Cajamarcat kukkivat joukolla

Komea latvus on tuossa normaalilannoitetussa Cajamarcassakin, vaikka lumisateisena päivänä ei karvaisuus oikein tule esiin. Nyt nuo molemmat kukkivat. Varastolannoitettu avasi kukkansa vajaan viikon aikaisemmin ja se on n. 40 cm korkea, kun tämä on 30 cm. Maitopurkissa majailevat kumpainenkin. Kokoero on pysynyt, mutta väri palautui tähänkin, kun annoin muutaman kerran Puutarhan Kesää.

Seuraava jännityskohde voisi olla, kummassa pysyvät raakileet, mutta voi käydä niinkin, että ei kummassakaan ennen kuin saavat lisää multaa. Kukat ovat muuten vähän erilaisia kuin viimekesäisessä, joka nyt talvehtii hyvin tuolla kellarikerroksessa, kukkii ja joku hedelmäkin kehittyy. Taitavat olla hieman eri sukuhaaraa.

Erilaiset kukat, vasemmalla englantilaisista, oikealla kotimaisista siemenistä. Fataliin kuvista päätellen myös hedelmät ovat hieman erilaisia muodoltaan kuin minun viimesyksyiseni. Väritys sentään on sama. Näiden tulisuudesta on myös netissä ollut sangen vaihtelevaa tietoa. Pitäisiköhän nuo risteyttää keskenään?

Lisäys 16.3.
"Seuraava jännityskohde voisi olla, kummassa pysyvät raakileet.."
Eipä siitä kummempaa kisaa syntynytkään. KananP:llä lannoitettu ja valojen alta häädetty alkoi jo kasvattaa ensimmäistä raakilettaan. Näyttää siis tässä vaiheessa vahvasti siltä, että noin vaaksan korkea, toista kuukauttaan kasvava chinense selvästi hyötyy varastolannoituksesta. Lannoituksesta on nyt puolitoista kuukautta ja nuo Cajamarcat täyttävät 3 kk ensi viikolla.
Lisäys 18.3.
Pari päivää myöhemmin myös Puutarhan Kesällä lannoitetussa on raakileita, eli puntit ovat aika tasan. Molemmat ovat tukevia puita, tumman vihreät terveet lehdet, paljon kukkia ja kasvavia raakileita. Kanankakkaa saanut on isompi, sekä korkeampi että leveämpi ja sen lehdet ovat isompia, mutta hyvältä näyttävät kumpainenkin. Vuodenajan huomioon ottaen voisin pitää pienempää parempana. Kesään mennessä se kyllä ehtii kasvaa.

Värillä saattaa sittenkin olla väliä

Kaksi viikkoa sitten aloitin kasvatuskokeilun eri värisissä valoissa. Oletukseni oli, että valon väri ei vaikuta taimien kasvuun. Saatoin olla väärässä. Eihän kahden viikon kasvusta vielä voi päätellä paljoa, mutta tältä se nyt näyttää.

Testin alkuasetelmat 1.3. ja kaapin esittely 14.2. löytyvät noista linkeistä. Ensimmäinen kuva on kahden viikon takaa, alla tämän päivän tilanne. Tällä kerralla "sininen" valo on kameralla käännetty oikeaksi, yllä punainen. Silmällä kumpikin näyttää siedettävältä, kameralla ei.

Valotesti 13.3. Kamera päivänvaloasetuksilla.

Kokoeroa on jo syntynyt. Vasemman laidan Padronit ovat tulleet taimelle täsmälleen samaan aikaan. Sinisen puolen Inca Red Drop (oikealla) on kaksi päivää vanhempi ja selkeästi isompi. Kuvasin sen vertailun vuoksi myös toissa päivänä, mutta ero punaiseen puoleen on silti huomattava. Edessä Habanero on punaisella puolella jopa vähän isompi, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että sininen juuttui siemeneensä ja sirkkalehdet vähän repeytyivät. Tuollaiset erot tasoittuvat lähiviikkoina.

Kohta tulee eteen lamppujen nosto ennen kuin ne polttavat lehtiä. Tässä jouduinkin mielenkiintoisen pohdinnan eteen. Pitäisikö molempia lamppuja nostaa samaan aikaan ja yhtä paljon? Niin olin suunnitellut. Mutta silloinhan punaisen puolen kasveille tulee vähemmän valoa, kun ne ovat matalampia. Pitäisikö niille antaa tasoitusta?

Lisäys 19.3.
Seuraava kurkistus kaappiin.

Kummallisia ovat chilien kasvunopeudet

Kaksi baccatumia, Jamy tasan kaksi kuukautta,  Puca Uchu (Aji Rojo) viikkoa vaille. Saman ikäisiä siis. Korkeudet 40 ja 10 cm.

Samassa mullassa nuo ovat kasvaneet, mutta Jamy sai vähän isompaan ruukkuunsa 3.2. reilun annoksen kanankakkaa ja merilevää, eli luonnonlannoitetta. Se oli jo silloin tuota rääpälettä isompi. Saman idätyserän baccatumeissa on kaiken kokoisia, pari tuollaista pientä, muutama keskikokoinen ja Aji Chanca ilman lisälannoitusta on myös 40 cm korkea, mutta paljon ohuempi rungoltaan ja vaaleampi lehdiltään. Ne nyt vain kasvavat eri tahtiin.

Varastolannoituksen vaikutukset ovat vaihtelevia ja riippuvat ainakin lajista ja aloitusiästä. Nyt näyttää siltä, että vahva lannoitus luonnonlannoitteella vahvistaa runkoa ja tummentaa lehtiä. Tuossa Jamyssa näkee selvästi, milloin juuret ovat löytäneet lannoitevaraston. Kaipa se lisää pituuskasvuakin, ainakin chinense Cajamarcalla. Sellaisen tällä hetkellä varmalta vaikuttavan havainnon tein Cajamarcan kukinnasta, että varastolannoitettu tekee 2-5 kukkaa yhteen haaraan, kun normaalilannoituksella niitä on 1-2. Reilusti lannoitetulla on siis paljon enemmän kukkia ja ne kehittyivät nopeammin. Kukinnan onnistumista tuskin kannattaa odotella maitopurkissa kasvaville puumaisille melkein puolimetrisille chileille. Enemmän multaa ne tarvitsevat - ja tilaa.

Olihan tuossa tammikuisessa kukkamultapussissa varmaan jotakin vikaa. Se oli paakkuuntunut ja haisikin puhdistamolietteelle. Seuraavaksi ostin muita merkkejä. Jotkut taimet siinäkin kasvoivat ihan normaalisti, eikä yksikään kuollut. Lannoitusta ja kalkitusta kait olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, mutta täyttyy tuo ikkuna tälläkin vauhdilla.

Kevään ensimmäinen habanero

Aivan salaa oli tuollainen päässyt kehittymään makuuhuoneen ikkunalla. Vajaat kolme viikkoa sitten kerroin ensimmäisistä raakileista, mutta tämän on täytynyt olla silloin jo aika iso. Parisenttiseksi se tosin jäi, kun uudet raakileet kasvavat jo ihan habaneron kokoisiksi, tuplasti isommiksi ja oikean muotoisiksi. Aikaisempien vuosien puolukan kokoisia pikku marjoja ei sentään nyt ilmestynyt, eli hyvin on tämän ikähabaneron amppelikevät alkanut.

Eipä tarvittu "natikoita", ledejä, ei edes ESLejä bubblerista tai foggerista puhumattakaan. Chilin kasvatus ei välttämättä ole tekniikkalaji, vaikka siitä sellaisenkin saa. Luonnonvalossa tuo roikkuu mullalla täytetyssä amppeliruukussaan. Ikkunan päällä on yksi 36W loisteputki pimeimpiä päiviä vähän valaisemassa. Ja raakileita on paljon.

Annuumit itävät vauhdilla

Maaliskuun alussa idätyslautalle laitetut annuumin siemenet itävät nopeasti. Ylärivin espanjalainen Pimiento de Padron on nostanut kaikki kuusi siementään sirkkalehdille ja melkein samanlaisessa vauhdissa on uusi intialainen Goan kolmannella rivillä. Perusintialainen annuum Pusa Jwala vasta työntää muutamia ituja esiin. Laitoin sittenkin pari meksikolaista, vaikka en erityinen meksikolaisen ruoan ystävä olekaan. Siemenet ovat muutaman vuoden takaa, joten niitä piti testata. Ancho Giganteassa on vasta yksi itu, mutta porukan suurimmat siemenet, Mulatot eivät ole reagoineet vielä mitenkään kosteuteen.

Aurinkoa ja isoja nuppuja

Aurinko suorastaan pakotti ottamaan kameran esiin ja kuvaamaan Cajamarcan kasvavat nuput ja karvaisen rungon. Luonnonlannoitettu on pitänyt etumatkansa pituuskasvussa ja kiri ohi nuppujen kasvattelussa. Se on nyt niin iso (35 cm), että se joutuu pois ylähyllyltä, missä se jo polttelee ylälehtiään loisteputkissa. Saa olla loppukevään vähemmässä valossa, auringon varassa.

Jatketaan paljastuksia

Tuossa sitten verhon takainen "lastentarha".

Taimiruukuissa yhteisessä kaukalossa 50W/5000K lampun alla on erilaisia baccatumeja sekä viimeinen chinense-idätykseni Zavory eturivissä. Ne kasvavat vaihtelevaa vauhtia, eri lajikkeita kun ovat. Vain takarivissä keskellä Aji Bonito kärsii jostakin ja on vaivaisen oloinen. Muut kyllä ehtivät kasvaa, kun ikkunalla pitäisi viihtyä vielä pari kuukautta alle puolen metrin mittaisena. Muuten iskevät sakset ja loppuu tila.

Annuumit vasta laitoin itämään.

Vielä on tilaa kissallekin

Olohuoneen ikkuna maaliskuun alussa on vielä suhteellisen tyhjä. Lasihyllyllä majailevat 3 rocotoa, muutama chinense ja baccatumeja oikea laita täynnä. Ikkunalaudalle mahtuu vielä parikin idätysastiaa ja edelleen tunnistamaton Rocoto M2. Vasemmassa laidassa näkyy muutama pikkutaimien ruukku, mutta suurin osa niistä on verhon takana ESL:n valossa. Ne pääsevät kohta lasihyllylle ja sieltä suurimmat alas, kun latvat alkavat hipoa loisteputkia. Silloin kissa menettää makuupaikkansa, missä se samalla on voinut vaania lintuja.

Varsinainen päivän aihe on oikean reunan Aji Panca. Ne ovat siinä kasvaneet koko kesän, kun tein koeidätyksen nähdäkseni, ovatko pussin kaikki siemenet samaa lajiketta. Myyjällä oli nimilappu vaihtunut, chinensejä ovat eikä luvattuja baccoja. Nuo Pancat olivat vuoden pimeimpään aikaan kukkimisiässä, mutta eihän siitä silloin mitään tullut. Nyt, kun aurinkoa on ollut useina päivinä, tulosta on syntynyt.

Tuolla latvatupsun seassa majailee muutamia raakileita ja kukkiakin on, tosin hillitysti. Ruukut ovat aivan liian pieniä. Tarkoitus olikin vain todeta lajike oikeaksi ja se on tehty. Leikkelin pari viikkoa sitten tuolta latvasta ohi valon kasvavia oksia pois saunavihdan verran. Kun olin tunkemassa niitä roskiin, vaimo äkkäsi siinä hienon kukkapuskan ja sijoitti ne maljakkoon. Nyt siellä on juuria ja ne viheriöivät edelleen hienosti. Vaihtamalla nämä pistokkaaseen saisi tuon kaljun rungon eliminoitua, mutta eihän sitä malta, kun tuota satoakin on kasvamassa. Mahtuvat ne tuossa olemaan.

Testikaappi täynnä

Tutkimusmatka voi alkaa.
Pari viikkoa meni ennen kuin sain tasaparit molempiin kaappeihin. Annuumit vaihdoin myöhemmin itäneisiin, jotta ne eivät peittäisi kaikkia muita alleen. Baccatumeissa ei aivan tasaparia itänyt, vaan sininen on kaksi päivää vanhempi. Sen voi ottaa myöhemmissä mittauksissa huomioon.

Valotesti alkaa 28.2. Kamera keinovaloasetuksilla.

Kaapeissa ovat annuum Pimiento de Padron, chinense Habanero (vasta niskalenkillä) ja baccatum Inca Red Drop. Kuva on keinovalobalanssilla eli oranssinkeltainen muutettiin valkoiseksi ja luonnonvalo näyttää siniseltä. Molemmat annuumit jumittuivat siemenensä sisään sirkkalehtien kärjestä. "Kypäräpäisyys" näyttää olevan ominaista noin lämpimässä (28°) mullasta nouseville. Se viitannee kuivaan ilmaan.

Tutkin siis väitettä, että taimen kasvunopeus, pituus, paksuus, haarautuvaisuus ja lehtien määrä olisivat erilaisia eri värisessä valossa kasvaneilla. En usko, että noissa olisi mitään eroa, kunhan muut kasvuolosuhteet ovat samat, mutta katsotaan ja mittaillaan muutaman viikon päästä.

Valoa taimilla on 10.000 luksia, eli reilusti enemmän kuin pilvisenä päivänä kesällä ulkona. Molempia osastoja luonnollisesti kasvatetaan samassa mullassa, kastellaan yhtä paljon ja mahdollisia lannoitteita käytetään sama määrä. Vain valossa on eroa.

Jos nyt pitäisi joku väliaikahavainto esittää, niin sinisessä valossa nousee vähän pidempiä taimia sirkkalehdille. Se ei ole mitenkään tavoiteltava ominaisuus. Palataan asiaan, kun selvää kasvua on tapahtunut.

Lisäys 13.3.
Seuraava tarkistus.

Ei kanankakkaa ihan pienille!

Tässä meillä on parivaljakko baccatumin taimia. Chilean Green vasemmalla sai kolme viikkoa sitten reilun annoksen Biolanin luonnonlannoitetta ruukkunsa nurkkaan. Oikealla oleva Puca Uchu (Aji Rojo) taas ei ole saanut kuin vettä. Samalla tavalla kasvavat toistaiseksi.

Mutta, ja tämä on mielestäni iso mutta:
Muutama päivä sitten Chilean alkoi kaatuilla kastelun jälkeen. Se meni vinoon ruukun reunaa vasten. Lehdet ovat paksuja ja meheviä, siis painavia, mutta runko alhaalta ohut ja notkea. Korjasin asian täyttämällä ruukun mullalla, eli peitin ohuimman rungon. Kasvu ei siis ollut aivan tasapainoista. Voi olla, että se lähiviikkoina jyrää kaverinsa lehtimassasta saamallaan kasvuvoimalla, kunhan pysyy pystyssä, mutta minä en enää aio lannoittaa noin pieniä. Niin kiire kasvamaan ei ole.

Vähän isommat, 9-senttisenä lannoitetut ovat kasvaneet hitusen voimakkaammin kuin ilman lantaa jääneet ikätoverit, mutta erot eivät ole mainittavat. Ehkä niilläkin menee aikaa lisäravinnon hyödyntämiseen. Haittavaikutuksia en kuitenkaan ole huomannut.

Todellinen hyötyjä varastolannoituksesta on 15-senttisenä lannoitettu Cajamarca. Lannoitettu on vetänyt lisää kaulaa ja on silti tukeva ja paksurunkoinen. Nyt siinäkin on kukkanuppuja, vieläpä isompia kuin lannoittamattomassa. Se menee vauhdilla ohi. Olkoon epäilyni kukinnan myöhästymisestä aiheeton.

Maitopurkin sisältä paljastuu...

Eiliseen Rocoto Riesen juttuun jatkoa. Olihan se purkki melko täynnä juuria, vaikka pahempaakin on nähty.

Erikoista tässä tapauksessa oli, että juurien kasvutapa näkyi vielä selvästi. Ne olivat ensin menneet mullan seassa alas asti, pohjaan törmättyään hakeutuivat nurkkia pitkin joukolla ylös ja vähän ennen pintaa takaisin mullan sisään. Siinä kohdin kai alkoi ajoittain kuivuva osuus mullasta. Eli nämä juuret olisivat ehtineet kolmekin kertaa syvemmän ruukun pohjalle. Kolmen kuukauden iästään se on vain puolet oleillut tässä maitopurkissa, sillä tammikuun alkupuolella se jakoi vielä saman taimiruukun kaverinsa kanssa. Nyt tämä Rocoto Riesen sai vähän isomman ruukun ja siirsin koko paketin rikkomatta uuden mullan keskelle. Juurien katkominen on yleensä nopeuttanut sopeutumista uuteen ympäristöön, mutta eihän tässä kiire ole.

Vertailuksi jätin luonnonlannoitusta saaneen edelleen maitopurkkiin. Ulkoilukauteen parvekkeella on kuitenkin yli kaksi kuukautta, joten ei noita voi päästää rehottamaan vielä täysillä.

Jotain tarttis tehrä

Nyt ollaan umpikujassa. Ei kasva, ei kehity.

Rocoto Riesen näyttää toki hyvältä. Hedelmiä on kehittymässä helmikuussa. Se on vain näyttänyt samalta jo kohta pari viikkoa. Nyt kukintakin alkaa hiipua. Aivan ilmeinen syy tähän näkyy kuvassa alimmaisena. Maitopurkki.

Eihän puolen litran multatilassa mahdu kasvattelemaan juuria, jotka kasvattaisivat runsaan sadon. Riesenit ovat kukkineet runsaasti ja raakileitakin on muodostunut, parhaimmillaan niitä oli yli kymmenen oksilla. Nyt ne putoilevat pois pieninä ja vain muutama kehittyy. Olisihan se hassua, jos hedelmiä olisi enemmän, kuin multaa. Kolmekin kunnon rocotoa voi jo täyttää maitopurkin. Chili on sen verran älykäs "olento", että se ei lähde yrittämään mahdotonta, vaan pudottelee ylituotannon pois.

Kokeilin näistä kahdesta Riesenistä toiseen kanankakkalannoitusta sen aloitettua kukinnan. Ei sekään ihmeitä pysty tekemään. Lannoitetussa on ehkä 5 pysyvää raakiletta, lannoittamattomassa 3 varmaa. Vähän isommassa ruukussa majailevassa Rocoto Red Peruvianissa on enemmän oksia ja enemmän ja isompia raakileita. Isommassa ruukussa tulee isompi sato, niin se vain on.

Mitä voisi tehdä? Lähinnä vain vaihtaa tuolle isomman ruukun. Kuusilitraisen se jo ansaitsisi, mutta sellainen ei mahdu ikkunalle, joten saa nyt tyytyä puolitoistalitraiseen. Ruukkua vaihtaessa tippuu taas raakileita ja kukintakin todennäköisesti loppuu vähäksi aikaa, mutta tehtävä se on silti.

Varastolannoitus vaikuttaa

Minulta on jo kyselty, miten kanankakalla lannoitetut jaksavat. Siitähän on vasta reilu kaksi viikkoa, kun tein varastolannoituksia 3.2. Muutokset eivät tule esiin välittömästi. Taimet kasvavat rehevästi, mutta niin tekevät lannoittamattomat kaveritkin. Väri on tummempi noilla luonnonlannoitetta saaneilla ja ehkä ne kasvavat vähän ripeämmin. Pikku taimilla taitaa juurien kasvatteluun kulua muutama viikko, isommilla lannoitus näkyy nopeammin ja selkeämmin.

Cajamarca (C. chinense) oli suurin lannoitepaukun saaneista ja niitä oli kaksi, joten toinen jäi vertailukappaleeksi. Oikealla on ylimääräisen annoksen maitopurkin nurkkaan saanut, vasemmalla ilman jäänyt. Se on toki saanut normaalia lannoitusta muutaman kerran. Lisälannoitettu on haaroittunut voimakkaasti, lehdet ovat isompia ja onhan se korkeampikin.

Ylhäältä ero on vielä selkeämpi. Väriero on silmällä katsoen kuvaakin voimakkaampi. Ilman lisälannoitusta jäänyt vaikuttaa suorastaan keltaiselta, lannoitettu on tumman vihreä.

Mutta: Pienemmässä on kukkanuppuja. Aivan liian aikaisin tuommoisiin 25 cm korkeisiin, mutta ehtiihän se kasvaa ennen kuin kukat pysyvät ja tuottavat satoa. Seurataan tilannetta.

Aurinko alkaa jo vaikuttaa

Lupasin enemmän kokokuvia. Tässä niitä tulee. Makuuhuoneen ikkuna aurinkoisena päivänä. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow sai kypsäksi asti talvisatoaan. Maku vain ei vastaa auringossa kasvanutta. Habanero on kasvanut meillä jo vuodesta -08 ja taaskin kevät saa sen viheriöimään ja kukkimaan. Ikkunan päällä on vain yksi himmeä valolista, joten melkein luonnonvalolla tuo on saanut tulla toimeen. Lannoitusta talven jälkeen olen vasta aloittelemassa.

Vaan muutamia tuollaisia pikku pötkylöitä sinne on jo muodostunut.

Valotesti alkaa

Valotesti 15.2. kamera keinovalobalanssissa.      

Tutkin siis väitettä, että taimen kasvunopeus, pituus, paksuus, haarautuvaisuus ja lehtien määrä olisivat erilaisia eri värisessä valossa kasvaneilla. En usko, että noissa olisi mitään eroa, kunhan muut kasvuolosuhteet ovat samat, mutta katsotaan ja mittaillaan muutaman viikon päästä.

Valoa taimilla on 10.000 luksia, eli reilusti enemmän kuin pilvisenä päivänä kesällä ulkona. Lämpöä kaapissa on 28-30° ja jos pidän vielä vettä astiassa haihtumassa, pitäisi kasvuolosuhteet olla kohdallaan. Molempia osastoja luonnollisesti kasvatetaan samassa mullassa, kastellaan yhtä paljon ja mahdollisia lannoitteita käytetään sama määrä. Vain valossa on eroa.

Pyrin valikoimaan taimista tasapareja ja tästä taitaakin tulla ongelma. Pimiento de Padron (C. annuum) itää joukolla ja niistä löytyy kyllä samaan aikaan itäviä, mutta Inca Red Drop (C. baccatum) ja Habanero (C. chinense) ovat idulla vasta yhdellä siemenellä. Jos niistä ei löydy samanikäisiä, pitänee ottaa korjauskerroin huomioon lopullisessa mittauksessa. Vaihdan luultavasti nämä Padronin taimet myöhemmin itäneisiin, kunhan saan muut taimelle. Muuten nämä peittäisivät loppuvaiheessa muut alleen.

Lisäys 28.2.
Pari viikkoa meni, ennen kuin sain tasaiset parit kaikista lajeista.
Tuolla on sitten varsinainen aloitus: http://chilivaari.blogspot.com/2011/02/testikaappi-taynna.html

Chilit kaappiin

Kasvatuskaappi on ollut Chilifoorumilla irvailun aihe. Eihän nyt chilejä kaapissa kasvateta, vain huumekasvit kätketään vierailta silmiltä. Nyt kuitenkin tartuin ideaan ja tein pahvilaatikosta pienen taimikaapin.

Kaikki lähti tästä keskustelusta. Yleinen väite on, että valon värillä on merkitystä taimen kasvulle. Nämäkin "perinnetiedot" perustuvat hamppufoorumeiden tietolähteisiin. Tuskin ne chileihin pätevät, mutta jospa kuitenkin. Asian voi testata.

En usko saavani tästä mitattavia tuloksia, mutta olen avoin kaikelle. Testijärjestelyt ovat hyvin tarkat. Idätyksessä on kolmea eri lajia chilejä ja ne pääsevät heti pinnalle tultuaan noihin kaappeihin, samanlaiset kumpaankin kaappiin. Valot ovat säädettävissä ja ainakin 30 cm korkeaksi mahtuu kasvamaan. Sitten pitää valot jo ottaa kaapin yläpuolelle. Eiköhän se riitä taimivaiheen testiksi. Ongelmaksi varmaan tulee se, että eri lajikkeet kasvavat eri tahtia ja pienimmät jäävät kauaksi lampusta, jos erot ovat kovin suuret.

Valoina ovat 23 Wattiset energiansäästöt, vasemmalla 2700 Kelvinin "lämmin valkea" Megaman, oikealla 5500 K Viva-Lux "päivänvalo". Kummallakin on jo tuhansia tunteja takana. Toivottavasti ne kestävät testin ajan. Kirkkaudet on mitattu luksimittarilla ja vielä kuvasta Photoshopin mittarilla samaksi. Ne näyttävät erilaisilta värin ansiosta. Yllä on kameran päivänvalo-asetuksella otettu kuva ja siinä Viva-Lux on suunnilleen oikean värinen.

Tässä sitten on kameran keinovalo-asetus, mutta kuvaa piti säätää vielä jälkikäteenkin aika paljon, jotta Megamanista sai valkoisen. Tämä on tässä lähinnä siksi, että Kelvineihin ja värilämpötiloihin perehtymättömät saisivat käsityksen, miten eri värisiä valot ovat.

Lisäys 1.3.
Varsinainen testikasvatus siirtyi maaliskuulle, kun yritin saada samaan aikaan itäneitä pareja molemmille puolille ja idätyksiä oli ilmeisesti liian vähän.
Tuosta se kuitenkin lähtee: http://chilivaari.blogspot.com/2011/02/testikaappi-taynna.html

Lisäys kesällä:
Tuosta löytyy koko testiprojekti, käänteisessä järjestyksessä valitettavasti. Jos haluat seurata järjestyksessä, aloita alhaalta. http://chilivaari.blogspot.com/search/label/valotesti

Kevätsatoa luvassa

Raakileet pysyvät oksilla ja kasvavat, vaikkakin hitaasti. Tässä on pienempi Rocoto Riesen, joka tulee muutaman päivän perässä edellisissä kuvissa ollutta. Lisäsin sille 3.2. kanankakkaa purkin nurkkaan ja nyt sekin tekee satoa. Ensiksi ehtineessä Riesenissä on jo kymmenkunta pikku palleroa ja paljon kukkia. Se on saanut muutaman kerran Puutarhan Kesää ravinnokseen, kuten myös vähän suuremmassa ruukussa majaileva Red Peruvian. Siinäkin on raakileita, kovin pieniä vielä, mutta toiveita on. Ne kyllä putoilevat herkästi pieninä, jos kasville sattuu jotakin yllättävää, kuten kuivuminen, valon tulosuunnan muutos tms. Aikaista on ja pieniä ovat.

Tänä vuonna olen luvannut itselleni, että yritän saada mukaan myös kokokuvia chileistä, vaikka se on vaikeaa varsinkin kesällä, kun kasvit ovat isoja, kasvavat tiheässä lomittain ja kaikki valo tulee niiden takaa ulkoa.

Keittiön ikkuna on pohjoiseen ja pimeä. Chinese Pot Chilli (C. annuum, oikealla) vietti alkutalven eteisessä ja silloin sen kukinta pysähtyi ja raakileet kypsyivät muutamassa päivässä keskenkasvuisina. Minikokoisia punaisia chilejä on kuivuneena vielä oksilla. Nyt kukinta on alkanut uudestaan. Kohta saadaan tuoretta maustetta taas. Vasemmalla on kolmivuotias Piri Piri (C. frutescens), joka sekin kukkii, mutta ei juuri koskaan tee satoa. Se tarvitsee siihen eteläikkunan. Noilla on katossa jonkin matkan päässä 25W ESL hissivalaisimessa ja se on palanut päivät pitkät sydäntalven ajan.

Kevät tulossa?

Erilaiset pubescensit

Chililajina pubescens on erilainen kuin muut, mustasiemeninen, karvainen, tuoksuvat lehdet, violetit kukat, paksumaltoiset, usein omenaisen pyöreät hedelmät. Lajin sisälläkin on vaihtelua. Tässä kaksi melkein saman ikäistä (n. 2 1/2 kk) lajiketta kukintavaiheessa. Kasvutapa on luonnollinen, näitä en ole latvonut.

Rocoto Red Peruvian kasvaa sivusuuntaan. Se on 50 cm leveä ja 25 korkea. Kukkia oli tänään 20 auki yhtä aikaa, vaikka pilvisenä päivänä ne jäävät vähän suppuun. Sen kukat ovat poikkeuksellisen vaaleat pubescensiksi. Ensimmäiset jo kuihtuvat, kellastuvat ja putoavat pois.

Rocoto Riesen on paljon pienempi, 15 cm korkea ja saman verran leveä, vaikka on viikon vanhempi. Kukkia on vähemmän, mutta huomasin tuon kuihtuvan kukan terälehtien sisällä pienen vihreän kyhmyn, ehkäpä jo raakileen? Jos niin kävisi, tämä tarvitsisi heti lannoitusta. Sitä se ei ole vielä ehtinyt saada, kun ruukunvaihdot ovat tarjonneet tuoretta multaa tasaisin välein.

Kasvuvoimaa kanalasta?

Biolanin luonnonlannoite on kanankakkaa ja merilevää. Olen sitä parina kesänä käyttänyt yhdelle isolle chilille kerrallaan ja onhan se toiminut.

Varastolannoitukseksi parvekeruukun pohjalle Biolan suosittelee jopa 10% ruukun tilavuudesta. Multaan sekoitettuna suositeltu annos on viidesosa tuosta. Varastolannoituksen idea on, että kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja imevät sitä tarvitsemansa määrän ja lannoitus kestää koko kesän. Aikaisemmin lisäsin sitä kesäkuulla lopulliseen ruukkuun, mutta nyt ajattelin kokeilla tuota jo pikkutaimiin. 8 cm taimiruukku on n. 3 desin kokoinen ja suositeltu annos olisi hyvin kukkurallinen ruokalusikallinen. Kun tämä vaihe kuitenkin kestää vain lyhyen aikaa, vähensin määrää tuollaiseen hyvin vajaaseen lusikalliseen. Siinä on 3 grammaa lannoiterakeita.

Varastolannoitus sijoitetaan ruukun nurkkaan tai ruukunvaihdon yhteydessä pohjalle. Tussikynän avulla sain sopivan kolon aikaiseksi. Lannoite mahtui reikään ja osa painui pohjalle. Peittelin hyvin ja kastelin heti. Saman käsittelyn saivat tämän baccatumin lisäksi chinense Belize Red ja vasta sirkkalehdillä oleva baccatum Chilean Green. Nuo isommat olivat kumpainenkin 9 cm korkeita. Vaikutus pitäisi näkyä muutamassa viikossa, mutta eihän minulla taaskaan ole kaksoiskappaleita vertailuksi. Ilman sitä on aika turha kertoa suurenmoisista tuloksista. Selvät virheet sentään erottanee.

Toistaiseksi Luonnonlannoite ei ole haitannut satoisuutta, vaikka siinä paljon typpeä onkin. Kuvittelen, että on aivan eri asia antaa typpeä kemikaalina kuin luonnontuotteena. Tämä sitten haisee. Operaation voi suorittaa aurinkoisena päivänä lasitetulla parvekkeella (oli jo +15°) tai vessassa. Samaa tavaraa saa pienissä erissä puikkoina sisäkäyttöön lähes hajuttomana. Kilohinta vain on aivan toista luokkaa.

Myöhemmin lisäsin varastolannoitusta vielä vähän isommalle Cajamarcalle ja kukkimaan alkaneelle Rocoto Riesenille. Näistä on toiset taimet vertailuksi.