Amarillo vai ei?

Kolme viikkoa sitten minulla oli kuva ikkunan korkuisesta Aji Amarillosta ja sen ensimmäisestä pikku raakileesta. Nyt nuo ovat hiukan kasvaneet. Kasvi on siis yli neljän kuukauden ja raakileet 6-8 cm pitkiä. Isommassa ruukussa parvekkeella ne kasvoivat taannoin yli kymmensenttisiksi.

Melko pieneen ja hentoon ikkunan korkuiseen varteen, joka kasvaa reilun litran kokoisessa ruukussa, on kasvanut aina vain lisää chilejä. Niitä on jo yli 15 tuommoista isompaa ja kukinta ja raakileiden tuotanto jatkuu. Amarilloa ne muistuttavat muodoltaan, mutta varmuutta ei vielä ole. Väri lopulta ratkaisee, uskonko sen puhtaaksi Aji Amarilloksi.

Tällä chilillä on kirjava ja epävarma menneisyys. Samasta siemenpussista tuli monia erilaisia hedelmiä, eri värisiä ja eri muotoisia. Mehiläiset olivat mellastaneet Johnin baccatumpenkissä ja seurauksena oli risteytymiä. Tämän siemenet ovat 2010 nimellä Aji Chanca kasvattamastani keltaisesta, Aji Amarilloksi tunnistetusta chilistä.



En tunne kovin hyvin risteytymisen periaatteita, mutta ilmeisesti osa risteytyneistä siemenistä tuottaa alkuperäisen emokasvin kaltaisia jälkeläisiä. Ovatko niiden jälkeläiset edelleen emokasvin näköisiä, onkin toinen kysymys. Siihen saataneen jonkinlainen vastaus, kunhan tuo paljastaa värinsä. Muoto on oikea, mutta ensimmäisen polven risteytymissä oli myös tuon näköisiä punaisia hedelmiä. Ihan hyvän makuisia olivat nekin. Nyt ei auta kuin odotella tuon paljastavan värinsä.

Aji Amarillo USDA:n tietokannassa olikin mielenkiintoinen tapaus. Alkuperäinen, vuodelta 1945 oleva merkintä PI 152217 tai PI 152234  kuvailee juuri tätä baccatumia nimellä Amarillo, mutta jos hakee nimellä Aji Amarillo, päätyy PI 290980 lajikkeeseen, joka on luokiteltu milloin frutescensiksi, chinenseksi ja .spp:ksi. Se on joka tapauksessa täysin eri chili kuin yleisesti Aji Amarillona tunnettu lajike.

Lisää väärin luokiteltuja?

Chinchi Uchu (C. baccatum ??, tuskinpa vaan)

Pari viikkoa sitten kerroin baccatum-laatikostani, jonka sisällöstä epäilin yhtä. Kun tuossa edellä tuli esiteltyä yksi ilmeinen väärinluokitus, laitanpa perään toisen, päinvastaisen tapauksen. Chinchi Uchu on kotoisin Perusta, mutta minulle siemen tuli Espanjasta ja pussissa luki baccatum. Taimen hidas kasvu ja runsaat lehdet saivat minut heti epäilemään. Chinensen kasvutapaan kuuluu paksu runko ja hieman polveileva kasvutapa lehdestä toiseen. Baccatumit tai annuumit kasvavat suorempaan ylös tai kaartuvat, kun niiden runko on yleensä ohuempi ja taipuisampi.

Chinci Uchun latvus on tyypillinen chinensen latvus. Lehdet ovat rosoisia tai pitäisikö sanoa aaltomaisia. Tuosta tuntee chinensen melkoisella varmuudella. Myöhemmin, kun kasvi on vanhempi lehtien koko pienenee ja ne saattavat olla sileämpiäkin, mutta taimivaiheessa tuota en baccatumiksi voi uskoa. Siemenfirmalle on taas sattunut virhe. Sattuuhan niitä. Jos hyvä tuuri käy, tämä on ihan oikea Perun intiaanien tuhansia vuosia vanha Chinci Uchu, punainen, timantinmuotoinen chinense. Sitä olen etsinyt. Nyt on vielä toivoa.

Paprika-Bohócsapka ei taida olla chinense

Parvekkeella oli jo 28° lämmintä ennen kuin aukaisin laseja. Siellä oli mukava vaihdella chilejä ja amppelitomaatti isompiin ruukkuihin.

Voisin melkeinpä syödä hatullisen jotakin pahanhajuista, jos unkarilainen Paprika-Bohócsapka on sitä, mitä pussittaja väittää.

Paprika-Bohócsapka ja PI 594136 (C. baccatum), molemmat Unkarista

Tuon vasemmanpuoleisen piti myyjän mukaan olla chinense, mutta näkeehän sen kasvutavasta ja lehdistä, että ei se ole. Baccatumia epäilin jo jouluna, kun sen laitoin chinensien seurana itämään. Unkarilaissivulla on epämääräinen kuva piispanhattu-tyyppisestä chilistä ja pelotellaan sen tulisuudella, jopa 150.000-300.000 scovillea.

Laitoin tuohon viereen vertailuksi muualta hankitun unkarilaisen baccatumin taimen, joka on kuukauden nuorempi. Vasemmanpuoleista on kerran latvottu ja kerran katkaistu turhan pitkäksi kasvanut pääverso. Baccatum se on, mutta miten asian selitän unkarilaiselle kasvattajalle, kun en kieltä osaa? Saksalainen nettikauppa voisi toimia välikätenä, mutta ehkä he eivät ymmärrä tai välitä. No, katsotaan nyt ensin, ilmestyykö kukkiin pilkut.

Chinenset kukkivat kolmen kuukauden iässä

Tuommoinen määritelmä jäi päähäni jo ensimmäistä omaa kautta kasvatellessani. Useampikin erilainen Habanero aloitti kukinnan melko tarkkaan kolmen kuukauden iässä. Nyt on vuorossa Machu Pichu nimen saanut, minulle täysin outo chinense. Se täyttää 3 kk loppuviikolla.

Machu Pichu (C. chinense) 

Kukka on aika tyypillinen lajinsa edustaja. Violetit heteen varretkin näkyvät, kun tarkkaan katsoo ja kukkia kasvaa useita samasta pisteestä. Väri on hieman vihertävä ja useimmat kukat eivät aukea näinkään leveälle, vaan pysyvät hieman supussa. Keskimmäisen terälehden alapäässä näkyy pieni kirkas pallukka. Se on ilmiö, josta en ennen ole maininnutkaan täällä, se on mesitasku. Kuplassa on makeaa mettä hyönteisten varalle. Chilit siis houkuttelevat hyönteisiä pölyttämään luonnossa kasvaessaan, mutta ne kyllä pärjäävät itsekseenkin. Pienikin tärinä tai tuuli riittää irrottamaan siitepölyn ja kukka hedelmöittää itse itsensä ja alapuolella olevat kukat. Pensselisedäksi ei tarvitse ryhtyä, vaikka monet sitäkin tekevät.

Melko kapea tämä chili on olemukseltaan, monet chinenset ovat paljon tuuheampia, mutta ehkä tämäkin vielä. Haarautuminen on vasta alkanut. Sillä on nyt korkeutta 45 cm ja tähän asti raukka on joutunut kasvamaan 7 cm taimiruukussa, eli parissa desissä multaa. Lannoitusta se on tietysti saanut kasvettuaan, muutenhan lehdet kellastuisivat. Runko on tukeva ja vahvistuu vain ylös päin mennessä. Kyllä tuo pystyssä pysyy, kunhan saa tukevan ruukun ja lisää multaa.

Minulla on ikävä tapa päästää chilini kasvamaan kovin suuriksi hyvin pienessä ruukussa. Eipä siinä muuten mitään, mutta kehitys pysähtyy, ainakin kukinta häiriintyy myöhään jääneessä ruukun vaihdossa. Jos tälle olisi antanut lisää multaa ja juurille tilaa jo muutama viikko sitten, nuo kukat saattaisivat kehittyä chileiksi. Nyt sellaisesta ei ole paljon toivoa, mutta eipä tässä kiire ole. Sisällä ei ole tilaa suurelle joukolle isoja kasveja, joten kehitys saakin viivästyä. Tästä voisi päätellä, että nuo chinenset olisi voinut laittaa itämään kuukautta myöhemmin, tammikuun lopulla.

Täyttähän siellä ruukussa jo oli. Tuollaista tapausta pitää kastella melkein päivittäin, kun kosteutta varastoivaa multaa ei juuri ole. Kasvien juuristo on helppo tarkistaa tuollaisista hieman ylöspäin levenevistä ruukuista. Reunoja painellen juuret irtoavat ja pohjasta voi työntää hiukan vauhtia. Näin tukevia tapauksia voi vetää huoletta varrestakin kunhan juuripaakku on ehtinyt muodostumaan.

White Habanero, Machu Pichu, Peruvian White Habanero  

Tässä kolme samanikäistä chinenseä. Ikkunasta tulevaa voimakasta vastavaloa pehmentämään laitoin muovikalvon kasvien taakse. Laitimmaiset ovat "White Bullet" tyyppisiä, luodin muotoisia ja vaaleita hedelmiä. Aika eri tyyppisiä ovat nuo kolme jo nyt. Kasvutavassa ja varsinkin lehtien muodossa on eroja. White on myös vaalein lehdiltään, perulainen tummin, vaikka kaikkihan nuo ovat Perusta kotoisin. Nämä tuuheammat ja isommassa ruukussa jo majailevat ovat 15 cm kaveriaan matalampia, mutta nuppuja näkyy niissäkin, Whitessä tosin ihan pieniä vasta. Myös Machu Pichu sai tänään samanlaisen ruukun. Rikoin hiukan juurimattoa, koska olen havainnut, että katkotut juuret haaraantuvat ja sopeutuvat uuteen kasvuun nopeammin kuin koskematta uuteen multaan siirretyt.

Jotakin outoa tuossa kuvassa?
Pienimmässä ruukussa on kasvanut isoin chili ja se ehti ensimmäiseksi kukkimaankin. Onkohan tuolla mullan määrällä mitään merkitystä? Periaatteessa oikein lannoittamalla (tässä Puutarhan Kesä) ja sopivasti kastelemalla voi kasvin tarpeet melko pitkälle tyydyttää, kunhan valoa ja lämpöä riittää. Jos isoa satoa tavoittelee, on kuitenkin viisainta vaihtaa vieläkin isommat ruukut. Se tekee homman huolettomaksi. Ei tarvitse joka päivä olla kastelemassa ja mullassa riittää ravinteitakin, jos lannoitus sattuu ontumaan.

Tomaatteja lisätään syljeskelemällä?

Ei tämä sentään ihan isoäidin ohje ole, mutta lapsuudesta muistan vanhan sukulaismiehen neuvon tomaattien kylvöön: Haukataan mehevästä tomaatista ja siemenet sylkäistään kukkaruukkuun pelakuun juurelle. Sieltä sitten viikon päästä nousee tomaatintaimi.

Ohje voisi kelvata vieläkin, mutta tulos on vähän epävarmempi, sillä monet kaupan tomaattilajikkeet ovat F1 hybridejä, jolloin siementaimi ei enää tuota samanlaisia tomaatteja, vaan saattavat olla pahan makuisia tai epämuotoisia.

Vanhoista perinnelajikkeista voi vieläkin ottaa siemeniä talteen, mutta niiden putsaus on monimutkainen toimenpide, sillä siemeniä ympäröi limakerros. Autuaan tietämättömänä tarvittavasta fermentoinnista ja pesusta olen vain kaapinut veitsellä siemeniä talouspaperille ja kuivannut ne siihen. Ne kyllä liimaantuvat kiinni, mutta kylvön voi tehdä leikkaamalla paperista sopiva pala.

Paperin takapuolella luki Golden Sunrise 2009. Kun lajikkeen siemenet olivat loppu ja tästä on tullut meille suosikkitomaatteja, leikkasin paperilta liuskan siemeniä lautalle.

Siemenen ympärille muodostuu taas limakerros, kun se saa kosteutta ja idätys ei ehkä näytä hyvältä, mutta toimii. Muutamassa päivässä sieltä limamöykyn keskeltä pilkottaa juuri esiin. Kolme vuotta vanhat siemenet ovat säilyttäneet itävyytensä sataprosenttisesti.

Maltoinpa pitää tomaattien siemenet pusseissaan näin pitkään. Maaliskuun puolivälissä olen muistiinpanojeni mukaan edellisinäkin vuosina tomaatit kylvänyt ja aina ne ovat tulleet turhan aikaisin turhan pitkiksi ennen ulkokautta. Nyt tosin aion kylvää enemmän matalia pensas- ja parveketomaatteja.


Unkarilaisia on parikin, mutta esitellään tässä tuo erikoisemman näköinen. Paradicsom mini piros körte lukee siinä. "Paratiisiomena" tarkoittaa yksinkertaisesti tomaattia ja loppuosa luetaan punainen mini-päärynä. Pussin alalaita: Vihanneserikoisuuksia. Toisen unkarilaistomaatin nimi on Manó eli meillä Manu.

Auringon tekosia havaittavissa

Habanero ja tomaatti nojaavat toisiinsa makuuhuoneen ikkunalla amppeleissaan. Viime vuonna Habaneron raakileet ilmestyivät jo helmikuussa, mutta nyt niitä on enemmän, suorastaan kymmenittäin.

Tomaatti on moneen kertaan kehumani, viidettä satokauttaan aloitteleva Tumbling Tom Yellow. Niitä on ollut kypsinä jo muutaman viikon ja tahti kiihtyy. Maku on nyt ollut alusta lähtien hyvä, melkein kesäinen. Ehkä ikkunan päällä loistava Kotiloiste on auttanut aurinkoa pikkuisen.

Loisteputkien tekosia havaittavissa

Alakerran varastohuoneessa valotestini Habanerot ovat kypsyneet ja niitähän oli yli 20 lopulta. Isoimmat ovat piilossa lehtien takana, mutta ihan mukavan kokoisia nuokin ovat. Valoa niillä oli 3x36W pienoisloisteputkien päivänvaloa, eli tehoa oli 10.000 luksia ja väri 5400 Kelviniä. Kun tuollainen lamppu on 35 cm:n päässä latvoista, kyllä talvellakin satoa saadaan. Aurinko on ainakin osittain korvattavissa.

Kovin eri tahtia kasvavat baccat

Chinci Uchu, Aji Amarillo ja PI 594136

Tämä on baccatum-varalaatikkoni, mutta samaan tahtiin kasvavat varsinaiset taimetkin. Nuo ovat samaa idätyserää tammikuulta. Keskellä Aji Amarillo on nuorin, vasta reilun kuukauden, muut ovat noin puolitoista kuukautta olleet taimella, mutta kaikki kuukauden mullassa. Ne nyt vain kasvavat eri tahtia pienenä ja usein tuo jatkuu isonakin.

Chinchi Uchu vasemmalla muistuttaa aika tavalla chinensen taimia; matala kasvu, isot ryppyiset lehdet ja lehtihangasta toiseen mutkitteleva, tukeva runko. Itse asiassa olenkin salaa toivonut, että se olisi vain määritelty väärin. Alkuperäinen Inkojen Chinci Uchu, punainen chili on chinense, josta on löydetty tuhansia vuosia vanhoja jäännöksiä arkeologisista  kaivauksista Perusta.

Aji Amarillo on jo sirkkalehtensä kasvattanut korkeammalle kuin muiden latva on nyt. Se on tyypillinen "köynnöschili", tukea tarvitseva, kattoon asti kasvava. Ehkäpä sitäkin voisi hillitä leikkaamalla ja haaroittamalla sen alhaalta. Tämä on uutta siementilausta ja kasvatan sitä vertaillakseni oman vanhan lajikkeeni puhtautta. Perulainen on tämäkin.

PI 594136, harvinainen unkarilainen baccatum on sitten näiden välistä kasvutavaltaan, aika tavallinen bacca, sanoisin.

Mitähän tästäkin tulee?

Tasmanian Red (C. chinense ?)

Tasmanian Red on näitä outoja uusia lajikkeita. Se tuli minulle australialaisen siemenmyyjän kautta, mutta chilin ja nimen kerrotaan olevan jostakin Karibialta, ei Australiasta. Sen väitetään olevan lajiltaan chinense, mutta monetkaan tuntomerkit eivät toistaiseksi viittaa siihen suuntaan. Heteiden varret tosin ovat loistavan violetit, värikkäämmät kuin useimmissa chinenseissä. Kukan muoto on annuumin ja väri koristeannuumin. Kukkia ei myöskään kasva ryhmissä kuten chinenseillä yleensä. Lehdetkään eivät ole habanerojen tapaan ryppyiset, vaan muistuttavat lähinnä frutescensin lehtiä tukevuudeltaan. Katsotaan ja maistellaan nyt ensin, mutta eiköhän tuo aikamoinen lajien sekoitus ole.

,Kasvi on edelleen 7 cm taimiruukussa, vaikka sillä on korkeutta jo melkein 40 cm. Sen taustalla näkyy viime keväisen kukinnan seurauksena kasvanut sitruuna. Tasmanian Red on kukkinut jo viikon verran. Kukinta alkoi täsmälleen kaksi kuukautta taimelle tulosta. Tämä nopeuskin viittaa enemmän annuumiin kuin chinenseen. Olen pitänyt normaaliaikana habaneroille kolme kuukautta taimelle tulosta kukintaan, mutta annuumeille kuukausi tai puolitoista on mahdollista.

Tästä chilistä käytetään myös nimeä Habanero Tasmanian Red, vaikka habanero se ei nyt ainakaan ole. Kukat voivat olla vielä värikkäämpiä kuin minulla nyt.

Kasvavat ikkunasta yli

Aamuhetki olohuoneen ikkunalla. Siirsin Aji Amarillon kuvausta varten paremmin valoon, kissan makuupaikalle. Nuo isoimmat menevät jo ikkunasta yli. Parvekekausi saisi jo alkaa, nyt sakset saavat viuhua siihen asti.

Oikeassa laidassa majailee tomaatti, ihan kokeilumielessä 140g tomaattipyreen purkkiin kesällä istutettu. Syyskuussa jo ihmettelin, miten se voi selvitä noin vähällä mullalla, mutta ihmetys vain lisääntyy talven kuluessa. Hengissä se on, mittaa yli metrin ja yksi pingispallon kokoinen tomaattikin siellä killuu. Vettä se vaatii päivittäin, muuten lehdet roikkuvat ja usein siellä joukossa on ollut Puutarhan Kesää. Ihme otus.

Nythän sen voisi laittaa poikki ja latvan juurruttaa isompaan ruukkuun. Tietysti tyviosakin tykkäisi lisämullasta. Hienompi tomaatti meillä on makuuhuoneen ikkunalla. Jo viidettä vuottaan kasvava amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow kypsytti juuri ensimmäiset keltaiset ja namia olivat. Lisää on tulossa, keskellä talvea.

Varsinainen aiheeni, Aji Amarillo (C. baccatum) on kohta neljän kuukauden ikäinen ja metrin korkea. Laitoin sen marraskuussa kasvamaan, jotta saisin ennakkotietoa lajikepuhtaudesta ennen varsinaista kasvatuskautta, kun tuo voi olla risteytymä. Selvyyttä ei kuitenkaan syntynyt ajoissa, sillä Amarillo on hidas.

Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, joten baccatum se on, mutta vasta nyt on alkanut ilmestyä tuollaisia pikku palleroita. Tästä ei voi päätellä edes tulevaa muotoa, väristä puhumattakaan. Aikaa kuluu, ennen kuin selviää, onko tämä aito Amarillo. Isokokoinen kasvi se ainakin on, siitä on jo näyttöä. Kattoon ulottuvana se minulla aikanaan kasvoi parvekkeen nurkassa. Siemenliikkeestä tilattu varmempi Amarillo on jo taimella, joten nyt pääsee vertailemaan, jos vain molemmille löytyy kasvatustilaa.

Annuumit itämään maaliskuussa

Näin pitkälle maltoin mieleni annuumien kanssa, vaikka turhan isoiksi nämä varmaan vieläkin kasvavat ennen ulkokautta. Tomaatteja en sentään ole vielä kylvänyt. Niiden mahtumisessa on aina ollut ongelmia.

Esittelin unkarilaisia paprikalajikkeita jo tammikuun alussa. Nyt valikoimiin on tullut pieniä muutoksia. Unkarilaiset ehkä-chinense ja baccatum ovat jo isolla taimella. Almasta on saatu satoakin ja sen kaveri Paprika Hecele erõs näyttää nyt tältä:

Chili on 8 cm pitkä ja tummuu ilmeisesti loisteputkista lähtevässä UV-valossa. Ulkona se varmaan olisi aika tumma. Tuohan on nyt kolmisen viikkoa kasvanut ainoa raakile siinä pienessä ruukussa. Kukinta jatkuu ja isompi ruukku jo odottaa. Tuohan on marraskuun lopulla tullut taimelle, eli paljon alle neljän kuukauden vielä.

Kylvin siis lisää annuumeita, kaikki unkarilaisia.

Alma paprikaa meni useita lautalle. Omatkin siemenet itävät.
Cseresznye paprika on saman tapainen pyöreämarjainen, mutta kirsikkapaprika, eli siis punainen. Tämän unkarilainen kauppanimike on Cserko. Sitä väitetään tuliseksi.
Beaver Dam on USA:n kautta tullut unkarilainen perinnepaprika.
Macskapiros, "punainen kissapaprika" saattaa olla Cayennen kaukaisia perillisiä.
Hegyes csipös on aikamoinen kysymysmerkki minulle, mutta teräväksi maultaan sitä mainitaan ja vihreänä pitäisi nauttia tuo suippopaprikaa muistuttava lajike, jonka kauppanimi on Rekord. Myös kirjoitusasua Hedyes käytetään.
Kalocsai on ilmeisesti "tuleton" lajike, makeaksi mainittu suippo, paksun peruschilin näköinen. Sitä kuitenkin kehuttiin myyjän sivuilla unkarilaiseksi peruspaprikaksi, jota ei pidä ruoasta puuttuman, joten päätin antaa sillekin tilaisuuden. Kalocsa on paikkakunta, jonka mukaan tuo on nimetty.

Tätä täytyy saada lisää

Haarukkapala, joka jäi makumuistiin. Hyvää, todella hyvää. Muutaman tunnin päästäkin sitä haluaa lisää.

Alma paprika uunista tulleena. Sisällä vain hapankaalia ja Cheddar-juustoa unkarilaiseen tapaan. Eipä tuosta muunlaisia makuyhdistelmiä osaa kaivata. Tätä täytyy nyt laittaa itämään reilusti lisää, sillä Alma on ilmeisen pienikokoinen, vaikkakin nopea ja satoisa. Tänään on kulunut kolme kuukautta sen taimelle tulosta ja ensimmäinen sato jo nautittiin.

Maistelin kypsän punaisen ensin. Maku oli hieno tai pikemminkin rehevä, koukuttava. Poltettakin oli sen verran, että se voisi chileihin tottumatonta jo puhalluttaa. Kun en ole tappotulisen ystävä, tämä riittää minulle. Seuraavaksi nautin kypsymässä olevan, eli suositusten mukaisen version. En huomannut erityistä eroa. Viimeiseksi meni tuo vähän keskenkasvuinen vaalea. Se ei vielä ollut samaa sarjaa. Kyllä niiden pitää kasvaa täysikasvuiseksi ja sittenkin odotella muutama viikko ennen nauttimista.

Alma avattuna.

Paprikan hedelmäliha on paksua. Siemenet irtoavat helposti kun veistää kannan irti. Tuohon mahtuu juuri peukalo sisään, ei se sen isompi ole. Siksi niitä pitääkin olla monta. Toisaalta se on helppo täyttää ja mukava käsitellä, kun on noin tukeva. Tästä jäi hyvä maku suuhun - pitkäksi aikaa.

Kyllä itää...

31 Cajamarcan siementä lautalle 12.2. ja tulos on tämän näköistä 21.2. Siinä on 31 terhakkaa pikku chinenseä. Kaikkia en millään mahdu kasvattelemaan, vaikka Chiliyhdistyksen Pirkanmaan osaston toripäiviä varten nuo laitoin itämään. Nämä eivät kyllä ole vielä kummoisen kokoisia vappuviikolla.

Tämä kuva on 18.2. eli kuudessa päivässä kaikki itivät ja yksi jo ehti sirkkalehdille.

Tarkoitukseni oli nyt tutkia myös kahvinsuodattimen sopivuutta idätysalustaksi. Yksikään noista taimista ei takertunut alustaansa eikä katkonut juuriaan, kun niitä istuttelin multaan 16 kappaletta. Joidenkin juuret olivat keskenään sotkeutuneet, kun niitä oli noin tiheässä, mutta ei siitäkään ollut muuta haittaa kuin että jotkut sivuhaarat juurista katkesivat.

Niin, se merkki. Nyt sattui käteen Aromata, jota myydään saksalaiskaupassa isossa paalissa, 200 kerralla. Huonoja kokemuksia minulla ei ole muistakaan, mutta niiden merkkejä ei ole tullut kirjatuksi. Tämä toimii jopa paremmin kuin kotimainen talouspaperi. Pohjalla tässäkin lautassa on talouspaperi imemässä vettä, kahvisuodatin on vain pintamateriaali.

Lisäys 8.3.
Saattaa olla, että suodatinpaperi on herkempi homehtumaan kuin hyvä kotimainen talouspaperi, joten kuukausia kestävään idätyksen en sitä suosittele. Normaalilajikkeiden pikaidätyksessä se on kätevämpi kuin talouspaperi.

Alma kypsyy sittenkin punaiseksi

Csipös Alma Paprika Garai feher

Eli vapaasti suomennettuna "jonkin verran tulinen omenapaprika kellertävin hedelmin" kypsyykin punaiseksi. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Tästä annuum-lajikkeesta melkein kaikki siemensivustot käyttävät kellertävän vihreitä kuvia. Siitä voisi päätellä, että se jääkin tuon ylemmän väriseksi. Siemenpussissakin mainittiin  keltainen väri. Yksi unkarilaistytön Amerikassa pitämä blogi sentään kertoi suosikkipaprikansa kypsyvän punaiseksi ja muuttuvan samalla makeammaksi, vähemmän tuliseksi, minkä vuoksi se käytetään yleensä ennen kypsymistä.

Maistelu saa vielä vähän odottaa. Ei ollut kaikkia tarvikkeita kotona. Unkarilaiset käyttävät tätä varsin mielikuvituksellisilla tavoilla täytettynä, vaikkapa hapankaalia sisään ja etikkasäilykkeeksi talven varalle. Niitä myös paistetaan ja keitetään ja silputaan ruokiin ja salaatteihin.

Tulisuutta ja makua on ainakin sisäosissa, sen totesin irrottaessani siemenet. Ei tämä aivan turha kasvateltava ollut. Sehän ei ole kolmeakaan kuukautta vielä, marraskuun viimeisinä päivinä tuli taimelle ja raakile ilmestyi jo uudenvuoden päivänä.

Rehevää kasvua ja viivästynyttä kukintaa

Ruukkusalaattia?  

Ei sentään. Chili on kuubalainen miedohko chinense Aji Cachucha. 

Viileässä varastohuoneessa se on kasvanut lähinnä leveyttä. Se kukki jo kuukausi sitten, mutta homma jäi kesken jouduttuaan ikkunalta sen keltaisen valon alle, missä Habanerokaan ei tehnyt satoa. Habanero muuten aloitti raakileiden teon, kun siirsin sen sinisemmän valon alle. Jotenkin valon määrä ja väri ei sille riittänyt, mutta värin vaihto auttoi. Nyt poistin 2700K putket kokonaan, vaihdoin ne lamppujen alkuperäiseen 4100K valoon ja Cachucha ainakin alkoi taas kukkia uudestaan.

Pienihän tämä vieläkin on, vaikka ikää on yli kolme kuukautta. Korkeutta on vain 20 cm, mutta leveyttä 40 cm. Minun piti vähän taivutella lehtiä sivuun, että sain komean rungon ja kukat näkymään. Cachuchan kukat ovat tosi pieniä, muutaman millin leveitä, isoimmatkin alle sentin. Tiheä kasvutapa saattaa johtua viileästä talvesta lampun alla. 

Musta taustalla vasemmalla on kissa, joka kuolaa chilipöydälläni ikkunasta pikkulintujen perään, kun ne käyvät lintulaudalla.

Aurinkoa, vihdoinkin

Tästä se lähtee. Synkeän talven valta taittuu ja luonnonvalo voittaa kaikki keinotekoiset. Olohuoneen ikkunalla Chinese Pot Chilli (C. annuum) on talvehtinut hyvin. Osa chileistä on kuivunut oksille, mutta uusiakin on tulossa, kukinta jatkuu. Hieno chili.

Huono itävyys voi olla omaakin syytä

Idätysmurheet voivat osoittautua myös omiksi virheiksi.
Laitoin Cajamarcaa itämään yli kolmekymmentä siementä. Yksi iti heti seuraavana päivänä ja jopa kahdella idulla. Lähikuva paljastaa, että tästä ei hyvää seuraa.

Kuivatan usein chilejäni vihanneskuivurissa ennen kuin otan siemenet talteen. Isommat, kuten tämän Cajamarcan halkaisen terävällä veitsellä ennen kuivuriin laittoa, jotta kuivuvat nopeammin. Siinä menee samalla muutama siemenkin halki ja itu katkeaa. Jos viilto on sopivassa kohdassa, sitä ei heti huomaa. Tuokin leikattu reuna oli kuivattuna aivan luonnollisen näköinen. Idätettäessä itu tulee rikkinäisestä siemenestä nopeasti esiin, mutta kuivuu tai mustuu kyllä sitten nopeasti. Ei niistä kasvia tule. Ei edes yhtä.

Pitäisikö parantaa työtapojaan? Tuskin. Virhettä oli vain yhdessä siemenessä isosta erästä ja siemeniä riittää. Pitää vain varautua siihen, että aivan kaikki eivät idä.

Kuukauden viive ruukunvaihdosta

Paprika Hecele erõs (C. annuum) kasvoi Alman kanssa rinnan lämpökaapissani. Tammikuun alussa se jo kukki puolentoista kuukauden ikäisenä. Silloin nuo unkarilaiset piti kuitenkin ottaa pois kaapista, kun eivät sinne ja silloisiin taimiruukkuihinsa mahtuneet.

Almaan ehti tulla muutamia raakileita, tähän ei. Siirto vähän isompaan ruukkuun ja paljon viileämpään tilaan pysähdytti kukinnan. Se alkoi uudestaan kuukautta myöhemmin ja näyttää johtavan suoraan chilien tuotantoon. Alma varjosti tätä ankarasti pienenä ja alaosa on toispuoleinen. Nyt sillä on korkeutta Almaa enemmän, 30 cm. Rotevakasvuinen on tämäkin.

Tyypillinen annuumin kukka on valkoinen ja terälehdet auki. Kokoa näillä on runsaasti chilin kukiksi, kolmisen senttiä.

Nyt kun se pääsi uudestaan kukkimisen makuun, kukkia on runsaasti ja niistä muodostuu raakileita. Pitkulaisen mallinen näyttää tämä minulle täysin outo paprika olevan. Paprika siis unkarilaisessa merkityksessä, eli tulinen lajike pitäisi olla kyseessä. Siemen tuli minulle Australian kautta, kun John the Chilliman oli käynyt lomamatkalla Unkarissa. Hän ei itsekään ole vielä ehtinyt kasvattaa tuota, siemeniä ei ole myynnissä, eikä edes kuvia tuosta lajikkeesta, mutta sain muutaman siemenen. Yllätyksiä saattaa olla luvassa.

Koska se kypsyy?

Alma Paprika Csipös eli hieman tulisempi malli, luulisin (C. annuum)    

Onkos tätä kukaan muu kasvattanut? 

Nyt alkoi kiinnostamaan, milloin nuo ovat syötävissä. Sehän kukki jo kuukauden ikäisenä ja uudenvuoden päivänä ensimmäinen raakile oli näkyvissä. Monet chilit kasvattavat raakileensa isoksi ja kypsyvätkin reilussa kuukaudessa, toisilta siihen taas kuluu kaksi kuukautta tai enemmänkin. En edes tiedä, miltä tämän pitäisi näyttää kypsänä.

Alma on edelleen pikkutaimi, alle 20 cm korkea. Kiivaimmassa kukintavaiheessa siihen kehittyi useita pikku palleroita, mutta vain 2 on jaksanut kasvaa noin kolmisenttisiksi, muut mustuivat kääpiöiksi. Eipä tuon kokoiselta kylmässä kellarissa keinovalolla kasvaneelta enempää kai voi odottaa.

Annuumit ensi kesäksi ovat edelleen kylvämättä ja ajattelin odotella, kunnes saan Almasta maistiaiset. Sitten tietää, pitääkö noita laittaa paljon ulos vai riittikö pari testikasvia. Maaliskuun alussa olisi annuumien kylvöaika, jospa siihen mennessä maistelisi.

Idätysmurheita

Jatketaanpa edellisen jutun viimeisestä kuvasta.

Vaihdoin idätyslautalle ongelmallisen paksun talouspaperin tilalle kahvisuodattimen viikko sitten ja siirsin loput siemenet sen päälle.

Suodatinpussin merkistä ei ole varmuutta, kun kaapeista löytyi Bruno, Eldorado ja Aromata. Niissäkin on eroja, kuten jotkut ovat jo todenneet. Suhtaudu siis omaasi epäillen. Tähän paperiin eivät juuret tarttuneet ja saivat kuitenkin riittävästi kosteutta. Chinchi Uchu on ovelasti itse ohjannut juurensa suoraan veteen. PI:tä on kaksi kappaletta. Toisesta sirkkalehdet ovat juuri vapautumassa siemenestä, ylemmästä on vain juuri ulkona.

Amarillo ei idä.
Huonoja siemeniä sattuu silloin tällöin. Tänä vuonna sellainen oli Aji Amarillo. Semillas La Palmasta tuli useita siemenpusseja, joista tähän asti muut ovat itäneet erinomaisesti tai ainakin siedettävästi. Amarillossa on joku laadunvalvonta pettänyt. Siemenissä oli paljon tummapilkkuisia ja siksi laitoin jo 17.1. neljä lautalle. Niistä yksi ei itänyt lainkaan (kuori rikki), muut hyytyivät pikkuisen juurta ulos työnnettyään, eivätkä selviytyneet mullassakaan. Viimeksi itäneen (toinen vasemmalta)  juuri muuttui läpinäkyväksi ja sekin kuihtuu pois. Epäonnistuneissa näkyi murtumia mutkakohdassa ennen kuin minä olin niihin edes koskenut. Murtumakohdasta ne sitten mustuivat ja kasvu pysähtyi. Tämä on yksi syy kasvattaa idut lautalla sirkkalehdille asti. Näkee ainakin, mikä niitä vaivaa.

Nyt alanurkassa on uusi neljän erä 30.1. laitettuja, joista kahdessa näkyy eloa. Juuri tuossa vaiheessa ne edelliset kuihtuivat, joten odotan jännityksellä.

Rikki se on. Nuo lautalla ovat viimeinen toivoni siitä pussista, sillä loput kymmenestä siemenestä ovat aivan murskana. Ruutupaperilla yksi paljastaa sisäosansa. Myös lautalla kolmas oikealta on selvästi rikki. Tuollaista on tapahtunut Pasilan postikeskuksessa, mutta nämä tulivat pehmustetussa pussissa. Runtelu on tapahtunut jo aikaisemmin, ehkä siemeniä koneellisesti kerätessä tai pakatessa. Tuollaisia kun kätkee multaan, sieltä saa turhaan odottaa niskalenkkiä nousevaksi. Suomalainen chilinkasvattaja ottaa syyt omille hartioilleen ja epäilee taitojaan, tunnustaa Chilifoorumilla olevansa huono idättäjä.

On näissä joskus omaakin syytä. Kerran unohdin Habanerot pariksi vuorokaudeksi kuivuriin ja niistä tuli rapeita. Otin siemenet talteen vasta kuivista ja niiden itävyys seuraavana keväänä oli heikkoa ja hidasta. Ainakin puolet kärsi saman tapaisista oireista. Juurenmutkassa oli murtumia tai mustumia ja juuren kehitys loppui alle senttiin. Liika kuivatus oli rutistanut siemenen sisäosiakin.

Lisäys 7.2.
Nuo kaksi "pulloharjavaiheessa" ollutta 30.1. kylvettyä Amarillon siementä ovat jo mullassa ja sirkkalehdillä. Ne näyttävät selviävän, eli 2 itävää löytyi 10 siemenen pussista. En minä niitä enempää tarvinnutkaan.

Kuukausi odottelua idätyslautalla

Nuo taimet ovat kuukauden ikäisiä. Ne tulivat taimelle joulun ja uuden vuoden välissä viime vuonna. Kuvalla haluan vain todistaa, että pelkällä vedellä taimet eivät kasva, mutta pysyvät hengissä. Kaivoin nämä nyt esille, kun aloin suunnitella chinense-varalaatikkoa. Saman ikäiset varsinaiset taimet multaruukuissaan ovat jo tuuheita 10-15 cm korkeita pikku chilejä. Niistähän oli juttua pari viikkoa sitten.

Takana keskellä on uusintakylvöä, muutama päivä sitten putkahtanut Habanero White. Sen molemmilla puolilla on Habanero Peruvian White. Niissä on pieni lehti sirkkalehtien välissä, kuten etualan Tasmanian Redilläkin. Sen enempää ei kuukaudessa kasva.

Tasmanian punainen on heti pienestä nimensä veroinen. Valo värjää varren punaiseksi ja lehdet tummuvat. Revin tämän talouspaperista ihan raa'alla voimalla, varomatta. Lähtihän se, kuten muutkin, ehjänä. Paperia on vähän tarttunut juuriin. Kuukauden vanhoissa on huomattavasti haaroittuneempi juuri kuin vasta sirkkalehdille tulleessa, jossa oli pitkä juuri ja yksi sivuhaara. Silläkin pärjää mullassa. Tuo haaroittunut saattaa lähteä nopeammin kasvuun, mutta sen näemme lähiviikkoina.

Talouspapereita on erilaisia, joihinkin juuret tarttuvat, tähän kotimaiseen ei. Minulla oli välillä paksumpaa, erittäin imukykyistä, tiiviin tuntuista, mutta juuret menivät siitä läpi. Tässä kuvassa (kuvattu 17.1.) tiiviimpi paperi on alareunassa. Noista siemenistä osa on jo taimina mullassa, mutta juuret katkeilivat.  Puolen sentin tyngälläkin ne kuitenkin näyttävät selviävän hengissä.

Nyt on kokeilussa kahvisuodatin, jota monet ovat kehuneet. Siitä eivät juuret mene ainakaan heti läpi. Sen kanssa täytyy pitää laatikko kosteana, kansi päällä, muuten pinnalla oleva juuri voisi kuivua. Jotkut tosin tekevät niin, että laittavat toisen kahvisuodattimen juurien päälle. Idätyslautasta on jo suuri joukko persoonallisia muunnelmia.