Piilokuva keväisestä luonnosta

Tuommoistahan meidän keväämme ja alkukesämme on, vihreyttä kaikkialla. Keskelle kuvaa kätkeytyy koristeheinien ja katajapuskan väliin suurin talvehtinut chilini, baccatum Aji Indian (PI 370004). Sain sen vihdoin istutetuksi "kukkapenkkiin" terassimme reunuskasviksi. Tästä oikealle on chiliaitaa ja taustalla vasemmalla näkyy pähkinäpensaan alaosa.

Indianissa oli kehittynyt jo puolitoistametrisiä versoja sisäkasvatuksessa, mutta tässä se kohoaa väliaikaisten tukien avulla vain 120 cm korkealle. Pitkiä oksia on useita, joten niistä saisi sopivasti ohjaillen aika leveän kasvuston heti alkukesästä. Vuohenputket pitää kitkeä juurelta ja laittaa maan peitteeksi ruohosilpun keralla. Tuota en aio enää harsoilla peitellä, sillä se on majaillut itäpäädyssä jo muutaman viikon ja saanut kohtuullisesti aurinkoa. Palaa, jos palaa.

Sisäkasvatus meni hyvin. Syyskuussa kynin sen lehdettömäksi ansarijauhiaisten poistamiseksi ja myrkyttelin kahdesti. Kohta se alkoi versoa ja valkoisten ledilamppujen ja ikkunavalon yhdistelmällä Indian kasvatti pienessäkin ruukussa talvella mainion sadon. Näistähän minä pidän vihreinä melkein enemmän kuin ihan kypsinä punaisina, vaikka monikäyttöisiä mausteita ne ovat silloinkin. Kesän chilit näyttävät turvatulta. Niin, jauhiaisia ei ole vieläkään näkynyt.

Kylmä ei vielä lannistanut chiliaitaa

Viimeiset puolitoista vuorokautta on ollut tasaisesti 5 lämpöastetta, mutta kun siihen lisätään hyytävä pohjoistuuli, ei tämä kesältä tunnu. Minulla on joukko chilejä ulkona, eikä kaikkia saa siirrettyä sisään, vaikka haluaisikin, kun ne on istutettu maahan.

Aamulla kaikkein tuulisimmalla paikalla kuistilla jotkut chilit roikuttelivat vähän lehtiään ja pelolla lähdin katsomaan chiliaitaa alempana tontilla.

Siellä ei näyttänyt olevan mitään hätää. Kellu Uchut ehtivät jo sopeutua maastoon ja kasvattaa juuriakin. Vanhat raakileet kasvavat ja uusiakin on ilmestynyt. Oikeassa laidassa on Rocaton lehtiä. Ne ovat olleet vasta muutaman päivän aidassa, mutta eivät häiriintyneet kylmästä, vaikka tuulelta ja auringolta suojaavan harson ehdin jo helteillä poistamaan.

Ainoa chili, jossa kylmyyden vaikutukset näkyivät oli vasta pari päivää kuistilla ulkoillut Alma paprika (C. annuum), mutta senkin roikkuvat lehdet korjaantuivat, kun kastelin sitä lämpimällä vedellä. Almasta kuvittelen saavani hyvän koristekasvin portaan pieleen, sillä raakileiden kasvu on runsasta melko matalassa varressa.

Baccatumit kasvavat meillä mielellään

Jaahas, päivitystahti on hidastunut, kun lämpimät tulivat. Uudelleen ruukuttamista, parvekkeelle ja ulos vientiä ja auringolta suojaamista on riittänyt; sitä tavallista kevätpuuhaa. Kehitystä tapahtuu niin monella rintamalla, että en tiedä, mistä aloittaisi.

Aloitetaan vaikka kukista, kun mehiläiset ovat käyneet niin vähiin. Chilithän pölyttyvät kyllä ihan itsekseen pienestä tuulesta tai tärinästä. Kaikki chilini taitavat jo kukkia paitsi Charapita. Tässä kuvassa on Sugar Rush (C. baccatum). Kukassa on tyypillinen värillinen kalanruotokuvio. Se ei parvekkeen viileästä kaudesta pistänyt pahakseen, vaan on kehittynyt vauhdilla.

Sen raakileet ovat vaalean vihreitä ja kasvavat pystyasennossa. Yksi on jo ehtinyt yli 6 cm pitkäksi ja se kasvaa nyt vaakasuorassa, ehkäpä kallistuu myöhemmin alas. Tätä lajiketta en ennestään tunne ja aika vähän siitä on netissäkin tietoa. Makua on kehuttu, joten odotellaan vesi kielellä.

Sen kanssa samaan aikaan idätetyt ja toista kuukautta sitten parvekkeelle viedyt muut baccatumit vasta kukkivat ensimmäisiä kukkiaan. Sugar Rush on selvästi nopeampi. Sehän on huomattava etu tähän aikaan vuodesta.

Puolivuotias Aji Amarillo (C. baccatum) on nyt ollut kuukauden parvekkeella ja kokenut aika viileitä öitä ja nyt yli 30° hellettä. Sehän kestää sen. Chilin kehitys kesti yllättävän hyvin ruukun, valoisuuden ja lämpötilan muutokset ja kasvu jatkui joka suuntaan. Nämä raakileet ovat aikaisemmin kasvattamaani verrattuna tasaisempia, sileämpiä ja ehkä vähän pienempiä. Mittaa noilla on aika tasaisesti 8 cm. Vanhin on jo siinä iässä, että sen pitäisi kohta alkaa kypsyä. Tietysti viileä toukokuun alkupuoli saattoi hidastaa värin vaihtoa. Hyvältä kuitenkin näyttää tulevaa kesää ajatellen.

Chiliaita taas kasvamaan

Laitoinpa taas chiliaidan kasvamaan, vähän myöhemmin  kuin viime vuonna ja vähän pienemmillä taimilla. Nämä ovat "Värien taiston" baccatumit, kolme Kellu Uchua eli Lemon Droppia. Korkeutta noilla on nyt 80 cm, mutta muutamia on leikattu sisäkasvatuksessa reippaasti, melkein puolet pois.

Suurimmat raakileet on akvaariovalon alla kasvaneessa, mutta ESL:n alla taimivaiheen viettäneestä on jo kerätty kypsää satoa. Aitakuvan oikeassa laidassa on punaisen ledin alla kasvanut, joka sekin alkoi kasvaa reippaasti, kun sai täysiväristä valoa. Taimivalo ei siis aiheuta pysyvää vauriota.

Aidan isompiin väleihin tulee vielä pari saman testin Rocatoa, mutta en istuttanut niitä vielä tänään, sillä auringolta suojaavaa harsoa on rajallinen määrä, eikä se riitä ryhmyisten ja jäykkäoksaisten chinenseiden päälle kunnolla. Pidän nämä toistaiseksi pöydän alla varjossa, kunnes tulee pilvisempi jakso. Nuo kaikki ovat kyllä olleet jo yli viikon ulkona itäpäädyssä, mutta sinne ei paljon paista ja pilvistäkin on ollut näihin asti. Testin suurin, akvaariovalon alla kasvanut taimi on edelleen isoin, 70 cm korkea, mutta leveämpi kuin kuukausi sitten, kun on päässyt vapaasti kasvamaan.

Pistän nämäkin terassimme multaan, kunhan helteet hiukan hellittävät. Tämä tuli niin äkkiä ja yllättäen, että omakin nahka palaa.

Kylmät yöt jatkuvat

Pari maisemakuvaa Tampereen Risuharjulta:

Omnicolor (C. baccatum) aamulla klo 9.30 roikutti vielä lehtiään kylmän yön jäljiltä. Lentoasemalla oli -2°, meidän mittarissa +1. Chili oli toista päivää ulkona ja kylmä yö sattui heti kohdalle. Viikon verran ulkona oleskelleet valotestin baccatumit eivät juuri lehtiään lotkauttaneet. Ne olivat jo tottuneet.

Omnicolorin toipuminen kesti yli puolen päivän. Meidän kuisti on itäpäädyssä, varjoinen ja kylmä, pohjoistuulten temmellyskenttä, mutta virkistyi se sielläkin. Saapa nähdä, miten kukkien kävi, syntyykö uusia raakileita hetkeen aikaan. Kylmä voi vaikuttaa myös siementen itävyyteen, joten pitänee odotella lämpimämpiä, ennen kuin ottaa siemeniä talteen. Minulla on kyllä ollut tapana testata kerätyistä siemenistä heti muutama idätyslautalla, niin ei pääse epäkelpoja varastoon asti.

Pahasti olivat sääennusteet viime viikolla pielessä, kun lämmintä piti jatkua öisinkin aina loppukuuhun asti. Minulla on kymmenkunta chiliä ulkoruokinnassa ja aion ne siellä pitääkin ellei lunta ole luvassa. Lähipäivinä ryhdyn chiliaidan istutuksiin.
Omnicolorilla ulkoilu jatkuu.

Suuria siemeniä lautalla

Itävät ne vähän isommatkin talouspaperilla veden päällä.

Kokeeksi laitoin kurpitsat ja kurkutkin itämään idätyslautalleni. Chilit siinä ovat itäneet mainiosti, mutta entäpä noin isot?

Edellisinä vuosina olen ostanut näiden taimet valmiina, mutta nyt ne tuli hankittua siemeninä samalla kun tilasin Virosta tomaatin ja kukkien siemeniä. Siellä kun oli valtava valikoima erilaisia kurpitsoita, en voinut vastustaa kiusausta. Ylin on tyyppiä "jättikurpitsa", tosin vain kahdeksankiloiseksi kasvava, mutta niitä pitäisi tulla useampia samoihin varsiin. Se on ruoanlaiton kannalta parempi tapa kuin yksi jättimäinen. Pienempi siemen on mallia "Butternut", jota herkulliseksi mainitaan. Kurkku on avomaankurkkua, piikikäs lajike. Kaikki ovat aivan uusia tuttavuuksia. Kuva on 6.5., seuraava 12.5.

Itäminen tapahtuikin sitten niin ripeään tahtiin, että en huomannut kuvia ottaa ennen kuin viimeiset varasiemenet olivat menossa. Varsinaiset käyttötaimet ovat kaikki jo mullassa.

Kurkkuun tuli itu jo vuorokaudessa ja upotin siemenen multaruukkuun. Kolmantena päivänä se oli sirkkalehdillä. Nyt on kuusi päivää idätyksen aloittamisesta ja kaikki ovat taimella paitsi nämä varasiemenet, mutta nekin itivät. Komeat ovat juuret kurkussa, mutta kyllä sekin lähti irti talouspaperin päällä olevasta kahvisuodattimesta, kun varresta repi. Pienimmät siemenet, laventeli ja rosmariini itivät hitaammin. Taidan hakea torilta uuden rosmariinin taimen, niin saan pikemmin tuoretta yrttimaustetta.

Tulkoon tässä kohdassa mainituksi, että vihdoinkin onnistuin talvettamaan rosmariinin hengissä, ainakin puoliksi. Aikaisemmat yritykset ovat päättyneet kuivumiseen.

Tämä on majaillut keittiön pohjoisikkunalla varsin vähäisessä valossa, vaikka ikkunan päällä on pari loisteputkea. Siitä sitä on kätevä ottaa ruokaan, mutta kasvu on kyllä ollut heikkoa, joten monesti on pitänyt turvautua kuivattuun. Pahin versokuolema tapahtui maaliskuussa, kun kastelin vähän reippaammin lannoitevedellä yläkautta. Pimeämpi puoli kuivui kokonaan. Luulisin, että selviytymisen salaisuus on hyvin niukka kastelu ja aina alakautta. Ilmeisesti tuo kaipaisi myös viileämpää paikkaa talvella ja mullan pitäisi olla hyvin läpäisevää, hiekkapitoista. Tämä joutui selviytymään normaalimullassa ja normaalilämmössä. Ilmankos se oli vaikeaa.

Ei baccat ja pubetkaan viileästä pahastu

Enintään hidastavat hiukan kasvua.

Kymmenen päivää sitten viileisiin öisin parvekkeelle tottumaan viety Aji Amarillo (C. baccatum) on ilmeisesti sopeutunut hyvin, kukinta jatkuu, raakileet kasvavat ja tuollaisia pieniä uusia pystykasvuisia ilmestyy joka puolelle. Nehän kellahtavat alaspäin, kun chili kasvaa ja paino lisääntyy.

Tämän innoittamana tutkin muitakin, jo pidempään parvekkeella oleskelleita chilejä ja hyvinhän ne jaksoivat. Isompia raakileita on Amarillon lisäksi Rocoto Montufarissa, Turbo Pubessa ja Omnicolorissa. Nyt kuitenkin tutkaillaan näitä aivan pieniä.

Starfish (C. baccatum) pääsi autotallista parvekkeelle puolitoista viikkoa sitten avattuaan ensimmäisen kukkansa. Siitähän kehittyi heti raakile, mutta se kasvoi niin hitaasti, että varmuutta chilin muodosta en saanut. Tuo nyt kuitenkin jo vihjaa oikeaan suuntaan. Edellisen kerran noita kasvattaessani se kasvoi aivan pystyssä, mutta tuokin on kääntymässä hitaasti. Ehkä tämä on oikeista siemenistä, eikä minun tarvitse idättää uutta. Kuva taas tapansa mukaan valehtelee. Minun ruudullani ainakin tuo on 5 kertaa oikeaa raakiletta isompi. Metkoja nuo makro-objektiivit.

Näiden välissä Sugar Rush (C. baccatum) kukkii myös, vaikka on alle kolme kuukautta ja siitä kolme viikkoa kylmässä. Senkin ekasta kukasta ilmestyi pieni chilinalku ja kukka roikkuu hauskasti kuin keijun mekko emin päässä. Näistä ei ehkä tule puhtaita siemeniä, sillä paljon isompi Amarillo kukkii tämän yläpuolella ja siitepölyä varisee myös muiden baccatumien päälle. Ne tiettävästi risteytyvät helposti keskenään ja useimmat väärät siemenet, joita olen saanut siemenkaupoista, ovat olleet juuri vahingossa risteytyneitä baccoja.

Jos (tai kun) puhtaita siemeniä haluaa, kasvi on siirrettävä vähän sivummalle tai käytettävä kukan auetessa pussitusta. Kukan voi suojata vaikka tyhjennetyllä teepussilla, hallaharsolla tai muovipussilla. Kun raakile alkaa kehittyä, pussi pitää poistaa, mutta kehittyvä chili kannattaa merkitä vaikka tekemällä villalangalla rusetti sen varteen. Vain tällä tavalla varmistettuja siemeniä kehtaa jakaa eteenpäin. Ulkona risteytymisen vaara on vielä suurempi, kun mehiläisiä ja kärpäsiä pörrää. Sisällä siitepöly laskeutuu vain vähän leviten alas. Chilien pöly ei ole erityisen leijuvaa, mutta kyllähän sekin tuulessa...

Turbo Pube (C. pubescens) pääsi tähän sarjaan osoituksena, että kaikki raakileet eivät suinkaan ole pystyssä varressa, vaan suoraan alas suuntautuviakin on. Tässä on taustana parvekkeen nurkassa oleva kuiva omenapuun runko.

Annuumeistakin minulla on kolme laatikkoa parvekkeella, mutta niiden kasvu on kyllä selkeästi hidastunut, ne hyötyvät lämmöstä. Ihan siedettävää kasvua niilläkin on. Alma paprika alkoi kukkia vähän alle kahdessa kuukaudessa, kun se lämpökaapissa tapahtui kuukaudessa.

Chinensejä en vielä vie kylmään, sillä niiden puolukan kokoisista marjoista kylmän kauden jälkeen on kokemuksia edellisiltä vuosilta. Eivät ne oikein mahtuisikaan ennen kuin saan tomaatit ulos.

Parvekkeen lämmityskautta on nyt näköjään kuukausi takana ja vielä muutama päivä edessä. Jouduin vaihtamaan lämmittimen, kun vanhan termostaatti heittäytyi aivan tunnottomaksi. Uusi samanlainen, mutta musta maksoi 16€. Laitoin samalla sähkönkulutusmittarin ajastimen ja lämmittimen väliin. Ilmeisesti arvioin jo 2012 kulutuksen aika oikein päätellessäni euron yöstä sopivaksi maksuksi siitä, että ei tarvitse säitä jännittää eikä kanniskella ruukkuja iltaisin sisään ja aamuisin ulos. Tähän astinen kevätkauden kulutus on vielä alle 30€, mutta eiköhän se loppuviikkoon mennessä tule täyteen ja sitten ehkä yötkin lämpenevät. Ei tuossa uudessakaan tarkkaa termostaattia ole. Yölämmöt ovat heitelleet viiden ja kymmenen asteen välillä, joskus ylikin, mutta pakkaset ovat pysyneet lasien ulkopuolella. Varmuus siitä rauhoittaa mieltä kummasti ja mielenrauhasta olen valmis tuon ja enemmänkin maksamaan.

Tomaatit tykkäävät viileästä ja valoisasta

Kaksi pensastomaattilajiketta ilta-auringossa noin puolentoista kuukauden iässä, isommat vähän yli. Ne ovat olleet kohta kuukauden parvekkeella ja öisin on ollut kylmää, viidestä kymmeneen astetta plussaa sähkölämmittimen säädöistä riippuen. Kasvu on ollut poikkeuksellisen tukevaa. Aikaisempina vuosina olen idättänyt ne aivan samaan aikaan, mutta pitänyt sisällä ikkunalla, jolloin taimista on tullut liian pitkiä ja honteloita. Niitä on pitänyt jopa katkoa ja juurruttaa latvoista uusia taimia. Viileys olisi korjannut asian, mutta olen pelännyt tomaattien olevan kovin arkoja. Eivät ne ole.

Kuukausi tuolla Boney MM tomaatilla on ruukun vaihdosta ja maitopurkki on jo aivan täynnä juuria. Tuota punosta jatkuu alas pohjaan asti. Toinen näistä oli vielä pahempi ja siirsin sen kolmilitraiseen ruukkuun. Ulos vientiin on kuitenkin vielä melkein kuukausi. Kasvattelen näitä kesäisin eteläseinustalla ilman erityistä suojaa. Neljälle voin saada vanhat ikkunaruudut kylmiksi öiksi vähän suojaamaan, loput ovat ihan säiden armoilla, kun olen ne istuttanut maahan. Toukokuun loppu on viime aikoina ollut ulos viennin aika ja satoa nopeuttaa, jos tomaatit kukkivat silloin. Raakileista en ole huomannut erityistä etua. Niistä kypsyy muutama "ennakkosato" ajoissa, mutta loppujen kehitys saattaa jopa viivästyä.

Tuommoisia sieltä kuitenkin jo löytyy isoimpien latvoista. Boney MM pitikin olla erityisnopea tomaatti ja tähänastinen kehitys viittaa siihen, että kehuissa on perää. Myyjä lupaa siitä satoa 80-85 päivää taimelle tulosta. Tuolla oli kuvattaessa ikää 50 päivää, joten tuskin se ihan mainoslauseiden mukaan menee, mutta viileä kuukausi parvekkeella pitänee ottaa huomioon hidastavana tekijänä. Nyt noissa molemmissa on jo useampia raakileita. Pienemmissä ja viikon myöhemmin idätetyissä taimissa on kukkanuppuja aistittavissa, joten eivätköhän nekin toukokuun aikana kehity tuohon vaiheeseen. Se olisi ainakin tavoite.

Värien taisto, erä 2: Cajamarcat

Ledivalojen testi "Värien taisto" jäi chinenseillä hieman ratkaisemattomaan tilanteeseen, kun Rocatot kasvoivat yli aitauksistaan ennen satoaikaa. Ne kärsivät alkuun jäätyään baccatumien alle varjoon ja sitten juurien katkomisesta erottaessani taimet ja talven viileyskin haittasi, kun huoneessa ei ole riittävää lämmitystä. Nyt ajattelin korjata nuo virheet testaamalla kesäaikaan pieni- ja nopeakasvuisemmalla Cajamarcalla saman testin kerran vielä yksin isommassa ruukussa. Tämä sarja tulee löytymään tunnisteella "Värien taisto 2", kun edellinen kooste on "Värien taisto".

Ratajärjestys on entinen, akvaario-led, valkoinen led, punainen led ja ESL.
Cajamarcat ovat juuri nousseet sirkkalehdille aivan tasatahtiin. Yhteisestä juottokaukalosta jouduin luopumaan, mutta keltaisiin alusastioihin voi helposti annostella samat määrät samaa lannoitevettä. Nyt alkuun ne saavat pärjätä Kekkilän puutarhamullan ravinteilla ja vedellä.

Kerrataan nyt lamput tässäkin, niin ei tarvitse lähteä linkkien takaa tietoja etsiskelemään. Kaikki spotit ovat 60° keilalla.
Akvaariolamppu on 27W led-spotti, jossa on 6 kylmän valkoista ja 3 sinistä 460 nm lediä. Todellinen mitattu kulutus oli vain 9W.
Valkoinen ledispotti on 36W ja väriltään "Natural White". Mitattu teho oli 17W. Suurimpana se saa olla kauempana, jotta kaikilla on yhtä paljon valoa.
Punainen "kasvuvalo" on 27W, punaiset ledit 660 ja 630, siniset 460 ja 430 nanometriä, punaisia 6 kpl, sinisiä 3; sähkön kulutus vain 7W.
Vertailun vuoksi mukana on 23W energiansäätölamppu väriä "luonnonvalo". Kun se ei ole suuntaava spotti, sen pitää olla lähempänä. Mitattu kulutus on 23W.

Tässä voi mennä kuukausi tai kaksikin, ennen kuin on mitään raportoitavaa. Elokuussa pitäisi jo olla raakileita ja syyskuussa kypsää, näin minä sen olen laskenut. Toivottavasti lamput kestävät sinne asti. Varataimia on pari kasvamassa, jos noille sattuisi nyt heti jotakin.

Talvesta selvinneitä: Omnicolor

Jatketaanpa tätä sarjaa talven ajaksi muiden taakse unohtuneista.
Tämmöinen viidakko on nyt kellarikerroksen askartelu- tai vierashuoneessa. Nuo ovat pääasiassa talvehtivia paitsi perällä työmaavalon alla ledivalojen testistä vapautuneet baccatumit, joissa kaikissa on jo kypsää. Sitä on myös ollut jo tammikuusta lähtien porukan korkeimmissa Kellu Uchussa ja Aji Indianissa. Ne jäivät tänne kasvamaan heti syksyllä lehtien poiston ja myrkyttelyjen jälkeen.

Kaikki eivät tuosta rajusta jauhiais-leikkauksesta selvinneet ja jostakin syystä näyttää siltä, että paksut ja useita vuosia vanhat rungot eivät jaksaneet työntää uusia lehtiä pois riivittyjen tilalle. Talven mittaan kuivuivat kuusivuotias Habanero, vähän nuorempi, mutta yhtä paksu Peruvian White Habanero ja samoin vanha ja paksu Rocoto Peru. Nämä jäivät syksyllä vanhoihin ruukkuihinsa. Hiukan vaikuttaa siltä, että ruukun vaihto syksyllä vaikka pienempäänkin on taikasana, joka saa chilit selviämään talven yli. Kaipa se elvyttää juurten kasvua. Vanhoista seitsemättä kauttaan kasvava Aji Cristal ikkunalla oikeassa laidassa tekee reippaasti uusia versoja vanhaan runkoon, mutta sen juuret myllättiinkin syksyllä.

Omnicolor oli ohutvartinen viime kesän pistokas, joka aloitti talven Starfishin juurella, mutta kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, toin sen joskus helmikuussa lämpimämpään ja valoon tuonne pikkuikkunan viereen muiden taakse. Sieltä sen kaivelin esiin montaakaan oksaa katkomatta. Viimeisen kuukauden ajan tuossa huoneessa on leijaillut vieno kissan pissan haju, Omnicolorin ominaistuoksu. Minusta se soveltuu paremmin ulos kuin sisäkasvatukseen, mutta hieno chili se on, blogini tunnuskasvi.

Omnicolor (C. baccatum)

Tästäkin näkyy selvästi, missä suunnassa ikkuna on ollut. Toiseen suuntaan ei lähde yhtäkään haaraa. Kyllä tuosta vielä hyvä amppelikasvi tulee, kunhan pääsee ulos. Ulkoilma vain ei taida olla siihen valmis. Toukokuussakin on usein yöpakkasia, eikä tämä kestä montaa astetta.

Tämä ei ole edes se isoin raakile, mutta tuossa sain samaan kuvaan sekä kukat että raakileen pystyn kasvutavan ja hauskan värin. Hyvällä mallilla mennään kohti kesää.

Aji Amarillo pysyvästi parvekkeelle

Piti vielä illalla ryhtyä istutuspuuhiin, kun huomasin, että pysyvästi parvekkeelle siirron ennätykseni oli päivästä kiinni. 2012 istutin Aji Amarillon tuohon samaan paikkaan 27.4. eikä silloin tullut säistä ongelmia. Ruukku ja chili ovat niin isoja, että pakkaskauden sattuessa niitä ei enää sisään raahata. Onneksi parvekkeella on lämmitin kaiken varalta, sillä kylmiäkin kausia voi vielä sattua.

Aji Amarillo (C. baccatum) täyttääkin komeasti jo paikkansa, korkeutta 110 ja leveyttä 80 cm. Olohuoneessa tuli huomattavasti valoisampaa, kun tuon sai pois ikkunaa peittämästä. Ruukkua piti vähän nostaa lattialta, sillä kaiteen taakse jäävät lehdet putoilevat pois ja siinä olisi mennyt liikaa hyvää kasvua.

Tämähän on Caiden viime kesänä Perusta tuoduista Amarilloista saadusta siemenestä. Aito tapaus siis. Tämä on kasvanut marraskuulta asti, puoli vuotta tulee ikää äitienpäivän aikoihin. Amarillon väriä muistuttaa yläkulmassa amppelista riippuva tomaatti Tumbling Tom Yellow.

Vasemmalla ovat tämän kevään baccatumit, jotka nyt ovat olleet kymmenkunta päivää parvekkeella. Täytyy todeta, että kasvua ei ruukunvaihdon ja siirron jälkeen ole juuri tapahtunut. Silloin jo isot nuput ovat edelleen nuppuja, mutta ehtiväthän ne vielä, kun ovat kolme kuukautta tuota nuorempia.

Vaan tuommoisia siellä jo riippuu Amarillon oksilla. Raakileella on ikää kolme viikkoa ja se on melkein normaalikokoinen, muut ovat selvästi pienempiä. Pikkuisessa 13 cm ruukussa olohuoneen ikkunalla Puutarhan Kesällä ravittuna on satokausi lähtenyt käyntiin. Nyt siihen voi tulla pikku katkos, jos juurtuminen uuteen ruukkuun ei suju joustavasti. Kylmät yöt voivat haitata juurtumista ja kukinnan onnistumista, mutta mikäs kiire tässä.

Talvesta selvinneitä: Starfish

Viileänä varastona toimivasta autotallista löytyi ikkunanurkasta tämmöinen risu. Se on siellä ollut syksystä lähtien hyvin vähällä kastelulla ja valolla. Lämmöt laskevat tuolla pakkaskausina alle 10°, mutta nyt ei tainnut olla niin kylmää. Pieni loisteputki siellä on ollut ajastettuna yli metrin päästä tälle ja sitruunapuulle apuvalona pimeimpien kuukausien ajaksi.

Starfish (C. baccatum) ulkona vanhan omenapuun katveessa vastavalossa. Karviaispensas jo vihertää, koivut ovat hiirenkorvalla vasta ensi viikolla.

Tämän lajikekin on epävarma, sillä kasvatin tätä vasta loppukesällä, kun Starfishinä kylvetty tuottikin ihan eri näköisiä hedelmiä. Taimi ei ehtinyt kuin kukkimaan myöhään syksyllä, näytteitä ei saatu. Se oli täynnä ansarijauhiaisia, kuten melkein kaikki parvekekasvini. Leikkasin varren puolimetriseksi tapiksi ilman ainuttakaan lehteä, myrkyttelin kahdesti ja vein viileään. Muutaman kerran sentään talven aikana muistin kastella.

Kevään tullen tuo alkoi vihertää ja lehdillään huomautti, milloin tarvittiin vettä. Talven se pysyi pystyssä seiniin nojaillen, mutta nyt piti lisätä tukikeppi. Runko on alle lyijykynän paksuista luirua. Kaljun osan saan sopivasti parvekkeen kaiteen taakse, kun tuon sijoittaa lattialle pienelle korokkeelle. Latvat ovatkin jo reilusti toista metriä korkealla.

Nyt ensimmäiset kukatkin jo aukeavat. Toivottavasti tuo nyt on oikea Starfish. Kukat kyllä näyttävät siltä. Ajattelin kasvattaa tätä vanhassa ruukussaan ja mullassaan, kunnes saan varmuuden lajikkeesta. Minulla on onneksi kuvia edellisestä kasvattelustani vuodelta 2008. Starfishin raakile on pienestä lähtien oman näköisensä, joten asia saattaa selvitä piankin.

Talven ja varaston jäljiltä chilin lehdet olivat pahasti ryppyiset. Olen kuullut väitettävän, että tuollaista jälkeä syntyy liiallisesta lannoittamisesta, mutta se ei nyt pidä paikkaansa. Starfish ei syksyn jälkeen ole saanut lainkaan lannoitusta, vain niukasti vettä. Viileys, pimeys, kuiva huoneilma tai väärä pH voisivat olla syynä, mutta eiköhän tuosta päästä, kun kasvu taas alkaa kunnolla.

Ansarijauhiaiset näyttäisivät hävinneen sisätiloista tuon ankaran talvehtimisoperaation avulla, kun ainuttakaan lehteä ei jätetty kasvamaan, mutta kyllähän ne varmaan kohta hyökkäävät ulkoa. En jaksa vielä uskoa, että niistä olisi päästy kokonaan. Inhottavia elukoita.

Pieniä ja vielä pienempiä chilin kukkia

Ryhdyin kuvaamaan chinensen kukkia, kun niitä nyt on kaikissa lajikkeissani. Yllätyin, miten erikokoisia nekin ovat. Suurin oli Cajamarcan kukka, mutta sekin on vain puolet isosta annuumin tai rocoton kukasta, jotka voivat olla yli 4 cm leveitä. Alla oleva kuvasarja on kuvattu kaikki samaan mittakaavaan. Lukitsin 60 mm makro-objektiivin tarkennuksen 23 senttiin ja lähestyin kukkia kameralla, kunnes ne olivat teräviä.

Cajamarcan kukka on 22 mm leveä, mutta läheltä kuvattuna täyttää kuvan. Vaihtelua noissakin on aika paljon, kuten kaikissa muissakin. Koko riippunee myös kasvuoloista. Tuossa näkyy hyvin chinenselle tyypillinen heteen varren (palhon) violetti väri.

Scarlet Lanternin pikkuiset kukat antoivat aiheen tähän vertailuun. Ne olivat aluksi vain 8 mm leveitä. Myöhemmin on löytynyt melkein tuplasti isompiakin. Tämä on siis samassa mittakaavassa kuin ensimmäinen kuva.

Lanternin kukat olivat keskimäärin 13 mm ja valkoisempia kuin muut. Chinensellehän on tyypillistä pieni viherrys ja "kellomaisuus" eli terälehdet eivät aukea ihan levälleen. Kukka on vasta auennut, sillä heteet (nuo sinertävät möykyt) eivät ole vielä auenneen eikä siitepölyä ole näkyvissä. Scarletilla ja Cajamarcalla pölyä jo irtoilee.

Orange Lantern on samaa kokoa, mutta siinä oli myös vähän isompia kukkia, suuruusluokkaa 15 mm.

Red Butlah on monella tapaa erilainen. Se on vihreämpi ja palhoissa on vain vähän violettia. Kukan kasvutapa poikkeaa muista. Sen varsi lähtee suoraan alas ja kukka aukeaa alaspäin. Tämä on kuvattu melkein mullan rajasta. Tämä onkin risteytys, jossa on monenlaisia geenejä. Leveyttä tällä kukalla oli 17 mm. Alakerran testiradan Rocatoissa on myös pienet kukat, valon väristä riippumatta 13-16 mm. Terälehtien lukumäärät vaihtelevat kuten chileillä yleensäkin aika vapaasti 4-7, yleisimmin kuitenkin 5 tai 6. Siitä ei siis saa tunnistusapua.

Kukkia kuvaillessani löysin tämmöisenkin möykyn Lanternin lehtien suojasta:

Kyllä tämä tästä.

Red Butlah kukkii

Viimeisenä chinenseistäni puhkesi Red Butlah kukkaan pääsiäispyhinä viikon yli kolmen kuukauden ikäisenä.

Komea taimihan tuo on, 30 cm korkea ja 40 leveä. Lehtien muoto ja tasaisuus erottavat sen muista chinensen taimistani. Sikäli kuin muistan vuosien takaisia, myös sen toisella vanhemmalla, intialaisella Bhut Jolokialla oli tuon tapaiset lehdet ja runko. Tämähän on sen ja Trinidad Douglahin risteytys. Muuta en siitä tiedäkään, mutta odotukset ovat korkealla. Tämä on tämän kesän supertulinen.

Värien taisto, viimeinen kisaraportti

Päätin lopettaa tämän kisan tähän. Rocatot eivät suostu satoamaan noin pienissä ruukuissa ja viileässä, vaikka ovat kituneet tuossa jo puoli vuotta. Lajikevalinta oli väärä, mutta saahan näistä mainioita kasveja kesäksi parvekkeelle tai jopa ulos. Ehkä toistan tämän joskus chinensen osalta vaikka Cajamarcalla ja vähän isommissa ruukuissa ja lämpimämmissä oloissa.

Huomattavia eroja näillä on kasvussa ja kaikissa on runsaasti kukkia, raakileita ei missään. Tässä tämänhetkinen pituustilanne:

Akvaariovalo 70 cm, valkoinen led 60 cm, puna-sininen led 20 cm ja ESL 36 cm

Runkojen paksuuksissakin oli hiukan eroa: 9, 7,5, 7,5 ja 9 mm.  

Nythän ollaan tilanteessa, että valoja ei millään saa pysymään puhtaana yhdelle kasville, joten tulokset eivät enää kerro pelkästään yhden valon vaikutuksesta. Vasemman puoleinen kasvi on jo kauan sitten kasvanut akvaariovalonsa vaikutuspiiristä ulos ja osa pituuskasvusta voi selittyä sillä. Edellinen, vajaa kuukausi sitten suoritettu mittaus kertoo paremmin pituuserot, kun kaikki vielä pysyivät pilttuissaan. Huomattava kuitenkin on, että puna-sinisellä "kasvuvalolla" eivät kasvaneet baccatumit, eivät chinenset. Sitä sietää siis varoa. Baccoilla kisan voitti ESL, kakkosena akvaariovalo ja ESL:n alla myös kasvoi eniten raakileita.

Mitäpä tästä "kisasta" voisimme oppia?
Ainakin sen, että valolla ON valtava merkitys kasvin kasvuun. Sinisävyiset valkoiset valot näyttävät toimivan chileille parhaiten. ESL on päivänvalotyyppiä ja akvaariovalossa on valkoisen lisäksi myös sinisiä ledejä. Valkoinen led on myös likimain päivänvalon värinen.  Punasävyinen ei vain toimi. Se vaatisi muuta valoa täydennyksekseen. Pelkästään sillä tulee matalia käppyräisiä chilejä, jotka kyllä ryhdistäytyvät, kun saavat valkoista valoa. Lamppujen tarkemmat tiedot ovat aiheen aloitusviestissä.

Baccat pysyvästi parvekkeelle?

Säätiedotus näyttää siltä, että kovia pakkasöitä ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, mihin 1000W lämmitin ei riittäisi. Puoliteholla on pysytty yli +5 asteessa pakkasöinäkin. Tomaatit ja bubet ovat ulkoilleet jo jonkin aikaa, mutta baccatumit olen pitänyt vain aurinkoisina päivinä parvekkeella, öisin sisällä. Nyt siihen tulee muutos. Annuumin taimet vein sinne myös, chinenset pysyvät sisällä ikkunalla, kun niistä on tullut minikokoisia marjoja, jos ovat saaneet kylmää kukinta-aikaan.

Sadepilviä ja auringonpaistetta, siinä päivän sää. Esittely alkaa nyt oikealta.

Sugar Rush on suurimpana saanut jo uuden ruukun. Se oli vajaa kuukausi sitten näitä esitellessäni kymmensenttinen ja on kasvanut siitä puolimetriseksi. Tämä oli kasvukuukausi. Nyt tosin mitasta 10 cm on upotettu multaan ruukun vaihdon yhteydessä. Siinä on isoja nuppuja latvassa ja haarautuminen käynnissä, vaikka ikää näillä on vasta kaksi kuukautta.

Trepadeira do Werner ja PI 439410 ovat ruukun pinnalta mitaten melkein yhtä isoja, mutta niillä on vielä edessään syvempään multaan upotus. Keskellä on hännänhuippu Campane ja näiden takana baccojen varakappaleita.

Vasemmassa laidassa punaisessa jäätelörasiassa on marraskuulta asti kasvanut perulainen Aji Amarillo, sen varataimi. Varsinainen kasvattini kukkii ja siinä on jo raakileitakin olohuoneen ikkunalla. Se on venynyt ikävästi muutamista haaroista ikkunan yli ja tarvitsee koko ajan saksia. Se pitäisi jo siirtää parvekkeelle isoon ruukkuun, mutta sitä en sitten pysty siirtämään pakkasten alta sisään, joten olkoot vielä jonkin aikaa paikoillaan.

Palovaroitus olisi ollut paikallaan

Vuosittain olen huhtikuussa julkaissut varoituksia chilien ulos aurinkoon viemisestä. Nyt kävi itselle köpelösti. Olisi pitänyt lukea ne omat varoitukset ensin.

Vaan ei se tähän tapaukseen olisi auttanut. Rocoto Montufar (C. pubescens) on polttanut useita lehtiään parvekelasien takana, vaikka aikaisemmin olen todennut, että lasi suojaa UV-säteilyltä. Tässä tapauksessa se ei riittänyt. Rocotojen nuoruus meni ensin taimivaiheessa ESL:n alla, myöhemmin valkoisen ledispotin valossa. Voisi epäillä, että se spotti ei tuota lainkaan UV:ta, eikä Montufarille siis muodostunut vastustuskykyä. Varsin oudoksi tapauksen tekee se, että täysin samanlaisissa oloissa kasvanut Turbo Pube ei ole palanut lainkaan, vaikka se on saanut enemmän aurinkoa. Onko tuo nyt sitten lajikekohtaista?

Pakkasöillä saattaa olla asian kanssa tekemistä. Muutamana aamuna tuon lehdet ovat kylmästä roikkuneet, mutta virkistyneet sitten. Kerran kylmänä alkukesänä chilit saivat tuollaisia vaurioita ulkona, vaikka ei paistanut paljoakaan. Outoa on sekin, että tähän osuu vain iltapäivän aurinko, se on parvekkeen länsipäässä ja nuo pahiten palaneet lehdet ovat melkein suoraan länteen. Säteilyn pitäisi vielä olla varsin heikkoa, enintään 2-3, kun se parin kuukauden päästä on kuutta Suomessakin. Tuo ehti olla parvekkeella 4 päivää, niistäkin yksi sadepäivä ennen kuin vammat tulivat näkyviin.

Eihän tämä tähän kuole, muutamia lehtiä kuivuu ja putoilee pois, mutta uusia kasvaa tilalle. Latvojen kasvupisteet näyttävä terveiltä ja rocoto kukkii edelleen. Varotaan silti äkillistä aurinkoon vientiä. Hallaharso tai varjossa pitäminen on hyvä aloitustapa.

Seuraavan aamun pohdintoja:
Kyseessä saattoi olla "työtapaturma". Vaihdoin molempiin mullat samalla kun vein ne parvekkeelle. Sen jälkeen Montufar oli iltapäivän auringossa ja roikutteli hiukan lehtiäänkin, kun juuret eivät vielä toimineet. Jospa ne siinä heti paloivat, kun lehdissä eivät nesteet virranneet. Turbo Pube pääsi itäikkunalle, siihen ei paistanut. Seuraava päivä oli pilvinen, joten se sai aurinkoa vasta kolmantena päivänä. Olen minä tätäkin neuvonut, että mullan vaihdon jälkeen kannattaa pitää muutama päivä varjossa, kunnes uudet juuret saavat otteen multaan, mutta nämä piti sijoittaa seinää vasten, että pysyivät pystyssä.
Tuommoista spekulaatiota tuli aamulla mieleen.

Chinenset kukkivat

Kolme viikkoa sitten esittelin tomerat chineseni. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olohuoneen ikkunalla lähinnä luonnonvalossa kasvanut Cajamarca on venähtänyt muiden ohi, vaikka on niitä nuorempi ja se alkoi kukkia kahden ja puolen kuukauden ikäisenä. Myös kaikki Lanternit availevat kukkiaan viikkoa ennen kolmen kuukauden rajapyykkiä, jota olen pitänyt normaalina kukkimisikänä minun taimilleni.

Cajamarca (C. chinense) on taas kerran osoittautunut mainioksi koristekasviksi. Kymmenen sentin taimiruukussa se on jo 30 cm korkea ja saman verran leveä ja runko on tukeva, paksunee yläpäästään ja on karvainen. Malliyksilö on tämä kotimaisesta siemenkannasta peräisin oleva perulainen, Englannista hankituista siemenistä kasvaa paljon hankalammin satoavia chilipuita.

Rocotot kukkivat - parvekekausi aloitettu

Suomalainen chilitietämys kertoo, että pubescensit pitävät viileistä öistä ja lämmön vaihtelusta ja sellaistahan sää on niiden kotiseudulla päiväntasaajan tienoilla vuoristossa parin kolmen kilometrin korkeudessa. Säätieteilijät eivät Tampereelle ennusta kovia pakkasia edes öisin lähimmän viikon aikana ja niinpä rohkaistuin siirtämään muutamia chilejä lasitetulle parvekkeelle, kun tomaatitkin näyttävät siellä pärjäävän. Nyt otan myös lämpöpuhaltimen avuksi yösydännä ajastettuna ja jonkinmoisella termostaatillakin varustettuna. 6-7 pakkasastetta ulkona pitäisi vielä olla turvallista lasien takana.

Turbo Pube PI 585267 ja Rocoto Montufar PI 585273 ovat kasvaneet rinnan samoissa oloissa kolme kuukautta, eikä niistä tässä vaiheessa ota selvää ilman nimikylttiä, kumpi on kumpi. Kokoa on oksien kallistuskulmasta riippuen esimerkiksi 50 cm korkeutta, 70 cm leveyttä. Nehän ovat "samaa sarjaa", amerikkalaisen siemenpankin vuonna 1993 Ecuadorista keräämiä Capsicum pubescens lajikkeita. Montufar on kukkinut kohta viikon ja Turbo vasta aukoo ensimmäistä kukkaansa. Montufar tekee punaisia chilejä, Turbo keltaoransseja, paksulihaisia.

PI 585273:n Suomen Chilifoorumin kasvattajat nimesivät tänä keväänä Rocoto Montufariksi, sillä nimi helpottaa puheessa ja kirjoituksessa tunnistamista. Numerokoodeja on niin paljon ja osa melkein samanlaisia, niissä menee sekaisin. Kaikenlaisia hienouksia ehdoteltiin nimeksi, mutta minä kaivoin USDA:n keräilytiedot esiin ja sieltähän löytyi kotipaikka, Montufar. Sehän on mitä mainioin nimi rocotolle ja ääntyy myös sujuvasti suomeksi monttuvaarina. Tämä löytö on tehty Ecuadorin pohjoisrajalta, varsin läheltä päiväntasaajaa 2740 metrin korkeudesta. Montufarilaiset eivät varmaan tiedä, että heillä on nimikkochili Suomessa.

Turbo Pube eli PI 585267 on muutaman vuoden vanhempi käännös ja siitä on syytetty siemenkauppaa tekevää Fataliita eli Jukka Kilpistä. Turbo on kotoisin kolme astetta etelään päin, samalta pituuspiiriltä ja samasta vuoristosta, vähän matalammalta tosin, 2370 metriä merenpinnasta. Kyllä sielläkin jo yöt ovat kylmiä. Päivisin on yli 20° lämmintä, mutta yöllä alimmillaan vain 5-8°, osan vuodesta sentään toisella kymmenellä, mutta päivittäinen vaihtelu on voimakasta.

Ihan vielä en istuttanut noita lopullisiin isoihin ruukkuihinsa, jotta mahdollisen kovan pakkasyön tullessa saan ne sisään. Itse asiassa aikaisempiin kokemuksiin nojaten huhtikuussa pilviset päivät ovat pahempia, jos lämpötila on useita päiviä vain hiukan nollan yläpuolella. Se kiduttaa chilejä ja pudottelee lehtiä. Pienikin auringon pilkistys nostaa lämpöjä heti useita asteita.

Ihmeparantumisia auringossa

Viime yönä Tampereella oli -5°, meidän parvekkeella -1,6°. Iltapäivisinhän auringossa lämmöt nousevat yli 20°, joskus kolmeenkymppiinkin. Olin eilen ruukuttanut siellä tomaatin taimia maitotölkkeihin ja yli jääneet "varakappaleet" jäivät parvekkeelle, kesäksi kasvatettavat siirsin illalla sisään.

Aamulla kello 10.00 näytti tältä. Varret olivat taipuneet ja osa lehdistä oli aivan veteliä ja tummia, siis paleltuneita. Ihmekös tuo.

Kello 10.46 terhakkuus oli palannut taimiin ja jopa tummuneet lehdet saivat värinsä takaisin. Kastelin  nuo lämpimällä vedellä heti aamulla ja se varmaan nopeutti palautumista. Vinous johtuu siitä, että rikoin eilen neljän taimen yhteiset juuripaakut ja jätin yli jääneet taimet vajaaseen ruukkuun nojailemaan. Nuohan upposivat maitopurkkeihin melkein ensimmäisiin oikeisiin lehtiin asti.

Toinen kuvapari on Boney MM tomaatista, josta jäi yksi taimi yli viime viikonvaihteessa ja se on ollut siitä lähtien parvekkeella ruukkuun jääneessä vähässä mullassa. Maitopurkkiin siirretyt ovat yli kaksi kertaa isompia ja niissä näkyy nuppuja. Boneyn pitäisi Seemnemaailman mukaan olla kaikkein nopeimpia tomaatteja ja kylvinkin sen viikkoa muita aikaisemmin.

Viikon parvekkeella totutellut tomaatti reagoi paljon lievemmin kylmään. Siihenkin voi sopeutua. Tämä kuva on 10.00.

Kolme varttia myöhemmin se oli taas reippaasti pystyssä.

Muita tomaattilajikkeitani ensi kesäksi ovat Red Alert, unkarilainen Manó ja Virosta tulleet Jantarnöi ja Red Banana. Niissäkin on muutama jo liikaa. Yläkuvan piristyneet ovat punaisia banaaneja, joista ajattelin kasvattaa vain yhden maisteltavaksi, muita jää ulos siirrettäväksi keskimäärin kaksi. Tuossahan olisi nyt jollekin hyviä taimia, mutta omakotiyhdistyksenkin puistotapahtuma on vasta toukokuussa. En minä niitä niin kauan jaksa kastella, eivätkä kohta mahdukaan parvekkeelle, kunhan uskallan sinne siirtää chilejä ja muut tomaatit. Ulos tomaatit saa vasta parin kuukauden päästä ja silloin parvekkeelta vapautuu tilaa vaikkapa chinenseille.

Kameran kello oli talviajassa ja se näytti tunnin liian vähän, mutta tekstissä ajat on korjattu oikeaksi ja kamerankin ajan jo muutin. Kesäaika alkanee parvekkeella ehkä huomenna. Ensi yönä on vielä luvassa useita asteita pakkasta, mutta siitä eteenpäin saattaisi pikku sähkölämmittimeni pitää jo pakkaset loitolla ja muutamia chilejäkin uskaltaisi viedä "ulkoilemaan" parvekkeelle. Chinensejä en kyllä vie kylmään, mutta pubescensit voisivat jopa pitää siitä ja baccatumitkin sietää.