaisia.

Espanola, espanjalaisten Ristra-chili

Espanjalaisia chilejä minulla on tänä vuonna useampia. Alkuviikolla aloitti kukintansa Espanola. Saman nimistä lajiketta käytetään paljon myös Meksikossa ja USA:ssa.

Kukka on tyypillinen annuum, valkoiset terälehdet ja heteiden varret myös vaaleat. Se on kooltaan melko iso chilin kukaksi. Niitä näyttää lähtevän kaksi samasta kasvupisteestä, mikä ei ole mitenkään poikkeuksellista annuumille. Tätä on sanottu aikaiseksi ja reilusti alle kahden kuukauden iässä se aloittikin kukintansa. Baskimaan d'Espeletteä, portugalilaista ja puolalaista vielä odotellaan tästä idätyserästä.

Espanola on saamieni tietojen mukaan tyypillinen Ristra-chili, jota myydään kuivattuna "lettinä" narussa toreilla ja tienvarsissa. Se on ohutkuorinen, helposti kuivuva ja jauhautuva, miedohko yleismauste. Hankin sen oikeastaan todetakseni, onko se sama kuin Fataliin yllätyssiemenistä viime kesänä kasvattamani, joka muistuttaa kovasti Spanish Rediä. Tähän asti tuntomerkit ovat yhteneväiset. Tuo yllätyslajike on varsin vaatimaton ja tuotti satoa pitkin talvea ikkunavalossa. Nytkin siinä on muutama kypsä ja kukkia. Käytän sitä lähinnä "lasten ruokien" maustamiseen sekä väriksi laittamalla reiluja renkaita ruokaan, joka lopullisesti maustetaan jollakin tulisemmalla lajikkeella. Tästä saa ruokaan kauniin chilisen ulkonäön, kun tuota voi silputa reilusti mukaan.

Hento ja roteva, kovin erilaiset chilit

Vajaa kuukausi sitten kerroin tästä parivaljakosta tarkemmin. Nyt Puca Uchu (Aji Rojo) on 3 kk ja Chenzo 2 kk. Kokoero on pysynyt ennallaan, pikku Chenzo on 25 cm korkea, Puca Uchu jo 90 cm. Vielä se mahtuu ikkunalle ja kohta pääsee parvekkeelle, missä ne päivällä jo harjoittelivat auringon ottoa. Kävi kuten epäilinkin, pikkuinen kukki ensin ja siinä taitaa olla jo onnistumisen merkkejäkin. Iso ja roteva kuihduttaa edelleen nuppunsa aivan pienenä. Sillä ei vielä ole aika. Kesän mittaan se varmaan kasvaa kattoon asti ja satoa alkaa muodostua vasta yli metrin korkeudessa.

Kun chilit ryppyilevät

Chilifoorumilla on usein kummastelevia kysymyksiä, miksi chilin ylälehdet käpristyvät tai rypistyvät. Syitä on etsitty kaikenlaisista äkillisistä muutoksista, valon lisäys, lannoituksen lisäys, kuiva ilma, pH:n muuttuminen, ylikastelu, vaikka mitä, mutta koskaan syyt eivät kata kaikkia tapauksia. Pari kertaa olen itsekin tuollaista havainnut, enkä varmaa vastausta ole keksinyt. Sitä tapahtuu vain muutamille taimille, vaikka kaikkia hoidetaan samalla tavalla. Jotkut siis ovat herkempiä. Rypistelevät ovat minulla olleet annuumeita tai paria baccatum lajiketta. Kuolemanvakavaa tuo ei ole, kasvi jatkaa kasvuaan ja yleensä seuraavat lehdet ovat jo normaaleja.
Kuukauden alussa pari Pimiento de Padronin tainta alkoi rypistellä ylälehtiään. Olin juuri lukenut nimimerkin pete79:n kirjoituksen, miten hän Dolomiittikalkilla paransi ryppyisyyden vesiviljelyssä. Eli kyseessä oli kalsiumin tai magnesiumin puute tai pH:n häiriö. Päätin kokeilla toisella Padronilla, tuolla oikeanpuoleisella. Nämä ovat edelleen maitopurkissa ja noin 40 cm korkeita, odotellen parvekekautta ja isompaa astiaa. Ripottelin mullan pinnalle lusikan kärjellisen puutarhakalkkia, jonka sanotaan olevan marmorirouhetta ja Dolomiittikalkkia. Kastelin yläkautta pari kertaa, jotta kalkki kulkeutuisi juurille. Edelleen osa on liukenematta pinnalla.
Kymmenen päivää myöhemmin ylälehdet ovat sileät, mutta vasemman puoleinen, kalkitsematon on rypistynyt pahasti lisää ja jäänyt jälkeen kasvussa jo 10 cm. Se on tummemman vihreä, tukevampi ja siinä on kukkia, kalkitussa ei. Taaskaan en pysty tulkitsemaan, mikä korjaantui, mikä meni enemmän vinoon, mutta vaikutusta sillä oli. Voi hyvinkin olla, että Espanjan Galiciasta kotoisin oleva Padron on tottunut kalkkikiviseen maastoon ja kaipasi sitä, mutta kukinnan viivästyminen hiukan huolettaa minua.

Happamuutta en multakasveilla ole mittaillut, mutta varmaan se kalkittaessa muuttuu. Nimimerkki Mieli% oli käyttänyt kalkkia, mutta samalla neutraloinut vesiviljelyssä sen vaikutuksen pH-lukemaan. Seurauksena lehdet kyllä suoristuivat, mutta kaikki kukat tippuivat Habanerosta. Varovasti siis tuollaisten kokeilujen kanssa. Niin, sen lusikan kärjellisen arvioin jälkikäteen muistikuvien perusteella ja annokseni oli ehkä gramma tai kaksi litraan multaa, eikä se kaikki edes sulanut.

Lisäys 16.4.
Ripottelin kuvan oton jälkeen toisellekin Padronille kalkkia mullan pinnalle ja kastelin. Neljä päivää myöhemmin siinä on uusia sileitä lehtiä. Vanhat eivät ole ainakaan vielä suoristuneet, mutta eipä se haittaa menoa.

Omnicolor innostuu keväästä

Makuuhuoneen ikkunan pielessä pääosin luonnonvalon varassa talvehtinut Omnicolor heräsi uuteen kauteen maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa se alkoi tehdä satoa. Viime syksynä oksat riippuivat vaakatason alapuolella. Leikkasin ne talveksi lyhyeksi ja nyt uusi kasvu pyrkii ylös - tietenkin kun valo tulee siitä suunnasta. Kunhan saan tämän ripustettua korkeammalle ja oksiin tulee satoa, ne painuvat kyllä alaspäin, luulisin. Nyt amppelin kahva on kätkeytynyt versojen sekaan.
Kuva on muutaman päivän vanha, mutta tänään laskeskelin raakileita ja niitähän on jo kymmeniä, kun aivan pienetkin lasketaan. Viime keväisen kokemuksen mukaan ne saattavat putoilla pois, jos chiliä kääntää valon suuntaan, siirtää toisenlaiseen paikkaan, lämpötila muuttuu rajusti tms. Joka tapauksessa parvekkeelle vietäessä vain isoimmat raakileet pysyivät, muut kuihtuivat tai tippuivat pois. Pitänee antaa tuon kasvaa toispuoleiseksi vielä muutama viikko.

Kevätkauden suuryllättäjä: Rocoto Riesen

Saksalaisesta siemenkaupasta hankittu Rocoto Riesen pitäköön alkuperäisen nimensä, vaikka se englanniksi onkin käännetty komeasti Grande. Pepper-King kertoo tässä olevan suurikokoisin hedelmä heidän rocotoistaan, jopa 150g painava, kun muut jäävät suunnilleen 50-grammaisiksi. Toiveissa on hyvä elää. Tuollaisesta tulisi komeita ruoka-annoksia, Rocoto Rellenoja. Hedelmän suuri koko oli syy, miksi en tätä jo viime kesänä kasvattanut. Oletin, että se on liian vaikea aloittelijalle ja harjoittelin muilla pubescenseilla. Nyt näyttää siltä, että juuri Riesen on helpoin ja vaatimattomin rocoto ikkunalautakasvatukseen. Eihän satoa ole tietenkään vielä korjattu, joten mitä tahansa saattaa tapahtua. Rieseniä minulla on 3 kasvia. Kaikki ovat reilusti alle neljän kuukauden ikäisiä. Pääsiäispyhinä purin vähän chilihyllyäni ja otin jokaisen erikseen, kun ne ovat kasvaneet lomittain ja oksat ristissä.

Tämä on normaalilannoituksella kukkamullassa ja toistaiseksi maitopurkissa kasvanut yksilö. Se on 70 cm leveä joka suuntaan ja korkeutta on vain 25 cm mullan pinnasta. Se kukkii runsaasti ja suurimmillaan peukalonpään kokoisia raakileitakin on lehtien kätköissä ainakin 5. Näissä oloissa niistä ei millään voi kasvaa jättikokoisia, mutta jospa sitten kesällä ulkona.

KananP:tä ruukkunsa pohjalle jo pienenä saanut yksilö on vähän pienempi, mutta se kukki ensin ja sen suurin raakile on isompi. Sekin on edelleen maitopurkissa, sillä tilanahtaus vallitsee ikkunallani. Kolmas Riesen sai vaihtoehtolannoituksena nuppujen ilmestyttyä vähän isomman ruukun ja Kemiran hydrolannoksen perusosaa, eli paljon kaliumia ja fosforia, vähän typpeä. Vastoin kaikkia odotuksia se on nyt vahvarunkoisin, tummimman vihreä, korkein taimi, mutta sen kukinta on vasta alkanut, eikä yhtään pallukkaa ole ilmestynyt. Eihän tämän lannoituksen näin pitänyt vaikuttaa?

Tämä kuva on normaalilannoituksen tuloksista. Rocotoista näyttää tulevan omenan mallisia. Rocoto Red Peruvianin kuvissa Fataliin sivuilla huomioni kiinnittänyt "hymykuoppa" hedelmän päässä on näillekin muodostumassa. Saattavat olla lähisukulaisia. Siinä ensiksi kukkineessa Peruvianissa on muuten vähän isompi raakile, mutta vain yksi. Niitä joudun saksilla pitämään kurissa, sillä kasvuhalut ovat aivan liian kovat tähän aikaan vuodesta.

Ennätykset rapisevat

Eilinen kukkimisnopeuden ennätys on tänään jo vanha. Eurooppalaisten yhteislaatikossa majaileva Hungarian Hot (C. annuum)  tarvitsi tasan 6 viikkoa taimelle tulosta kukintaan. Pikkuinen Chenzo iti 6 päivää nopeammin ja kun kerran olen valinnut sirkkalehtien ilmestymisen maan pinnalle ja kukkien aukeamisen merkittäviksi rajapyykeiksi, seurataan nyt sitten niitä. Itämisajoissa tapahtuvat suuretkaan vaihtelut eivät siis vaikuta myöhempään tilastointiin.

Hungarian Hot tässä keskellä on laatikkonsa kingi, tukeva kuin paprika, mutta paprikamaastahan se onkin. Puolalainen Cyklon on tosin katkottu jo kerran, kun se kasvoi ohutta ja korkeaa vartta. Tässä unkarilaisessa ei myyjällä ollut Hot Wax lisäliitettä, joten ilmeisesti tämä on eri lajike kuin ensimmäisellä kaudellani kasvattamani Yellow Hot Wax, joka ei maistunut juuri millekään. Tämän pitäisi olla kypsänä punainen ja tulisuus 7 luokkaa.

Ennätys ei meillä ole enää uhattuna tänä keväänä, sillä tämä oli viimeistä idätyserää ja sen viimeisiä itäneitä. Kavereissa ei ole uhkaajia. Unkarilaisella on nyt korkeutta 35 cm, enkä ihan vielä aikonut ruukuttaa noita isompiin. Parvekekautta odotellaan. Kuvasta löytyy isompi versio klikkaamalla.

Lisäys 6.4. aamulla:
Padron sitten aukaisi kukkansa aivan yllättävästä paikasta alaoksilta. Itämään laittamisesta laskien tämä ryhmä käytti reilusti alle kaksi kuukautta ensimmäiseen kukkaan; puolitoista taimelle tulosta. Annuumit ovat nopeita - ja pikkuinen Chenzo.

Chenzo kukkii

Toista viikkoa sitten kerroin pikkuisesta englantilaisesta Chenzo-patiochilistä. Nyt se aukaisi ensimmäisen kukkansa vain kuuden viikon ikäisenä. Jalostaja ja kauppias väittivät tätä frutescensiksi, minä en tiedä, mitä asiasta ajatella.

Kukassa on tuskin mitään frutescensin tuntomerkkejä. Siniset reunukset minulla oli kerran intialaisessa fruteksi väitetyssä annuumissa ja joissakin koristelajikkeissa tuollaista esiintyy. Palhot ovat vaaleat, terälehdet valkoiset ja nuppujen muotokin on enemmän annuumin. Minkään käyttämäni tunnistusoppaan mukaan tämä ei olisi frutescens, mutta ehkä jalostaja tuntee asian paremmin, vaikka ei vanhempia olekaan julkisesti paljastanut.

Pieni ja hento tämä on vieläkin. Korkeutta on nyt 20 cm ja latva täynnä nuppuja. Kohta siellä saattaa riippua pieniä mustia chilejä.  Tähän asti kasvattamissani frutescenseissa nupun ja kukan varsi on ollut terhakaasti pystyssä tai selvästi yläviistoon, mutta itse nuppu voimakkaasti alas kääntynyt. Kun niihin tulee raakileita, mutka oikenee ja hedelmä osoittaa suoraan ylös. Näkemieni kuvien mukaan tällä on roikkuvat, raakana mustat hedelmät. Chenzolla ei ole lajille ominaisia piirteitä kukinnassa, mutta mikäpä minä olen väittelemään jalostajan kanssa luokittelusta. Eikä se ole niin tärkeätäkään, jos tästä tulee sievä ja maukas kasvatti ikkunalle tai terassille. Aikaisin kukkija se on kaikista kasvattamistani chileistä. Lehdet ja kasvutapa sentään kelpaavat frutescensiksi minullekin.

Lisäys seuraavana päivänä: Kun heteet kasvoivat vähän, niiden varresta paljastui selkeä violetti osuus. Fruten ominaispiirteitä löytyy sittenkin.

Talvehtineet heräilevät

Aurinko tekee tehtävänsä ja kevät koittaa vähitellen, vaikka lunta sataakin. Talvea varaston tai makuuhuoneen ikkunalla viettäneet chilit ovat siirtymässä tositoimiin. Pikkuisia raakileita löysin ainakin seuraavista: Omnicolor, Habanero (oranssi), Biquinho, Piri Piri, Tabasco, Bolivian Rainbow sekä Spanish Red ja Rocotot Peru ja M2, joissa kolmessa satokausi on jatkunut jo pidempään. Vahvasti kukkivat Peruvian Orange ja Aji Chombo.

Hieman minua kummastuttaa, että edellisten vuosien nopein Inca Red Drop ei edes kuki vielä, kuten ei Aji Cristalkaan. Tarkemmin ajatellen syykin on selvä: Ne ovat edelleen viimekesäisessä mullassaan, eikä siinä riitä paukkuja uuteen satokauteen.

Aji Chanca, chilien historiaa

Aji Chancan alkuperästä en ole päässyt selville - jostakin Etelä-Amerikasta se on, mutta tämän baccatumin nimi liittyy chilien Eurooppaan leviämisen historiaan.

Diego Álvarez Chanca purjehti Kolumbuksen mukana hänen toisella Amerikan matkallaan 1493. Espanjan kuningasperheen henkilääkäriä lainattiin tutkimusmatkan lääkäriksi ja hän mm. pelasti matkalla Kolumbuksen hengen Haitilla parantamalla retkikunnan johtajan malariasta. Chanca kuitenkin jäi historiaan chilien puolestapuhujana ja levittäjänä Euroopassa. Hän luennoi niiden terveysvaikutuksista kuningashuoneissa ja luostareissa ja joitakin kirjallisia muistiinpanoja on säilynyt noilta ajoilta. Sellainenkin merkintä löytyy, missä Chanca kuvailee intiaanien käyttävän chilejä ruoakseen kuin eurooppalaiset naurista. Perunaahan ei silloin vielä tunnettu, kun eivät olleet ehtineet Peruun asti tutkimusmatkoillaan.
En tiedä kuka ja miksi on nimennyt juuri tämän chilin hänen nimelleen, mutta kovin harvoissa siemenkaupoissa sitä vielä on. Omani hankin australialaiselta "John, the Chillimanilta", John Leonelta jo reilu vuosi sitten. Viime keväänä kasvattelin siitä yhden taimen, mutta siitä tulikin Aji Amarillo. Kerroin Johnille vaihdokkaasta ja hän lähetti keskikesällä uudet siemenet. Niistä kasvattelen nyt taas yhtä, joka tässä maitopurkissa on kahden ja puolen kuukauden ikäinen, 70 cm korkea ja ensimmäiset nuput ovat niin isoja, että baccatumin pilkut näkyvät jo läpi. Muutamassa päivässä ne aukeavat. Tuo on aika tyypillinen baccatum, melko harva ja hento, mutta vahvistunee, kun kukinta alkaa ja varsinkin päästyään parvekkeelle ja saatuaan lisää valoa. Pystyssä se pysyy nytkin omin avuin. Ensimmäinen haarautuminen on latvomisen ansiota, seuraavat luonnollista kehitystä.

Lähipäivinä vaihdan sen isompaan ruukkuun ja leikkaan pisimmät haarat poikki, parikymmentä senttiä pois, sillä ulkokauteen on kuitenkin vielä kuukausi. Isoimman nupun annan kukkia, jos siitä vaikka kehittyisi jotakin. Chancan hedelmät ovat mielenkiintoisen näköiset, lyhyet ja tylpät, mutta eivät pyöreät. Tuollaista baccaa en vielä ole kasvatellut. Se on Johnin suosikkimakuja, miksi ei siis minunkin.

Lisäys 29.3.

Aji Chanca avasikin kukkansa heti seuraavana aamuna. Sen baccatum-täplät ovat keltasävyiset ja mallia "kalanruoto". Kunhan tulee aurinkoisia päiviä ja parvekkeella tarkenee työskennellä, vaihdan tälle isomman ruukun.

Viime keväänä minulla oli koko huhtikuun muutama chili parvekkeella. Ne pärjäsivät, mutta eivät juuri kasvaneet. Nytkin voisi yöpakkasten hellittäessä viedä muutaman rinnakkaistaimen sinne jäähylle. Vaikkapa kohta kukkia työntävistä Padroneista voisi paria viivyttää vähän. Tarvitaan sitä Tapas-aihioita syksymmälläkin.

Kukkaa pukkaa

Kukintaa aloittelevat monetkin talvehtineet ja tämän vuoden kylvöksistä on noiden rocotojen seuraksi tulossa muitakin lajeja.

Tänään aukaisi ensimmäisen kukkansa Chinese Pot Chilli, pieni annuumi, jolla on pienet valkoiset kukat. Koko kasvi on hento  ja sen chileistäkin odotetaan tyyppiä "pieni kiinalainen". Kukka on vain n. 13 mm leveä, pienimpiä chilin kukkia, mitä olen tavannut, mutta aikainen se on. Taimi on kasvanut vasta alle kaksi kuukautta ja korkeutta on 30 cm, mutta haaroja ja nuppuja on runsaasti. Tuo pitäisi sijoittaa johonkin ruukkuun tai amppeliin, missä se saisi levitä vapaasti. Nyt sitä painavat sivuilta intialaiset, jotka eivät vielä aio kukkia.

Baccatum Aji Ahuachapáu eli Cap 220 on kukkinut jo muutaman päivän, itse asiassa se aloitti tarkalleen kolmen kuukauden iässä, kuten monet chilini ovat tehneet. Sen kukka on tyypillinen baccatum, täplikäs ja iso, 25-30 mm leveä. Kasvi alkaa lähennellä puolen metrin korkeutta, mutta varret ovat edelleen turhan rentoja, taitavat vaatia tukikepit, kun satoa alkaa kasvaa.
Terälehtiä on kukassa yleensä kuusi, mutta myös seitsemää esiintyy ja kuvatessani bongasin myös viisisakaraisen. Terälehtien väripilkut ovat tällä selvästi ruskeat. Ne voivat olla myös vihreitä tai vihertävänruskeita ja niissä voi olla selvempiä kuvioita. Niistä voi olla apua tunnistamisessa, mutta samoja yhdistelmiä esiintyy monella lajikkeella ja värikin voi vaihtua kukkien vanhetessa. Suositun Lemon Dropin lisäväri on kuitenkin selkeästi vihreämpi ja kuviokin on erilainen.

Tuoretta satoa tulossa?

Tulipa vilkaistua ikkunallani vallitsevaa chilipöheikköä vähän tarkemmin ja tuollainenhan siellä varjoissa lymyili.
Rocoto Red Peruvian siinä aloittelee hedelmän kasvatusta. Tämähän on kukkinut jo kuukauden ja sinä aikana vaihdoin sen isompaan ruukkuunkin. Eipä se siitä pahemmin häiriintynyt.
Kun jatkoin tutkiskelua, löytyihän sieltä ikkunan sivusta toinenkin, Rocoto Riesen on jo sulkemassa yöksi kukkiaan ja lehtiään, mutta raakile siinä on. Tämä onkin mielenkiintoisempi tapaus, kanankakkaa ruukun pohjalla ja asustaa edelleen maitopurkissa. Isompaan ruukkuun vaihdetut ja normaalimmin lannoitetut kukkivat nekin, mutta tulosta ei vielä ole syntynyt.

Molemmat rocotot tulivat taimelle joulukuun puolivälissä. Annuumit ovat nopeampia, mutta useimmat baccatumit ja chinenset ovat kolmen kuukauden vanhoina alkaneet kukkia ja monet ryhtyneet kasvattelemaan ensimmäistä satoaan viikon kuluessa kukinnan alkamisesta, eli normaaliaikataulussa sikäli mennään. En vain uskonut sitä pubescenseista.

Älkää sitten ottako tätä lannoitusohjeena! Pubescensille kanankakkaa? Siinähän on runsaasti typpeä ja typpi on myrkkyä puben kukinnalle, sanotaan chilifoorumilla. Minä olen ymmällä, mutta kun noita on kolme samanlaista, tämmöinenkin kokeilu piti tehdä.

Chenzo - pieni on kaunista

Kaksi chiliä, toinen 2 kk, toinen yhden kuukauden iässä. No, muutaman päivän päälle kumpikin.

Vasemmalla Perun intiaanien kivisten majojen seinustoilla vuosituhansia kasvanut baccatum Puca Uchu, joka meikäläisellä ikkunalaudallakin on kasvanut parissa kuukaudessa 60 cm korkeaksi. Nuppuja on joka haarassa, mutta ne eivät näy vielä kehittyvän kukiksi asti, ei ole vielä aika, valoa tai ravinteita puuttuu - tai ikää.

Oikealla on Englannissa joulukuussa 2008 julkaistu risteytys, patio-chili Chenzo, jonka pitäisi olla frutescens. Se on kuukaudessa kasvanut 12 cm, mutta haaroja on jo - ja nuppuja haaroissa. Itse asiassa nyt näyttää siltä, että tämä pikkuinen alkaa kukkia ennen kuin tuo iso.

Chenzo tulee Englannin Norfolkista, Perry ja Ali Drew-Cookin puutarhasta. He ovat kasvattaneet chilejä jo parikymmentä vuotta ja viime vuodet keskittyneet pienikokoisiin terassille tai ikkunalle sopiviin "patio"-kasveihin. Heidän jalostamiaan ovat mm. Apache ja Cheyenne sekä meilläkin hyvin kasvava amppelitomaatti Tumbling Tom. Chenzo on uusin tulokas. Sen chilien pitäisi kasvaa mustina kunnes ne äkkiä kypsyvät punaiseksi. Jalostaja itse sanoo, että heille tärkeätä on pieni koko, helppohoitoisuus, mutta myös maku. He ovat parannelleet muiden koristelajikkeita lisäämällä niihin maun. Kesän mittaan tuon pääsee toteamaan.


Tämä pikkuchili oli joutunut tuollaiseen 5 cm pikkuruukkuun. Ilmeisesti isommat olivat silloin loppu. Oikealla on normaali taimiruukkuni, 7 cm leveä. Huomasin, että senttimetrit eivät tällä kohdin kerro juuri mitään ruukun koosta. Kun lusikoin tuolla pienemmällä multaa isompaan, niitä meni neljä täyttä ruukullista. Tämä on siis joutunut pärjäämään neljänneksellä muiden taimien saamasta mullasta. Hyvin se on kasvanut siitä huolimatta.

Valkoisia variaatioita

Tuollainen kukka ilmestyi Rocoto Red Peruvianiin ensimmäiseksi kolmisen viikkoa sitten. Kukintaa on jatkunut, raakileita ei vielä ole muodostunut, mutta kukkien väri on vaihdellut aika tavalla. Kun tuo on ainakin minulle uutta pubescensien kasvattelussa, esitänpä nyt muutamia variaatioita. Muunnoksia tapahtuu samassakin kasvissa, eli lannoitus tai valo tuskin niitä aiheuttavat. Minulla on noita 3 ja kaikki käyttäytyvät samalla tavalla.

Aika yleistä on, että kukan sisäosa on vaalea, mutta väriä on ulkopinnassa.

Aivan valkoisiakin kukkia esiintyy.  Ja samassa kasvissa on toisilla oksilla värikkäämpää, toisilla vaaleampaa. Tämäkin on siis Rocoto Red Peruvian. Kaikki taimet ovat Fataliin laatusiemenistä ja nyt kolmen kuukauden ikäisiä.

Laitetaanpa lopuksi vielä vertailuksi tyypillinen pubescensin kukka, ikkunallani useamman taimen voimalla kukkiva Rocoto Riesen (Grande). Siinä ei juuri vaihtelua esiinny, mitä nyt kukat ovat enemmän supussa ja haalistuvat vähän ikääntyessään.

Kuvista löytyy isommat versiot niitä näpäyttämällä.

Lasihyllyllä lisää ikkunatilaa

Lasihyllyn käytöstä ikkunan edessä kerroin jo Chilifoorumilla tammikuussa 2008, joten sieltä voit tutkia tarkemmat yksityiskohdat. Keksintö on mielestäni kätevä tilan lisääjä kevättalvella. Minun hyllyni ovat kierrätyskamaa, mutta saa niitä uusiakin lasiliikkeestä mittojen mukaan.
Hyllyä on tässä tyhjennetty. Normaalisti siinä on kahdessa rivissä kylki kyljessä purkkeja. Kun ne kasvavat ylhäällä oleviin loisteputkiin kiinni, ne joutuvat alemmaksi tai muille ikkunoille. Tyhjä tila ikkunalaudalla on kissan makuupaikka. Se joutuu kohta luopumaan paikastaan.

Ylärivin chilit ovat Cajamarca, Aji Colorado, Rocoto Riesen, 3 Padronia, Bhut Jolokia ja Rocoto Red Peruvian.
Ikkunalaudalla majailevat tässä Pot-chilit ja PC-1, Aji Chanca maitopurkissa, Puca Uchu, Aji Ahuachapáu, Rocoto Red Peruvian ja laatikollinen päärynärocotoja, oikeassa laidassa yllätyschili, todennäköinen Spanish Red, jossa nytkin on kypsää ja kukkia.

Pois kuvasta jäivät mm. Rocoto M2, Aji Golden, Dong Xuan Market, Cyklon ja noiden rocotojen kaksoiskappaleita. Lisäksi verhon takana sivussa on pikkutaimia ja niillä on oma valo.

Kaatuilevat annuumit

Heitänkö ulos koko kelvottoman erän?
Näin pääsi käymään, kun nämä espanjalaiset annuumit kasvoivat rehevästi pikkutaimien laatikossani tiukasti muiden välissä. Kun purkin otti erikseen, ne eivät pysyneetkään pystyssä ilman tukea. Syynkin osaan arvailla. Yritin säästää ruukunvaihdoissa ja hyppäsin yhden vaiheen yli. Siirsin itäneet siemenet suoraan tähän yhteisruukkuun, melko pintaan oletettavasti. Tämä annuum kasvatti tavallista heikommat juuret ja nekin pintaan ja venyi sitten vartta ainakin 5 cm ennen sirkkalehtiä. Sama ilmiö toistuu puolalaisessa Cyklonissa, annuum sekin. Rungon alapäästä lähtee yksi juuri ja sekin melkein vaakasuoraan. Muilla chileillä runko jatkuu maan alle juurena melko syvään ja kasvi pysyy pystyssä. Jos olisin hoitanut näitä normaalilla tavalla, ne olisivat kasvaneet aluksi pienessä purkissa, josta ne olisi siirretty isompaan ja istutettu samalla syvempään. Nyt virhe piti korjata vähän myöhemmin, muu ei auttanut.

Pimiento de Padrón on Espanjan Galiciasta kotoisin oleva annuum-chili, Padronin seudulta. Siitä tehdään maukasta pikkupurtavaa. Tapas on espanjalainen tapa nauttia ruokapaloja oluen tai viinin ja kaveriporukan kera. Tästä chilistä tehdään oliiviöljyssä paistaen ja merisuolaa päälle ripotellen maistuvia suupaloja. Näihin sisältyy kuitenkin yllätysmomentti. Noin joka kymmenes chili onkin tulinen. Eräänlainen espanjalainen ruletti siis. Haukkaajien naamanväänteistä iltaa aloitteleva seurue saa paljon hupia. Tulisuus ei liene kuin medium-luokkaa ja se lisääntyy chilien vanhetessa. Nehän nautitaan pieninä ja vihreinä ravintoloissa. Tässä kuvaus Pimientos de Padron tapaksen teosta ja nauttimisesta.

Padronit täyttävät kuukauden tänään. Yhteiskuva on muutaman päivän takaa, mutta nyt on mittaa 15 cm, olisi 20, jos mukaan otettaisiin se 5 cm, jonka hautasin multaan uudelleen ruukuttaessani, sirkkalehdet nyt maan pinnassa. Sillä tavalla nämä pysyvät taas pystyssä ja mullassa olevaan runkoon kasvaa uusia juuria. Kun oikein tarkkaan katsoo latvalehtien välistä, siellä näyttäisi olevan kukkanuppuja. Jospa päästäisiin tapasta tekemään jo keväällä?

Toinen roteva kasvaja, baccatum Puca Uchu on nyt 2 kuukautta vanha ja korkeus lähentelee puolta metriä. Siinä on valtavat lehdet, 4 haaraa latvassa ja paljon kukkanuppuja.