Rocoto Riesen on jättiläinen

Riese on saksaksi jättiläinen ja jotakin sen suuntaista on Pepper-Kingin pojilla liikkunut päässä, kun ovat tämän rocoton nimenneet. Useimmilla muilla heidän pubescenseillaan on paikkakunnan nimi. Ne on löydetty usein perulaisilta toreilta, mutta tästä Riesenistä puuttuu siis paikkakuntatieto. Englanniksi he ovat kääntäneet sen Grande, mikä sekin tarkoittaa isoa. Ostin siemenet jo pari vuotta sitten, mutta en rohjennut idättää niitä -09, kun luulin isojen olevan vaikeita kasvattaa.

Helppohan se oli, helpoimpia pubescenseja, mitä olen kasvattanut. Tässä on taas kypsää satoa tulossa. Ensimmäiset maistiaiset sain jo toukokuussa sisällä maitopurkissa. Tämä on parvekkeella 6,5 litran ruukussa. Muoto on vähän lommoinen omena. Päässä on "hymykuoppa". Chilemanin "Fat Rocoto"-kisan tapaan mitattuna tämän ympärysmitta on 17,5 cm, millä olisi selvinnyt tänään sijalle 7 kansainvälisessä kasvatuskisassa. Takana on muutaman sentin isompia kasvamassa.

Ulkona on sitten todellisia jättiläisiä tulossa. Kunpa vain ehtisivät kypsyä ennen yöpakkasia. Rocoto Riesen selvästi nauttii enemmän suomalaisesta kesästä ulkona isossa ruukussa kuin lasitetulla parvekkeella pienemmässä. Itse kasvi on levinnyt jo neljän metrin verran ympäristöönsä pitkin maan pintaa. Pystyrunkoa sillä ei ole ulkona lainkaan, parvekkeella metrin verran.

Chilit aitakasvina

Sattuipa hauskasti, että tätä juttua kirjoittaessani löysin Chilifoorumilta paljon komeamman aidan. Ikke on reunustanut koko rivitalon pihan ruukuissa olevilla chileillä, minulla niitä on maahan istutettuna vain muutama pienen terassin reunuksena kukkapenkin jatkeena.

Oleskeluterassimme reunuksena on noin metrin korkuisia chilejä. Tässä Aji Cristal ja Rocoto Manzano Orange. Hyvin ne rajaavat tilaa. Toisella laidalla annuumit Pimiento De Padron ja Espanola jatkavat aitaa tyylikkäästi, mutta Inca Red Drop on muita matalampi. Kaikissa muissa paitsi rocotossa on mukavasti satoa, mutta ne olivatkin vähintään kukassa ulos siirrettäessä.

Aji Cristalista sato paljastuu vasta kasvia pöyhiessä. Kaikki vähänkin väriä vaihtaneet on syöty ja osa noin vaalean vihreänäkin. Cristal on niin maukasta.  Alkukesästä tuo kasvoi kovin hitaasti, sillä meillä on ravinneköyhä ja kuiva soraharju kasvualustana. Kourallinen luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää chilien juurelle ripoteltuna, reilu kastelu ja jatkossa lannoiteliuoksella kastelu melko usein auttoi selvästi. Uutta tummanvihreää kasvua ilmestyi kaikkiin ja satoa syntyy. Muhevamultaisessa puutarhassa näitä neuvoja ei kannata kokeilla.

Aji Cristal kasvaa meillä jo kolmatta kesäänsä. Viime kesän se vietti ruukussa ulkona ja terassin reunuksena oli vain pari pienempää chiliä. Nyt se pitänee kaivaa lapiolla ylös pakkasten tullessa ja tunkea juuret jotenkin ruukkuun. Siinä voi käydä huonostikin.

Vietnamilaiselta torilta tuoreena suomalaiseen soppaan

Dong Xuan Market on vietnamilainen baccatum chili, joka ilmeisesti on saanut nimensä Hanoin suuresta toissa vuosisadalla rakennetusta kauppahallista. Länsimaiset kävijät ovat "löytäneet" sieltä chilin, jota sitten on alettu levittää täällä siemenkauppojen välityksellä. Markkinoilla on toinenkin aivan saman niminen chili, kiinalainen annuum.

Kuvasta tuli vähän ylivalotettu, mutta valitsin sen silti, sillä siinä ilmenee chilinkasvattajan aurinkoisen päivän tunnelma. Kasvatin vietnamilaiseni pienessä 13 cm ruukussa tarkoituksena saada vain maistiaiset, jotta voin päätellä, tuleeko tästä jatkossakin minun parvekkeeni asukki. Enpä osaa vielä sanoa. Maku on erinomainen, mutta ainakin ensimmäisissä kovin mieto poltteeltaan. Näitä pitää siis olla kourallinen ruokaan. Leivän päälle tai suoraan rouskuteltavaksi tuo on mainio, makea ja tuoksuva. Tarkkasilmäinen huomaa kuvastakin, että lehtiä on kovin vähän. Ripsiäiset iskivät tähän oikein urakalla enkä satokaudella tietenkään myrkytellyt, taittelin pahimmat lehdet vain pois.

Maustoin tuolla jauhelihakeiton. Chiliä oli reilusti, samoin selleriä ja palsternakkaa. Maku oli hieno, mutta keittoa lämmitettäessä seuraavana päivänä lisäsin vielä yhden Indian PC-1:n tulisuutta tuomaan. Sitä ei nimittäin näistä vietnamilaisista minun suuhuni löytynyt. Maistellaan nyt kuitenkin lisää ennen kuin tehdään hätäisiä johtopäätöksiä. Kasvien ensimmäiset hedelmät ovat usein "harjoituskappaleita" ja maku muuttuu myöhemmin.

Instant kypsymisiä leikkauksen seurauksena

Viime lauantaina leikkelin Habaneroni syyskuntoon, kehotinpa muitakin seuraamaan esimerkkiä. Nyt jo vähän kaduttaa.

Habanerot alkoivat leikatuissa oksissa kypsyä välittömästi ja oksien päihin jääneet pienet raakileet kasvavat vauhdilla. Jos lämmintä syksyä riittää, ehkä olisi vielä viikon päästäkin ehtinyt leikata. No, tehty mikä tehty. Tästä saan aivan riittävästi satoa näinkin.

Aji Panca - tunnistus suoritettu

Aji Panca (C. chinense) se on. Alle kahdessa kuukaudessa raakile kasvoi isoksi ja muuttui vihreästä tumman ruskeaksi. Pitänee kysellä englantilaiselta siemenkauppiaalta, miten heidän pusseissaan ovat etiketit vaihtuneet.

Taustalla loistaa paremmin valossa vietnamilainen baccatum Dong Xuan Market. 

Nyt sakset käteen!

Tämä neuvo voi tuntua kovalta, mutta jos sinulla on ulkona, parvekkeella tai kasvihuoneessa chilejä, jotka eivät mahdu sisään lämpimään valojen alle, kasvu kannattaa lopettaa nyt.

Chilit kypsyvät nopeimmillaan kuukaudessa, monet käyttävät siihen kaksi. Eli nyt kukkivasta ei ehdi tulla satoa syksyn kylmillä. Jos raakileet saa isoiksi, ne toki kypsyvät lopulliseen väriinsä, kun ne siirretään lämpimään, vaikka valot eivät olisikaan riittävät kasvuun. Minulla ei vain ole kaikille paikkaa sisällä edes lyhyen kypsyttelyn ajaksi. Viime vuonna oli lämmin syksy ja pidin lokakuun alkuun asti chilejä ulkona ja lasitetulta parvekkeelta tein viimeisen sadonkorjuun vasta marraskuussa. Pakkaset voivat kuitenkin tulla aikaisemminkin, eikä kylmässä kypsy.

Habanerossa on kaiken kokoisia raakileita ja kypsiäkin odottelemassa keittiöön pääsyä. Tässä vaiheessa leikkaan pienen raakileen takaa, kukat ja uuden kasvun pois. Silloin nuo kehittyvät hiukan nopeammin, kun energiaa ei käytetä kukintaan ja oksien kasvatteluun. Lannoituksen olen lopettanut jo viikko sitten. Mullassa on riittävästi energiaa noiden kasvattamiseen. Typpilannoitus ja vilkas kasvu syksyllä haittaa talvehtimista. Sen sain viime talvena kokea. Kasvit pitäisi saada itse menemään lepotilaan ennen talven tuloa, mutta eiväthän  nämä tropiikin kasvit ymmärrä syksystä mitään.

Ulkorocotot voivat hyvin - tai sitten ei

Keväällä vein suurimman osan pubescens-chileistäni ulos puiden juurelle puolivarjoon. Parhaan paikan sai tämä Rocoto Riesen, joka onkin kasvanut mittaa - sivuille. Oikealle luikertelee parimetrinen verso, vasemmalle varjoon vähän vähemmän. Korkeutta tuolla ei ole juuri nimeksikään. Nyt näyttäisi yksi uusi verso suuntautuvan ylöskin.

Siinä oli ensimmäinen sato jo ikkunalla toukokuussa, mutta nyt on kasvamassa todellisia jättiläisiä. Myrsky vähän repäisi vasemmalle suuntautuvaa oksaa ja olenkin sen tukenut. Siinä killuu silmäteräni, tällä hetkellä yli 21 cm ympärysmitaltaan oleva raakile. Sillä sai hetkeksi piikkipaikan kansainvälisessä Chilemanin "Fat Rocoto" kisassa. Tulevathan Etelä-Euroopan kasvattelijat varmaan vielä muutaman sentin isommilla, kunhan kesä ehtii loppupuolelle, mutta kasvaa tämäkin vielä ja 17-18 senttisiä on muissa haaroissa useampia kasvussa. Olen yrittänyt patistaa muitakin osallistumaan kisaan, että saadaan Suomen chilinkasvatus paremmin esille. 3-5 nimeä kymmenen joukossa olisi aivan mahdollista, kunhan saisi kaverit ilmoittautumaan. Ympärysmitaltaan 15 cm riittäisi vielä kymmenen joukkoon. Sellaisia minulla kasvoi jo keväällä maitopurkissa.

Kypsiä on Rocoto Red Peruvianissa ja tässä Rocoto Perussa. Siinä on ollut katkeamatta kypsiä poimittavissa tammikuulta asti. Toukokuussa leikkasin sen irti loisteputkista ja siirsin ruukun ulos. Se on edelleen vanhassa viimekesäisessä mullassaan. Eivät nämä siis paljoa kasvualustaltaan vaadi. Suoraan puutarhan multaan siirretyt ovat kyllä kotiutuneet, mutta yhtään kukkaa ei ole, eikä siis toivoakaan sadosta tänä kesänä. Tamperelainen soraharju ei taida olla hyvä vastine Andeille. Yhden Peruvianin kukinnan onnistuin myös lopettamaan, kun annoin sille ruukkuun kalkkia ja kanankakkaa. Ilmeisesti olivat väärät eväät.

Chilit köynnöskasveina

Joka vuosi minulla on ollut parvekkeella pari isoksi kasvanutta, köynnösmäistä chiliä, nurkkien pylväitä kierrellen. Lajikkeet olen valinnut aika sattumanvaraisesti sen mukaan, miten ne ovat kasvaneet taimivaiheessa.

Aji Golden ( C. baccatum) on tämän kesän toinen köynnös. Se on vasta 150 cm korkea, sillä sitä on taimivaiheessa lyhennelty rajusti. Paikka oli varattu aivan muulle lajikkeelle, mutta perulainen Golden otti sen. Sen vieressä samalla hyllyllä ovat baccat bolivialainen Aji Colorado, jossa on isoja raakileita, vietnamilainen Dong Xuan Market, jossa on jo kypsääkin ja kuvan ulkopuolella El Salvadorin Aji Ahuachapáu, jossa on runsaasti kypsiä ja satoa jo korjattu. Nuo muut baccatumit ovat 50-60 cm korkeita, mutta saksia sekin on vaatinut muutamien kohdalla.  Kuvan oikean laidan täyttää edellisen jutun toistaiseksi tuntematon chinense. Huomaa hylly parvekkeen kaiteessa, missä aurinko ei pääse paistamaan suoraan ruukkuihin ja kuumentamaan juuria.


Kauden toinen köynnös on Aji Chanca, jonka kuva oli täällä kuukausi sitten. Nyt se on tuosta kasvanut kattoon ja sitä pitkin mutkitellen niin, että mittaa on jo yli 3 metriä. Aikaisempien vuosien köynnösmäiset ovat yhtä rocotoa lukuun ottamatta nekin olleet baccatumeja. Ainakin Campane (eli Joulun Kellot, Piispan Hattu jne.), Starfish ja Aji Amarillo ovat kaikki kasvaneet kattoon asti lattialta, jotkut nelimetrisiksi. Kasvihuoneolosuhteissa Fataliin Aji Cristalit näyttävät kasvavan jättimäisiksi, vaikka ne minulla pysyvät alle metrin korkeana. Tuo Golden muuten pysyy ihan itse pystyssä, kun se kiertää ahtaasta raosta pylvään ja parvekelasien välistä. Kunhan raakileet kasvavat, saatan joutua tukemaan joitakin oksia. Tästä kasvista toukokuussa leikattu latva juurtui nopeasti ja sekin on kasvanut jo yli ikkunan. Kasvu on siis sillä geeneissä.

Tunnistustehtävä jatkuu

Kuukausi sitten kyselin vihjeitä baccatum Puca Uchun eli Aji Rojon nimellä kasvaneesta taimesta, joka sitten osoittautui chinenseksi.

Satoa syntyikin nopeaa vauhtia ja komean kokoisia pötkylöitä ne ovat chinenseksi. Joidenkin veikkailema Aji Panca tuosta tulee mieleen. Kunhan ensimmäiset saavat väriä kylkiin, nähdään, onko se ruskea. Ellei ole, sitten on sormi suussa.

Kukka on tyypillinen chinensen kukka, ei täysin valkoinen, vähän supussa, niitä lähtee useampi samasta pisteestä ja heteen varrestakin näkyy ylhäällä pikkuisen violettia. Tässä kukassa on harvinaiset 8 terälehteä. 5 tai 6 on tavallisin määrä, toisinaan 7, harvoin 4. Lukumäärä vaihtelee samassa kasvissa aika vapaasti.

Tämän chilin kasvutapa on hyvin tukeva, haarautuva puu siitä lähinnä tulee mieleen. Alalehdet olivat valtavia ja Chinenselle tyypillistä ryppyisyyttä näkyy lehdissä, joten ei tämän lajimäärityksestä ole epäilystä. Nimi vain on vielä hakusessa.

Bhut kypsyy vasta loppukesällä

Vaikka lajirunsaus ei tiloista johtuen kovin suuri olekaan, jotkut jäävät silti pitkiksi ajoiksi unholaan, kuten parvekkeen komistus Bhut Jolokia ( C. chinense). Siitä tuli viime kesänä kirjoitettua sen verran, että nyt on ollut hiljaisempaa. Se on parvekkeen parhaalla paikalla auringossa, komea, tukeva, monihaarainen metrinen pensas.

Onhan siitä toki kypsääkin jo saatu. Kesäkuun alussa kukkineista tuli "kylmän kangistamia" minibhutteja, kuten tuossa luonnollista kokoa olevassa kuvassa reilun sentin mittainen. Täyttä tavaraa nuokin ovat.

Heinäkuulla kukkineista onkin sitten tulossa ihan mukavan kokoisia ja kohtuullisen runsaastikin. On siinä tulista satsia meille ihan riittävästi. Tämä raakile näyttää erityisen vaaralliselta. Sillä on jonkun esihistoriallisen liskon iho ja vielä piilokuvana ihmisen naama, tosin ei irvistäen vaan pikemminkin myhäillen tyytyväisenä.

Espanolassa löytyy makua

Kuukauden alussa vein Espanolan ulos kukkapenkkiin. Siinä oli silloin jo satokausi päällä ja nyt korjasin lisää kypsiä.

Ne ovat niin reilun kokoisia ja mietoja, että ajattelin käyttää niitä suoraan ruokaan. Improvisoitu kesäkurpitsa-jauhelihavuoka syntyi paistamalla jauheliha yhden ison pilkotun rocoton kanssa, viipaloimalla kesäkurpitsa ja halkaisemalla chilit. Noita sitten ladoin kerroksittain ja lihalientä päälle. Tunniksi uuniin ja puolivälissä juustoraastetta pinnalle.

Hyväähän tämä oli. Rocoto-jauheliha on varma valinta, mutta Espanola paljasti itsestään uusia piirteitä. Kun sitä söi isoina kypsinä viipaleina, se maistui hyvälle chilille. Polte tuli varmaankin muualta, mutta siinä ruoan seassa tämä mietokin sai oman makunsa esiin. Jos se peltokasvina viihtyy, silläkin voi olla tulevaisuutta. Ikkuna- tai parveketilaa en noin miedolle uhraa.

Olen tämän ennenkin tuonut julki, mutta kerrataan vielä: Erilaiset chilit samassa ruoassa voivat täydentää toisiaan ja maistua jopa paremmilta kuin yksistään käytettynä. Kun tulinen ja maukas harvoin yhdistyvät samassa chilissä, voi käyttää sekä tulista että maukasta yhdistelmänä ja joku lisää siihen vielä kolmannen väriksi tai koristeeksi.

Kyllä kasvaa

Olen aikaisemmassa blogimerkinnässäni seurannut Aji Chancan ( C. baccatum) toukokuun uusintakylvön kasvua viikoittain. Viime aikoina vauhti on ollut 20 cm viikossa. Tuo on totisesti nopeimmin kasvava chilini toistaiseksi. Nyt pisimmällä on mittaa 8 viikon ikäisenä 102 cm, seuraavillakin yli 90 cm.

Kahdessa litran jäätelölaatikossa kasvaa 8 isoa kasvia yhtenä nippuna, ilmeisesti toisiaan kirittäen. Aluksi lannoitin niitä Puutarhan Kesällä, mutta viimeiset 3 viikkoa ovat saaneet pelkkää vettä, kun kasvu tuntui liialliselta.

Nyt sille on tehtävä stoppi. Pisin ylittää jo ikkunan ylälaidan ja pimeässä se kyllä kasvaisi entistä ripeämmin, mutta kelvotonta vartta. Minä etsin sakset ja katkon vaikkapa joka toisen reippaasti, jotta muut saavat tilaa ja mahtuvat kukkimaan.

Kaikissa on haarautuminen alkanut, mutta aivan liian myöhään. Ne olisi pitänyt pätkäistä latvasta jo vaaksan korkuisina, jotta niistä olisi tullut ikkunalle sopivan muotoisia, haarautuneita ja tukevia, mutta minä annoin niiden kasvaa, kun siihen näytti olevan haluja.

Koko tällä kasvatuksellahan on tarkoitus vain todeta, ovatko siemenpussien siemenet kaikki samaa (mahdollisesti väärää) lajiketta, vai onko niissä erilaisia. Samalta näyttävät, vaikka 1 pienempi siellä on välissä. Viime kesänä sain näistä keltaisia, tänä vuonna punaisia, joten kypsään chiliin asti pitäisi kokeessa päästä.

Parvekkeella kasvava vanhempi Aji Chanca on jo saavuttanut katon ja sillä on siis korkeutta 2,60. Taimien huima kasvuvauhti johtunee sekä lämmöstä että runsaasta valosta ja ilmankosteuskin taitaa olla parempi kuin talvella. Tuollaiset olot kun saisi keväällä, kasvukautta voisi lyhentää kuukausia.

Ettei kenellekään jäisi väärää käsitystä, on totuuden nimissä mainittava, että tuollainen kasvutulos ei suinkaan ole tavoiteltava.  Eihän chilejä kasvateta pituuskilpailuina, vaan niistä halutaan saada maukasta suuhunpantavaa. Tuo on siis päin seiniä kasvatettu, mutta tulipahan tehtyä. Selvisihän siinä samalla, että suotuisissa oloissa chilit voivat kasvaa nopeastikin. Myöhemmin lukeville pitää mainita, että nyt on jo 3 viikkoa putkeen ollut hellettä, korkeimmillaan 33° päivälämpötiloja ja yötkin lämpimiä, eikä sitä ennenkään kylmää ollut kuin kesäkuun alkupuoli. Chilit ovat sisällä eteläikkunalla.

Mullan pH ja muuta spekulointia

Nyt liikutaan arvausten ja tuntemusten alueella. pH:ta en ole mittaillut, vain multapussien kyljistä katsellut. Vertailevat tutkimukset useammalla kasvilla myös puuttuvat.

Kukkamultien pH on suuruusluokkaa 6,5, hapan turve vähän päälle neljä ja molemmissa kasvaa chilintaimi, se on kokeiltu. Happamessa vain paljon hitaammin. Toissa keväänä kasvatellessani perulaisia chilejä löysin tiedon, että ylhäällä vuoristossa perunapellon pH voi olla jopa alle 4, siis hyvin hapan, mutta tasangolla ja jokien lietemaassa ylempänäkin se on normaali. Samoin sademetsän maapohja todettiin hyvin happameksi. Tämän seurauksena laitoin vuoriston rocotoille hapanta turvetta joko ruukun pohjalle tai sekoitin multaan noin kolmanneksen. Ne kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin heti ensimmäisenä vuotena useimmista.

Cajamarca ( C. chinense) on ollut tämän kesän hidastelija. Alun se kasvoi kukkamullassa, jonka pH:ta en tiedä. Kun se ei kehittynyt, lisäsin pohjalle kanankakkaa ja seuraavassa ruukun vaihdossa viime kesän kokemusten perusteella hapanta turvetta. Ei se vain kasva. Pieniä nuppujakin kehittyi, mutta ne mustuivat ennen kukintaa. Tämä kuva on 10.6., mutta vielä heinäkuun alussa se oli noin pieni.

Tein rajun ratkaisun pari viikkoa sitten. Ripottelin sen mullan pinnalle pari teelusikallista puutarhakalkkia. Sehän nostaa pH:ta ja lisää kalsiumia ja magnesiumia maahan. Enhän minä tiedä, onko tämä edes vuoriston kasvi. Cajamarcan kaupunki toki on korkealla, mutta tasangon kasville on voitu hyvinkin antaa kaupungin nimi muista syistä, tässä tapauksessa ulkonäön perusteella, tai se on löydetty joen penkalta tulvamaalta.

Eilen huomasin vaikutukset. Kasvissa on voimakkaita uusia versoja, tuossa keskellä oleva on kasvanut muutamassa päivässä parikymmentä senttiä. Tietysti helteetkin samaan aikaan voivat vaikuttaa, jos tämä on lämmön suosija, mutta minä veikkaisin pH:n nostoa ja kalsiumin lisäystä. Osa kalkista tosin on vielä liukenematta mullan pinnalla. Muutama muukin kalkin suosija minulla on, selvimmin espanjalainen Pimiento de Padron ja jotkut baccatumit. Eri chilit voivat siis pitää erilaisesta mullasta, mutta mistä senkin tietäisi?

Kukkakin sinne oli ilmestynyt, noiden uusien versojen alapäähän. Tyypillinen chinense se on, vaikka terälehdet ovatkin erillään. Heteiden varsissa näkyy violettia ja kukkia lähtee useampi samasta pisteestä. Alas suuntautuva nuppu jäi varren taakse. Aiemmin epäilin, että kukinnan viivästyminen olisi voinut johtua päivän pituudesta, sillä kun on kotipuolessaan tasaisesti 12 tunnin päiviä. Nyt Juhannus on vielä niin lähellä, että tuo teoria romuttui. Kuten huomaat, Cajamarca on karvainen.

Eurooppalaiset kypsyvät

Eurooppalaiset annuumit ovat edelleen yhteisessä pienessä jäätelörasiassaan, eivätkä ne kuukaudessa ole paljonkaan kasvaneet silloisesta kukintavaiheestaan.

Hot Portugal kasvatti ensimmäisestä chilistään pitkän luikeron, 17 cm mittaisen. Seuraavat ovat lyhyempiä, osa myös hyvin käyriä, mutta ohuita ne ovat kaikki. Maistelu jää vähän myöhäisempään ajankohtaan, kunhan löytyy sopiva ruokalaji ja tuo kypsyy aivan kokonaan.

Puolalainen Cyklon on säännöllisemmän muotoinen ja tasakokoinen, noin 8 cm pitkä. Ripsiäiset ovat ilmeisesti ehtineet chilin kantaan asti, sen näköistä tummaa röpöä siinä on. Alalehdethän jouduin näistä karsimaan, kun ne oli aika tavalla syöty. Ei se kuitenkaan ole suuremmin kasvua haitannut. Nämä ovat saaneet säännöllisesti Puutarhan Kesää lannoitteeksi, mutta vain normaaliannoksen, vaikka multaa ei juurilla ole kuin pari desiä.

Unkarilainen Hungarian Hot on näistä suurikokoisin ja sen chilit ovat kymmensenttisiä, melko tukevia. Ne kypsyvät vaalean vihreästä oranssin kautta punaisiksi. Maistellut en vielä ole, en raakoja enkä kypsiä. Luulisin lisääväni maistelukokemukset tänne perään, että pysyvät lajiesittelyn kanssa samassa paikassa helpommin löydettävissä.

Omissa ruukuissaan asustelevat Baskien Piment d'Espelette ja Calician Pimiento de Padron kypsyvät myös, vaikka Padroneista on valtaosa syöty vihreänä. Espanola kypsyi eurooppalaisista ensimmäisenä ja se viihtyy nyt puutarhassa maahan istutettuna kuten pari Padroniakin.

Uutta kasvua Manzano Orangessa

Kypsiäkin on vaikka mitä, mutta kerronpa ensin terassin reunuskasvin, Rocoto Manzano Orangen kuulumiset. Se on mukava karvainen kaunistus oleskelupihallamme. Onhan se sentään jo metrinen toista kesää kasvaessaan.

Kuukausi sitten epäilin, tuleeko tästä yhtään mitään. Tuulisella ja aurinkoisella paikalla Rocoto aluksi vain sinnitteli hengissä, eikä se vieläkään ole paljoa kasvanut.

Se alkoi kuitenkin vaihtaa talvehtineita lehtiään ja nyt ne ovat melkein kaikki uutta kasvua ja nuppujakin on. Vanhat lehdet menivät ryppyisiksi ja niihin ilmestyi ruskeita vioituksia ikään kuin ripsiäisen tuhoja. Muutamassa viikossa ne sitten putoilivat pois uusien tieltä. Kukinta on taas myöhässä, mutta viime kesänähän tuo ei saanut mitään aikaiseksi. Nyt on toivoa ennen joulua vielä saada maistiaisia, jos tuon kaivaa onnistuneesti maasta uudelleen ruukkuun ja tuo sisään viimeistään lokakuussa tai ennen pakkasia.

Muut Rocotot ovat taas nopeampia kasvussa, erityisesti tämän kevään taimet, joista jo ehdin ikkunalaudalla saada satoakin. Ulos viedyt vähän hidastelivat muutosvaiheessa, mutta kyllä esimerkiksi tämä Rocoto Red Peruvian on ihan hyvässä vauhdissa, samoin Riesen, josta jätin yhden taimen sisään parvekkeelle. Se on selvästi suurin ja siinä on eniten satoa oksilla, kypsiäkin.

Aurinko värjää Padroninkin

Musta chili ei suinkaan ole pilaantunut, vaan auringon UV-säteily saa aikaan usealle lajikkeelle osittaisen tai raidallisen pintavärin mustumisen. Se ei ole vaarallista ja väri häviää, kun chili kypsyy. Onpa sellaisiakin vaaleita lajikkeita, jotka muuttuvat siniseksi auringon vaikutuksesta. Lasin läpi tuota ei niin helposti tapahdu, vaan auringon paisteen pitää olla suoraa.

Parasta annuumia, mitä olen maistanut.

Nyt pitää kehua isoilla kirjaimilla. Pimiento de Padron on ylittänyt odotukset joka suhteessa. Ehdottoman suositeltava mieto lajike.

Espanjan välierämatsia odotellessa paistoin testierän tapaksia. Oliiviöljyä reilusti pannulle ja chilit siihen kunnes kuori irtoilee ja tummuu sieltä täältä. Sitten karkeata merisuolaa vähän päälle ja nauttimaan. Hieno kokemus ja tästä muutkin pitivät. Rulettia ei vielä näin pienellä erällä päässyt pelaamaan, mutta ilmeisesti suurimmat olivat tulisimpia. Kaikki kuitenkin maistuivat. Tämäkin luokitellaan tulisuusluokkaan 4 tai scovilleissa vaihteluväliin 1000-12.000. Yksi selvä virhe tuossa minulle tuli. Kannat leikkasin liian lyhyeksi. Niistä saa huonosti kiinni, kun ovat rasvaisia.

Ensimmäiset juuri kypsyvät ulkona kukkapenkissä, terassin reunassa. Olen tuon vierestä kerännyt jo useamman vihreän syötäväksi, mutta pitäähän siemeniäkin saada. Nuo ovat suunnilleen metrin korkuisia. Parvekkeella on kasvu ollut kovempaa, latva hipoo jo kattoa ja satoakin on enemmän. Padron taitaa pitää lämmöstä. Se on helpoimpia kasvattamiani chilejä, roteva, hyvin kukkiva ja helposti satoava. Ripsiäisiä se kerää kuten muutkin annuumit, mutta saippuavedellä ja lehtiä poistamalla siitä on selvitty. Uutta tervettä kasvua tulee enemmän kuin ötökät ehtivät syödä. Se myös juurtui helposti, kun katkaisin latvan. Suosittelen hankintalistalle ensi kesäksi, jos muutkin kuin tappotuliset kiinnostavat. Olen tätä jo käyttänyt viipaloituna kuin vihreää paprikaa pienellä poltteella salaateissa, wokeissa ja kastikkeissa, mutta kyllä alkuasukkaat olivat oikeassa tarjoilun suhteen. Oliiviöljy ja suola kuuluvat ehdottomasti makuyhdistelmään.

Jos nyt kuitenkin käy niin, että Saksa selviytyy finaaliin, uuniin menee Rocoto Riesen (jättiläinen) kenties vähän punaisella hollantilaisella ja Goudalla täytettynä. Espanjan voittaessa pidämme tapas-juhlat ja riivin kaikki Padronit puskista pannulle.

Scovillet ja tulisuustaulukot

Espanolan seuraavassa maistelussa löytyi sentään hiukkasen poltetta yläpäästä leikatuissa renkaissa, mutta ei muualta. Kun siemenliikkeen "Heat Level" tälle on 4-5 kymmenportaisessa asteikossa, pitänee tunnustaa, että alle 4:n lukemat eivät minun suussani maistu chililtä, eli edes hiukkasen polttavalta. Syy on tietenkin suussani, tuntoaistini on niin tottunut, että pientä poltetta ei huomaa.

Se on tavallaan sääli. Menee melkein puolet asteikosta hukkaan, mutta toisaalta yläpäähän tulee lisää sävyjä. Tottuminen tapahtuu vähitellen, mutta parin viikon tiukalla kuurilla saa kyllä jo paljon korjattua sietorajaansa. Huvittuneena luin Chilifoorumilta, miten Habaneroja aamiaiseksi popsiva "Bluesman" arvioi Campanea, Piispan hattua. Poltetta ei löytynyt juuri nimeksikään. Pari vuotta sitten, kun niitä ensimmäisen kerran kasvatin, oikein piti irvistellä ja puhallella, kun niitä söi täytettynä ja paistettuna. Hyviä toki olivat. Sai se Hippy Seedsin maistelussakin hien pintaan. Niiden luokitus siemenkaupassa on 4-6. Tänä vuonna noita ei olekaan kasvamassa. Voisi siis hyvinkin kuvitella, että tuo Espanola aiheuttaa jollekin chiliin tottumattomalle suun- ja vatsanväänteitä. Ihmisten toleranssi vaihtelee todella paljon.

Siemenkauppojen vaihtelevien asteikkojen lisäksi on tarkoin mittauksin tehtyjä Scoville asteikkoja. Mittaus taitaa vain olla niin hankala ja kallis, että sitä ei kaikille lajikkeille tehdä, mutta tuliset kastikkeet mittaillaan tarkoin. Tuoreiden chilien arvot vaihtelevat aika tavalla kasvupaikasta, maaperästä, kosteudesta ja auringon määrästä riippuen. Tässä taulukossa on joitakin sopivan väljiä osviittoja lukemista. Espanola sijoittuu sarjaan "reilu tuhat Scovillea". Tästä voisi tehdä päätelmän, että alle tuhannen lukemia minä en erota, kymmenet tuhannet jo maistuvat chililtä, sadat tuhannet alkavat polttaa ja miljoonaluokassa (Bhut Jolokia) otetaan vain pieniä paloja. Iivarin kommentissaan suosittelema Pepperseeds.eu:n Scoville-lista on pitkä ja useimmilla on kaksinkertainen vaihteluväli otettu huomioon, kuten elävässä elämässä kuuluukin.

Eivät asteikot tähänkään lopu. "Craig's Pepper Hotness scale" on eniten ruoanlaittoon viittaava. Siinä tutkitaan salsan tekoon tarvittavaa määrää chiliä ja referenssilukuina on muutama valmis kastike. Craigilla on tarkan tuntuisia lukuja, mutta käytännön elämässä noissa on taatusti muutaman kertaluokan vaihtelua. Huomiotani kiinnitti, että Piispan hattu oli täällä aivan miedoimpien joukossa, mitä se ei taatusti minun parvekkeellani ollut. Espanolalle on noteerattu puolet Jalapenon tulisuudesta, mikä voisi hyvinkin pitää paikkansa. Yläpäässä asteikkoa sitten näkyy, että tämän asteikon laatija ei hyväksy Scoville-asteikkoa ainoaksi oikeaksi tulisuuden mittariksi, vaan hän on saanut aivan toiset mestarit. Makuasioita.

Otetaan 1 punainen chili

Illan jalkapallomatsin kunniaksi ajattelin kokata jotakin espanjalaista. Jos reseptissä lukee 1 punainen chili, se luultavasti tarkoittaisi jokamiehelle tätä:

Espanola (C. annuum) näyttää tyypilliseltä punaiselta annuumilta, on ehkä vähän tavallista paksumpi. Ne ovat isoja, mittaa 15 cm ja niitä kasvaa melko tiheässä noin pienen kasvin latvuksessa. Se kasvaa nyt vain 13 cm ruukussa, kun ihan vain uteliaisuuttani halusin tutustua tähänkin lajikkeeseen. Melkein neljä kuukautta meni kehityksessä sirkkalehdistä kypsään.

Yhden vasta olen maistellut, joten tuomio voi hyvinkin muuttua, mutta nyt näyttäisi siltä, että tätä en jatkossa viljele, ellei se sitten kasva hyvin ihan "pellossa", ulkona. Parvekkeella sille ei jatkossa löydy tilaa. Mutta siihen makuun: Peruschili, harmiton, paprikanmakuinen pienellä poltteella. Tuota voi viipaloida leivän päälle tai salaattiin, se on kaunista ja maistuu vähän chilille. Jollekin aloittelijalle tai ummikolle se voisi olla aivan riittävä elämys. Ei tällä kuitenkaan isompaa ruokaa mausteta, tai sitten noita pitäisi olla iso nippu. Jos kuitenkin vertaa kaupan punaisiin, on tämä monta luokkaa ylempänä. Ei minulla oikeastaan ole pahaa sanaa sanottavana mausta, sitä vain saisi olla enemmän.

Espanolan alkuperämaasta liikkuu erilaisia tietoja. Nämä siemenet tulivat kyllä Espanjasta, mutta alun perin Espanola tarkoitti Haitia Kolumbuksen retkien aikaan. Sittemmin meksikolaiset ovat omineet Espanola-chilin ja jalostaneet siitä erilaisia versioita. Minusta maistuvampi espanjalainen on Pimiento de Padron, joka tuotiin Meksikosta pari vuosisataa Kolumbuksen retkien jälkeen. Sen historiasta on tarkemmat tiedot. Sitä nautitaan vihreänä ja sitä tulee meille enemmän kuin Espanolaa.

Kuka muuten tuntee saksalaisia chilejä? No, onhan minulla Pepper-Kingin Saksassa nimeämä Rocoto Riesen. Ei argentiinalaisiakaan montaa tunnettua ole. Paraguaysta tulee vain numerochilejä, joiden hankinta taitaa olla hankalaa. Taidanpa toivoa, että maa ei mene jatkoon. Uruguaysta sen sijaan minulla on siemeniäkin valmiina, pyöreämarjainen Polombo jäi vain viime keväänä varalle, kun keskityin noihin eurooppalaisiin. Hollantilainen punainen on chileissä kirosana, mutta kyllähän pojat pelata osaavat.

Aji Ahuachapáu kypsyy todella hitaasti

Puoli vuotta sillä meni pikkutaimesta kypsään satoon ja yli kaksi kuukautta kesti kehitys raakileesta kypsäksi. Siinä vaikuttaa varmasti kylmä kesäkuu, sillä lämmöllä on ratkaiseva vaikutus lopullisen värin syntymiseen.

Aji Ahuachapáu eli CAP 220 (C. baccatum) on oranssi väriltään, väri vain ei toistu netissä. Se on melko satoisa lajike ja maultaan muistuttaa paljon Aji Cristalia ja on hyvää esimerkiksi leivän päällä silputtuna. Yhden söin jo aikaisemmin raakana ja maistui se silloinkin, mutta kypsässä on enemmän makua ja tuoksua.

Maaliskuussa se jo oli melko iso, mutta pehmeävartinen. Sittemmin sen hoito on ollut vähän retuperällä ja hitaus johtunee osaksi siitäkin. Laitoin sille yhden tukikepin ja sen jälkeen uudet oksat ovat olleet tukevampia ihan itsekseenkin. Voimakasta pituuskasvua syntyy helposti, jos tätä lannoittaa vähänkin voimakkaammin. Se on taitanut tottua vaatimattomiin oloihin kotipuolessaan, mitä ilmeisimmin El Salvadorissa Väli-Amerikassa, missä tuon niminen paikkakunta sijaitsee.