Nyt iski tämmöinen

Ansarijauhiainen on vain millin tai parin mittainen, mutta valkoisena se erottuu paljon paremmin kuin tummat ripsiäiset tai lehden väriset tummapilkkuiset punkit. Lisäksi sillä on sellainen ominaispiirre, että niitä pölähtää parvi liikkeelle, kun kasvia liikuttelee. Tämä on tässä pubescensin lehdellä keskiruodin suojassa.

Tomaattiin ne ensimmäiseksi iskivät. En tiedä, mistä tulivat, mutta mullanvaihdon jälkeen ne ilmestyivät. Jauhiaisen ei pitäisi selvitä Suomen talvesta ulkona tai kylmässä kasvihuoneessa ja multapussi oli ulkona talven. Vieraita kasveja on meille tuotu hyvin varoen, mutta joku kukka-asetelma voisi olla tartunnan lähde. Huomasin myös, että ne kulkevat ihmisten vaatteissa pitkiäkin matkoja.

Kun niitä pölähti parvi tomaattiamppelista, piti ryhtyä miettimään torjuntaa. Nehän eivät suoraan tee suurta tuhoa, vaikka imukärsä siltä löytyi, kun kuvasin oikein lähikuvan:

Ansarijauhiainen, n. 50x suurennus

Ne siis imevät kasvien lehtiä ja tuottavat makeaa, kiiltävää nestettä alla oleville lehdille. Siinä sitten taudit muhivat.

Ensimmäinen torjuntakeino oli ulos vienti. Tietävästi jauhiainen ei kestä kylmää, alle +5. Kun päivälämpö oli 2-4°, kannoin tomaatin ja sen vierestä Habaneron ulos viideksi tunniksi. Eivät kasvit siitä pahastuneet, eikä niistä enää pölähdellyt parvia valkoisia kärpäsiä, mutta osa itikoista oli muuttanut anopinkielen juurelle, kun noita siirtelin ja palasi taas takaisin. Muutaman päivän päästä meno oli entinen.

Pyretriinin pitäisi noihin tehota, mutta ei Raid meillä tehnyt juuri mitään, ehkä muutamaksi päiväksi vähän vähensi niitä. Vahvempia myrkkyjä en halunnut kokeilla, kun kummassakin kasvissa on ihmisten syötävää koko ajan kypsymässä.

Provado-puikkoja jotkut myrkky-intoilijat suosittelevat joka pulmaan. Nyt jo on aivan selvää, että punkkeihin ne eivät tehoa, eikä jauhiainenkaan ole varma tapaus. Nuo "neonikotinoidit" on juuri todettu melkoiseksi ympäristön tuhoajaksi. Mehiläiset häviävät maapallolta ja valtamerien pien-eliöstöstä löytyy jo niiden jäämiä. Tuollaiset myrkyt pitäisi kieltää heti.

Saippualla en lähtenyt näitä suihkuttelemaan, kun jauhiaiset kuitenkin pakenisivat sitä muualle.  Luulen kuitenkin keksineeni keinon. En ehkä saa niitä kokonaan hävitetyksi, mutta ei niitä laumoittain enää pölähtele.

Keltainen tarra-ansa muutaman päivän jälkeen näyttää tältä. Ripustin koko arkin noita liuskoja tomaatin latvojen ylle valoon. Kun ne lähtevät lehdiltä, ne nousevat vähän ylöspäin ja hakevat sitten uuden laskeutumispaikan. Ne näyttävät pitävän keltaisesta. Pariin päivään en ole tomaatin lehdiltä löytänyt enää hyönteisiä, mutta ne ovat kyllä levinneet toistaiseksi muutaman yksilön esiintyminä muualle. Taistelu jatkuu.

Lisäys syksyllä:
Ei näistä kokonaan pääse eroon. Ansarijauhiaisen toukista kuvia parvekkeeltani lokakuussa.

Tätä minä en vain osaa

Pitkästi kolmatta kuukautta Ulupica Large on kukkinut. Kukkinut koko ajan, komeasti.

Sehän on tietysti hienoa. Siitä ei vain ole mitään seurausta. Jaa, onhan noita pudonneita kukkia pöydällä ja mullan pinnalla. Ja hyvä tuoksu koko huoneessa. Tämä Ulupica tuoksuu vienosti jollekin parfyymille.

Syitä siihen, että raakileita ei vain muodostu voi arvailla, mutta varmaa tietoa ei ole. Toiset sanovat, että tämä lajike viihtyy hyvin köyhässä mullassa. Mistäpä minä sellaista talvella otan, kun tuo tuli istutettua Puutarhamultaan. Toisaalta sanotaan, että kukinnan onnistuminen tarvitsisi lisäannoksen typpeä. Eli aivan vastakkaisia ohjeita on ilmassa. Valon määrä voi hyvinkin olla ratkaiseva tekijä. Nythän vasta chinenset siinä vieressä ikkunalla alkavat tehdä satoa, eivätkä nekään kaikki. Se voi myös vain odottaa kasvaakseen riittävän isoksi satoa kantamaan. Tämä on minulle uusi lajike, enkä sen tapoja tunne.

Ulupican kukat ovat mielenkiintoinen tapaus. Nyt kun kukintaa on jo kestänyt pidempään ja kasvi on ilmeisesti sopeutunut uuteen ruukkuunsa, kukkien väri ja muoto on vakiintunut sinertävään kellokukkaan:

Nyt kaikki kukat näyttävät tuolta tai haalistuvat vähän päivien kuluessa ja terälehdet pysyvät melko supussa.

Aivan aluksi väri oli punertava ja vähän myöhemmin ulkoa siniraitainen, sisältä kellertävä.

Ensimmäisen kuukauden aikana kukkien väri saattoi vaihdella oksa kerrallaan. Osa oli sinertäviä, joillakin oksilla oli vain valkoisia kukkia.

Selvästi punaisempaa versiota esiintyy edelleen ja sen terälehtien sisäosa on värikkäämpi kuin muilla.

Näistä kukista ei varmaan asiantuntijakaan pystyisi tunnistamaan lajiketta, vaikka kaikki ovat samasta kasvista, osa jopa samaan aikaan kasvavia, eri oksilla vain.

Toisten kasvattajien kokemuksia olen lukenut Chilifoorumilla ja vaikuttaa siltä, että tästä on liikkeellä kaksi erilaista versiota, joista toinen on helppohoitoinen, toinen ei. Minulle taisi sattua se vaikeampi tapaus. Idättäminen oli tuskaa, mutta helposti tämä aloitti kukinnan, joka ei sitten näytä johtavan mihinkään. Pitäisi varmaan ruinata joltakin Ulupican helppohoitoisuudella kehuvalta siemeniä, jotta voisi vertailla ja pääsisi joskus maistelemaankin. Vaan toivottavasti siinä satoisammassa versiossakin on mukana tuoksu. Siitä en mielelläni luovu.

Apua, chilieni lehdissä on reikiä

Chilifoorumilla aloittelijat murehtivat milloin minkäkinlaisten pienten lehtivaurioiden perään. Usein niihin löytyy selitys, aina ei. Tämän kanssa minä olen sormi suussa:

Paprika Hecele Eros Hot

Tuollaisia vaurioita löytyy unkarilaisten annuumien lehdiltä, yhteensä neljästä kasvattamastani chilistä. Muissa ei ole mitään lähellekään samanlaista. Hyönteisiin viittaavia elonmerkkejä en suurennuslasillakaan löytänyt lehtien alapinnoilta.

Ripsiäiset ja vihannespunkit ovat tuttuja ja niiden vioitukset ovat toisen näköisiä. Viime keväänä joillakin chilinkasvattajilla oli kasvihuoneessa luteita, jotka söivät lähinnä kasvupisteitä ja liikkuivat vain öisin. Niitä oli hyvin hankala havaita ja torjua. Eivät nekään tuon näköistä tehneet. Etanat ovat kesäisin syöneet chilinlehtiä reiällisiksi puutarhassa, mutta nyt ei ole kesä ja chilit ovat sisällä. Siementen mukana tullut kasvitautikaan ei sovi kuvioon, sillä nuo siemenet tulivat eri myyjiltä ja eri maanosista. Joku iso kasvinsyöjä piileskelee päivät ikkunapuitteiden takana? Ei oikein käy tämäkään selitys, sillä nuo ovat kasvaneet pienestä lähtien eri huoneissa. Mysteeri tämä on.

Minä en keksi muuta kuin mekaaniset vauriot. Hankaaminen ahtaudessa, taipuminen siirrellessä. Noiden unkarilaisten annuumien lehdet ovat tavallista paksummat ja jäykemmät. Ne murtuvat taivuttaessa. Vioittuneet Hecele Eros ja Alma Paprika ovat vanhimmat annuumini ja molemmissa on jo satokausi menossa tai ohikin. Niitä on liikuteltu paljon ja ovat kasvaneet ahtaassa tilassa. Toivottavasti tämä riittää selitykseksi, eikä myöhemmin paljastu jotakin isoa ja outoa. Kissa se ei ole.

En ole asiasta erityisen huolissani. Lähinnä postasin tämän lohdutukseksi niille, jotka kantavat murhetta pienistäkin epäsäännöllisyyksistä lehdissä. Hecelen latvus näyttää tänään tältä. Vialliset lehdet ovat kaukana takanapäin, pienenä alanurkassa. Uusi kasvu on taas tervettä. Toistaiseksi.

Baccatumit talvehtivat hyvin

Aji Bonito (C. baccatum) on yksi monista viimekesäisistä maukkaista chileistäni, joita otin sisään syksyllä putsaamalla juuret ja tunkemalla ne pienempään ruukkuun talven ajaksi. Lisääntyneellä valolla voi olla osuutta asiaan, mutta tästä talvesta selviytyivät kaikki baccatumit, jotka olin aikonut säästää. Omnicolor kuivui jo syksyllä, kun pidin sitä liian kauan ulkona kylmässä.

Bonito on melko rento oksistoltaan ja selvästikin viihtyisi parhaiten amppelissa. Aji Quitunquito on jo sellaisessa ja aloittaa taas raakileiden kasvattelun. Näissä ja Aji Cristalissa oli pieni satokausi jo tammikuun lopulla, kun lopettelin valotestiäni, vaikka ne olivat aika tavalla sivussa valoista. Testin jälkeen nuo pääsivät vähän parempiin asemiin ja aurinkokin jo auttaa.

Aji Boniton latvus 6.4.

Bonito  on kasvatellut tuollaisia jo jonkun viikon. Muilla baccoilla uusi satokausi on vasta alkamassa paitsi tietysti testikasvi Inca Red Dropilla, jolla se lopetettiin helmikuulla sadonkorjuuseen ja rajuun typistykseen. Aji Chanca on nyt kasvussa kakkosena, Chilean Green ja Aji Cristal ovat tasoissa pienin raakilein. Vain Puca Uchu on pysynyt pienempänä, mutta sekin johtuu valoista sivussa olosta ja ahkerasta pisimpien versojen leikkaamisesta. Nuppuihin on ehtinyt sekin. Näistä suurin osa päätyy varmaan kesäksi ulos, niin hyvässä kunnossa ne jo ovat, vaikkakin pienissä ruukuissa. Ei nuo nyt sentään taimiruukkuja ole näillä talvehtivilla, vaan kooltaan joko 1,6 tai 3 litraa. Kesäksi saavat isommat tai pääsevät suoraan kukkapenkkiin.

Alma on taas paksuna

Alma paprika csipös (tulisempi) (C. annuum) 

Siitä on reilu kuukausi, kun maistelin kypsää Alma paprikaa. Kolme kuukautta sitten, uudenvuoden päivänä se oli täsmälleen samassa siunatussa tilassa. Nyt noita pallukoita on vain enemmän.

Ei se vieläkään iso ole. Tuo tuuheampi osa on aikaisempaa kasvua, korkeampi verso on kasvanut viime viikkoina ruukunvaihdon ja sadonkorjuun jälkeen. Sillä saattaa tulla tukevuusongelmia, jos kaikki kukat kehittyvät chileiksi asti. Vuodenvaihteessa ne kyllä kuivuivat pois pienestä taimesta paitsi kaksi. Alma tuntuu tietävän, mihin se pystyy.

Alman aikataulu on mielenkiintoinen.
Kuukaudessa se teki ensimmäisen kukkansa ja se kehittyi heti chiliksi.
Kypsymiseen meni pari kuukautta.
Sadon jälkeen se keräsi voimia kuukauden ennen seuraava satokautta.
Jos kasvi olisi iso ja sitä lannoittaisi kunnolla, satoa voisi ehkä saada jatkuvasti. No, kesään on vielä aikaa ja kesäksi ulos aiotut taimet vasta sirkkalehdillä. Ne pitää kasvattaa vähän isommiksi ennen satokautta, nyppiä vaikka kukat pois, jos niitä ilmestyy vaaksan mittaisiin.

Tahtoisitko kourallisen siemeniä?

Oli vähän jäänyt chilihommat rästiin.

Viimekesäisiä siemeniä oli vielä kuivumassa talouspaperitaitoksissaan, kun ei ollut säilytyspusseja. Olin ne jo nostanut työpöydän reunalle käsittelyä odottamaan ja kissaa sain muutaman kerran heittää sivuun, ettei se alkaisi niillä leikkimään. Sitten kuljin itse huolimattomasti siitä ohi ja pudotin koko pinon lattialle. Nostin varovasti taitokset takaisin varoen sekoittamasta siemeniä. Se onnistui hyvin, mutta lopulta lattialle jäi kasa siemeniä, pusseista valuneita, tunnistamattomia. Aioin etsiä imurin, mutta sitten juolahti mieleen, että joku saattaisi tarvita reilusti chilinsiemeniä vaikkapa idätyskokeiluihin tai koruihin.

Pieni kourallinen niitä on, varmaan toista sataa. Kaikki ovat baccatumeja, se on varmaa. Tuossa saattaa olla Puca Uchua (Aji Rojo), Chilean Greeniä tai sekaisin näitä ja ehkä vielä Jamya, Aji Quitunquitoa, Omnicoloria tai Aji Cristalia. Varmaa havaintoa ei ole. Vahinko ei minua harmita, sillä kaikkia jäi aivan riittävästi.

Jos haluat noita vielä ensi kesänä kasvattaa, niin kannattaa tehdä se astioissa, jotka saa syksyllä sisään, sillä nuo lajikkeet kypsyvät enimmäkseen vasta puolen vuoden kasvun jälkeen. Pistä sähköpostilla osoitteesi, jos kiinnostaa. Profiilitiedoista löytyy minun osoitteeni.

Perheen pienimmät

Toisten chilikuvia katsellessa tulee helposti olo, että omat kasvatukset ovat pahasti muista jäljessä. Ihmisethän kertovat mieluummin hyvin onnistuneista tapauksista ja unohtavat takarivin rääpäleet.

Tehdään nyt kierros pienimpien parissa. Tavoistani poiketen näistä kuvista ei aukene isompia, kun näistäkin saa selvän. Kaikki nuo unkarilaiset annuumit laitoin itämään 1.3. Kuvista näkee selvästi, miksi lasken chilieni iän sirkkalehtien ilmestymisestä eikä itämään laittamisesta.

Alma Paprikan taimet ovat vasta viikon vanhoja. Niiden itäminen kesti kolme viikkoa.

Cseresznye Paprika on ollut pinnalla kaksi viikkoa.

Beaver Dam ja Hegyes Csipös itivät kuudessa päivässä ja ovat nyt yli kolmiviikkoisia. Samaa kokoa ovat myös Kalocsai ja Macskapiros.

Cajamarca (C. chinense). Nämä taimet ovat jo viisiviikkoisia. Niitä idättelin vähän aikaisemmin, kun tarkoitus oli valmistautua Tammelantorin chilipäiviin vappuviikolla. Nyt toriaikaa on siirretty kuukaudella ja ongelmaksi saattaa muodostua turhan isoksi kasvu, ellen löydä noille viileämpää paikkaa. Näitä kymmensenttisiä ruukkuja en viitsisi enää vaihtaa isompiin.

Aprillipäivän aloitukseksi

Leena K  haastoi minut mukaan tällaiseen nimeämisleikkiin, levittämään blogiaatetta, luomaan yhteishenkeä ja kannustamaan muita "puutarhabloggaajia" parempiin suorituksiin. Näin minä sen ainakin tulkitsen. 

Enhän minä ole tätä puutarhablogiksi mieltänyt, en vähääkään. Omaksi ilokseni ja muistiinpanoikseni kuvailen ja kirjoittelen chilieni elämästä ikkunalaudalla ja parvekkeella, äärimmäisen harvoin puutarhassa.

Taustatutkimuksella (1 Google-haku) luulen selvittäneeni homman alkulähteen Karolinan puutarhablogiin ja muutamat yhdyssanavirheet ovat myös sieltä, ehkäpä kirjoittajan äidinkielestä lähtöisin. Niistä kun ollaan pilkuntarkkoja chilipiireissä, niin toistan ne alkuperäisessä asussa. (Hymiö tähän).

Tunnustuksen vastineeksi pitää vastata kolmeen kysymykseen ja pistää viesti eteenpäin.

1) Miten puutarhainnostus ja puutarha blogin pitäminen syntyivät

Maalaistalossa kasvaneena taisin saada perustan jo lapsuudessa. Varsinainen puutarhainnostus kyllä vaihtelee asuinpaikan mukaan. Pirkkalassa kivikovalla savimaalla se melkein kuoli, Raholassa soraharjulla on tyytyminen siihen, mitä saa kasvamaan. Luonnon ehdoilla.

Chiliharrastus on pojanpoikani syytä, kun hän kantoi muutaman äitinsä idättämän chilintaimen parvekkeelleni keväällä 2007. Aluksi kirjoittelin kasvatuspäiväkirjaa Chilifoorumille, mutta siirryin itsenäisempään blogostaniaan 2009.

2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Tekisi mieli vastata: viidettä vuotta meillä kasvava Habanero, jossa nytkin on tulista maustetta kypsänä, valmiina ruokaan laitettavaksi. Kesät se viettää parvekkeella, talvet makuuhuoneen ikkunalla. Amppeli on muodostunut sen ruukuksi ensimmäisen pystypäisemmän kesän jälkeen.


Chilisuosikit kuitenkin vaihtuvat kulloisenkin ajankohdan kypsymisasteen mukaan, joten taidan nyt tähän ottaa alkuperäisen idean mukaan kasvin puutarhasta.

Viiniköynnös Zilga on sulostuttanut elämäämme tällä kuivalla rinnetontilla siitä asti kun muutimme tähän 2000. Se on ensimmäinen puutarhahankintani tänne. Kolmessa vuodessa se aloitti satokautensa ja on peittänyt odotetusti, ei vaan odotettua paljon paremmin tontilla olevan ruman 2,5 metriä korkean, rinteen terassointiin tarvitun betoniseinän. Nuo ovat herkkua, kunhan oppii olemaan pureskelematta. Siemenet menevät liukkaasti alas, kun näitä makupaloja imeskelee. Zilgan pisimmät versot ovat jo kymmenmetrisiä, eikä se ole tarvinnut minkäänlaista talvisuojausta. Auringosta se tykkää.

3) Millainen on puutarha filosofiasi?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Seurataan, mitkä kasvit viihtyvät, mitkä eivät.
Chilien kohdalla ei tropiikin kasvien kanssa oikein voi seurata luonnonmukaisuutta, mutta yritän ottaa selvää, missä ne ovat alun perin kasvaneet ja millaisissa oloissa. Siitä voi saada vihjeitä, miten ne parhaiten viihtyisivät meillä.

Laitetaan viestikapula eteenpäin. Tunnustuksen saa....

ChiliParkin taimitarha

ChiliPark on oppi-isäni chilien kasvatuksessa. Hänen nyt jo hävinneet kasvatuspäiväkirjansa luin tarkkaan Chilifoorumilta. Niistä olen eniten oppinut.

Neljän euron nettiostos

Tuollaisen tilasin nettikaupasta tammikuun puolivälissä. Aikaahan siinä meni toista kuukautta, mutta tulihan se viimein hyvin pakattuna kovassa laatikossa pehmeässä kuoressa. Hintaa kertyi PayPalin kautta pankista maksaen huimat 4,05 euroa postikuluineen ja pattereineen, kotiovelle kannettuna.

Tuohan on siis suurennuslasi, luuppi, jossa on led-valo. Niitähän on vaikka minkälaisia. Paljoudesta valitsin mielestäni sopivan suurennussuhteen, 20x ja sellaisen, josta oli arviointeja, jopa kehuvia ja varaparistoja saa Suomesta. Tukeva metallirunkohan tuossa on ja linssit aitoa lasia. Kiinalaisten käsitys suurennuksesta on aivan omanlaisensa. He puhuvat pinta-alasta, kun meillä mitataan viivasuurennusta. Näin he saavat lukemat toiseen potenssiin. Tässäkin on laitteeseen kaiverrettu 30x, mutta nettimarkkinoinnissa sitä on pudotettu kymmenellä.

Kuukauden verran olen tuota käytellyt ja toimiihan se. Minulla on ennestään ollut 8x luuppi ja tämä suurentaa melkein yhtä paljon. Reunat ovat vähän pehmeät, mutta kyllä tuolla ötökät erottaa, jopa niiden munatkin. Valo on ehdottomasti kätevä, kun lehtien alapintoja ja oksanhankoja pitää tutkia. Valon kytkin tuossa eniten epäilyttää, mutta toistaiseksi on toiminut. Hinta on varsin sopiva. Suomalaisissa halpakaupoissakin nuo maksavat kympin tai useamman ja pelkät paristot tai postimaksut enemmän kuin tämä koko paketti. Tarkemmin ajatellen minun ei kannata hankkia tuohon varaparistoja, kun nuo napit joskus hiipuvat, vaan tilata kokonaan uusi laite Kiinasta. Hullua tämä vapaa maailmankauppa.

Machu Pichu yllättää edelleen

Kymmenen päivää sitten vaihdoin chinense Machu Pichulle isomman ruukun ja epäilin sen samalla pudottelevan kukkansa. Niin vähän minä tiedän.

Machu Pichu (C. chinense)

Sehän sopeutui uuteen multaansa heti, jatkoi kukintaa ja kasvua ja tuossahan ovat  ensimmäiset raakileetkin näkyvissä. Ehkä tiiviin juuripaakun repiminen auttoi.
Nyt muistuu mieleen jo 2008 lanseeraamani hokema: "Jouluksi taimelle, Vapuksi pöytään". Kun Aji Amarillon kypsyminen kestää yli kaksi kuukautta, monet habanerot saavat väriä jo kuukauden jälkeen. Tämähän nyt ei varsinainen Habanero ole, mutta niiden sukua kuitenkin.

Amarillo vai ei?

Kolme viikkoa sitten minulla oli kuva ikkunan korkuisesta Aji Amarillosta ja sen ensimmäisestä pikku raakileesta. Nyt nuo ovat hiukan kasvaneet. Kasvi on siis yli neljän kuukauden ja raakileet 6-8 cm pitkiä. Isommassa ruukussa parvekkeella ne kasvoivat taannoin yli kymmensenttisiksi.

Melko pieneen ja hentoon ikkunan korkuiseen varteen, joka kasvaa reilun litran kokoisessa ruukussa, on kasvanut aina vain lisää chilejä. Niitä on jo yli 15 tuommoista isompaa ja kukinta ja raakileiden tuotanto jatkuu. Amarilloa ne muistuttavat muodoltaan, mutta varmuutta ei vielä ole. Väri lopulta ratkaisee, uskonko sen puhtaaksi Aji Amarilloksi.

Tällä chilillä on kirjava ja epävarma menneisyys. Samasta siemenpussista tuli monia erilaisia hedelmiä, eri värisiä ja eri muotoisia. Mehiläiset olivat mellastaneet Johnin baccatumpenkissä ja seurauksena oli risteytymiä. Tämän siemenet ovat 2010 nimellä Aji Chanca kasvattamastani keltaisesta, Aji Amarilloksi tunnistetusta chilistä.



En tunne kovin hyvin risteytymisen periaatteita, mutta ilmeisesti osa risteytyneistä siemenistä tuottaa alkuperäisen emokasvin kaltaisia jälkeläisiä. Ovatko niiden jälkeläiset edelleen emokasvin näköisiä, onkin toinen kysymys. Siihen saataneen jonkinlainen vastaus, kunhan tuo paljastaa värinsä. Muoto on oikea, mutta ensimmäisen polven risteytymissä oli myös tuon näköisiä punaisia hedelmiä. Ihan hyvän makuisia olivat nekin. Nyt ei auta kuin odotella tuon paljastavan värinsä.

Aji Amarillo USDA:n tietokannassa olikin mielenkiintoinen tapaus. Alkuperäinen, vuodelta 1945 oleva merkintä PI 152217 tai PI 152234  kuvailee juuri tätä baccatumia nimellä Amarillo, mutta jos hakee nimellä Aji Amarillo, päätyy PI 290980 lajikkeeseen, joka on luokiteltu milloin frutescensiksi, chinenseksi ja .spp:ksi. Se on joka tapauksessa täysin eri chili kuin yleisesti Aji Amarillona tunnettu lajike.

Lisää väärin luokiteltuja?

Chinchi Uchu (C. baccatum ??, tuskinpa vaan)

Pari viikkoa sitten kerroin baccatum-laatikostani, jonka sisällöstä epäilin yhtä. Kun tuossa edellä tuli esiteltyä yksi ilmeinen väärinluokitus, laitanpa perään toisen, päinvastaisen tapauksen. Chinchi Uchu on kotoisin Perusta, mutta minulle siemen tuli Espanjasta ja pussissa luki baccatum. Taimen hidas kasvu ja runsaat lehdet saivat minut heti epäilemään. Chinensen kasvutapaan kuuluu paksu runko ja hieman polveileva kasvutapa lehdestä toiseen. Baccatumit tai annuumit kasvavat suorempaan ylös tai kaartuvat, kun niiden runko on yleensä ohuempi ja taipuisampi.

Chinci Uchun latvus on tyypillinen chinensen latvus. Lehdet ovat rosoisia tai pitäisikö sanoa aaltomaisia. Tuosta tuntee chinensen melkoisella varmuudella. Myöhemmin, kun kasvi on vanhempi lehtien koko pienenee ja ne saattavat olla sileämpiäkin, mutta taimivaiheessa tuota en baccatumiksi voi uskoa. Siemenfirmalle on taas sattunut virhe. Sattuuhan niitä. Jos hyvä tuuri käy, tämä on ihan oikea Perun intiaanien tuhansia vuosia vanha Chinci Uchu, punainen, timantinmuotoinen chinense. Sitä olen etsinyt. Nyt on vielä toivoa.

Paprika-Bohócsapka ei taida olla chinense

Parvekkeella oli jo 28° lämmintä ennen kuin aukaisin laseja. Siellä oli mukava vaihdella chilejä ja amppelitomaatti isompiin ruukkuihin.

Voisin melkeinpä syödä hatullisen jotakin pahanhajuista, jos unkarilainen Paprika-Bohócsapka on sitä, mitä pussittaja väittää.

Paprika-Bohócsapka ja PI 594136 (C. baccatum), molemmat Unkarista

Tuon vasemmanpuoleisen piti myyjän mukaan olla chinense, mutta näkeehän sen kasvutavasta ja lehdistä, että ei se ole. Baccatumia epäilin jo jouluna, kun sen laitoin chinensien seurana itämään. Unkarilaissivulla on epämääräinen kuva piispanhattu-tyyppisestä chilistä ja pelotellaan sen tulisuudella, jopa 150.000-300.000 scovillea.

Laitoin tuohon viereen vertailuksi muualta hankitun unkarilaisen baccatumin taimen, joka on kuukauden nuorempi. Vasemmanpuoleista on kerran latvottu ja kerran katkaistu turhan pitkäksi kasvanut pääverso. Baccatum se on, mutta miten asian selitän unkarilaiselle kasvattajalle, kun en kieltä osaa? Saksalainen nettikauppa voisi toimia välikätenä, mutta ehkä he eivät ymmärrä tai välitä. No, katsotaan nyt ensin, ilmestyykö kukkiin pilkut.

Chinenset kukkivat kolmen kuukauden iässä

Tuommoinen määritelmä jäi päähäni jo ensimmäistä omaa kautta kasvatellessani. Useampikin erilainen Habanero aloitti kukinnan melko tarkkaan kolmen kuukauden iässä. Nyt on vuorossa Machu Pichu nimen saanut, minulle täysin outo chinense. Se täyttää 3 kk loppuviikolla.

Machu Pichu (C. chinense) 

Kukka on aika tyypillinen lajinsa edustaja. Violetit heteen varretkin näkyvät, kun tarkkaan katsoo ja kukkia kasvaa useita samasta pisteestä. Väri on hieman vihertävä ja useimmat kukat eivät aukea näinkään leveälle, vaan pysyvät hieman supussa. Keskimmäisen terälehden alapäässä näkyy pieni kirkas pallukka. Se on ilmiö, josta en ennen ole maininnutkaan täällä, se on mesitasku. Kuplassa on makeaa mettä hyönteisten varalle. Chilit siis houkuttelevat hyönteisiä pölyttämään luonnossa kasvaessaan, mutta ne kyllä pärjäävät itsekseenkin. Pienikin tärinä tai tuuli riittää irrottamaan siitepölyn ja kukka hedelmöittää itse itsensä ja alapuolella olevat kukat. Pensselisedäksi ei tarvitse ryhtyä, vaikka monet sitäkin tekevät.

Melko kapea tämä chili on olemukseltaan, monet chinenset ovat paljon tuuheampia, mutta ehkä tämäkin vielä. Haarautuminen on vasta alkanut. Sillä on nyt korkeutta 45 cm ja tähän asti raukka on joutunut kasvamaan 7 cm taimiruukussa, eli parissa desissä multaa. Lannoitusta se on tietysti saanut kasvettuaan, muutenhan lehdet kellastuisivat. Runko on tukeva ja vahvistuu vain ylös päin mennessä. Kyllä tuo pystyssä pysyy, kunhan saa tukevan ruukun ja lisää multaa.

Minulla on ikävä tapa päästää chilini kasvamaan kovin suuriksi hyvin pienessä ruukussa. Eipä siinä muuten mitään, mutta kehitys pysähtyy, ainakin kukinta häiriintyy myöhään jääneessä ruukun vaihdossa. Jos tälle olisi antanut lisää multaa ja juurille tilaa jo muutama viikko sitten, nuo kukat saattaisivat kehittyä chileiksi. Nyt sellaisesta ei ole paljon toivoa, mutta eipä tässä kiire ole. Sisällä ei ole tilaa suurelle joukolle isoja kasveja, joten kehitys saakin viivästyä. Tästä voisi päätellä, että nuo chinenset olisi voinut laittaa itämään kuukautta myöhemmin, tammikuun lopulla.

Täyttähän siellä ruukussa jo oli. Tuollaista tapausta pitää kastella melkein päivittäin, kun kosteutta varastoivaa multaa ei juuri ole. Kasvien juuristo on helppo tarkistaa tuollaisista hieman ylöspäin levenevistä ruukuista. Reunoja painellen juuret irtoavat ja pohjasta voi työntää hiukan vauhtia. Näin tukevia tapauksia voi vetää huoletta varrestakin kunhan juuripaakku on ehtinyt muodostumaan.

White Habanero, Machu Pichu, Peruvian White Habanero  

Tässä kolme samanikäistä chinenseä. Ikkunasta tulevaa voimakasta vastavaloa pehmentämään laitoin muovikalvon kasvien taakse. Laitimmaiset ovat "White Bullet" tyyppisiä, luodin muotoisia ja vaaleita hedelmiä. Aika eri tyyppisiä ovat nuo kolme jo nyt. Kasvutavassa ja varsinkin lehtien muodossa on eroja. White on myös vaalein lehdiltään, perulainen tummin, vaikka kaikkihan nuo ovat Perusta kotoisin. Nämä tuuheammat ja isommassa ruukussa jo majailevat ovat 15 cm kaveriaan matalampia, mutta nuppuja näkyy niissäkin, Whitessä tosin ihan pieniä vasta. Myös Machu Pichu sai tänään samanlaisen ruukun. Rikoin hiukan juurimattoa, koska olen havainnut, että katkotut juuret haaraantuvat ja sopeutuvat uuteen kasvuun nopeammin kuin koskematta uuteen multaan siirretyt.

Jotakin outoa tuossa kuvassa?
Pienimmässä ruukussa on kasvanut isoin chili ja se ehti ensimmäiseksi kukkimaankin. Onkohan tuolla mullan määrällä mitään merkitystä? Periaatteessa oikein lannoittamalla (tässä Puutarhan Kesä) ja sopivasti kastelemalla voi kasvin tarpeet melko pitkälle tyydyttää, kunhan valoa ja lämpöä riittää. Jos isoa satoa tavoittelee, on kuitenkin viisainta vaihtaa vieläkin isommat ruukut. Se tekee homman huolettomaksi. Ei tarvitse joka päivä olla kastelemassa ja mullassa riittää ravinteitakin, jos lannoitus sattuu ontumaan.

Tomaatteja lisätään syljeskelemällä?

Ei tämä sentään ihan isoäidin ohje ole, mutta lapsuudesta muistan vanhan sukulaismiehen neuvon tomaattien kylvöön: Haukataan mehevästä tomaatista ja siemenet sylkäistään kukkaruukkuun pelakuun juurelle. Sieltä sitten viikon päästä nousee tomaatintaimi.

Ohje voisi kelvata vieläkin, mutta tulos on vähän epävarmempi, sillä monet kaupan tomaattilajikkeet ovat F1 hybridejä, jolloin siementaimi ei enää tuota samanlaisia tomaatteja, vaan saattavat olla pahan makuisia tai epämuotoisia.

Vanhoista perinnelajikkeista voi vieläkin ottaa siemeniä talteen, mutta niiden putsaus on monimutkainen toimenpide, sillä siemeniä ympäröi limakerros. Autuaan tietämättömänä tarvittavasta fermentoinnista ja pesusta olen vain kaapinut veitsellä siemeniä talouspaperille ja kuivannut ne siihen. Ne kyllä liimaantuvat kiinni, mutta kylvön voi tehdä leikkaamalla paperista sopiva pala.

Paperin takapuolella luki Golden Sunrise 2009. Kun lajikkeen siemenet olivat loppu ja tästä on tullut meille suosikkitomaatteja, leikkasin paperilta liuskan siemeniä lautalle.

Siemenen ympärille muodostuu taas limakerros, kun se saa kosteutta ja idätys ei ehkä näytä hyvältä, mutta toimii. Muutamassa päivässä sieltä limamöykyn keskeltä pilkottaa juuri esiin. Kolme vuotta vanhat siemenet ovat säilyttäneet itävyytensä sataprosenttisesti.

Maltoinpa pitää tomaattien siemenet pusseissaan näin pitkään. Maaliskuun puolivälissä olen muistiinpanojeni mukaan edellisinäkin vuosina tomaatit kylvänyt ja aina ne ovat tulleet turhan aikaisin turhan pitkiksi ennen ulkokautta. Nyt tosin aion kylvää enemmän matalia pensas- ja parveketomaatteja.


Unkarilaisia on parikin, mutta esitellään tässä tuo erikoisemman näköinen. Paradicsom mini piros körte lukee siinä. "Paratiisiomena" tarkoittaa yksinkertaisesti tomaattia ja loppuosa luetaan punainen mini-päärynä. Pussin alalaita: Vihanneserikoisuuksia. Toisen unkarilaistomaatin nimi on Manó eli meillä Manu.

Auringon tekosia havaittavissa

Habanero ja tomaatti nojaavat toisiinsa makuuhuoneen ikkunalla amppeleissaan. Viime vuonna Habaneron raakileet ilmestyivät jo helmikuussa, mutta nyt niitä on enemmän, suorastaan kymmenittäin.

Tomaatti on moneen kertaan kehumani, viidettä satokauttaan aloitteleva Tumbling Tom Yellow. Niitä on ollut kypsinä jo muutaman viikon ja tahti kiihtyy. Maku on nyt ollut alusta lähtien hyvä, melkein kesäinen. Ehkä ikkunan päällä loistava Kotiloiste on auttanut aurinkoa pikkuisen.

Loisteputkien tekosia havaittavissa

Alakerran varastohuoneessa valotestini Habanerot ovat kypsyneet ja niitähän oli yli 20 lopulta. Isoimmat ovat piilossa lehtien takana, mutta ihan mukavan kokoisia nuokin ovat. Valoa niillä oli 3x36W pienoisloisteputkien päivänvaloa, eli tehoa oli 10.000 luksia ja väri 5400 Kelviniä. Kun tuollainen lamppu on 35 cm:n päässä latvoista, kyllä talvellakin satoa saadaan. Aurinko on ainakin osittain korvattavissa.

Kovin eri tahtia kasvavat baccat

Chinci Uchu, Aji Amarillo ja PI 594136

Tämä on baccatum-varalaatikkoni, mutta samaan tahtiin kasvavat varsinaiset taimetkin. Nuo ovat samaa idätyserää tammikuulta. Keskellä Aji Amarillo on nuorin, vasta reilun kuukauden, muut ovat noin puolitoista kuukautta olleet taimella, mutta kaikki kuukauden mullassa. Ne nyt vain kasvavat eri tahtia pienenä ja usein tuo jatkuu isonakin.

Chinchi Uchu vasemmalla muistuttaa aika tavalla chinensen taimia; matala kasvu, isot ryppyiset lehdet ja lehtihangasta toiseen mutkitteleva, tukeva runko. Itse asiassa olenkin salaa toivonut, että se olisi vain määritelty väärin. Alkuperäinen Inkojen Chinci Uchu, punainen chili on chinense, josta on löydetty tuhansia vuosia vanhoja jäännöksiä arkeologisista  kaivauksista Perusta.

Aji Amarillo on jo sirkkalehtensä kasvattanut korkeammalle kuin muiden latva on nyt. Se on tyypillinen "köynnöschili", tukea tarvitseva, kattoon asti kasvava. Ehkäpä sitäkin voisi hillitä leikkaamalla ja haaroittamalla sen alhaalta. Tämä on uutta siementilausta ja kasvatan sitä vertaillakseni oman vanhan lajikkeeni puhtautta. Perulainen on tämäkin.

PI 594136, harvinainen unkarilainen baccatum on sitten näiden välistä kasvutavaltaan, aika tavallinen bacca, sanoisin.

Mitähän tästäkin tulee?

Tasmanian Red (C. chinense ?)

Tasmanian Red on näitä outoja uusia lajikkeita. Se tuli minulle australialaisen siemenmyyjän kautta, mutta chilin ja nimen kerrotaan olevan jostakin Karibialta, ei Australiasta. Sen väitetään olevan lajiltaan chinense, mutta monetkaan tuntomerkit eivät toistaiseksi viittaa siihen suuntaan. Heteiden varret tosin ovat loistavan violetit, värikkäämmät kuin useimmissa chinenseissä. Kukan muoto on annuumin ja väri koristeannuumin. Kukkia ei myöskään kasva ryhmissä kuten chinenseillä yleensä. Lehdetkään eivät ole habanerojen tapaan ryppyiset, vaan muistuttavat lähinnä frutescensin lehtiä tukevuudeltaan. Katsotaan ja maistellaan nyt ensin, mutta eiköhän tuo aikamoinen lajien sekoitus ole.

,Kasvi on edelleen 7 cm taimiruukussa, vaikka sillä on korkeutta jo melkein 40 cm. Sen taustalla näkyy viime keväisen kukinnan seurauksena kasvanut sitruuna. Tasmanian Red on kukkinut jo viikon verran. Kukinta alkoi täsmälleen kaksi kuukautta taimelle tulosta. Tämä nopeuskin viittaa enemmän annuumiin kuin chinenseen. Olen pitänyt normaaliaikana habaneroille kolme kuukautta taimelle tulosta kukintaan, mutta annuumeille kuukausi tai puolitoista on mahdollista.

Tästä chilistä käytetään myös nimeä Habanero Tasmanian Red, vaikka habanero se ei nyt ainakaan ole. Kukat voivat olla vielä värikkäämpiä kuin minulla nyt.

Kasvavat ikkunasta yli

Aamuhetki olohuoneen ikkunalla. Siirsin Aji Amarillon kuvausta varten paremmin valoon, kissan makuupaikalle. Nuo isoimmat menevät jo ikkunasta yli. Parvekekausi saisi jo alkaa, nyt sakset saavat viuhua siihen asti.

Oikeassa laidassa majailee tomaatti, ihan kokeilumielessä 140g tomaattipyreen purkkiin kesällä istutettu. Syyskuussa jo ihmettelin, miten se voi selvitä noin vähällä mullalla, mutta ihmetys vain lisääntyy talven kuluessa. Hengissä se on, mittaa yli metrin ja yksi pingispallon kokoinen tomaattikin siellä killuu. Vettä se vaatii päivittäin, muuten lehdet roikkuvat ja usein siellä joukossa on ollut Puutarhan Kesää. Ihme otus.

Nythän sen voisi laittaa poikki ja latvan juurruttaa isompaan ruukkuun. Tietysti tyviosakin tykkäisi lisämullasta. Hienompi tomaatti meillä on makuuhuoneen ikkunalla. Jo viidettä vuottaan kasvava amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow kypsytti juuri ensimmäiset keltaiset ja namia olivat. Lisää on tulossa, keskellä talvea.

Varsinainen aiheeni, Aji Amarillo (C. baccatum) on kohta neljän kuukauden ikäinen ja metrin korkea. Laitoin sen marraskuussa kasvamaan, jotta saisin ennakkotietoa lajikepuhtaudesta ennen varsinaista kasvatuskautta, kun tuo voi olla risteytymä. Selvyyttä ei kuitenkaan syntynyt ajoissa, sillä Amarillo on hidas.

Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, joten baccatum se on, mutta vasta nyt on alkanut ilmestyä tuollaisia pikku palleroita. Tästä ei voi päätellä edes tulevaa muotoa, väristä puhumattakaan. Aikaa kuluu, ennen kuin selviää, onko tämä aito Amarillo. Isokokoinen kasvi se ainakin on, siitä on jo näyttöä. Kattoon ulottuvana se minulla aikanaan kasvoi parvekkeen nurkassa. Siemenliikkeestä tilattu varmempi Amarillo on jo taimella, joten nyt pääsee vertailemaan, jos vain molemmille löytyy kasvatustilaa.

Annuumit itämään maaliskuussa

Näin pitkälle maltoin mieleni annuumien kanssa, vaikka turhan isoiksi nämä varmaan vieläkin kasvavat ennen ulkokautta. Tomaatteja en sentään ole vielä kylvänyt. Niiden mahtumisessa on aina ollut ongelmia.

Esittelin unkarilaisia paprikalajikkeita jo tammikuun alussa. Nyt valikoimiin on tullut pieniä muutoksia. Unkarilaiset ehkä-chinense ja baccatum ovat jo isolla taimella. Almasta on saatu satoakin ja sen kaveri Paprika Hecele erõs näyttää nyt tältä:

Chili on 8 cm pitkä ja tummuu ilmeisesti loisteputkista lähtevässä UV-valossa. Ulkona se varmaan olisi aika tumma. Tuohan on nyt kolmisen viikkoa kasvanut ainoa raakile siinä pienessä ruukussa. Kukinta jatkuu ja isompi ruukku jo odottaa. Tuohan on marraskuun lopulla tullut taimelle, eli paljon alle neljän kuukauden vielä.

Kylvin siis lisää annuumeita, kaikki unkarilaisia.

Alma paprikaa meni useita lautalle. Omatkin siemenet itävät.
Cseresznye paprika on saman tapainen pyöreämarjainen, mutta kirsikkapaprika, eli siis punainen. Tämän unkarilainen kauppanimike on Cserko. Sitä väitetään tuliseksi.
Beaver Dam on USA:n kautta tullut unkarilainen perinnepaprika.
Macskapiros, "punainen kissapaprika" saattaa olla Cayennen kaukaisia perillisiä.
Hegyes csipös on aikamoinen kysymysmerkki minulle, mutta teräväksi maultaan sitä mainitaan ja vihreänä pitäisi nauttia tuo suippopaprikaa muistuttava lajike, jonka kauppanimi on Rekord. Myös kirjoitusasua Hedyes käytetään.
Kalocsai on ilmeisesti "tuleton" lajike, makeaksi mainittu suippo, paksun peruschilin näköinen. Sitä kuitenkin kehuttiin myyjän sivuilla unkarilaiseksi peruspaprikaksi, jota ei pidä ruoasta puuttuman, joten päätin antaa sillekin tilaisuuden. Kalocsa on paikkakunta, jonka mukaan tuo on nimetty.